perjantai 5. huhtikuuta 2013

Hajaantukaa, täällä ei ole enää mitään nähtävää!

Jatkossa blogijuttuni ilmestyvät tänne. Siirtykää siis sinne, jos haluatte pysyä jutuissa mukana! :) Tämä blogi jää, ainakin toistaiseksi, tänne, mutta uusia juttuja ei tänne enää ilmesty.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Vauhdin hurmaa

Uusimmassa Juoksija-lehdessä oli artikkeli  kilpaharjoittelun avaintreeneistä. Treenit perustuivat siihen, että ne ovat harjoitusvauhdeiltaan kuin kestoltaan lähellä itse suoritusta. Treeniesimerkkejä oli kolme eri mittaisille kilpailumatkoille. Maraton- tai puolimaratonharjoitteluun kuntoilijalle esimerkit olivat seuraavanlaiset:

  • 2h kiihtyvä (1h40min kevyttä, 20 min vauhtia kiihdyttäen)
  • 8-10km tasaisesti maratonvauhdilla
  • 10-12km vauhtileikittely, joka toinen km kovaa, joka toinen palautellen

Koska olen vasta palaamassa lenkkipoluille, päätin ottaa harjoituksekseni tuon viimeisen, hieman lyhennettynä, ja vauhtien osalta kevennettynä. Tarkoitus oli juosta 8km niin, että palauttelevat kilometrit hölkkäisin rauhassa (7:30-8:00min/km) ja kovat kilometrit vain vähän kiristäisin vauhtia, eli n. 7:00min/km. Mutta enhän minä onnistunut. Kaikki rauhalliset kilometrit tulivat juuri ja juuri tuohon 7:30-vauhteihin, ja reippaiden kilometrien vauhdit olivat n. 6:45, viimeinen reipas kilometri 6:30. Jalat olivat kevyet ja juoksu kulki, mikäs siinä oli juostessa? Toiseksi viimeisellä hölkkäkilometrillä tosin tuntui hieman raskaalta, mutta se olo unohtui hyvin äkkiä, kun kiristin taas tahtia.

Tälle viikolle taidan tehdä vielä pitkän lenkin, mutta kuinka pitkän? Taitaa olla, että valitsen reitin niin, että pystyn helposti pidentämään tai lyhentämään lenkkiä fiiliksen mukaan. Juostaan sitten niin kuin hyvältä tuntuu. :)

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Hyvä päivä

Päivällä kroppa ja mieli kertoivat olevansa valmiita aloittamaan lenkkeilyn kipeänä olon jälkeen. Mutta, amatöörinä tein heti useamman virheen ensimmäiselle lenkille lähtiessä, ja myös lenkilläkin. ;)

Ensimmäiseksi päätin, että on kevät. Senhän näkee sokea porokin, kun katsoo pihalle. Aurinko paistaa, lumi sulaa, ja tärkeimpänä ulkona tuoksuu kevät. Ja keväthän tarkoittaa sitä, että on aika kaivaa kaapista nastattomat juoksulenkkarit, jotka ovat nastalenkkareiden ostosta alkaen (eli koko talven) keränneet energiaa. Ne oikein uhkuivat menohaluja.

Toiseksi päätin lähteä juoksemaan (osin kenkien ansiosta) tienpätkälle, joka oli täysin sula ja kuiva. Se oikein kutsui juoksemaan. Aurinko paistoi, tuuli puhalsi lempeän lämpimästi ulvoi viimaisen kylmästi selän takana, ja kroppakin oikein janosi liikettä. Mitäpä siinä sitten kuin menoksi. Fiilis oli loistava, sula maa jalkojen alla ja hymy korvissa. Puolen kilometrin jälkeen vilkaisin sykemittaria - vauhti jossain aivan muualla kuin pk-vauhdeissa. Yritin useammankin kerran hillitä itseäni ja hissutella, vaan eihän siitä mitään tullut. Lopputuloksena oli 4 kilometrin lenkki (vaikka kotiristeyksessä mieli tekikin käydä vielä vähän kauempanakin), jonka vauhdit olivat lähempänä seitsemää kuin kahdeksaa minuuttia/km.  Oho. Hups. Mutta minkäs teet, kivaa oli. Juoksijaa nauratti vielä kotipihassakin.

Ja oikein kuulkaa venyttelin jälkeenpäin. Melkein puoli tuntia, aika mahtisaavutus minulle. Kyllä kuului selästä rutinaa, ja jumeja löytyi. Jännä juttu. Lähtisivätköhän ne pikkuhiljaa? Julistan siis kehonhuoltokevään avatuksi. Minun omana haasteenani on huolehtia, että viikottain tulee tehtyä ainakin tunnin verran erilaisia kehonhuoltojuttuja. Tähän en laske mukaan joogaryhmää, joka jatkuu vielä huhtikuun ajan.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Jäykkä keho ja mieli

Pari päivää sitten Sporttaillaan-blogin Hanna kirjoitti kehonhuollon tärkeydestä. Teksti herätti ajatuksia, taas kerran. En enää edes muista montakohan kertaa olen tännekin kirjoittanut, että aloitan taas säännöllisen venyttelyn. En minä koskaan aloita. Tai aloitan, mutta ei siitä tähän mennessä ole vielä rutiinia tullut.

Nyt kun olen pari päivää maannut sängyssä ja sohvannurkassa, olen huomannut olevani näkkileipääkin jäykempi, muistutan lähinnä ratakiskoa. Joka paikkaa jumittaa, ja kaikki tuntuu hankalalta. Onneksi en enää muista onko olo ollut näin kurja aina myös silloin muinoin, kun en minkäänlaista liikuntaa harrastanut.

Tänään mietin, että nyt pitäisi ohjelmaan saada vähän enemmän kehonhuoltoa. Eivät ne viiden minuutin pikavenyttelyt lenkkien jälkeen riitä. Jos aloittaisin siitä, että saisin viikossa tunnin verran kehonhuoltoa aikaan? Se olisi kuitenkin alle 10 minuuttia päivä. ;) Pitäisi myös kerätä itselle joku suosikkilempparilista kaikenmaailman jooga/pilates/foamroller/venyttelyvideoista, että olisi jotain valmista minkä mukaan touhuta, jos inspiraatio ei riitä aina etsiä tai tuntuu siltä, ettei itse yhtään keksi mitä tekisi. Saa linkittää omia lemppareitaan ja kertoa vinkkejä, jos haluaa :)

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Hidasta paranemista

Ei okseta enää. Siihen ne hyvät jutut loppuivatkin. Samalla, kun loppui oksentaminen, meni maharaukka aivan sekaisin, eikä se enää tiedä mitä sen pitäisi tehdä. Kaikki mitä mahaan menee, sinne myös jää. Turvotus on valtaisa, ja sitä myöten myös kivulias. Eipä tässä siis vielä paljoa lenkkeillä. Tänään alkoi rauhassa oleminen jo hieman ärsyttää, joten yritin käydä kävelemässä. Kilometrin käveltyäni (hitaasti) oli pakko kääntyä takaisin. Huoh. Yritän syödä edes vähän jotain mahaystävällisiä juttuja - jugurttia, banaania, mustikoita, pellavansiemenrouhetta. Myös gefilus-tuotteita on kaapissa, mutta harmi vain, esim. ostamani ananas-kookosjuoma maistuu aivan kamalalle. Toivottavasti tämä nyt pian helpottaisi.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pitkä perjantai

Ei ihan suju niin kuin Strömössä paluuni juoksupoluille. Tämän päivän olen viettänyt lenkkisuunnitelmien sijaan makaalla sängyssä ja aina välillä olen juossut vessaan. Mahatauti on tehnyt tästä perjantaista todella pitkän.

Toivottavasti teillä on parempi pääsiäinen kuin minulla. :)

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Yes I can

Sykemittarin muistin mukaan edellisestä juoksulenkistä oli aikaa jo kokonaiset kolme viikkoa, korkea aika siis laittaa juoksukengät jalkaan. Tein lyhyen neljän kilometrin lenkin, tarkoituksena hissutella oikein hitaasti, mutta aina välillä ei onnistunut. Pidempien juoksutaukojen jälkeen on vauhdinhallinta hieman hukassa, ja onhan se nyt vaan kivaa juosta, niin kivaa, että tekisi vain mieli juosta lujaa. ;)

Pikkuisen oli tukkoinen olo, mutta se ei varmaan ole mikään ihme viikonlopun pitkän hiihdon ja pitkän juoksemattomuuden jälkeen. Alkuviikkokin on ollut hieman kiireinen ja väsyttävä, päivällä mietinkin, että jätänkö juoksemisen vielä huomiselle.. Onneksi lähdin, kivaa oli. :)

Ja hei, kohta on niin lämmintä, että saa heittää talvitamineet kaapin perälle! Juosta ilman aluskerrastoja, pipoja, säärystimiä ja hanskoja! Jee!

