lauantai 28. heinäkuuta 2012

Vuosi suurennuslasin alla.

Sain arvontapostaukseen monta hienoa kirjoitusideaa, ja varmasti toteutan niistä jokaisen, ainakin jossain muodossa. Ja lisääkin tosiaan saa ehdottaa, jos vielä tulee mieleen jotain mistä haluaisi lukea. Usein tulee kirjoitettua vain mielessä olevista jutuista, jotka nopeasti alkavat pyöriä tuttuja uria. Ajattelin ottaa ensimmäiseksi aiheeksi vuosikoosteen, oma summa summarum kuluneesta vuodesta. Tuloksista, tuloksettomuuksista, kohokohdista ja epätoivoisista asioista. Paljon on jo painunut unholaan, mutta ehkäpä saan teille jotain irti. :)

On kai paras aloittaa ihan alusta. Elämäntavan muutos sai alkusysäyksensä pikkuhiljaa vuoden -11 kesällä. Vaatekaapista löydetyt vaatteet kiristivät, puristivat. Vatsamakkarat tursuivat housunkauluksen yli, jos housut ylipäänsä menivät jalkaan. Vyötäröä koristi iltaisin punainen kipeä juova. Hengästyin heti, kun kävelin hieman pidempää matkaa. Eräänä päivänä työntäessäni kottikärryjä ylämäkeen ajattelin, että jos nyt en ala tehdä asioille jotain, olen keski-ikäisenä yksi niistä ylipainoisista, jotka kärsivät nivelrikoista, kohonneesta verenpaineesta yms. Taustalla kuitenkin oli kasa epätoivoisia laihdutuksia, joissa osassa yritin kituuttaa raejuustolla, tonnikalalla ja höyrytetyillä kasviksilla. Osassa join litroittain mehua päivässä, koska onhan se terveellisempää kuin limsa!

Aloitin pienin askelin. Vähensin herkkujen syömistä - ei enää puolta keksipakettia kerralla, eikä viittä viipaletta leipää ruoan kanssa (jjep, leivälle perso). Aloitin liikunnan, juoksuohjelman sohvaperunalle. Pieniä askelia siis. En heittänyt ruokavaliota kerralla uusiksi, enkä aloittanut viittä uutta liikuntaharrastusta, niin kuin aiemmissa epäonnistumisissa. Koin, että herkkujen salliminen kieltäytymisen sijaan ja normaali ruoka sopivat minulle paremmin kuin tiukka dieetti.

Loppukesän ja syksyn mittaan sain kokea onnistumisia ja epäonnistumisia. Paino tippui hiljalleen. Aluksi asetin jotain -10kg 3 kuukaudessa tavoitteita, mutta nopeasti luovuin niistä. Nykyään ajattelen, että olen muuttanut elämäntapani, en aloittanut laihdutuskuuria. Loppukesään kuului myös takapakkia, penikat kipeytyivät niin, että jouduin olla monta viikkoa juoksematta.

Kokeilin myös uusia lajeja, zumbaa ja kahvakuulaa. Kahvakuulailuun rakastuinkin oikein kunnolla,  ja onneksi kahvakuulailu onnistui kipeiden penikoiden kanssa, ja siinä tuntuikin, että kehityin huimasti. Onneksi pääsin hyvien opettajien kursseille, ja oikeat tekniikat alkoivat tulla tutuiksi.

Painon putoaminen on ollut koko ajan hidasta, mutta se ei ole sen suuremmin häirinnyt. Koko talvi meni oikeastaan paikallaan junnaten - siltä se ainakin tuntui. Tosi asiassa lokakuun ja maaliskuun välissä hävisi 5kg. Toisaalta, talvi oli opiskelujen osalta hyvin kiireinen, eikä aikaa liikunnalle ja syömisien miettimiselle ollut.

Nyt keväällä ja kesällä on ollut taas aivan eri tavalla aikaa liikkua, ja lisäksi kesän vihannekset ja marjat oikein houkuttelevat syömään terveellisesti! Keväällä painon putoaminen oli myös hidasta, mutta syytän siitä vuorotyötä. Oli todella hankalaa suunnitella syömisiä ja liikuntoja raskaassa työssä jaksamiseen yhdistettynä. Usein aamuvuorosta tullessa ei jaksanut ajatellakaan lähtevänsä lenkille.

