Tavoitteet 2012

Tosiaan, totesin -12 HCR:n tulevan pikkuisen liian aikaisin, ja kun Quantina mainosti Varala-maratonia, niin ajattelin, että josko juoksisin siellä syyskuussa elämäni ensimmäisen puolikkaan. Tätä myötä aloin miettiä, että joku välietappi keväälle olisi kiva, ensimmäisenä mieleen nousi tietysti Naisten kymppi. Aika pian mieleeni nousi ajatus siitä, että sen kympin voisi juosta jossain lähempänäkin. Helsinkiin on pitkä matka, joten matkoineen ja kalliine ilmoittautumismaksuineen kiertyisi kilometrille hintaa aika kovasti. Vilkaisin siis Juoksija-lehden juoksutapahtumakalenteria, ja löysin heti useamman sopivan vaihtoehdon. Niistä lisää sitten lähempänä. ;) Uskon kyllä, että jos kevääksi pääsen 10 kilometrin kuntoon, niin jos ei mitään ihmeellisiä kiireitä tai sairasteluja tule, niin puolimaratonin pitäisi olla ihan saavutettavissa syyskuussa. Positiivinen ajattelu kunniaan, minä onnistun. Olen huomannut, että ajattelumalleilla on suuri merkitys, jos jo etukäteen on varma epäonnistumisestaan, on epäonnistuminen todennäköisempää. Tämän vuoden teemana voisikin olla "Usko itseesi".

Tietysti, tälläisiin tavoitteisiin tarvitaan vähän raipaniskujakin. Taisin luvata, että jos oman laiskuuden takia nämä jäävät saavuttamatta, niin zumbaan sitten koko ensi talven. Minähän inhoan zumbaa. Tai kaikkea tanssia sisältävää touhuilua.

Mietin myös, sisällyttäisinkö tuohon 60 päivän liikuntahaasteeseen oman lisähaasteen venyttelyn osalta. Joka viikolle vaikka 3 x venyttelykertaa, minimissään 15 minuuttia? Olisi ihan hyvä alku, minä kun olen maailman huonoin venyttelijä.

Laihdutuksellisia tavoitteita en aseta, en tykkää tavoitella jotain tiettyä kilolukemaa tai painoindeksiä, kilo ja pykälä kerrallaan ja joulukuussa katsotaan mihin on päästy. Tietysti, jos paino junnaa tai nousee, niin katsotaan asiaa uudestaan ja muutetaan toimintaa, mutta nyt mennään näin. Ja tässäkin asiassa, minä onnistun.

Millaisia suunnitelmia ja tavoitteita teillä muilla on tälle vuodelle?

Ihmeellisiä lukemia

Tänään oli vaa'alla sellaiset lukemat, että en oikein tiedä uskoisinko. 99.1kg. Viikko sittenhän lukemat olivat 100.5kg, joten pudotusta olisi tullut 1.4kg viikossa! Viime viikolla kylläkin painoa nostivat menkkaturvotukset, joista ilmeisesti nyt on päästy eroon. Mutta keskiviikkona paino oli vielä 99.7kg, joten -600g parissa päivässäkin olisi aika paljon. O.o No, nautitaan lukemasta, jos se siitä nousee pikkuisen niin sitten nousee. Pääasia on, että kolminumeroiset lukemat pysyvät kaukana.

Kirjailin painoa myös kiloklubiin tänään, ja harmittaa kyllä seurata painokäyrää siellä. Tammikuussa -09 olen painanut vielä 82kg, seuraavat merkinnät ovat helmikuulta -10, jolloin painoa oli 93kg. Ilmeisesti vuoden 2010 paino pysyi aikalailla samoissa lukemissa, sillä -11 tammikuussa painoin 96kg. Stressaavan talven ja kevään seurauksena lihoinkin sitten puolessa vuodessa 10kg ja kesäkuun 22. päivä painoa oli 106kg :o Nyt aletaan onneksi pikkuhiljaa lähestyä noita tammikuun lukemia, ja siitä sitten mennään alaspäin niin paljon kuin vain päästään! Normaalipainon yläraja, 72kg tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta, melkeinpä mahdottomalta. Miten minä voisin olla niiiin hoikka?? Ensin siis tavoitellaan noita aikaisempia lukemia, 96-93-82. Kiloklubiin olen joskus merkinnyt tavoitteekseni 70 kiloa, tällä hetkellä se on "saavutettavissa 49 viikossa". Voisinko minä muka olla vuoden päästä normaalipainoinen? Tuntuu aika utopistiselta ajatukselta, mutta aina voidaan yrittää!