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Paluu ihanaan arkeen

Nyt kun talven hiihtohaasteesta on selvitty, olikin "ihanaa" huomata, että kevään ja alkukesän haasteisiin, Helsinki city runiin ja Tukholman maratoniin ei olekaan enää niin pitkä aika.. HCR odottaa jo reilun kuukauden päästä, eikä Tukholmaankaan ole matkaa kuin 10 viikkoa. Lisäksi en ole viimeiseen kahteen viikkoon juossut askeltakaan, vain hiihtänyt. Taitaa olla siis aika kaivaa juoksulenkkarit esiin ja antaa niille kunnolla kyytiä.

Tosin juuri nyt ei oikein huvita lähteä juoksemaan. Eilen aamulla heräsin kuuden jälkeen siihen, että vessasta kuului oksentamisen ääniä. Ja ei, miehellä ei ollut krapula. :/ Toivottavasti tauti ei tartu minuun, pikkuisen on tänään ollut sellainen etova olo, mutta ei ole kuitenkaan oksettanut. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. ;) Onneksi miehenkin tauti oli nopeasti ohi, joten ehkä ainakaan noro-viruksesta ei ollut kysymys?

Tarkistin jo juoksuohjelmani, ja huomenna pitäisi jo lähteä lenkille. Toisaalta tekisi mieli aloittaa treenaaminen heti taas täysillä, mutta toisaalta tuntuu, että viikonlopun jäljiltä pitäisi vähän lepäillä ja aloittaa rennosti, ehkä hieman tavallista lyhyemmillä pk-lenkeillä, eikä ainakaan ohjelman mukaisilla intervalleilla. Vaikka lepäily tuntuukin turhalta, kun hiihdon jäljiltä ei ole mitään erityistä väsymystä tai jumeja. Hassua, 30 kilometriä on kuitenkin pitkä matka ja pitkä suoritus, kai sen jossain pitäisi tuntua?


Pitkä hiihto antoi toisaalta varmuutta kevään haasteisiin, mutta toisaalta ne myös pelottavat. Ennen ensimmäistä puolikasta juoksin melkein yhtä pitkän lenkin (18km), mutta ei taida olla järkevää tehdä samaa ennen maratonia. Tavallaan olo on siis kuin hyppäisi altaan syvään päähän tietämättä osaako uida. ;) Ehkä hieman huono vertaus, mutta koska ensimmäistä kertaa treenaan maratonille, en tiedä teenkö kaiken oikein. Pitäisikö juosta enemmän pk:ta, vai kehittää nopeutta? Pitäisikö pitkiä lenkkejä olla enemmän vai vähemmän, pidempinä vai lyhyempinä? Treenaamisen onnistuminen nähdään vasta sitten maratonilla, etukäteen en osaa sanoa yhtään mitään, koska minkäänlaista vertailupohjaa minulla ei ole.


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Vuokattihiihto

Hiihdetty on! Hengissä selvitty! Nautittu!

Eli siis, maaliin on päästy, ja 30km rykäisy perinteisellä on takanapäin. Saatte pienen kisaraportin, halusitte tai ette. ;)

Otin jo alkuviikosta tuntumaa Vuokatin latuihin, ja heti ensimmäisenä kävin kiertämässä 5km lenkin, jolla hiihto aloitettaisiin. Koska Vuokatissa latuja riittää, olin todella epävarma reitistä. Ja kun suksista alkoi pito loppua ja luisto oli jo lopussa, oli tuo tuulisen päivän reissu todella mielenkiintoinen. Kuuluisa epävarmuuskin alkoi iskeä puseroon. ;) Onneksi seuraava lenkki, 10km Aurinkolatua järven jäällä antoi varmuutta, hiihtäminen oli kivaa! Viimeistelylenkki perjantaina taas muistutti karmeudestaan - armottomaan vastatuuleen järven jäällä, tuulen tuiskutettua ladut täyteen, pitovoiteen petettyä. Teki mieli jätttää hiihtämättä. Onneksi reissu kisakansliaan vähän paransi mielialaa, kun kohtasin siellä erään "tutun", joka tsemppaili minua ja käski vain nauttia hiihdosta ja olla välittämättä muista.

Lauantaiaamuna heräsin hirveän aikaisin, ja pyörin sängyssä ainakin tunnin verran. Sitten aamupalaa naamariin (tankkausjuomaa, pari banaania ja rahkaa). Hiihtovaatteet päälle, tavarat mukaan ja suunta urheiluopistolle. Onnistuin aikatauluttamaan itseni hyvin, olin paikanpäällä sopivasti vajaan tunnin ennen starttia. Ehdin ottaa pienet alkulämmittelyt, käydä vessassa, tarkistaa reitin kartalta, viedä tavarat säilöön ja vielä katsoa edellisen hiihtoryhmän lähdön. En voinut kuin ihailla niitä sissejä, jotka lähtivät uskomattomalle 120 kilometrin matkalle, W A U!

Tunteellisena siilinä oli aika huikea fiilis, kun 30km hiihtäjät alkoivat kerääntyä lähtöviivalle. Siellä olin minäkin, uskomatonta, mutta totta! Jättäydyin tarkoituksella viimeisten joukkoon, kun ei ollut mitään käsitystä porukan alkuvauhdista. Aikamoista hissuttelua se lähtölaukauksen jälkeen olikin, kun reitti ladulle oli hieman ahdas. Mutta hyvin siitä selvisi, kun ei hosunut. Tarkoituskin oli hiihtää alku rauhallisesti, mutta jo muutaman kilometrin jälkeen alkoi tuntua liiankin rauhalliselta. ;) Toisaalta, minulla oli joko massallista ylivoimaa tai suksissa hyvää luistoa, ja alamäissä ohittelinkin porukkaa aika tehokkaasti.

Ensimmäiselle juottopisteelle (n.8km) asti tuli hiihdettyä isommissa tai pienemmissä porukoissa, ja juottopisteen kohdalla tuntui, että tavoitteeni kolmen tunnin hiihdosta jää jo heti kättelyssä. Mutta eikä mitä, juottopisteen jälkeen oli sopivasti alamäkiä, ja 10 kilometrin kohdalla oli aikaa kulunut 1:01. Siinä pikkuisen sitten kiristin tahtia, aina välillä oli sopivia selkiä edessä peesattaviksi, mutta alamäessä suksi luisti ja peesiselät jäivät taakse. Sitten piti vain kiristää tahtia ja ottaa seuraava sopiva selkä kiinni. ;) Varttia meitä ennen lähteneet 60km-hiihtäjät alkoivat painella ohi, niihin selkiin ei ollut mitään asiaa.

Puoliväli tuli täyteen, ja kellokin näytti sopivasti 1:30. Siinä kaivoin sitten juomavyöstä pari palaa suklaata ja fiilistelin. Aurinko paistoi, suksi luisti ja voimiakin oli oikein mukavasti. Tosin seuraava pitkä ylämäki taas söi niitä vähäsen. 17 kilometrin kohdalla oli taas juottopiste, mehua, urheilujuomaa ja geeliä otin, ja kipollisen rusinoita. Yksi jäi mukavasti hampaankoloon, sitä sieltä sörkin koko loppumatkan pois, olipahan muutakin ajateltavaa kuin hiihtäminen. ;) Tuo 10-20 väli on jotenkin jäänyt mieleeni mukavan tasaisena pätkänä. Alun monet ylämäet muuttuivat vähän pienemmiksi ja alamäkiäkin oli, ja tasaistakin jopa. Se tosin oli kaikista tylsintä, jotenkin tykkäsin paljon enemmän ylämäkeenkin kipuamisesta. :)

Viimeiset 10 kilometriä alkoivat pitkällä ylämäellä, ja siinä vähän jo tuntui, että nytkö alkavat voimat karista. Sain onneksi hyvävauhtisen selän kiinni, ja siinä perässä neljä kilometriä viimeiselle juottopisteelle sujuivatkin ihan mukavasti (sitä juottopistettä odottaessa). Siellä pari mukia mehua naamaan, ja suolakeksejä ja rusinoita, eikä muuta kuin viimeiselle taipaleelle! Taas sain aluksi hyvän selän kiinni, ja seurailin hetken, kunnes tuli taas alamäki, ei muuta kuin ohi. Sitten hiihdinkin pitkän aikaa itsekseni, ja odotin, josko seuraavan mutkan takana olisi alamäki. ;) Viimeinen viisi kilometriä olikin melko alamäkivoittoista, ja ihan unohdin pelätä, vaikka olikin kylttejä varoittamassa vauhdikkaista laskuista.