Toukokuussa sain vaihtaa päivätyöhön ja sen myötä into liikuntaan on vain kasvanut. Syömisiäänkin jaksaa vahtia ihan eri lailla, kun päivän kulutus on suurinpiirtein tiedossa, eikä tarvitse arpoa onko työpäivä raskas vai ei.

Vuoden kohokohdatkin löytyvät ehdottomasti liikunnan puolelta. En osaa sanoa mikä yksittäisistä jutuista on se kaikkein huikein, juosta yli 5 minuuttia vai yli 5 kilometriä? Joka kerta, kun olen yrittänyt jonkun rajapyykin ja itseni, fiilis on ollut aivan huikea!

Epäonnistumisia taas en osaa ajatella.. Jokainen askel on eteenpäin, ainakin lopulta. Vaikka välillä askel on mennyt taaksepäin, suunta on kuitenkin ollut eteenpäin. Vaikka paino putosi minimaalisen hitaasti talvella, se putosi kuitenkin. Vaikka söin epäterveellisesti, en tehnyt sitä enää jatkuvasti, satunnaisesti vain. Haasteita on ollut, kahvipöydistä evästaukoihin ABC:lla ja baareissa. Mutta kaikista on selvitty.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Liikuntaa oman kunnon vai omantunnon mukaan?

Tällä viikolla juoksulenkit ovat tuntuneet vähän tahmeilta. Toisaalta oloni helteillä on aina tahmea, mutta jotenkin on ollut vaikeaa päästä alkuun. Tuntuu, että askeleet eivät sovi ollenkaan, kroppa ei tule mukana, asento horjuu ja taustamusiikkikin on ihan tyhmää. Vaihdoin jo yhden pidemmän juoksulenkin lyhyempään, kun ei vain tuntunut siltä. Tänään juoksin vedot hitaammin kuin oli tarkoitus. Pikkuisen päässä kolkutti, että ei tällä lailla puolimaratonille pääse, jos vain lintsaa ja lusmuilee.

Tänään vasta ymmärsin mistä on kyse. Yleensä päivän aikana syömäni kalorimäärä on vakio. Noin niinkuin suurinpiirtein ainakin, isoja heittoja ei ole. Se sopii mainiosti työhöni, joka on istumatyötä. Mutta tällä viikolla työnkuva on muuttunut, ja jokaisesta päivästä ainakin 3-4h on kulunut ulkona kävelemiseen. Paahteisessa auringossa, reippaasti eteenpäin. Onko siis yllätys, että jos ruokamääriä ei nosta, niin illalla ei välttämättä jaksa niitä lenkkejä tehdä? Totesin siis, että saan aivan rauhassa unohtaa kolkuttelevan omantunnon ja oikeastaan onnitella itseäni siitä, että en ole repinyt itsestäni irti mahdottomia, vaan kuunnellut omaa oloani ja mennyt sen mukaan.

Ostin muuten ne haaveilemani uudet juoksukengät. Asicsit ovat nämäkin, Gel-kayano 18. En tiedä ovatko ne hyvän kokoiset vai pikkuisen liian suuret. Vanhat ovat kokoa 41,5 ja nämä 42. Yksi testilenkki juostu, ja sen perusteella en uskalla sanoa mitään. Tuntuivat nimittäin ensin aika kamalilta ja sitten aika hyviltä. Sovitin myös Kanelin ostamia tykkäystossuja, mutta ne tuntuivat minun jalkoihini liian kapeilta, harmi. Olisivat nimittäin olleet paljon kivemman väriset kuin nämä. Onneksi juoksukenkiä saa ostaa uusia suht usein. ;)


tiistai 24. heinäkuuta 2012

500 kilometriä ja lukkopolkimista juttua

Sain eilen kesän tavoitteeni, eli 500 poljettua kilometriä täyteen. Ilmeisesti kesän saldo menee siis yli tavoitteen. ;) Tein sopivan 29 kilometrin lenkin, että saan hetken ihailla tasalukemia. Kivaa oli testata myös uutta pyörää, ja kyllä vain tuntuu, että sillä pääsee eteenpäin polkemattakin. Ihana kapistus, todellakin. Saa nyt nähdä minkä verran kilometrejä kesän aikana vielä kertyy, kilometrikisa on auki syyskuun loppuun asti.

