Kuu kiurusta kesään

Jennien blogista löytyi Kesäkuntoon 2012-projektin aloitus. Kuulostaa hyvältä. Varsinkin kun asettaa tavoitteet sopiviksi, nykytilanteesta ei bikinimalliksi näissä kymmenessä viikossa pääse. ;) Eli, omat tavoitteeni kesäkuun alkuun mennessä:

1. Paino alle 90kg.


2. 10km lenkit osaksi lenkkiohjelmaa.


3. Saada juoksulenkkien vauhtia nostettua.


Tämän aamun paino oli 93,4kg, eli matkaa on 3,4kg. Ei siis paljon, ja aikaa on 10 viikkoa. Liian matala tavoite? Painon putoaminen on ollut kuitenkin hidasta, joten en halua ottaa liian suurta tavoitetta. Varsinkaan kun ainakin huhtikuu on vielä kovin kovin kiireinen. Tällä hetkellä juoksuvauhtini on noin 7.30min/km, mutta viime viikonlopun perusteella tiedän pystyväni juoksemaan pidempäänkin vauhdilla 7.00min/km, joten siihen suuntaan tähdätään.


Eilen juoksin puoli tuntia vauhdilla 7.30min/km ja lopuksi 5 minuuttia vauhdilla 6.00min/km. Sitä vauhtia kun jaksaisi!

Vaatteista ja vauhdeista

Vaikka paino ei ole hirveästi laskenut viime aikoina, pienesti ja hiljalleen vain, niin aina jostain huomaa hoikistuneena. Muutama päivä sitten reissuun lähtiessäni vilkaisin itseäni peilistä. Ihan vain todetakseni, että juu-u, minä olen hoikistunut. Mistään ei tursunnut läskejä eivätkä vaatteet näyttäneet kolme numeroa liian pieniltä. Eli ehkä minulla kerrankin oli oikean kokoiset vaatteet päällä.


Tänään lenkille lähtiessäni puin urheilurintsikat päälleni ja totesin rintavarustuksenkin kutistuneen, kun enää ei tarvitse niin hirveästi asetella rintoja liivien sisään. Tästä asiasta mies kylläkin on jo aiemminkin maininnut. :D Myös syksyllä ostamani juoksuhousut istuvat.... todella tyylikkäästi. Vyötärönauhaa saa kiskoa niin paljon kuin jaksaa, että saa housut pysymään ylhäällä. Vyötärölle jää tyylikäs "läskipussi", jolle ei ikävä kyllä enää löydy täytettä. ;) Housut pääsevät kyllä pian vaihtoon muutenkin, nyt jo alkaa sisäreisien kangas hiutua rikki. Nyt täytyykin miettiä millaiset haluaisin. Tiukkoihin trikoisiin en ihan vielä haluaisi/uskaltaisi läskejäni survoa. Kesäksi jotkut capri-pituiset voisivat olla kivat.

Lisäksi juoksutakkini ei enää kinnaa mahan kohdalta. Syksyllä kun otin sen käyttöön takki oli aika piukka vyötäröltä. Juostessa sitä sai aina kiskoa alemmas, kun se pyrki nousemaan ylös. Nyt ei ole enää hetkeen tarvinnut kiinnittää takkiin mitään huomiota. Olisikohan se ensi syksyllä jo iso?


Millaisilla housuilla muut juoksette, olisiko vinkkejä hyviksi havaittuihin?


Ja se päivän lenkki. 50 minuttia hölkkää, vauhti keskimäärin 7.07min/km, matkaa kertyi 7.03km. Hyvä minä! Parin kilometrin jälkeen yritin hiljentää vauhtia, mutta en näköjään onnistunut ja toiseksi viimeisen kilometrin vauhti oli reilusti alle 7 minuutin. Siltikään kotiin päästyä olo ei ole ollut yhtään väsynyt, päinvastoin. Nyt huvittaa, kun olen noita "reipasvauhtisia" pätkiä juossut 7 minuutin vauhdilla. Olisin ehkä rohkeasti voinut laittaa itseäni hieman kovemmalle. Tämä laitetaan nyt muistiin seuraavia lenkkejä varten.

Elämä tuo, elämä vie.