Viimeisen kilometrin kohdalla alkoi jo taas tulla tippa linssiin, reissu oli kilometriä vaille valmis! Muistin uuden ystäväni sanat "have fun", ja vastaantulevat hiihtäjät taisivatkin häikäistyä minun pepsodent-hymystäni. ;) Viimeisessä ylämäessä vielä ohitin erään vanhan herran, ja kannustin häntäkin ottamaan loppukirin. Loppusuoralla fiilis oli sanoinkuvaamaton ja jaksoin vielä lykkiä maaliin hyvävoimaisena. Vähän jalka tuntui tärräävän, kun ajanottochippiä otettiin pois, mutta ei muuta kuin mehumuki kouraan ja fiilistelemään. Ohittamani herra tuli vielä kehumaan kovaa vauhtiani. ;)

Maalissa kello pysähtyi aikaan 2.53, tosin tietysti tuloksissa aikaa oli vähän enemmän, sillä lähtökäskystä ajanoton alkamiseen meni muutama minuutti. Onnistuin siis täydellisesti aikatavoitteessani "kaikki alle 3h on loistavaa!" ja olin kyllä valmistautunut myös tuloksiin reilusti yli kolmen tunnin. Kaiken kaikkiaan päivä oli todella onnistunut, säätä myöten! Nautin joka hetkestä, ja mikäs siinä oli nauttiessa, kun tapahtuma oli kerrassaan loistavasti järjestetty. Kaikki toimi, juottopisteet, reitti, suksien voitelupalvelu, kaikki! En voi kuin suositella Vuokattihiihtoa muillekin, saatanpa minäkin olla siellä ensi vuonna taas lähtöviivalla. ;)

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Ei mitään uutta ja siltikin uutta

Ei mitään uutta länsirintamalta. :) Tämän viikon liikunnat ovat koostuneet hiihto- ja kävelylenkeistä. Olen yrittänyt liikkua aika rauhallisesti tuon intervallitreenin jälkeen, ja kerätä energiaa tulevaa koitosta varten. Ensi viikko ollaankin jo Vuokatissa, niin suunnitelmissa on tutustua paikallisiin latuihin jo vähän etukäteen, ja uidakin aion. Saapa nähdä tuleeko kokeiltua jotain muutakin. ;)

Tulevaisuuden suunnitelmissa on myös tämän blogin lopettaminen. Ei, en aio lopettaa kokonaan, mutta mielestäni bloggaaminen tällä nimellä, otsikolla ja osoitteella on tullut tiensä päähän ja tarinat jatkuvat samanlaisina uuden nimen ja otsikon alla. Kunhan vain saan asiat aikaiseksi. ;) Ja ei hätää, kerron täällä kyllä uuden blogin osoitteen. :)

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

I just wanna feel this moment

Ihana kevätaurinko. <3 En ole hetkeen ehtinytkään blogia päivittämään, mutta eipä tässä mitään hirmuisen erityistä ole tapahtunutkaan.

Viikonloppu meni aikalailla syömisen ja istumisen merkeissä, ainoat treeniä saaneet lihakset olivat vatsalihakset, jotka kipeytyivät nauramisesta. Tosin maanantaiaamuna melkein pääkin kipeytyi vaa'alla käynnin jälkeen.

Minulla on puhelimessa Libra-sovellus, johon merkkaan joka aamu painoni. Se piirtää niistä kivaa grafiikkaa, laskee (joltain ajalta) painotrendin, antaa viikkoennusteen (paljonko nykymenolla laihtuisi vai lihoisi) ja jos siihen syöttää tavoitepainon, se kertoo koska tavoitepaino nykymenolla saavutettaisiin. Maanantaina kirjasin sinne sitten n. 1,5kg isomman painon kuin perjantaiaamulta. Sovellushan sitten kertoi, että lihon viikossa yli kilon. Jotenkin ärsyttävää, kun nuo ylöspäin menevien painojen kanssa se heti ottaa ne huomioon, "trendi" nousee ja samoin laihtumisennuste. Mutta jos päivittäisin 1,5kg kevyemmän painon, se ei ota sitä samalla tavalla huomioon, vaan ennusteet muuttuvat vasta kun alempia painolukemia tulee riittävän monta. En tiedä ymmärtääkö tästä kukaan mikä tuossa päähän ottaa, mutta ei sen niin väliä. :P

Olen nyt nauttinut hiihtämisestä. Maanantaina tein 8 kilometrin pk-lenkin, hissuttelin menemään sellaista 10km/h-vauhtia ja tuumailin, että sellaisella tahdilla Vuokatissa aikaa kuluisi 3 tuntia eikä taitaisi edes kamala väsy ehtiä tulla. En kyllä yhtään tiedä millaista vauhdinjakoa siellä pitäisi. Aloittaa pitää rauhassa, se on selvä.

Tänään oli sitten vuorossa hiihtointervalleja. Aluksi oli tarkoitus vetää reippaita parin minuutin pätkiä, mutta sykemittarista loppui virta jo ennen lämmittelykierroksen loppua. Menin sitten fiiliksen mukaan. 5 kilometriä "intervalleja maaston mukaan" eli ylämäissä oikein reipasta, pienissä mäissä vuorohiihtäen ja tasamaalla/alamäessä tasatyöntöä ja välissä aina sopivan mittaisia palautuksia. Kivaa oli! Olisi ehkä voinut tehdä vähän rankemminkin, mutta hyvä näinkin. Koko lenkille tuli mittaa 10 kilometriä. Ihanan koukuttavaa tuo hiihto, aina vain teki mieli hiihtää "vielä yksi rinki".

torstai 7. maaliskuuta 2013

Oikeaa hiihtämisen iloa

Tänään otsikossa ei ole ironiaa. Se tarkoittaa juuri sitä mitä siinä lukeekin.

Vietin koko päivän (hieman) puuduttavassa koulutuksessa, istuen ja kuunnellen. Kotiin lähtiessä murehdin, että menee kaunis aurinkoinen päivä hukkaan, kun illallekin oli tiedossa noin 100 ja yksi velvollisuutta. Mitä lyhyemmäksi kotimatka kävi, sitä vakuuttuneempi olin siitä, että olen samaa mieltä Muumipapan kanssa. Hiiteen velvollisuudet, evästä naamaan, sukset autoon ja baanalle.

Valitsin mukaani varmuuden varalta luistelusukset (eiliset epäonnistuneet liisterivoitelut revin perinteisen suksista irti hyvin äkkiä, ja nyt raukat odottavat uutta pitovoitelua) ja kyllähän sen taas ensimmäisistä potkuista lähtien tiesi, että tänään kulkee. Koska kiireitä kuitenkin oli tiedossa, lykin vain sen tavallisen 10 kilometriä täyteen ja lähdin kotiin. Aikaa kului vajaat 45 minuuttia. Suksi luisti, ja aina välillä hiihtäjäkin osasi jotain. Loppuajan hiihtäjä yritti unohtaa virheisiin keskittymisen, ja nautti viimeisistä auringonsäteistä. :) Ja hei, tänään sujui kuokka myös oikealle kädelle! Vasen on ollut se parempi, ja oikeaa en muka ole edes osannut.

Oikeasti minun pitäisi hiihtää perinteistä. Päätin nimittäin osallistua Vuokattihiihtoon, 30km perinteisellä. Saa nähdä mitä siitä tulee. :D Pisimmät pertsan lenkkini ovat olleet vajaan 15 kilometriä kovin rauhallista tahtia. Eilisen jälkeen tein päätöksen, että joku ammattilainen saa voidella sukseni ennen Vuokattihiihtoa. Ja hei, te hiihtotapahtumiin osallistuneet (Aku?), Vuokattihiihtoon ilmoittautumisen yhteydessä tarjotaan jotain huippufluorivoiteilla kilpavoitelua hintaan 60e/pari. Mikä siitä tekee niin arvokkaan, ja onko se tälläiselle tavalliselle tallaajalle liian arvokas? (tavallisilla voiteilla taisi pito- ja luistovoitelu olla parinkympin luokkaa).

Ihan oikeasti minun hiihtoharjoitteluni on aika surkeaa räpellystä, tajusin sen tänään. 99% hiihtolenkeistäni on tuollaisia turhankin reippaita lenkkejä, ja sellaiset oikein rauhalliset puuttuvat. Mutta en minä osaa hiihtää hitaasti, tai siltä ainakin tuntuu. Ei sillä, että vauhtini mitenkään lujaa olisi muutenkaan. Yritin sitten lohduttaa itseäni sillä, että teen pk-lenkit juosten/kävellen, hiihtolenkit ovat sitten niitä vk-harjoituksia. No, parin viikon päästä nähdään olenko Vuokattihiihdon jäljiltä aivan raato ja haluanko suksiani nähdä enää ikinä.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Hiihtämisen iloa

Otsikko on sarkasmia, ja se kuuluu lukea näin: v*ttu mitä paskaa.

Aamupäivällä aurinko paistoi ihanasti, ja tutkailtuani lämpötilaa pihalla ja suksien voiteluohjeita netissä päädyin hyvältä vaikuttaneeseen ratkaisuun: liisteriä. Liisterivoiteluohjeet mielessäni hinkkasin liisterit suksien pohjiin ja ei muuta kuin ladulle. Ensimmäinen rinki meni ihan ok, vähän tökki, mutta pito oli hyvä. Toisella ringillä alkoivat ongelmat todenteolla. Tök-tök-tök-tök sanoivat sukset ja useamman kerran meinasin lentää nenälleni. Suksien pohjia kurkatessa löysin jäätyneen liisterin ja viisi senttiä lunta. Alamäessä seisoin paikallani kuin tikku siinä-itsessään ja loppumatkan kävelin sukset jalassa autolle. Otin iloksenne kuvankin suksista (huom, ennen kuvan ottoa hinkkasin jo suurimman osan lumesta pois).