Kun esittelin uutta pyörääni, niin minulta pyydettiin postausta lukkopolkimista. Ajattelinkin vähän kertoa ensikokemuksistani. Jospa joku muukin innostuisi niistä. ;)

Ihan ensimmäiset kokeiluni tein ottaen tukea seinästä. Siinä vuorotellen kiinnitin jalkaa polkimeen ja irroitin. Kiinnitin ja irroitin. Kiinnitin ja irroitin. Totesin homman olevan suhteellisen helppoa, kiinnitin jalan, polkaisin vauhtia ja yritin kiinnittää toista. En onnistunut. Kallistuin kiinni olevan jalan puolelle, hätäännyin, en saanut sirtä irti ja kaaduin. Nopeasti ylös ja katsomaan, ettei kukaan vain nähnyt. Sitten nurkan taakse jatkamaan harjoituksia.  Haastavinta oli hahmottaa missä kohtaa kengänpohjaa klossi on, sen kun hoksasi, niin kiinnittäminen helpottui noin 100 % verran.

Ensimmäisen lenkkini tein hitaasti ja usein pysähdellen. Harjoittelin jalkojen kiinnittämistä ja irroittamista. Pysähtyminen on liikkeelle lähtöä vaikeampaa, vähän pitää vieläkin hahmotella, että missä kohtaa irroittaa jalan ja pysähtyy. Ajatella myös täytyy, ettei kallista väärälle puolelle. ;) Teen suurimman osan lenkeistäni maantiellä, joten pysähtelyä tulee tehtyä aika vähän. Muun liikenteen seassa liikennevaloissa ja risteyksissä onkin hieman hutera olo, kun vielä ei täyttä varmuutta ole homman hanskaamisesta. Oman haasteensa tuo myös se, että minulla ei ole aiemmin ollut pyörää, jossa ei olisi jalkajarruja.

Mutta hyvät nuo ovat, siitä ei pääse mihinkään. Polkeminen tuntuu paljon helpommalta ja luontevammalta. Myös seisaaltaan polkeminen on paljon helpompaa, tähän asti olen sitä yrittänyt vältellä kaikin keinoin, mutta kylläpä se onkin helppoa ja mukavaa, kun tietää ettei kenkä luista polkimelta pois. Suosittelen lämpimästi! :) Minä aloitin pehmeällä laskulla, ja ostin yhdistelmäpolkimet. Niiden kanssa ei ole pakko käyttää klossikenkiä, vaan voi pyöräillä myös "normaalisti". Minulle ihan hyvä juttu, kun usein pyöräilen esim. tallille tms, niin ei tarvitse olla montaa kenkäparia mukana. :)

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Lomalta viimeinkin, voin ottaa skarpimmin

Takana on viikon verran naurua, hymyjä, aurinkoa. Vesisateessa istumista, auringossa palamista. Jäätelöä, uimista, grillaamista, saunomista. Hyvää mieltä ja rentoutumista.

Nyt on aika ottaa taas vähän skarpimmin. Vaikka mieli on vielä viikonlopun reissusta väsynyt, tekee jo mieli nousta pyörän selkään jonkinmoiselle pyrähdykselle, lyhyemmälle tai pidemmälle. Viikolla aika riensi sen verran reippaasti, että en ehtinyt hirveästi liikuntaa "kaipaamaan". Tai kaipasin kyllä, mutta aikaa ei hirveästi ollut. Mutta eipä sitä kyllä tullut paikallaan istuttuakaan, kaikenlaista touhattiin. Yhden pidemmän pyörälenkin ehdin tehdä, ja vedessä tuli oltua melkein joka päivä. Herkkujakin tuli syötyä, mutta kerta toisensa jälkeen huomasin, etten enää oikein noista vanhoista herkuista (karkit yms.) piittaa.

Tänä aamuna katsoin vaa'alta lomaltapaluulukemat. 91,8kg, eli nesteturvotuksia löytyy. Katsotaan missä lukemissa ollaan perjantaina.

Hyvää alkavaa viikkoa jokaiselle! :)

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Polje polje!

Nyt se on sitten tehty. Kävelin pyöräkaupan ovesta sisään ja hetken päästä ulos, lompakko paljon kevyempänä. Eikä kuulkaa kirpaissut yhtään!


Hän on Tunturi RX 500. Jos vanha pyöräni oli Uljas Nopsa, onko tämä sitten Uljas Musta? Kokeilin kaupassa useampaa, mutta tämä tuntui kaikista parhaalta. Toivottavasti se myös on sitä. Mutta enhän minä pelkkään pyörään tyytynyt.

