sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Vuokattihiihto

Hiihdetty on! Hengissä selvitty! Nautittu!

Eli siis, maaliin on päästy, ja 30km rykäisy perinteisellä on takanapäin. Saatte pienen kisaraportin, halusitte tai ette. ;)

Otin jo alkuviikosta tuntumaa Vuokatin latuihin, ja heti ensimmäisenä kävin kiertämässä 5km lenkin, jolla hiihto aloitettaisiin. Koska Vuokatissa latuja riittää, olin todella epävarma reitistä. Ja kun suksista alkoi pito loppua ja luisto oli jo lopussa, oli tuo tuulisen päivän reissu todella mielenkiintoinen. Kuuluisa epävarmuuskin alkoi iskeä puseroon. ;) Onneksi seuraava lenkki, 10km Aurinkolatua järven jäällä antoi varmuutta, hiihtäminen oli kivaa! Viimeistelylenkki perjantaina taas muistutti karmeudestaan - armottomaan vastatuuleen järven jäällä, tuulen tuiskutettua ladut täyteen, pitovoiteen petettyä. Teki mieli jätttää hiihtämättä. Onneksi reissu kisakansliaan vähän paransi mielialaa, kun kohtasin siellä erään "tutun", joka tsemppaili minua ja käski vain nauttia hiihdosta ja olla välittämättä muista.

Lauantaiaamuna heräsin hirveän aikaisin, ja pyörin sängyssä ainakin tunnin verran. Sitten aamupalaa naamariin (tankkausjuomaa, pari banaania ja rahkaa). Hiihtovaatteet päälle, tavarat mukaan ja suunta urheiluopistolle. Onnistuin aikatauluttamaan itseni hyvin, olin paikanpäällä sopivasti vajaan tunnin ennen starttia. Ehdin ottaa pienet alkulämmittelyt, käydä vessassa, tarkistaa reitin kartalta, viedä tavarat säilöön ja vielä katsoa edellisen hiihtoryhmän lähdön. En voinut kuin ihailla niitä sissejä, jotka lähtivät uskomattomalle 120 kilometrin matkalle, W A U!

Tunteellisena siilinä oli aika huikea fiilis, kun 30km hiihtäjät alkoivat kerääntyä lähtöviivalle. Siellä olin minäkin, uskomatonta, mutta totta! Jättäydyin tarkoituksella viimeisten joukkoon, kun ei ollut mitään käsitystä porukan alkuvauhdista. Aikamoista hissuttelua se lähtölaukauksen jälkeen olikin, kun reitti ladulle oli hieman ahdas. Mutta hyvin siitä selvisi, kun ei hosunut. Tarkoituskin oli hiihtää alku rauhallisesti, mutta jo muutaman kilometrin jälkeen alkoi tuntua liiankin rauhalliselta. ;) Toisaalta, minulla oli joko massallista ylivoimaa tai suksissa hyvää luistoa, ja alamäissä ohittelinkin porukkaa aika tehokkaasti.

Ensimmäiselle juottopisteelle (n.8km) asti tuli hiihdettyä isommissa tai pienemmissä porukoissa, ja juottopisteen kohdalla tuntui, että tavoitteeni kolmen tunnin hiihdosta jää jo heti kättelyssä. Mutta eikä mitä, juottopisteen jälkeen oli sopivasti alamäkiä, ja 10 kilometrin kohdalla oli aikaa kulunut 1:01. Siinä pikkuisen sitten kiristin tahtia, aina välillä oli sopivia selkiä edessä peesattaviksi, mutta alamäessä suksi luisti ja peesiselät jäivät taakse. Sitten piti vain kiristää tahtia ja ottaa seuraava sopiva selkä kiinni. ;) Varttia meitä ennen lähteneet 60km-hiihtäjät alkoivat painella ohi, niihin selkiin ei ollut mitään asiaa.

Puoliväli tuli täyteen, ja kellokin näytti sopivasti 1:30. Siinä kaivoin sitten juomavyöstä pari palaa suklaata ja fiilistelin. Aurinko paistoi, suksi luisti ja voimiakin oli oikein mukavasti. Tosin seuraava pitkä ylämäki taas söi niitä vähäsen. 17 kilometrin kohdalla oli taas juottopiste, mehua, urheilujuomaa ja geeliä otin, ja kipollisen rusinoita. Yksi jäi mukavasti hampaankoloon, sitä sieltä sörkin koko loppumatkan pois, olipahan muutakin ajateltavaa kuin hiihtäminen. ;) Tuo 10-20 väli on jotenkin jäänyt mieleeni mukavan tasaisena pätkänä. Alun monet ylämäet muuttuivat vähän pienemmiksi ja alamäkiäkin oli, ja tasaistakin jopa. Se tosin oli kaikista tylsintä, jotenkin tykkäsin paljon enemmän ylämäkeenkin kipuamisesta. :)