Itseäni varten muistiin: ennen Vuokattihiihtoa suksiin ammattilaisen tekemä voitelu.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Elämäni toiseksi pisin lenkki

Aina välillä lenkille lähtö on vähän vaikeaa. Joskus laiskottaa, ja sohva kutsuu enemmän kuin juoksulenkki. Vaan ei tänään. Tänään jokainen sisällä vietetty hetki harmitti. Mutta kyllä vain olikin tekemistä ennen kuin sai vetää lenkkikengät jalkaansa. Ovella ajattelinkin, että kyllä tämän voisi helpomminkin tehdä. Ensin piti vaihtaa musiikkeja mp3-soittimeen. Pitkällä lenkillä vaihtelu on kiva juttu, eikä samoja biisejä jaksa kuunnella koko aikaa. Miettiä google mapsin kanssa reitti. Sen jälkeen piti tehdä energiajuoma valmiiksi pulloon. Virittää sykemittari valmiiksi. Pukea alusvaatteita, kiskoa trikoita niiden päälle, etsiä pipoa, hanskoja, säärystimiä. Onneksi kesällä on edes vaatteiden osalta helpompaa.

Juoksusää oli tänään kaunis, pakkasta vajaa 10 astetta, aurinko paistoi, hanget kimalsivat ja tuulikin oli sopivan vähäinen. Ainoastaan paikka paikoin oli hieman huono juoksualusta, kun jäisen tien päälle eilen oli tuiskuttanut lunta ja pito puuttui nastoista huolimatta.

Tänään oli vuorossa pitkä lenkki, 19 kilometriä. Ennen lenkkiä käytinkin hieman aikaa ja vaivaa saadakseni suunniteltua edes suurinpiirtein niin pitkän lenkin. Ainoa huono puoli täällä maalla asumisessa on lenkkireittien vähyys. Teitähän kyllä riittää, mutta ei sellaisia, että saisi juostua lenkkiä. Edestakaisin juokseminen on kovin tylsää, varsinkin pidemmillä lenkeillä.

Fiilis oli mahtava, juokseminen rentoa ja helppoa. Vajaan tunnin juostuani säikähdin, kun huomasin etten ollut ottanutkaan energiageelejä mukaan. Yleensä minulla on tapana hörpätä juotavaa 20-30 minuutin välein ja tunnin välein otan energiageelin. Nyt piti pärjätä pelkällä juotavalla. Kerrankin muuten minun suuhuni hyvän makuista juotavaa, Maximin urheilujuomajauhe makuna sitruuna&lime, tykkään!

Puolivälin paremmalla puolella huomasin, että tämähän on elämäni toiseksi pisin lenkki, ainoastaan Varalan puolikas on ollut pidempi. Helpolta kuitenkin tuntui, ja olisin tähänkin lenkkiin voinut lisätä pari kilometriä. Ainoastaan viimeinen kilometri oli hieman väsyneen tuntuinen, sillä siihen kohtaan osui koko lenkin surkein alusta. Lisäksi varmaan energiageelien puutekin näkyi? Mutta kokonaisuutena jäi hyvä fiilis. Ensi sunnuntaille ohjelmassa olisi 21km, mutta se jää välistä, sillä olen koko viikonlopun reissussa, ja taidan korvata tuon käymällä pitkällä hiihtolenkillä ensi viikolla.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Laihduttamisen sietämätön vaikeus

Minun pääni sisällä on pelko. Jonkilainen lukko. Pelko epäonnistumisesta, lihomisesta takaisin hirveän ylipainoiseksi. Pelko siitä, että en onnistu.

Se pelko näkyy erityisesti nyt, kun yritän päästä pysyvästi eroon 90-lukemista. Edellisen kerran pääsin alle 90-kiloiseksi viime kesänä, mutta sitten puolimaratonin jälkeen keskityin olemaan tyytyväinen itseeni ja paino pääsi nousemaan. Kun motivaatiota ei ollut, ei onnistunut laihtuminen. Loppuvuoden ajalta taitaa blogissa olla useampikin postaus samalla kaavalla "vaaka näytti tänään lukemaa x. En kestä enää, nyt alkaa tiukempi aika ja aion jouluna painaa x-5 kiloa!!" ja sitten viikon päästä kerron taas vaa'an näyttäneen puolisen kiloa enemmän. Lopultahan vaaka näytti lukemia nipinnapin alle 93kg ja silloin, vihdoin, löysin motivaation ja nyt tapahtuu.

Mutta. Nyt kun olin jo kivasti useiden päivien ajan lukemissa 89,x, oikeastaan lähempänä 89 kuin 90, niin tapahtui taas jotain, ja parin päivän ajan paino nousi hieman ylemmäs, ja keskiviikon megaturvotuslukema oli komeat 90,1. Arvatkaa mikä oli ensimmäinen ajatukseni?

Nonniin, ei taaskaan onnistuttu. Ei taaskaan päästy alle 90kg. Tähänkö tämä paino nyt sitten jää?
Oikeastaan koko päivän märehdin asiaa ja mietin, että mikä tässä nyt taas on. Edelliset epäonnistumiset huutelivat, ja mieli oli matalalla. Onneksi sitten illalla katsoin Jutta ja puolen vuoden superdieetit-ohjelman. Ensin teki mieli itkeä, koska taas joku onnistuu, -40kg, mahtavaa, mutta miksi minä en onnistu?. Sitten onneksi Jutta, tai laihduttajan personal trainer sanoi, että kenenkään paino ei mene alas suoraviivaisesti, aina joskus jumittaa ja sitten taas lähtee. Kyllähän minä tuon tiesin jo etukäteen, olen tiennyt jo kauan, mutta jotenkin tarvitsin jonkun sanomaan sen ääneen. Katsoin alkuvuoden painokäyrää, ja totesin nyt kyseessä olevan vain hetkellisen jumituksen, josta paino lähtee taas laskemaan. 


Joku henkinen juttu on siis ehkä vinksallaan, kun ensimmäisenä mieleen tulee epäonnistuminen eikä se, että painon putoamisen pysähtyminen on väliaikaista. Helmikuun saldo on suurinpiirtein -3kg, onhan se ihan normaalia, että väliin tulee pari päivää, kun paino EI putoa.

torstai 21. helmikuuta 2013

Pelkoja purkamassa

Kiitos kaikille onnitelleille, olette ihania! <3 Vaikka teistä osa varmaan onnitteli jo silloin, kun edellisen kerran siirryin 90-lukemista 80-lukemiin. ;) Mutta ei sen niin väliä, nyt on sellainen tsemppi päällä, että toivottavasti päästään seuraavaankin tavoitteeseen vauhdilla.

Tänään kävin hiihtämässä vähän mäkisemmillä laduilla kuin aikaisemmin. Viime talvenahan onnistuin kehittämään itselleni mäkikammon, kun viiden vuoden hiihtotauon jälkeen toisella hiihtokerralla päädyin jäiselle ladulle jyrkkään alamäkeen, jossa u-käännöksen kohdalla jatkoin matkaa suoraan lumihankeen. Sen älkeen on vähän kammottanut aina kun olen ollut alamäessä, josta en tiedä mihin se mutkan jälkeen menee.

Tänään lähdin ladulle, jonka pisimmän lenkin alamäkiä kuvailtiin adjektiiveilla vauhdikas, vaarallinen ja vaativa. Ensimmäisellä kierroksella mietin kauan latujen risteyskohdassa, että lähdenkö mäkiselle lisälenkille vai en. Silloin en lähtenyt, mutta seuraavalla kerralla otin riskin. Ensimmäiset kaksi isoa mäkeä aurasin alas ihan vain todetakseni, että no, olisihan tuon voinut tulla latua pitkin. Viimeisellä sitten siirsin sukseni ladulle ja annoin mennä. Puristin sauvoja lujempaa kuin koskaan, ja hoin itselleni, että rentokropparentokropparentokroppa. Mäen alla melkein tuli tippa linssiin, fiilis oli aika huikea! U S K A L S I N! Hetken harkitsin, lähtisinkö vielä toistamiseen, mutta sitten muistin kuinka kammottavia ylämäet olivat. ;)

Päivän saldo siis 12,5km hiihtoa, ja kesto tunnin. Teknisesti aika surkeaa räpellystä, aina välillä tuli hyviäkin pätkiä, mutta enimmäkseen vähän mitä sattuu. Johtuiko ehkä ylämäkien suuresta määrästä, ylämäkiluisteluni ei ole ihan parhaimillaan.

Jeejee!

Aaamupaino tänä aamuna 89,9kg! Jes! :) Nyt ei muuta kuin tiukkaa tahtia kohti seuraavaa tavoitetta, joka on kokonaispudotus -20kg, eli 86kg. :)

tiistai 19. helmikuuta 2013

Kaikki merkit on ilmas et tänään irtoo

Aina joskus saa huomata olevansa uskomattoman tyytyväinen tekemiinsä päätöksiin. Tänään, ja viikonloppuna mietin useampaan kertaan itsekseni, että olipa hyvä, kun ostin sukset. Hyvät sukset. Ja toisetkin hyvät sukset.

Viime talvenahan hain kotoa vanhat sukseni, jotka on ostettu joskus yli 10 vuotta sitten joko minulle tai jollekin sisaruksistani. Niillä hiihtäminen oli vähän raskasta, kun sukset olivat väärän mittaiset ja muutenkin vääränlaiset minulle. Mutta vielä alkusyksyllä mietin, että jos hiihtäisin niillä vielä tämän talven ja jos hiihtäminen kiinnostaa vielä, niin sitten panostaisin kunnon suksiin.