 Halusin pyörään lukkopolkimet, ja sittenhän täytyi ostaa myös kengät. Tälläiset Shimanon popot tuli ostettua. Valitsin pyörään sellaiset polkimet, joissa toisella puolella on normaali poljin, ja toisella puolella lukkopoljin. Ajattelin sen olevan minulle paras ratkaisu, jos pyöräilen esimerkiksi lyhyen matkan kaverin luo, niin ei tarvitse ottaa mukaan vaihtokenkiä. Lisäksi kaupasta tarttui mukaan läjä sukkia ja uudet pyöräilyhanskat. 

Nyt kun olisi vielä aikaa polkea. Blogi hiljenee nyt viikoksi, uskoisin. Minulla on ensi viikolle luvassa ihania juttuja, ystävän kyläilyä ja loppuviikoksi lähden lomareissulle. Toivottavasti kuitenkin pääsen nauttimaan Uljaan Mustan kyydistä. Nauttikaahan kesästä. :)

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Cooper.

Tänään juoksuohjelmassa luki, että 60 minuuttia vaihtelevalla vauhdilla. Koska aikaisemmin olin bongannut ...in motion-blogista haasteen cooper-testille, pääätin, että minun vaihteleva vauhtini tarkoittaisi cooperin testiä. Aluksi hölkkäilin rauhallisesti n. 4 kilometriä ja sopivan suoran tullessa kohdalle aloitin cooperini. Valitsin pätkän niin, että sain juosta mahdollisimman tasaisella ilman mäkiä. Juoksuradan mutkat jäivät puuttumaan, mutta sille ei oikein voi mitään.

Lähdin juoksemaan sellaista hyvän reipasta vauhtia, jota helposti pääsin. Puolen minuutin kohdalla mp3-soittimesta loppui akku. Puolivälin jälkeen vilkaisin sykemittaria ja vauhdin ollessa 5:50min/km pelkäsin hetken jaksanko loppuun asti. Mutta jaksoinhan minä! Viimeinen minuutti oli pitkä, kun usein piti vilkaista kelloon ettei vain mene yliajalle. Olin todella ylpeä, kun tulokseksi tuli 2110 metriä! Keskitasoon se taitaa taulukoiden mukaan kuulua, mutta minulle tulos on loistava. Minä, joka viime kesänä iloitsin siitä, että juoksin 12 minuuttia kerrallaan. Hiljaa ja hitaasti. Upeaa!

Cooperin jälkeen kävelin pari minuuttia ja hölkkäsin kotiin. Vähän jäi vajaaksi tuo tunnin lenkki, mutta eipä se taida niin vakavaa olla. :) Ajattelin uusia tämän testin joskus. Koska? Millaisella aikavälillä olisi hyvä seurata kehitystään?

p.s. Paino 89,9kg. Koska tietty aika kuukaudesta.

p.p.s. Toivottavasti minulla on huomenna jotain oikein ihanaa kerrottavaa!

torstai 12. heinäkuuta 2012

Shop till you drop.

Paikallisessa Intersportissa alkoi tänään loppuunmyynti. Pitihän sinne lähteä, vaikka ovelta jo olin kääntyä takaisin, kun ihmispaljous oli hirmuinen. Kiertelemällä ja kaartelemalla löysin vähän sitä ja vähän tätä. Kenkähyllylläkin kävin, Asicsin juoksukengät -30% ja jokin toinen merkki -50%. Taidan käydä ensi viikolla uudestaan, nyt ei siellä ruuhkassa tehnyt mieli alkaa sovitella kenkiä. Jos ei ensi viikolla ole, niin ostan sitten muualta.. Juoksukengille ei sinäänsä ole tarvetta, vanhoilla ei ole vielä liikaa kilometrejä alla. Mutta voisin ostaa, jos hyvään tarjoukseen törmään. Enemmän tarvetta olisi jumppa/kahvakuulakengille. Olen siihen kyllä vähän miettinyt jotain five fingers-tossuja, mutta saa nyt nähdä.

Mutta tosiaan, ne omat ostokset. Ensimmäisenä käteen osui Icepeakin musta t-paita, kokoa 40! En edes sovittanut, mutta mainiosti menee päälle. Sellainen "pari kiloa pois ja istuu täydellisesti"-paita.

Pyörien ohi kävelin kuola hieman valuen, mutta itseäni pidätellen. Kohta, kohta! Ostin kuitenkin Haltin pyöräilytrikoot, 3/4-lahkeilla. Ihan en kehtaa sellaisia lyhyitä shortseja laittaa jalkaani, herttinen sentään.  Näistä sovitin kokoa 44, ja totesin niiden olevan kokoa "nyt hyvä, kohta iso". Otin siis mukaani koon 42, seuraava koko kun olisi ollut 38.

