Näytetään tekstit, joissa on tunniste tanssi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tanssi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Lajitestissä konga

Sain tänään tilaisuuden testata uutuuslaji kongaa. Ennen kuin suurin osa lukijoista ajattelee minun seonneen lopullisesti, niin tässä hieman infoa ko. liikuntamuodosta:

Konga by Junglebody on uusin fitness villitys Australiasta! Konga on sopiva sekoitus tanssia (pop, rock, dancehall..), nyrkkeilyä, rasvanpolttoa ja hauskanpitoa. Konga on hyvin koukuttavaa sillä se on helppoa mutta järjettömän tehokasta. Halusit sitten polttaa rasvaa, muokata kehoasi tai vain fiilistellä musiikin tahdissa, tämä on sinun tuntisi. (lähde: Liikuntapalvelu Petra Sippola)


Konga on siis aivan uutuuslaji, eikä ohjaajia Suomesta löydy vielä montaa. Saa nähdä millaisen suosion laji saa. Sanon heti aluksi, että tämän minun lajikokemukseni perusteella ei kannata päättää lähteekö kokeilemaan kongaa vai ei. ;) Kuvauksestahan jo voi päätellä, että tanssillinen tunti on kyseessä, ja minulle ainakin äkkiä opittuna vaativin mahdollinen koreografia on askelviereen, askelviereen. Kongassa tosin biisien koreografiat ovat hyvin simppelit, erilaisia "liikesarjoja" oli korkeintaan 4-5/kappale. Niinpä tälläinen kaksi vasenta jalkaakin omaava ihminen pysyi hyvin mukana. Mutta ainakin oman kokeilukertani perusteella nyrkkeily/potkunyrkkeily olivat todella kaukana tästä tunnista, erilaisia iskuja oli oikeastaan vain parissa biisissä, muissa lähinnä tanssittiin. Yksi biisi reisilihaksille ja yksi vatsalihaksille. Luulen, että lajista pitävät ne, jotka pitävät zumbastakin, tai muista tanssillisista tunneista. Mutta minunkaltaiseni lenkkipolulla viihtyvä ihminen ei paljoakaan riemua tunnista repinyt.

Olihan se ihan kivaa, ohjaaja oli hyvä ja mukanasatempaava, mutta tuollainen ei vain ole minun juttuni. Jos tanssia haluan, niin jorailen kotona menemään ihan omilla askelkuvioillani, enkä yritäkään pysyä tahdissa mukana.


torstai 12. tammikuuta 2012

Dance with me, forget all the troubles you see

Olen hymyillyt koko päivän. Aamulla päätin käydä hevosen kanssa ajelulla ja mikä olisikaan parempi aloitus päivälle kuin tallustella lumisessa metsässä lumisateessa ja laulella hevoselle kauniita lauluja. Innostuksissani päätin lähteä itsekin juoksemaan. Alku meni hyvin, haastavan kovassa vastatuulessa. Mutta sitten iski kuolema, kun käännyin kotiin ja olisi pitänyt juosta 10 minuuttia lujempaa. Jouduin luovuttamaan ja kävelemään. Vaatetta oli päällä liikaa ja olo oli kovinkin tukala. Kotiin päästyäni ihmettelin, että kuinka silti näin helposti tuli kuuma ja väsy. Sykemittari paljasti, että olin juossut koko ajan samaa vauhtia, eli hieman nopeampaa kuin yleensä. Ilmankos tulee väsy, jos yrittää juosta lujempaa 30 minuuttia kuin jos yrittäisi juosta hiljakseen 20 minuuttia ja lujempaa 10 minuuttia?

Kotiin päästyäni ärsytti hieman. Enkö nyt osaa vauhtiani säädellä tai edes mittarista katsoa. Kyllä pitäisi jaksaa. Ja miksi sitä vaatetta piti pistää päälle niin paljon? Sitten tapahtui jotain kummallista. Spotify soitti hyvää biisiä. Minun teki mieli tanssia. Äkkiä askartelin lyhyen, puolen tunnin soittolistan, käänsin volat kaakkoon ja tanssin. Tuskin pääsisin missään tanssikilpailussa jatkoon, eikä minun tanssitaidoillani edes baarissa hurmattaisi ketään, edes pilkun aikaan. Mutta annoin mennä ja hymyilin. Hiki tuli, ja hyvä mieli palasi entistä parempana.

Nyt tekisi mieli mennä vasta sataneeseen lumeen tekemään lumienkeleitä.