Jos niillä suksilla vielä hiihtäisin, niin todennäköisesti ne olisivat lentäneet lepikkoon jo monesti. Tai sitten olisin vain lopettanut, ja todennut hiihtämisen olevan kamalaa. Lukenut blogeista hiihtojuttuja ja haikaillut, että miksi en minä voi tykätä hiihtämisestä.

Syksyllä tuli se päivä, jolloin ostin upouudet kalliit sukset. Ja ajoin kotiin miettien, että entäs jos mä en tykkääkään hiihtämisestä? Vaan kuinkas sitten kävikään? Tällä hetkellä nostan sukset lähes päivittäin autoon ja suuntaan ladulle. Mietin hiihtäisinkö perinteistä vai luistelua, vai pakkaisinko mukaan molemmat?

Tänään hymy ilmestyi naamalle heti ensimmäisten potkujen jälkeen. Yksinkertaisesti tiesin, että tänään kulkee. Latu oli hyvä, sukset loistavat ja hiihtäjäkin osasi kai jotain. 12 kilometriä vajaassa tunnissa, ja olin edelleen yhtä hymyä lähtiessäni ladulta kotiin.

Olen selvästi löytänyt uuden rakkauslajin juoksun rinnalle.

Emmä pysty lopettaankaan.


torstai 14. helmikuuta 2013

Ei niin hyvä viikko

Nyt aivan naurattaa, viime viikolla oli todella hyvät fiilikset, nyt ei mene aivan niin putkeen.

Lauantain pitkällä lenkillä urheiluliivini hiersivät rintojen alapuolelle kivat hiertymät, aivan vereslihalle. Eivätkä ne vielä ole parantuneet, joten eilinen juoksulenkkini vaihtui kahden juoksuaskeleen jälkeen kävelyksi. Ei sitten juosta ennen kuin parantuvat. En tiedä pitäisikö tilata kokoa pienemmät liivit, ei Enellien kanssa aiemmin ole ollut mitään ongelmia. Mutta jos liivit ovat pikkuisen "isot" niin, rinnat pääsevät siellä liikkumaan ja se varmaan tämän aiheutti.

Päätin sitten tänään lähteä hiihtämään, mutta pipariksi meni sekin. Toissayönä satoi lunta kivasti, ja TÄNÄÄN oli laduntekijä liikenteessä, keskellä päivää. Olin kuvitellut lykkiväni perinteistä pk-lenkin verran, mutta eihän ladulle ollut asiaa, kun toinen sitä teki siinä nenäni edessä. Ja nyt kun pääsin tottumaan hyviin luistelusuksiin, niin ei pehmeällä alustalla luisteleminen perinteisen suksilla tuntunut muulta kuin turhauttavalta. Lyhin hiihtolenkkini pitkään aikaan: 10 minuuttia ja 2 kilometriä, sitten sanoin laduille kiitos hei.

Saa nyt nähdä, jos tekisin myöhäisillan retken ladulle vielä illalla. Tai sitten palaan asiaan huomenna.

Ja hei, ihanaa ystävänpäivää jokaiselle lukijalle, kommentoijalle ja satunnaiselle kävijälle. Olette ihania!

lauantai 9. helmikuuta 2013

Hieno viikko

Nyt on ollut hieno viikko. Sekä painon että liikkumisten kannalta.

Keskiviikkona juoksin ihanan lenkin, intervalleja. 2x4x500m n. 5:50min/km. Toisaalta hassua, toiset juoksevat pk-lenkkejä tuolla vauhdilla, mutta minä en ole vielä sillä tasolla. Tuo vauhti tuntui sopivan haastavalta, ei liian helpolta, mutta en ollut aivan kuollutkaan lenkin jälkeen. Eli ehkäpä minusta vielä löytyy lisää vauhtia?

Torstaina oli hiihtokoulun viimeinen kera, ja oli vaan ihanaa. Todella hienoa hyvillä välineillä hiihtää valvovan silmän alla ja saada vinkkejä ja oppia. Minä sain kotiläksyksi hiihtää vähän paremmalla etunojalla, ja kuulemma suksen päälle saisi hyökätä vähän enemmän. Ja vinkkiä sai myös muiden hiihtoa seuraamalla, ja kuuntelemalla mitä opettaja muille neuvoi. Suosittelen hiihtokoulua kaikille, jotka haluavat saada hiihtämisestänsä parempaa!

Perjantaina kävin ihanasti keskellä päivää hiihtämässä aurinkoisessa pakkassäässä. Aivan kuin ilmassa olisi ollut jo hieman kevään tuoksua. Hiihdin kevyesti puoli tuntia luistellen, 6,5 kilometriä. Keskityin tekniikkaan ja yritin hiihtää koko ajan hyvällä tekniikalla. Mogren sujuu ihan hyvin kummallekin puolelle, mutta kuokka on jotenkin hirmuisen vaikeaa oikealle puolelle, vasemmalle sujuu hyvin.

Tänään oli sitten viikon pitkän lenkin vuoro. 16 kilometriä ja kaksi tuntia. Ensimmäistä kertaa kuuntelin lenkillä jotain muuta kuin musiikkia - latasin Yle areenasta uusimman Luontoillan ja hölkkäilin sen tahtiin. Se sopikin oikein hyvin, rauhallinen jutustelu sai minutkin pitämään vauhdin tasaisen rauhallisena. Usein menevää musiikkia kuunnellessa tulee otettua ylimääräisiä spurtteja, tai juostua muuten vain kovempaa kuin tarvitsisi. Voisin jatkossakin kokeilla pitkillä rauhallisilla lenkeillä jotain tälläistä.

Ja hei, se paino! Tänä aamuna oltiin jo lukemissa 90,7! Onko pikkuisen hienoa hei!

Nyt poistun viettämään paria liikuntavapaapäivää rakkaan ystäväni luo, ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kadonneen inspiraation metsästys

Koko tammikuun kävin (tuttuun tyyliin) joka aamu vaa'alla, ja kirjasin painon ylös. Helmikuun alussa huomasin, että käyrä on tasaisen vakaa. Pieniä heilahduksia alas, ja sitten taas ylös. Mutta kaikenkaikkiaan paino pysyi samana. Helmikuun alussa lukemat alkoivat ahdistaa.

Toissa aamuna ahdistus kävi jo kovaksi, ja päätin ryhtyä toimiin. Tiedän, että paino ei ahdistuksella lähde alaspäin, eikä asian välttelyllä, joten kadonnut inspiraationi pongahti jostain piilostaan paikalle, ja nyt mennään taas!

Tilasin käyttöaikaa kalorilaskurista, ja nyt kirjaan syömiseni tarkasti ylös. En tiedä kauanko, ehkä niin kauan kuin jaksan, mutta tarkoitus olisi ainakin parin viikon ajan merkkailla. Ihan parin päivän pikaisena huomiona olen havainnut, että olen tähän asti syönyt liikaa välipaloja. Nyt kun syömisten tarkkailun myötä olen jättänyt ylimääräiset "muutamat pähkinät" pois, niin kalorimäärä on ihan sopiva. Olen siis tähän asti syönyt liikaa laihtuakseni. Katsotaan nyt mihin tämä inspiraatio johtaa! Ensimmäisenä tavoitteena on päästä taas alle 90 kg:n.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Lihaksia yläkroppaan?

Tässä eräänä kauniina päivänä sain kuulla kommentin, että onpas sulla isot reisilihakset. Jonain päivänä vähän aiemmin olin itsekin huomannut, että säärissä pohjelihakset ovat ihan näkyvät ja kivat. Jalkaosastosta lihaksia siis löytyy, ainakin jonkin verran. Juokseminen ja pyöräily ovat kai sulattaneet niiden pienten lihasten ympäriltä läskiä pois niin, että lihaksetkin pääsevät joskus esiin. Tai näin ainakin haluaisin kuvitella.

Yläkroppa sen sijaan on edelleen se ongelmavyöhyke. Mahasta löytyy makkaroita, vyötäröä saa etsimällä etsiä. Allitkin löytyvät, ja hauikset piileskelevät siellä jossain läskin alla. Minun nykyiset suosikkilajini eivät muokkaa yläkroppaa lähes ollenkaan. Täytyisi siis ottaa teholiike yläkropan läskien sulattamiseen.

Mutta miten? Myönnän sen, että kuntosalille minua tuskin saa. Ainakaan niin usein kuin pitäisi, että siitä olisi jotain hyötyä. Kuntosalit ovat kaukana, ja lisäksi minua vaivaa aina lähtemisen ongelma. Tykkään treeneistä, jotka alkavat heti kun avaan ulko-oven. ;) Tai no, tässä tapauksessa ehkä treeneistä, jotka alkavat heti kun nousen sohvalta.