Sitten se paras juttu. Kaikki laukut olivat vähintään -30%. Minä ajattelin vilkaista löytäisinkö jotain kivaa treenilaukkua, ja löysinhän minä.. Niken Gym club bag sähkönsinisenä! Hintalapussa kyllä lukee, että väri olisi lila, mutta minun silmääni se on enemmän sininen. Tykkään!



tiistai 10. heinäkuuta 2012

Kirittäjänä ukkonen

Taisin muutama postaus takaperin valittaa, että tuntuu kuin pyöräni takapyörä vemppaisi jotenkin. Tänään mies ehti sitä katsoa, ja diagnosoi takapyörän vanteen olevan mutkalla. Saman tien hän kiristi pinnoja ja minä pääsin singahtamaan testilenkille. Onni on tuollainen kätevä mies, minä en jaksa oikein opetella mitään, mikä vähänkin liittyy tekniikkaan. Tai no, pala kerrallaan jos opetella saan, niin hyvä tulee, mutta mies saa aikaan paljon nopeammin. ;)

Takanapäin jyrisi ukkonen, mutta rohkeasti lähdin. Suuntana oli paikallinen pururata, 11 kilometrin päässä. Viimeisen kilometrin aikana alkoi sade, mutta vain pienenä tihkuna. Lähdin kiertämään pururadan lenkkiä ja kuuntelin lähestyvää ukkosen jyrinää. Hetken päästä puhelin soi ja mies tiedusteli, että missä olen, onko minulla hätää. Kotona kuulemma tuli vettä lujempaa kuin koskaan ikinä (ja sen näköiset olivatkin lätäköt, kun kotiin pääsin takaisin). Pian alkoi pururadallakin sataa oikein kunnolla, ja ukkonen jyrisi vain kilometrin päässä. Lopulta sadekin loppui ja kotimatkan sain tehdä melkeinpä auringonpaisteessa. Kyllä ukkosta on kaivattukin, sää on ollut jo kauan ärsyttävän hiostava ja nahkea.

Totesin, että pururata olisi mainio paikka treenata ylämäkijuoksua, mutta... Viimeisillä metreillä sade loppui ja paikalle ilmestyi miljoonan hyttysen pataljoona. Päätin treenata ylämäkijuoksua jossain muualla, ja palata pururadalle, kun siellä on taas hiihtolatu.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Ruokailurytmistä

Koska tälle päivää ei ole hirveästi liikuntakuulumisia kerrottavana (kipeä selkä + muuta tekemistä + kamalan hiostava ilma), päätin tarinoida vähäsen peruspäivästäni ruokailuiden suhteen. Epäilen, että en jaksa koko viikon ruokalistoja teille koota, mutta tässä yksi esimerkkipäivä viime viikolta. :)

Aamupala. Herään aamuisin n. 6.30, ja syön aamupalani siinä seitsemän aikoihin. Kuulun ihmisiin, joilla on aamuisin nälkä, ja jotka pystyvät aamuisin syömään kunnolla. Pyrinkin syömään melko täyttävän aamupalan, jotta jaksan sen avulla pitkälle päivään. Olen huomannut, että kun koko päivän syö hyvin, ei hillitön nälkä yllätä missään vaiheessa. Jos nälkä pääsee kamalan kovaksi, on koko loppupäivä pilalla, kun tuntuu koko ajan olevan nälkä.

Perusaamupalani nykyisin on tuorepuuro. Teen sen maustamattomaan jugurttiin, joko kaurahiutaleista tai kaura- ja ruisleseistä. Ne sekoitan jo illalla, sekä lisään joukkoon marjoja/sosetta. Sekaan pääsee yleensä myös muutama pähkinä, sekä jokin hedelmä (omena, päärynä, pari luumua/viinirypälettä, mansikoita tms.). Näiden kanssa juon lasillisen maitoa/vettä. Tuorepuuron yleisin korvaaja on kaksi viipaletta ruisleipää (ruispalat tms), joiden päällä kinkkua, salaattia, kurkkua, paprikaa ja juustoa.

Töissä on aamukahvi kahdeksan jälkeen. Siinä aina joskus tulee napattua jotain herkkua, sillä meille niitä usein töihin joku kantaa, eikä aina viitsi olla ottamatta. Jos otan, niin pyrin ottamaan vain pienen palasen/yhden keksin tms.

