Liikuntaa oman kunnon vai omantunnon mukaan?

Tällä viikolla juoksulenkit ovat tuntuneet vähän tahmeilta. Toisaalta oloni helteillä on aina tahmea, mutta jotenkin on ollut vaikeaa päästä alkuun. Tuntuu, että askeleet eivät sovi ollenkaan, kroppa ei tule mukana, asento horjuu ja taustamusiikkikin on ihan tyhmää. Vaihdoin jo yhden pidemmän juoksulenkin lyhyempään, kun ei vain tuntunut siltä. Tänään juoksin vedot hitaammin kuin oli tarkoitus. Pikkuisen päässä kolkutti, että ei tällä lailla puolimaratonille pääse, jos vain lintsaa ja lusmuilee.

Tänään vasta ymmärsin mistä on kyse. Yleensä päivän aikana syömäni kalorimäärä on vakio. Noin niinkuin suurinpiirtein ainakin, isoja heittoja ei ole. Se sopii mainiosti työhöni, joka on istumatyötä. Mutta tällä viikolla työnkuva on muuttunut, ja jokaisesta päivästä ainakin 3-4h on kulunut ulkona kävelemiseen. Paahteisessa auringossa, reippaasti eteenpäin. Onko siis yllätys, että jos ruokamääriä ei nosta, niin illalla ei välttämättä jaksa niitä lenkkejä tehdä? Totesin siis, että saan aivan rauhassa unohtaa kolkuttelevan omantunnon ja oikeastaan onnitella itseäni siitä, että en ole repinyt itsestäni irti mahdottomia, vaan kuunnellut omaa oloani ja mennyt sen mukaan.

Ostin muuten ne haaveilemani uudet juoksukengät. Asicsit ovat nämäkin, Gel-kayano 18. En tiedä ovatko ne hyvän kokoiset vai pikkuisen liian suuret. Vanhat ovat kokoa 41,5 ja nämä 42. Yksi testilenkki juostu, ja sen perusteella en uskalla sanoa mitään. Tuntuivat nimittäin ensin aika kamalilta ja sitten aika hyviltä. Sovitin myös Kanelin ostamia tykkäystossuja, mutta ne tuntuivat minun jalkoihini liian kapeilta, harmi. Olisivat nimittäin olleet paljon kivemman väriset kuin nämä. Onneksi juoksukenkiä saa ostaa uusia suht usein. ;)