Täytyy alkaa selailla erilaisia treeniohjelmia ja liikevinkkejä, niitä luulisi netistä löytyvän vaikka millä mitalla. Vatsalihasjumppaan ainakin hyvä on youtubesta löytyvä "8 minute abs"-video, jota olen joskus testaillutkin. Vinkkejäkin saa antaa, jos hyviä ohjeita kotitreeniin on. Välineitä löytyy ainakin kahvakuula, jumppapallo ja jumppakuminauha. Sekä koiran järsimät käsipainot, tosin ovat vain 2kg. Panostaakin voisin niihin, hankkia vähän paremmat. Ja osaisiko joku sanoa, kannattaisiko tälläinen ylävartalotreeni tehdä kahdesti, vai kenties kolmesti viikossa?


sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Testissä kahvakuula-dvd

Sports lady etsi kiinnostuneita testaamaan kahvakuula-dvd:tä, ja minähän olin heti valmiina!

DVD sisältää 2 levyä ja 2 harjoitusta, jotka sopivat myös aloittelijalle. Sports Lady treenaa koko harjoituksen kanssasi ja opastaa tekniikoissa. Taso 1: 4 liikettä ja 4 kierrosta. Kesto 20 min. Taso 2: 5 liikettä ja 4 kierrosta. Kesto 24 min.

Ensimmäinen treeni on hyvin simppeli, ja sopii erinomaisesti vaikkapa ensimmäistä kertaa kahvakuulaa kokeileville, jos ei ole mahdollisuutta ohjatuille tunneille. Dvd:n avulla näkee todella hyvin miltä liikkeet näyttävät ja kuinka ne kuuluu tehdä. Treeni kestää 20 minuuttia, ja koostuu neljästä kierroksesta, joilla tehdään neljää eri liikettä. Ensimmäisellä kierroksella Hanna neuvoo ja ohjaa jokaisen liikkeen. Liikkeet näytetään treenin edetessä sekä edestä että sivusta, mikä on mielestäni todella hyvä juttu.  Treenin edetessä Hanna myös muistuttelee tärkeistä asioista ja tsemppaa jaksamaan. Plussaa erityisesti kivasta kuvauspaikasta, oli ihana tehdä treeniä pakkasen paukkuessa -20 asteessa ja katsoa, kuinka dvd:llä aurinko paistaa ja linnut laulavat.

Toinen treeni ei ole hirveästi ensimmäistä vaikeampi. Liikkeet ovat erilaisia, ja osa niistä tehdään lattiatasossa. Myös tässä treenissä Hanna treenaa mukana, opastaa aluksi liikkeet ja treenin edetessä kertoo liikkeiden vaihtumisesta ja tsemppaa jaksamaan.

Tämä dvd oli kivaa vaihtelua tavalliseen kotitreeniini. Vähän niin kuin olisi ollut treenikaveri mukana. ;) Mutta sisällöllisesti tässä ei ollut minulle mitään erityisen haastavaa - tosin aina ei hirveän haastavaa tarvitse ollakaan. Ajattelen tämän sopivan hetkiin, jolloin en yhtään tiedä mitä haluaisin tehdä. Ja ensimmäinen treeni sopii kevyellä kuulalla tehtynä vaikka alkulämmittelyksi ennen lenkkiä. Erityisestä dvd sopii varmasti aloittelevalle kahvakuulailijalle, joka kaipaa tukea liikkeiden tekemiseen.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Taas hiihtämässä

Lähdin viettämään vapaapäivääni kauppoja kiertäen. Ensimmäisenä urheilukauppaan ostamaan luisteluhiihtoon sopivia sauvoja. Mutta tiesihän sen jo etukäteen, kuinka käy. En minä osannut aloittaa sanomalla "hei, haluaisin luistelusauvat" vaan sanoin "hei, mua kiinnostais nuo luistelusukset". Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Oli ihanaa, kun myyjä taas selvästi etsi minulle parasta suksea, eikä yrittänyt myydä sitä puljun kalleinta. Lähdimme liikkeelle aktiivihiihtäjille tarkoitetuista luistelusuksista, mutta niistä ei löytynyt riittävän jäykkää paria, joten myyjä kysyi haluaisinko katsoa hieman kalliimmista Salomonin kisasuksista. Olimme samoilla linjoilla, että tärkeintä on löytää minulle hyvä suksipari. Ja sieltähän ne löytyivät.

Monojen sovittelu olikin sitten salatiedettä. Naisten monoista loppuivat koot kesken, ja miesten koot olivat paljon pienempiä kuin numerot antoivat ymmärtää. Lisäksi ensimmäistä kertaa luistelumonoa sovittavana ihmisenä minulla melkein oli ongelmia ymmärtää, että mistä kolosta saan pujotettua jalkani oikeaan väliin. Myyjä oli jo etsimässä monoihin jääneitä paperitolloja, kun sain naurun pidättelyltäni kerrottua oikean ongelmani. :D

Lopuksi sain vielä suksiini voitelun, että pääsisin heti hiihtämään. Ja siinähän se vapaapäivä sitten meni, kun oli ihan pakko päästä ladulle testaamaan. Jo etukäteen kyllä sanoin itselleni, että vaikka kuinka suksi luistaisi, niin viittä kilometriä pidempään en hiihdä.

Ja voi että. Ihan sanattomaksi veti se kehuvien adjektiivien etsiminen. Hymyillen hiihdin muutaman ringin (5,6km), eikä hymy hyytynyt vielä kotimatkallakaan. Uskomattoman hyvät sukset. Luisto oli erinomainen, samoin hiihdettävyys. Tuntui, että tekniikkajututkin napsuivat kohdilleen nyt kun sain oikeanlaiset välineet alle. I h a n a a.

Menenkin tästä taas silittelemään suksiani ja kertomaan niille, kuinka ihanat ne ovat.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Hiihtohimoa

Eilen oli vihdoin odottamani ensimmäinen luisteluhiihtokoulun kerta. Ja oli kyllä tehokas puolitoistatuntinen!

Ihan ensimmäiseksi harjoiteltiin mogrenia, ensin ilman sauvoja, ja sitten sauvojen kanssa. Ja olihan se vaikeaa. Vaikka opettaja monta kertaa näytti, että kuinka se menee, ja missä kohtaa sauvojen työntö lähtee, niin se perinteinen kuokka tuli jostain selkäytimestä.  Mutta pikkuhiljaa lähti sujumaan, kun oikein keskittyi.


Seuraavaksi sitten kuokkaa, ja vaikka sen osasin jo etukäteen, niin eipä meinannut tulla kuokasta mitään, kun oli juuri äsken niin yrittämällä yrittänyt hiihtää jotain muuta. Jotenkin minulle on aina hieman haasteellista vaihtaa ykskaks tekniikka toiseksi (tarkoituksella, vahingossa mogren kyllä vaihtui kuokaksi) tai vaihtaa potkujalkaa toiseksi. Löytyihän se kuokkakin sieltä, ja hyviä vinkkejä tuli senkin hiihtämiseen.

Viimeiseksi vielä wassbergiä, joka ei ollutkaan ihan niin vaikeaa kuin olin kuvitellut! Tasaisella ja suoralla se sujui ihan kohtalaisesti, ainakin kun pystyi keskittymään.

Tänään piti sitten päästä kokeilemaan opittuja juttuja, ja lähdinkin innosta soikeana hiihtämään. Koko hiihtomatkan yritin hiihtää niin kuin kuuluu. Aika pian tosin huomasin, että paukut olivat aikalailla lopussa, enkä sitten jaksanutkaan hiihtää kuin 7 kilometriä. Vapaapäivä olisi ehkä ihan paikallaan, tässä on nyt takana 5 tehokasta treenipäivää?

torstai 24. tammikuuta 2013

Superdieettiajatuksia

Olen aika tiiviisti katsonut jokaisen Jutta ja puolen vuoden superdieetit-jakson. Se on herättänyt minussa paljon ajatuksia. Katsoessani onnistuvia ihmisiä mietin, että jos tuokin, niin miksi en minäkin? Minun täytyy tehdä jotain väärin, kun paino ei putoa samalla tavalla kuin ohjelman osallistujilla. Jos ohjelman osallistujat jaksavat ajaa 1,5h matkoja kuntosalilla käydäkseen, niin miksi minä selitän kuntosalilla käymättömyyttäni sillä, että sinne on pitkä matka (15km)? Onko se syy epäonnistumiseeni, olenko vain laiska paska, joka ei viitsi nähdä vaivaa?

Eilisen jakson loppusanat, joissa Jutta sanoi ettei kaikkien tarvitse olla laihoja, että voisi opetella olemaan tyytyväinen itseensä kiloineen päivineen. Olla onnellisempi niin, kuin että jos yrittäisi jatkuvasti epäonnistuen laihduttaa. Nämä sanat herättivät lisää ajatuksia. Pitäisikö minunkin luovuttaa, ja antaa olla? Rakastaa itseäni tälläisenä kuin olen, ja luovuttaa yrityksistä päästä normaalipainoon?

Hassua, kuinka tälläisiä ajatuksia tulee. Koska jos järjellä ajattelee, niin onko ihminen, joka aloittaa juoksuharjoittelun nollasta ja tähtää tällä hetkellä maratonille, laiska paska, joka ei viitsi nähdä vaivaa? Ei todellakaan ole. Minä olen oman elämäni supersankari. Eikä kaikkien edes tarvitse laihduttaa samalla tavalla. Ja luovuttaminen? Minä oikeastaan jo pidän itsestäni tälläisenä. En joka hetki, mutta aika usein. Ja siltikin odotan pääseväni aina vain pienempiin mittoihin.