1 jälkiuuniruispala, päällään oivariinia, kurkkua, tomaattia, paprikaa sekä juustoviipale
Viili ja itse tehtyä omenasosetta
lasi maitoa
maitokahvi

Lounas. Lounaan syön töissä 11-12 välillä. Yleensä olen liikkeellä omin eväin, hyvin harvoin käyn syömässä muualla (ruokapaikkoja ei paljoa ole, ja niiden tarjonta ei ole minun makuuni). Lounaasta pyrin saamaan täyttävän, mutta kevyen. Tapanani on, että viikonloppuna teen jotain ruokaa ison annoksen, ja laitan sen annosrasioihin. Näin eväiden kanssa ei tarvitse stressata joka ilta. Viime viikolla söin kaali-broileripastaa, ensi viikolla itse tehtyä kaalilaatikkoa (varhaiskaali <3). Näin kesällä syön myös usein erilaisia salaatteja. Valmisruokia syön harvoin.

Kaalibroilerituorepasta
vesi

Välipala. Pari tuntia lounaan jälkeen on kahvitauko, ja silloin syön yleensä kahvin kanssa jonkin hedelmän/jugurtin/välipalapatukan. Näin vältän hirmuisen nälän ennen kotiin pääsyä. Viimeiset tunnit töissä myös jaksaa paljon paremmin.

maitokahvi
3kpl luumuja

Päivällinen. Töiden jälkeen meillä syödään puoli viiden, viiden tienoilla. Tätä ruokaa en laita yleensä itse, joten syön mitä pöydästä löytyy. Vaihtelua löytyy, välillä keittoa, perunoita&kastiketta, uunivuokia, valmisruokaa. Yritän kuitenkin syödä terveellisesti, eli paljon kasviksia ja salaattia.

makkarakeitto
hiivaleipäviipale, oivariini + kipparijuustoviipale

Iltapala. Iltapalan syön joskus yhdeksän aikaan, yleensä sitten kun olen saanut päivän liikunnat ja muut hommat tehtyä. Iltapala on sellaista rauhoittumisen aikaa. Olen laittanut koneen ja television jo kiinni, selailen jotain lehteä ja suunnittelen seuraavaa päivää. Yleensä iltapala on melko kevyt, hedelmiä tai rahkaa & marjoja tms. Jos syön paljon, nukun huonosti.

Gainomax-palautusjuoma
1 omena

Miltäs kuulostaa?

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Kanootin kapean vesille työnsin

Pääsin tänään pitkästä aikaa kokeilemaan jotain aivan uutta. Alkukesästä lueskelin useammastakin blogista melontajuttuja, ja laji alkoi kiinnostaa. Täällä päin ei paljon vettä ole, jokia vain. Löysin kuitenkin tahon, joka järjestää opastettuja melontaretkiä, ja osallistuin sellaiselle tänään ystäväni kanssa.

Aluksi käytiin kuivalla maalla läpi asioita, kanoottiin nousemista ja sieltä poistumista, otetta melasta jne. Meloimme avokanooteilla, kaksi kanootissa. Koska kanootti kuulemma täytyy pakata takapainotteisesti, minä pidin perää ja kevyempi ystäväni pääsi keulaan. Vesille päästyämme harjoittelimme kääntymistä eri tavoilla, ja sitten lähdimme matkaan.

Matkaa oli n. 10 kilometriä, ja siihen kului parisen tuntia, kiirettä ei siis pidetty. Kivaa oli! Hyvin alkoi yläkropassa tuntua, ja loppuvaiheessa takapuolikin jo puutui.  Aluksi oli vähän vaikeuksia kääntymisissä ja tasaisesti suoraan eteenpäin pääsemisessä, mutta pikkuhiljaa pääsimme vauhtiin ja loppumatka sujui varsin mallikkaasti. :) Sääkin suosi meitä, aurinko paistoi ja lämmintä oli n. +25. Onneksi oli hienoinen tuulenvire. :) Juotavaakin oli, ja puolivälin kieppeillä pidettiin pieni evästauko.

Suosittelen kyllä lajia jokaiselle, hurjan kivaa! Tehojakin tuohon varmaan saa, jos meloo hurjaa vauhtia. Me nautimme lähinnä maisemien katselusta ja olihan tuossa opeteltavaakin, mutta kyllä silti vain tuntui yläkropassa, että jotain tuli tehtyä.