Day 10 - What was the hardest thing you gave up during this “weight loss.”
Tämä on itse asiassa aika vaikea kysymys, sillä en koe luopuneeni mistään, sillä en noudata minkäänlaista totaalikieltäytymistä? Vaikeinta on ehkä ollut (ja on edelleenkin) opettaa itseni pois napostelusta. Minulla on ollut paha tapa napata suuhuni aina jotakin, vaikka ei niin nälkä olisikaan. Tällä hetkellä pidän pöydällä aina kulhollista hedelmiä - ne ovat luvallisia naposteltavia. Suklaata ja muita herkkuja minulla ei edes ole ikävä, sillä olen antanut itselleni luvan syödä niitä, aina joskus ja pikkuisen kerrallaan. Eilisellä kauppareissulla bongasin kaupasta Frezzan Black toffee-kahvin, ja ajattelin ottaa sen torstai-illan pikkuherkuksi. Lopputulos oli se, että jäi juomatta. Maku oli äklömakoa, eikä todellakaan mikään "palkintoherkku". Päädyin napostelemaan nektariinin.

Mielenkiintoisia juttuja ja vastaukset

Helsingin sanomissa on ollut mielenkiintoinen artikkeli istumisesta. Tottahan tuo on, toimistotyöläisenä istun päivittäin 8-16 välin, ja aina välillä tulee jopa parin tunnin pätkiä kun en penkistä nouse! Pitäisikin muistaa vaikka juosta vessassa tai tehdä lenkkiä pitkin käytäviä. Tämä kesätyö tosin loppuu jo ensi viikolla, ja sen jälkeen toivottavasti edessä ovat uudet haasteet. :)

Kuntoplussan sivuilta taas löytyi vatsa-akatemia, josta löytyy vatsalihasliikkeiden tekoon ohjelma 24 viikolle! Ajattelin aloittaa tuon vasta-alkajien ohjelman ensi viikolla, eilen ostin jo jumppapallonkin. ;)

Ja sitten, vastaukset toppahapan kysymyksiin:
Pyyhi vitriinissä olevasta kristallipallosta paksuin pölykerros pois päältä ja vilkaise siihen. Mitä näet viiden ja kymmenen vuoden kuluttua tapahtuvan elämässäsi?

Avaa myös päiväkirjasi ja kerro meille, missä olit ja mitä teit ollessasi 2, 5 ja 7 vuotta nykyistä nuorempi? :)

Aloitetaan menneisyydestä. ;)
7 vuotta sitten: 7 vuotta sitten ikää oli 15 vuotta. Silloin olin ylipainoinen (ylläri), silmälasipäinen luokan fiksuin tyttö. Se hiljainen ja kiltti, syrjäänvetäytyvä ja hieman kiusattu. Kasiluokan keväällä olin aivan surkea, melkein masentunut. Sitten vaihdoin totaalisesti maisemaa rippileirin ajaksi ja huomasin, että ihmiset pitävät minusta, ovat ystävällisiä eivätkä syrji minua. Sain sieltä paljon uusia ystäviä, jotka auttoivat minua jaksamaan yhdeksännen luokan syksyn yli.

5 vuotta sitten: Olin 17-vuotias luokion kakkonen. Olin sosiaalisempi ja tutustunut luokkani tyttöihin. Harrastin ratsastusta ja kirjoittamista. Olin edelleen se luokkani fiksuin tyttö, mutta enää minua ei syrjitty ja jätetty ulkopuolelle. Olin edelleen ylipainoinen. ;)

2 vuotta sitten: Ikää oli 20 vuotta. Opiskelin ensimmäistä vuotta ammattikorkeakoulussa, viihdyin, olin entistä sosiaalisempi ja koin kuuluvani porukkaan. Olin löytänyt miehen, seurustelua oli 2 vuotta sitten takana puolen vuoden ajan. Olin onnistunut laihduttamaan n. 10kg, jotka tosin viimeisten kahden vuoden aikana tulivat korkojen kanssa takaisin...

Entäs tulevaisuus? Sen suunnitteleminen on aina vain vaikeampaa. Viiden vuoden päästä? Olen toivottavasti töissä jossain - se missä, ja millä alalla, on vielä epäselvää. Todennäkösesti en vielä silloin ole maatilan emäntä, mutta mistäs sen toisaalta tietää? Olemme todennäköisesti ehtineet miehen kanssa naimisiin, lapsia tuskin on. Eläinlapsia toivottavasti sitäkin enemmän. ;) Olen normaalipainoinen ja liikunnallinen ihminen. Entäs sitten se 10 vuotta? Silloin toivottavasti spv on tehty, ja olen lypsykarjatilan emäntä. Sitä sitten en tiedä, että kuljenko tilan ulkopuolella töissä vai en... Lapsiakin kymmenen vuoden päästä ehkä jo on. Kamalan vaikeaa ajatella noin kauas tulevaisuuteen, kristallipalloni on hieman hämärä. ;)