Ehkäpä muistan jatkossa, että jokainen ihminen on erilainen, ja jokaisen ihmisen tarina ei ole samanlainen. Joku onnistuu toisella tavalla ja joku toinen toisella tavalla. Kyllä minäkin onnistun. Olen jo onnistunut, ja tulen jatkossa onnistumaan.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Ihania juoksupäiviä

Yksi asia, josta nautin täällä kaukana kaikesta asumisessa, on se, että saan kirkkaina iltoina juosta tähtitaivaan alla kuun valossa. Kuunnella pelkästään lumen narskumista kenkien alla. Olla näkemättä yhtäkään autoa, tai toista lenkkeilijää.

Eilen juoksin tuollaisen lenkin, 6km perushölkkähissuttelua. Nautin joka hetkestä, ja energiasta, joka kropassani oli. Tunteesta, joka halusi päästää irti ja mennä vain. Tänään juoksin samanlaisen kuutamolenkin. 8 kilometriä yhteensä. Ensin alkuhölkät, sitten 2 x 2,5 kilometriä vähän lujempaa, noin 6.30min/km. Meni suhteellisen helposti, viimeinen puoli kilometriä oli vähän tuskainen, kun mahassa alkoi yhtäkkiä kiertää. Onneksi sekin tunne meni nopeasti ohi.

Huomiselle on ohjelmassa hiihtokoulua, ja perjantaille sovittu kaverin kanssa hiihtotreffit. Mitähän sitä viikonloppuna sitten tekisi?

tiistai 22. tammikuuta 2013

Lisää haasteita

Olen saanut pariin kertaa haasteen, jonka säännöt ovat seuraavat:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Kiitos vain, cherrie ja ..in motion!

Ensimmäiseksi siis 11 faktaa minusta.

1. Lakkaan useammin varpaan- kuin sormenkynsiäni.
2. Olen hyvin hajamielinen, ja unohtelen usein tavaroitani milloin minnekin.
3. Autoillessani yksin juttelen usein itsekseni, tai käyn keskusteluja mielikuvitushenkilön kanssa. Keskustelun yltyessä mieleeni juolahtaa, että entäs joku onkin laittanut nauhurin autooni/puhelimeni soittaa itsekseen jollekin ja joku kuuntelee juttujani. :D
4. Hiihdin lapsena kilpaa.
5. Lapsena halusin ballerinaksi, mutta tajusin jossain vaiheessa olevani liian lihava ja pitkä.
6. Olen laiska siivoamaan.
7. Mutta ahdistun, jos kotini on liian sotkuinen.
8. Pidän enemmän eläinlapsista kuin ihmislapsista.
9. Olen joissakin asioissa perfektionisti, ja joissakin en ollenkaan.
10. Viihdyn paremmin maaseudulla kuin kaupungissa.
11. Viimeisen faktan keksiminen on vaikeaa.

Ja sitten kysymykset, ensimmäiseksi cherrien! :)

1. Mikä on kaunein kohteliaisuus, jonka olet kuullut? Ehkä se, kun on kehuttu kauniiksi ja valoisaksi ihmiseksi, joka piristää muidenkin päivää.

2. Oletko addiktoitunut johonkin? Mihin? Hmm, liikkumiseen. Nykyään, jos olen muutaman päivän ilman liikuntaa, niin alkaa ahdistaa.

3. Mikä on ollut haastavinta elämäntapamuutoksessasi? Ruodussa pysyminen silloin, kun on koko ajan kiire ja väsyttää.

4. Mihin kaupunkiin tai maahan haluaisit ehdottomasti matkustaa, ja miksi? Uusi-Seelanti on ollut haavemaani siitä lähtien, kun näin siellä kuvatut Taru sormusten herrasta-elokuvat. Upeita maisemia, joita haluaisin itse päästä näkemään.

5. Mikä on suurin pelkosi? Että menetän rakkaat ihmiseni.

6. Mikä on/mitkä ovat lempivaatteesi? Lököttävät pyjamat, joissa voi viettää koko päivän. ;)

7. Mistä pidät eniten kaupungissa/kunnassa, jossa asut? Sen pienuudesta, ja siitä, että täällä on paljon tilaa.

8. Mikä on lempikirjasi tai -elokuvasi? Molemmissa, Taru sormusten herrasta.

9. Keneen julkisuuden henkilöön haluaisit tutustua? En oikein tiedä. :)

10. Millaisen tatuoinnin ottaisit, jos haluaisit ja voisit? Minulla on yksi tatuointi, josta haaveilin vuosikaudet. Ainakaan vielä ei ole mieleen tullut ideaa, jonka haluaisin. Minulle tatuoinnissa pitää olla ideaa, ja jotain henkilökohtaista, en siis halua pelkästään kaunista kuvaa.

11. Onko olemassa jokin tuoksu, josta pidät erityisen paljon? Jos on, niin mikä? Kevään tuoksu talven jälkeen. :) Ja useimmat eläimet tuoksuvat mielestäni hyvälle.

Sitten ..in motionin kysymykset.

1. Millainen on sinulle täydellinen viikonloppu? Rauhallinen ja rento, kiireetön. 

2. Inhoatko jotain outoa asiaa? Kalaa, ne haisevat pahalle.

3. Mikä on bravuurisi keittössä? Juustokakut.

4. Nolointa mitä olet tehnyt (ja kehtaat kuitenkin blogissa kertoa)? Minähän olen nolojen tilanteiden sankari, mutta jostain syystä juuri nyt ei tule mieleen mitään spesiaalia. :D

5. Mikä on parasta juuri nyt? Minun elämäni. <3 Tällä hetkellä kaikki on hyvin.

6. Teitkö uudenvuodenlupauksen ja jos teit, mikä se oli? En, olen todennut niiden olevan turhia, sillä unohdan ne kuitenkin jo ennen seuraavaa päivää.

7. Miten tulet viettämään kesäsi? Varmaan töitä tehden, ja toivottavasti liikkuen paljon.

8. Mikä on lempikirjasi? Taru sormusten herrasta

9. Entä lempiravintolasi? Ei ole, ei tule paljon käytyä ulkona syömässä, että osaisin jonkun nimetä.

10. Millainen olit lapsena? Ihan tavallinen, tykkäsin leikkiä paljon ulkona, ja minulla oli majoja ja mielikuvitusleikkejä paljon. Tykkäsin myös hirmuisesti lukea ja piirtää.

11. Mitä odotat eniten vuodelta 2013? Tällä hetkellä kaikista eniten odotan Tukholman maratonia, jännittää jo!


Ja sitten.. Kenet 11 haastaisin? No... heitän pallon teille lukijoille, ja joka vain haluaa, saa vastata seuraaviin 11 kysymykseen. :)

1. Mitä et haluaisi tehdä mistään hinnasta?
2. Millainen on suosikkitreenisi?
3. Mikä on unelma-ammattisi?
4. Missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä?
5. Mikä on lempivärisi?
6. Onko sinulla jotain erityistä pehmolelua, joka on säilynyt lapsuudesta saakka mukanasi?
7. Mitä lajia haluaisit kokeilla?
8. Mikä asia jäi erityisesti mieleen vuodesta 2012?
9. Mistä haaveilet?
10. Ketä ihailet?
11. Jos voittaisit lotossa miljoonan, mitä tekisit rahoilla?

perjantai 18. tammikuuta 2013

Huono eilinen

Olen huomannut, ettei fyysinen työ ole helppo yhdistelmä syömisten tarkkailuun. Nyt, kun aloitan työpäiväni aamulla kello 6, ja viimeiset hommat lopetan noin kello 22.30 (onneksi en tokikaan ihan ympäripyöreää päivää tee), on minulla koko ajan nälkä. Ja näinhän se meni eilenkin, kun urakkani aloitin.

Joka välissä olisin voinut syödä jotain - ja osittain söinkin. Varsinkin illalla. Koko ajan mieli suuntasi kaapeille, ja välillä ehdin ajattelemaan ennen kuin käsikin oli kaapista jotain hyvää hakenut. Ruokaa laittaessa piti syödä vähän ruuanlaittoeväitä, kahvin kanssa söin enemmän keksejä kuin pariin viimeiseen viikkoon yhteensä. Ja kun väsyttikin, ja palelsi, kun oli niin kamalan kylmä, ei liikkuakaan jaksanut. Niinpä eilinen oli vapaa-aikoina pelkkää sohvalla istumista ja syömistä. Jälkeenpäin harmittaa. Ja eilenkin harmitti, kun en saanut lopetettua. Missä oli itsekuri, kun sitä kaipasin?

Tsemppasin kuitenkin vähän eilen, ja tein aamuksi smoothien valmiiksi jääkaappiin odottamaan. Niinpä kun pääsin aamun työrupeamalta pois, sain syödä heti kunnolla, eikä tarvinnut enää pitkittää nälkää. Toivottavasti loppupäiväkin menisi samalla tavalla, yritys on kova!


p.s. Unohdin punnertaakin eilen, höh.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Tunnustus

Sain tunnustuksen Laiskiaiselta, KIITOS! On aina ihanaa kuulla, että joku pitää blogistani ja jutuistani. :)

Tämän tunnustuksen tarkoitus on saada huomiota suhteellisen uusille blogeille joilla on alle 200 lukijaa.