Nyt voisin suunnata tuonne raikkaaseen vesisateeseen tuomaan alakropallekin lämpöä pienen juoksulenkin avulla.


perjantai 6. heinäkuuta 2012

Painopäivitys

Tänään näytti vaaka ihanaa lukemaa! 89,5kg. :) Aivan huikeaa! Tosin pieni epäilyksen ääni päässä huutelee, että eiköhän se nouse siitä taas vähän, mutta silti! Jospa oltaisiin sitten ysikympin pienemmällä puolella kohta ihan lopullisesti!

Eilen tein tunnin juoksulenkin, jonka aikana 3*4min vedot 2 minuutin kävelypalautuksella. Vetojen vauhdiksi tuli n. 5:30min/km, ja sen jaksoi, ainakin ihan kohtuullisesti. Viimeinen 4 minuuttia tosin oli aika pitkä. ;) Vähän oli sellainen veto pois-olo, oli niin kuuma. Ei kesän lämpimissä säissä muuten mitään vikaa ole, mutta tuollainen +22, raskas, seisova ilma ilman minkäänlaista tuulenvirettä ei oikein ole minulle sopiva ilma. Muuten kyllä saa olla lämmintä, mutta jos edes vähän tuulee, niin se raikastaa ja helpottaa paljon. Ostin sellaisen juomavyönkin, ensi viikon pitkällä lenkillä pääsee sitten testiin se!

Juoksulenkin jälkeen oli ihanaa päästä heittämään talviturkki! Vesi oli kyllä kylmää, mutta puolisen tuntia tuli uitua, sellainen 400 metriä ehkä matkaa, muuten lähinnä lilluttua. Voisi kyllä jonkun kerran yrittää uida vähän enemmänkin, ottaisi uimalasit mukaan. Nyt tuli lähinnä nautittua. :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!


keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Arvonnan voittaja

Tähän hieman fanfaareita, suoritin nimittäin juuri äsken arvonnan, ja onnellinen voittaja on tiedossani. Laitatko minulle sähköpostiin afatass89(a)gmail.com osoitteesi ja tiedon kumman kirjan haluat. ;)

Niin... Voittaja on..
..


...


...


..

...



Paljon onnea voittajalle! Ja muille parempaa tuuria ensi kerralla.

Kiitos osallistumisesta kaikille, ja postausehdotuksista. Toteutan niistä varmasti jokaisen tässä pikkuhiljaa, ainakin ajatustoiminta on jo käynnissä. :)

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Niin myös kesän kahvakuulakurssi. Viimeiselle kerralle saatiin oikein ihana ilma, auringonpaistetta ja kevyt tuulenvire. Sai oikein nauttia. Tehtiin paljon perusjuttuja, kivoja yhdistelmiä, etuheilautusta, tempausta, rinnallevetoa. Pystypunnerrusta, vauhtipunnerrusta. Vatsalihasjuttuja. Porukan koko vain oli kutistunut kesän aikana, aloituskerralla meitä oli yli 20, nyt taisi olla 8. Ilmeisesti loput ovat päässeet kesäkuntoon jo aiemmin. ;)

Ja kun Outihan keväällä heitti kilometrikisan 24polkeepolkee-joukkueelle haasteen, jossa yhtenä osana oli yhdistää pyöräily jonkin toisen lajin kanssa, niin luulen, että tämä sopii vallan mainiosti tähän. :)

Tässä Uljas Nopsa valmiina matkaan. :)


Kuulakurssille pyöräileminenkin on ollut mukavaa, tosin soratiellä kulkeminen kahvakuula tarakalla ei ole kaikista nautinnollisinta touhua. Päällystetyllä tiellä olisi paljon mukavampaa. Mutta kaikkea ei voi aina saada, reidet ovat iltaisin kiittäneet kovasti.

Saa nähdä mitä syksyllä saan aikaiseksi, ilmeisesti kansalaisopisto järjestää jotain crossfitin tyyppistä, mutta ei aivan kuitenkaan. Muuten siis samankaltaista, mutta tarkoituksena ei kuulemma ole tehdä aivan täysillä tehoilla, ei kuulemma sovellu kansalaisopiston jutuksi sellainen. Voisi olla ihan kiva kokeilla.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Mittanauhan tuloksia

Tosiaan, lupasin kertoa mittanauhailun tuloksia. Edelleen olen hieman epävarma osaanko mitata aina samasta kohtaa. Ainakin pohkeiden, reisien ja käsivarsien mittaustulokset tuntuvat vaihtelevan, välillä 1-2 senttiä vähemmän ja välillä enemmän. Kohta varmaan tatuoin mittauskohdat ihoon. ;)

