Tunnustus.

Tämä on niitä hetkiä, kun tekisi mieli työntää pää pensaaseen ja toivoa, ettei kukaan näe. Kävin aamulla vaa'alla. Lukema oli 91,9kg. En tiennyt olisinko itkenyt heti, vai vasta hetken päästä. Voisin pyöritellä päätäni ja selitellä, että menkkaturvotuksia. Niin kai, vähän onkin. Mutta suurin syyllinen löytyy oman pääni sisältä. Juoksukiellon ei olisi kiireistä huolimatta tarvinnut tarkoittaa totaalista liikkumattomuutta (vajaan kahden viikon sisään yhden käden sormilla laskettava määrä kävelylenkkejä ja pari metsälenkkiä). Kiireiden ja reissaamisen ei olisi pitänyt tarkoittaa huonosti syömistä. Selvästikin kiireiden iskiessä päälle, palaan helpommin vanhoihin huonoihin tottumuksiin.

Painonpudotus ei ole ollenkaan niin helppoa, eikä varsinkaan painon nousun estäminen. Silloin kun luulee jo hallitsevansa tilanteen ja osaavansa, ei osaakaan. Palaan siis taas perusasioiden äärelle, opettelen ja harjoittelen.

P.S. Latasin juuri puhelimeeni sovelluksen, jossa on punnerrustreenit seuraavalle 8 viikolle, tavoitteena 100 punnerrusta. Ensimmäinen treeni on edessä illalla.

Elämä tuo, elämä vie.

Viime aikoina olen ollut kiireinen. Heiaheian viikkoraportin mukaan viime viikolla liikuin kokonaiset 1,5 tuntia. Ja aivan rehellisesti liikumattomuuden syynä oli kiire. Ei mikään tunnin päästä tarttee mennä, en ehdi edes venytellä-kiire, vaan kun päivän aikana nukkumisen lisäksi on kotona hereilläoloaikana puoli tuntia, ei liikunta ole ensimmäisenä mielessä. Kyllä tämä tästä. Hetken päästä. Pikkuisen kun vielä jaksaa juosta pää kolmantena jalkana, niin helpottaa.

Huomasin kuinka helppoa olisi jäädä kiireen luomaan illuusioon. Siihen, kun ei enää olekaan aivan tulipalokiire, mutta väsyttää, jalkoja särkee, ulkona on kuraista, jos sitten huomenna. Onneksi nyt osaa tunnistaa ajatukset tekosyiksi, ja eilinen juoksulenkki olikin ihana. Kuiva tie vei mennessään ja juoksu maistui. Oli ihanaa myös hetkittäin huomata vain juoksevansa - matkustavansa jalkojensa päällä. Ilman yhtäkään ajatusta tekniikan suuntaan.

Harmikseni kuulin, että pilatesryhmä loppuu kahden viikon päästä. Puolet kerroista on mennyt iltavuorojen ja muiden kiireiden takia, ensi viikollakaan en pääse. Viimeisellä kerralla onneksi pääsen. Onneksi tuolta on kuitenkin saanut hyvän alun, jos vain ehtisi, niin voisi kotona harjoitella.




Ja hei, kiitos rakkaat tunnustuksista, joita olette minulle antaneet. :) On ihanaa tietää, että blogistani pidetään ja juttujani jaksetaan lukea. K I I T O S. <3