Tässä säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.

Minä olen kyllä nyt hieman inhottava, ja jätän tämän jakamatta eteenpäin viidelle ihanalle blogille, sillä ihania blogeja, joille tämän voisin antaa on aika monta enemmän kuin viisi! Tykkään jokaisesta blogista jota luen, ja jonain päivänä voisin linkittää niitä postaukseen vähän useammankin. :) Joten ojennan tämän tunnustuksen teille KAIKILLE!

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Sunnuntaijutteluita

Tämän viikon liikunnat näyttävät aika kivoilta. Yhteensä 7,6 tuntia (jos en vielä innostu venyttelemään). Hiihtoa 22km ja juoksua 23km. Etunojapunnerruksia päivittäiset 10kpl (kiitos haasteesta Quantina). Tänään tein 11 kilometrin pitkän lenkin, aikaa meni kävelyineen vajaa 1,5 tuntia. Helposti sujui, eikä askel yhtään painanut. Ainoastaan viimeinen kilometri oli hieman raskas, sillä olin aivan kuvitellut olevani koko ajan kilometrin pidemmällä kuin olinkaan ja lopulta piti heittää pieni lisälenkki, että sain vielä yhden kilometrin juostua. :D

Huomisesta eteenpäin sitten 12kpl päivässä, seuraavalla viikolla 14. Ensi viikon liikunnat saattavat hyvinkin jäädä tätä viikkoa kevyemmiksi, sillä tiedossa on aikalailla ympäripyöreitä työpäiviä ja muutakin tekemistä saattaa löytyä kuin liikkuminen, joten varmaan ainakin hiihtämiset jäävät väliin. Toivottavasti sentään jonkun verran aikaa löytyy lenkillä käymiseen.

Ruokailut ovat pysyneet suhteellisen hyvin hallinnassa, välillä lipsahdellen. Ehkäpä tämä tästä. Pikkuhiljaa. :) En mitään tiukkaa linjaa aio ottaa vielä pitkään aikaan, mutta on hyvä nähdä, että kyllä minä pystyn, kun oikein haluan.

Saa muuten suositella hyviä (ja kestäviä) talvijuoksuhousuja! Craftin housut hajosivat vain noin 3 kuukauden käytön jälkeen. Sisäreidet aivan nukkaantuneet ja saumoihin tuli isot reiät. Harmi, kun ei ole mitään kuittiakaan tallessa, ja alehousut olivat niin turha niitä on kauppaankaan enää takaisin vi

torstai 10. tammikuuta 2013

Hiihtokoulu

Tänään alkoi jo hetken odottamani hiihtokoulu, ja kylläpä tuntuikin hyödylliseltä! Olen useita tekniikkajuttuja lukenut lehdistä ja parista hiihtokirjastakin, mutta ihan eri asia on opetella juttuja käytännössä jonkun valvovan silmän alla kuin yrittää kuvasarjan perusteella itse.

Teemana siis oli perinteisen hiihto, ja ihan ensimmäisenä (lähtötasotestin jälkeen) jätettiin sauvat pois ja harjoiteltiin potkuja ilman sauvoja. Vuorohiihtoa ja yksipotkuista. Sitten sauvat mukaan ja samoja potkuja niiden kanssa, ja tasatyöntöä. Koko ajan sai kommenttia hiihdosta, ja kylläpä siinä muutama ahaa-elämyskin tuli koettua. Hyviä vinkkejä, ja hyviä tekniikkaharjoituksia, joita voisi ihan itsekin siellä ladulla tehdä.

Lopuksi lähdettiin hiihtämään pientä lenkkiä, jonka aikana harjoiteltiin ylämäkeen hiihtoa ja laskemista. Jotenkin tuntui hyvältä, kun hiihdonopettajakin sanoi, että ei ole mikään pakko uskaltaa laskea vieraalla ladulla alamäkeen latua pitkin, vaan saa ihan rauhassa aurata, jos siltä tuntuu. En siis ehkä olekaan ihan nyhverö. Lopuksi vielä jokainen sai kommentteja omasta hiihdostaan. Minä sain kehotuksen nojata hieman voimakkaammin eteen, ja käskyn hiihtää, kuulemma tekniikka on hyvässä mallissa.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Lajitestissä konga

Sain tänään tilaisuuden testata uutuuslaji kongaa. Ennen kuin suurin osa lukijoista ajattelee minun seonneen lopullisesti, niin tässä hieman infoa ko. liikuntamuodosta:

Konga by Junglebody on uusin fitness villitys Australiasta! Konga on sopiva sekoitus tanssia (pop, rock, dancehall..), nyrkkeilyä, rasvanpolttoa ja hauskanpitoa. Konga on hyvin koukuttavaa sillä se on helppoa mutta järjettömän tehokasta. Halusit sitten polttaa rasvaa, muokata kehoasi tai vain fiilistellä musiikin tahdissa, tämä on sinun tuntisi. (lähde: Liikuntapalvelu Petra Sippola)


Konga on siis aivan uutuuslaji, eikä ohjaajia Suomesta löydy vielä montaa. Saa nähdä millaisen suosion laji saa. Sanon heti aluksi, että tämän minun lajikokemukseni perusteella ei kannata päättää lähteekö kokeilemaan kongaa vai ei. ;) Kuvauksestahan jo voi päätellä, että tanssillinen tunti on kyseessä, ja minulle ainakin äkkiä opittuna vaativin mahdollinen koreografia on askelviereen, askelviereen. Kongassa tosin biisien koreografiat ovat hyvin simppelit, erilaisia "liikesarjoja" oli korkeintaan 4-5/kappale. Niinpä tälläinen kaksi vasenta jalkaakin omaava ihminen pysyi hyvin mukana. Mutta ainakin oman kokeilukertani perusteella nyrkkeily/potkunyrkkeily olivat todella kaukana tästä tunnista, erilaisia iskuja oli oikeastaan vain parissa biisissä, muissa lähinnä tanssittiin. Yksi biisi reisilihaksille ja yksi vatsalihaksille. Luulen, että lajista pitävät ne, jotka pitävät zumbastakin, tai muista tanssillisista tunneista. Mutta minunkaltaiseni lenkkipolulla viihtyvä ihminen ei paljoakaan riemua tunnista repinyt.

Olihan se ihan kivaa, ohjaaja oli hyvä ja mukanasatempaava, mutta tuollainen ei vain ole minun juttuni. Jos tanssia haluan, niin jorailen kotona menemään ihan omilla askelkuvioillani, enkä yritäkään pysyä tahdissa mukana.


tiistai 1. tammikuuta 2013

2013

Mitä on edessä vuonna 2013?

Tämä tuleva vuosi vaikuttaa jännittävältä. Vuoden teemaksi aion tällä kertaa nimetä liikkumisesta nauttimisen. Viime vuonna uskoin itseeni, ja ylitin itseni. Tänä vuonna aion nauttia liikkumisesta, hyvästä (ja aina vain paranevasta ;)) kunnosta.

Vuoden ensimmäiset, ja ehkä suurimmat haasteet tulevat heti kesän alussa.

4.5.2013 Helsinki city run
1.6.2013 Stockholm Maraton

Minua oikein jännittää tuo maratonin juokseminen jo nyt, mutta uskon, että jos pysyn terveenä ja voin harjoitella koko alkuvuoden, niin selviän kyllä. Loppuajalla ei ole niin väliä. Mutta mitä näiden jälkeen, tai näiden lisäksi? Tietysti syyskuun alussa juostava Varala maraton houkuttelee, puolimaraton olisi varmaan siellä taas matkana. Olisi ihanaa tavata siellä taas blogiystäviä, viime vuonna vietimme siellä aivan mahtavan päivän! Lisäksi haaveilen, ainakin osittain, osallistuvani jollekin pienelle triathlonille, johonkin sopivan kuuloiseen kuntosarjaan. Ehkä. Jos uskallan. ;)


Lisäksi aion sopivissa määrin haastaa itseäni, kokeilla uusia liikuntamuotoja aina tilaisuuden tullen. Saa nähdä, löytyykö uusia suosikkeja ja innostuksen kohteita, vai pysyvätkö nämä nykyiset suosikit edelleen suosikkeina. Heti tammikuussa on luvassa pari uutta lajikokeilua ja ainakin hiihdon tekniikkakurssi, jolta odotan paljon.

Painonhallinnallisia tavoitteita en ota, kun ei sitä viimeistä kipinää ole vieläkään löytynyt. Mutta toivon ainakin, että paino edes pysyy kurissa liikunnan avulla. Liikunnallisina tavoitteina ajattelin tähdätä 1000 juoksukilometriin, ja jospa pyöränkin selässä saisin kesän aikana saman kilometrimäärän aikaiseksi. Mutta stressiä en näistä kummastakaan suostu ottamaan. :)

Mitä tavoitteita teillä on uudelle vuodelle?