Viimeiset 10 kilometriä alkoivat pitkällä ylämäellä, ja siinä vähän jo tuntui, että nytkö alkavat voimat karista. Sain onneksi hyvävauhtisen selän kiinni, ja siinä perässä neljä kilometriä viimeiselle juottopisteelle sujuivatkin ihan mukavasti (sitä juottopistettä odottaessa). Siellä pari mukia mehua naamaan, ja suolakeksejä ja rusinoita, eikä muuta kuin viimeiselle taipaleelle! Taas sain aluksi hyvän selän kiinni, ja seurailin hetken, kunnes tuli taas alamäki, ei muuta kuin ohi. Sitten hiihdinkin pitkän aikaa itsekseni, ja odotin, josko seuraavan mutkan takana olisi alamäki. ;) Viimeinen viisi kilometriä olikin melko alamäkivoittoista, ja ihan unohdin pelätä, vaikka olikin kylttejä varoittamassa vauhdikkaista laskuista.

Viimeisen kilometrin kohdalla alkoi jo taas tulla tippa linssiin, reissu oli kilometriä vaille valmis! Muistin uuden ystäväni sanat "have fun", ja vastaantulevat hiihtäjät taisivatkin häikäistyä minun pepsodent-hymystäni. ;) Viimeisessä ylämäessä vielä ohitin erään vanhan herran, ja kannustin häntäkin ottamaan loppukirin. Loppusuoralla fiilis oli sanoinkuvaamaton ja jaksoin vielä lykkiä maaliin hyvävoimaisena. Vähän jalka tuntui tärräävän, kun ajanottochippiä otettiin pois, mutta ei muuta kuin mehumuki kouraan ja fiilistelemään. Ohittamani herra tuli vielä kehumaan kovaa vauhtiani. ;)

Maalissa kello pysähtyi aikaan 2.53, tosin tietysti tuloksissa aikaa oli vähän enemmän, sillä lähtökäskystä ajanoton alkamiseen meni muutama minuutti. Onnistuin siis täydellisesti aikatavoitteessani "kaikki alle 3h on loistavaa!" ja olin kyllä valmistautunut myös tuloksiin reilusti yli kolmen tunnin. Kaiken kaikkiaan päivä oli todella onnistunut, säätä myöten! Nautin joka hetkestä, ja mikäs siinä oli nauttiessa, kun tapahtuma oli kerrassaan loistavasti järjestetty. Kaikki toimi, juottopisteet, reitti, suksien voitelupalvelu, kaikki! En voi kuin suositella Vuokattihiihtoa muillekin, saatanpa minäkin olla siellä ensi vuonna taas lähtöviivalla. ;)

11 kommenttia:

  1. Mahtavuutta, Brego! <3 Kuulosti ihanalta.

    VastaaPoista
  2. Onneksi olkoon! Todella upee suoritus ja kiva kertomus. Tuohon saa olla tosi tyytyväinen.

    VastaaPoista
  3. Loistavaa, Brego!! Suuri onni valtasi sun puolesta! Hieno onnistuminen, ja kiva raportti!! :) Onnea!!

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa hyvältä! Onnea!!! Vuokattihiihdon järjestelyt ovat aina olleet loistavat. Jos hiihtäjä on kunnossa ja kelikin suosii, niin hiihto on nautinnollista. Ensi vuonna Vuokatissa nähdään! Ilmeisesti luvassa on myös 45 km matka. Ainakin Kierroksen foorumilla oli tällainen tieto. Melkein harmittaa, jos ei olekaan pakko hiihtää 60 kilometriä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa hiihtää, mut ei oo pakko. :P Minä taidan kyllä ensi vuonnakin tyytyä 30 kilometrin matkaan, vaikka toki 45 olisi aika kiva välimuoto, kun 60 tuntuu ihan liian pitkältä. Toki ihan vähän kiinnostaisi Finlandiahiihtokin. :D

      Poista
    2. Mä olen merkannut ensi vuodelle kalenteriin sekä Finlandia- että Vuokattihiihdon. Pirkan hiihto ja Finlandia eivät sovi mun kalenteriin (monen muun kalenteriin kyllä sopivat), mutta ensi vuonna ei tarvitse hiihtää Pirkkaa. Ei ole nykyinen hiihtokausi vielä ohi, kun ensi lumien suunnittelu on jo täydessä vauhdissa. :D

      Poista
    3. Pitäähän sitä suunnitella ajoissa. :)

      Poista
  5. Vautsi, onnittelut hienosta súorituksesta!

    VastaaPoista