Viime aikoina olen ollut kiireinen. Heiaheian viikkoraportin mukaan viime viikolla liikuin kokonaiset 1,5 tuntia. Ja aivan rehellisesti liikumattomuuden syynä oli kiire. Ei mikään tunnin päästä tarttee mennä, en ehdi edes venytellä-kiire, vaan kun päivän aikana nukkumisen lisäksi on kotona hereilläoloaikana puoli tuntia, ei liikunta ole ensimmäisenä mielessä. Kyllä tämä tästä. Hetken päästä. Pikkuisen kun vielä jaksaa juosta pää kolmantena jalkana, niin helpottaa.

Huomasin kuinka helppoa olisi jäädä kiireen luomaan illuusioon. Siihen, kun ei enää olekaan aivan tulipalokiire, mutta väsyttää, jalkoja särkee, ulkona on kuraista, jos sitten huomenna. Onneksi nyt osaa tunnistaa ajatukset tekosyiksi, ja eilinen juoksulenkki olikin ihana. Kuiva tie vei mennessään ja juoksu maistui. Oli ihanaa myös hetkittäin huomata vain juoksevansa - matkustavansa jalkojensa päällä. Ilman yhtäkään ajatusta tekniikan suuntaan.

Harmikseni kuulin, että pilatesryhmä loppuu kahden viikon päästä. Puolet kerroista on mennyt iltavuorojen ja muiden kiireiden takia, ensi viikollakaan en pääse. Viimeisellä kerralla onneksi pääsen. Onneksi tuolta on kuitenkin saanut hyvän alun, jos vain ehtisi, niin voisi kotona harjoitella.




Ja hei, kiitos rakkaat tunnustuksista, joita olette minulle antaneet. :) On ihanaa tietää, että blogistani pidetään ja juttujani jaksetaan lukea. K I I T O S. <3

Hän, joka juoksee kellon kanssa

Viime yönä olin yövuorossa, joten tämä päivä alkoi vasta heräämisen jälkeen puolenpäivän kieppeillä (kiitos miehelle, joka vei hevosen aamulla ulos). Vähän arastelin jaksaisinko juosta tänään, joten otin "varman päälle". Juoksuohjelman mukainen 20min kevyttä hölkkää vauhdilla 8min/km (eli toooosi hiljaa) ja sitten 20 min "kohtuuvauhtista juoksua" 7min/km. Ensimmäisen pätkän juoksin ihan mututuntumalla, mutta takaisinpäin juoksin vahtien vauhtiani sykemittarista. Se näyttää vauhdin reaaliajassa, ja lisäksi harjoitustoiminto näyttää olenko tavoitevauhtiani edellä vai jäljessä. Meni ihan mukavasti, tuota vauhtia jaksaisin hieman pidemmällekin.

Huomenna pidänkin vapaapäivää, tässä on nyt kolme päivää hiihdetty tai juostu, joten on rennomman päivän vuoro. Eilinen lenkki oli 45 minuuttia kevyttä hölkkää (6,1km). Aamulenkkejä en siis vielä ole ehtinyt testaamaan, kiitos kaikenmaailman kiireiden. Ehkäpä keskiviikkona.

Vanhuus ei tule yksin

Tämän päivän hiihtolenkki saa nyt korvata yhden tämän viikon kolmesta juoksulenkistä. Viikko on ollut niin täynnä hulinaa, että en ole ehtinyt juoksemaan kuin kerran. Huomenna yritän saada toisen juoksulenkin tehtyä.

Niin, tämän päiväinen hiihtolenkki oli täsmälleen yhtä pitkä kuin ensimmäinenkin, 6,5 kilometriä - mutta silti aivan erilainen. Löysin ladun, jossa oli i s o j a mäkiä. Latu oli jäinen yön jäljiltä ja luistoa suksissa aivan liikaa, ensimmäinen alamäki päättyikin sitten hankeen ladun vieressä, kun en ollut varautunut ladun tekevän aivan niin jyrkkää u-käännöstä kuin se teki. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä - perseen kuva tosin näkyy ladun vieressä varmasti pitkään. ;) Parin reippaan alamäen jälkeen tulikin sitten se mäki, jonka vieressä oli kyltti vauhdikas lasku. Hetken aikaa keräilin rohkeuttani ja muistutin itseäni, että ei pehmeään hankeen kaatuminen pahaa tee ja annoin mennä. Mäen alla keräilin täriseviä ruumiinosiani ja havaitsin selvinneeni mäen alas asti pystyssä. Hyvä minä! Lapsena nuokin mäet olisivat varmaan tuntuneet aivan tasamaalta.