Eli, pohkeet ja käsivarret ovat todennäköisesti pysyneet aika lailla samoissa mitoissa, pohkeet 39/40 ja käsivarret 32,5/33cm tällä kertaa. Reisissä pientä kaventumista (jos siis olen mitannut oikeasta kohdasta), 64,5cm kumpikin reisi, -0,5 ja -1cm siis. :) Lantio 108cm (-1,5cm). Ja sitten se kaikista suurin ylläri! Vyötärö 93cm, eli -4cm! En todellakaan tiedä uskallanko uskoa tuota lukemaa. Ensi kuussa se nähdään. Rintojen alta on lähtenyt -1,5cm ja rintojen päältä -3cm!

Huikeita lukuja, voikohan lisääntyneellä kahvakuulailulla selittää näitä? Tai muutenkin kasvaneilla liikuntamäärillä. Ei tarvitse yhtään ihmetellä, miksi nykyään saan kaikki farkkuni jalkaan vetoketju ja napit kiinni. :)

Muistutan vielä, että arvontaan on aikaa osallistua huomisiltaan asti!

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Take me to the finish line.

Lauantaina ylitin itseni. Ensimmäinen kahden tunnin juoksu! Ja minä pystyin siihen! Matkaa kertyi 16,23 kilometriä. Viimeisen puolituntisen alussa kävelin pari minuuttia, ongelmana ei ollut liian korkealta tuntuva syke tai hengittäminen, vaan ihan vain se, että jalat väsyivät. Olin liikkeellä ilman mitään juotavaa, ja totesin, että seuraavalle parin tunnin lenkille haluan jonkinmoisen juomavyön, sillä minulle juomapullo kädessä juokseminen ei ole luontevaa. Toinen vaihtoehto tietysti on energiageeli. Lenkin jälkeen fiilis oli aivan huikea, onnellinen. En vuosi sitten itsekään olisi ehkä uskonut kahden minuutin juoksujen kehittyvän kahdeksi tunniksi. Ja väitän, että osasyy onnistumiseen on teillä, blogisiskot! Teidän onnistumisianne seuratessa on mielessä vahvistunut ajatus siitä, että ehkä minäkin. Enää se ei ole "ehkä minäkin", vaan "kyllä minäkin". Lauantain lenkin jälkeen en enää yhtään epäile ettenkö pääsisi puolimaratonilla maaliin. Loppuaikaa en uskalla edes ajatella, mutta ehkä ei vielä tarvitsekaan. ;)

Eiliselle olin kaavaillut pitkää pyörälenkkiä, mutta totesin ettei se ole hyvä idea. Pitkästä juoksusta väsyneet jalat kaipasivat helpompaa liikuntaa, ja niinpä päädyin pyöräilemään ystäväni luo ja takaisin, yhteensä 30km. Rentoa ja mukavaa. Tosin minulla on kutina, että Uljaassa Nopsassa ei ole kaikki kohdallaan. Soratiellä ei huomaa mitään, mutta asvaltilla polkiessa tuntuu, kuin jompikumpi pyörä vemputtaisi vähäsen johonkin suuntaan. Täytyy pyytää mieheltä konsultointiapua, jos paikantaisimme syyn. Mielestäni pyörä ei ole tuota koko aikaa tehnyt, tai sitten perselihakseni ovat kehittyneet tuntemaan pyörän liikkeet. ;) Tosin nyt haaveiden uusi pyörä alkaa lähestyä, ihan pari lenkkiä vain ja ollaan 400 kilometrin yli! Haaveilen, että kahden viikon päästä ehtisin lähteä pyöräkauppaan.

Nyt on vuorossa vähän rauhallisempi viikko. Juoksuohjelmassakin on kevyt viikko, mikä on vain hyvä asia. Olen nimittäin jälleen kerran ohjelmoinut itselleni ohjelmaa oikeastaan joka päivälle! Viikonlopulle on myös luvassa uusi lajikokeilu. :) Punnerrusohjelmassa uusin toisen viikon harjoitukset. Päätin uusimisesta jo viikon alussa, mutta eilen kaiken kukkuraksi unohdin tehdä viikon viimeisen harjoituksen. Ei oikein tule selkäytimestä vielä punnerrustreenit.

Kuukauden vaihtumisen kunniaksi mittailin taas eilen, mittanauhan iloisia tuloksia sitten vähän myöhemmin. :)

p.s. Muistakaahan arvontani!