Loppumatkasta turhan hyvä luisto katosi, kun aurinko lämmitti latua aivan pehmoiseksi. Pitovoiteesta ei taas ollut tietoakaan, pitoteipin pitäisi kestää n. 200 kilometriä, minulla se kesti noin 6 kilometriä... Tein kai jotain väärin. Hiihdin sitten luisteluhiihtoa, ja aina välillä tasamaalla lepäilin perinteistä lykkimällä. Aurinko paistoi ja maisemat olivat kauniita, joten mikäs siinä oli hiihdellessä.

Ja se paino. 93,9kg, eli alaspäin on taas vähän päästy.

Latua!

Ensiksikin, kiitos kaikille edelliseen kirjoitukseen kommentoineille. Tiedostan itsekin olevani päivä-/iltaliikkuja, mutta parin viikon iltavuoroputken takia en aio olla juoksematta. Muutaman kerran joutuu siis kroppani tekemään töitä, vaikkei haluaisikaan. ;) Tietysti, olisi pelkkää plussaa, jos saisin aamulenkit toimimaan noin muutenkin.

Sitten itse asiaan! Aamulla oli melkein -20 astetta pakkasta ja koko työvuoron ajan väsyttiväsyttiväsytti. Sekunnin murto-osan ajattelin, että jaksankohan sittenkään hiihtää kauaakaan? Vaan onneksi työvuoron loppuessa ulkona paljastui ihana parin pakkasasteen ja auringonpaisteen yhdistelmä. Piristyin jo ennen kuin pääsin ladun varteen! Lopulta kiersin 1,8 kilometrin lenkkiä niin, että matkaa kertyi 6,5 kilometriä ja aikaa kului 40 minuuttia. Pientä noottia antaisin suksien voitelijalle ;) alkumatkalla pitovoide tökkitökkitökki, mutta ilmeisesti sen kuluessa pois luisto parani, mutta ei pitokaan hirveästi huonontunut.

Ensimmäisen kierroksen lykin perinteistä, mutta parilla seuraavalla kierroksella kokeilin muutaman pätkän luisteluhiihtoakin. Alkoi sekin sujua, kun hetken muisteli kuinka käsiä ja jalkoja kuuluisi liikuttaa. ;) Oli ihanaa hiihtää auringon paistaessa, omaan tahtiin. Välillä hitaammin ja välillä nopeammin. Syke nousi ylös, kuten osasin odottaakin. Tätä lisää!

Apua aamulenkkeihin

Kaipaisin vinkkejä siihen, kuinka saatte aamulenkit onnistumaan? Olen useamman kerran yrittänyt käydä aamulla juoksemassa, mutta aina se tuntuu niin vaikealta ja kankealta. Viimeksi epäonnistuin aivan täydellisesti, ja juokseminen tuntui kuin vetäisin perässäni kahta puupölkkyä, joita yleensä jaloiksi kutsutaan. Oma moka, aamupala oli kovin vaatimaton, eikä jaloille riittänyt energiaa. Olisiko tähän jotain vinkkejä, millainen aamupala ennen lenkkiä kannattaa syödä, ja minkä verran ennen lenkkiä? Haluaisin kovasti jatkaa juoksuohjelman parissa, mutta pari seuraavaa viikkoa menee iltavuorossa, eikä iltakymmenen jälkeen enää jaksa juoksemaan lähteä. Ainoa vaihtoehto on siis juosta aamuisin.

Iltavuorot häiritsevät myös toista innostusta, hiihtoa. Huomenna viimein aamuvuoron jälkeen pääsen testaamaan suksivoiteluni onnistumista. Sukset on jo pakattu autoon, aamulla täytyy vain muistaa ottaa oikeanlaiset vaatteet mukaan.