Punnitusta ja pinkomista

Aamupunnitus näytti varsin yllättävää pudotusta, -0,8kg viime perjantaista! Tämän viikon lukema siis 95,1kg. Siistiä! Innostuin pitkästä aikaa mittailemaankin, ja jos yhtään osasin samoista kohdista mittailla kuin marraskuussa, niin vyötäröltä olisi kadonnut 3cm ja lukema oli 99cm, eli kaksinumeroisissa ollaan! Mittaaminen on vain ärsyttävää, kun en muistanut mistä kohtaa olen ennen mittaillut, ja en siis uskalla täysin luottaa lukemiin.


Äsken juoksulenkillä oli vuorossa 20min hölkkää + 10 min reipasta juoksua. Hölkkävauhtini oli tänään 7.30min/km, ja nopeammaksi tahdiksi päätin ottaa astetta reippaamman ja pyrkiä pitämään sen loppuun asti. Kymmenen minuutin jälkeen sykemittari kertoi keskivauhdiksi 6.30min/km. Juoksu kulki hyvin myös nopeammalla temmolla, tosin viimeinen minuutti oli melkein liikaa. Keskityin tsemppaamaan itseäni ja huutelin mielessäni kannustushuutoja. Tällä viikolla kumpikin lenkki on kulkenut hyvin, kivaa vaihtelua viime viikon "liian paljon päällä" ja "myrskytuuli"-episodien jälkeen. Viimeisen lenkin taidan jättää suosiolla sunnuntaille. Huomenna voisi tehdä jotain palauttavaa, esim. venytellä oikein kunnolla.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Jättipotti

Nyt oli vaa'alla aamulla sellainen jättipotti, että taidan laittaa loton vetämään huomiseksi! Jos nimittäin lotossa on samanlainen menestys, niin minä bloggaan ensi viikolla Karibian risteilyltä. ;)

Vaakalukemat olivat 96,8kg eli pudotusta viime perjantaihin -1,3kg!!!!!! Olen aivan ihmeissäni! Toki paino on ollut koko viikon laskussuunnassa, mutta että tulos oli näin upea! Tässähän ollaan enää vajaan kilon päässä ensimmäisestä kymmenestä kilosta! Toki, pieni skeptinen minä pääni sisällä muistuttaa, että eiköhän tälläinen vauhti pian hidastu, mutta ei sen niin väliä. Hidastukoon jos hidastuu, saa kyllä minun puolestani olla hidastumatta.

Oppia ikä kaikki

Vaa'an lukemat tänä aamuna: 98.1kg, eli -200g viime viikkoon. Alaspäin ollaan menossa. Vaikka tuo viikon pudotus on pienehkö, niin tuntuu silti hienolta. Kolminumeroiset lukemat ovat jääneet taakse ja ensimmäinen -10kg alkaa olla kohta lähellä. Sitä odotellessa.  Tuntuu hienolta, että olen onnistunut. Paino tippuu ja kunto kasvaa. Hitaasti ja pienin askelin.

Olen huomannut päässeeni yli nopeiden saavutuksien vaatimisesta. En ahdistu vaa'alla, kun lukema ei olekaan tippunut -1kg eilisestä. Tiedostan sen, että paino saa välillä olla vähän enemmän, heilahtelut kuuluvat elämään. Yleissuunta painolla kuitenkin on alaspäin, se on tärkeintä.

Olen oppinut itselleni toimivia painonhallintajuttuja. Herkut ovat sallittuja, eikä niitä silloin tee mieli. Kahvipöydässä ei tee mieli maistaa kaikkea, tai ottaa kolmatta kakunpalaa. Leipominen on vielä hieman vaikeaa, omia leipomuksia tulee napsittua hieman liikaa. Maistan ihan pienen palan vain tulee mieleen turhankin usein. Tarkoittaako tämä, että olen uskomattoman hyvä leipomaan? Kaupasta ostettu suklaalevy tai keksipaketti saavat levätä kaapissa ihan rauhassa, toisin kuin silloin, kun yritin vielä kieltää kaiken hyvän itseltäni. Päädyin aina syömään herkkuja kuin hukkuva, joka haukkoo happea pinnalle päästyään.

Minulle sopii laihdutustavoitteen pilkkominen pieniksi annoksiksi. Kun aloitin, minulla oli matkaa normaalipainon ylärajalle 34kg. Ajatus siitä, että olen viikossa laihtunut 0.3kg verrattuna ajatukseen 34kg:n tavoitteeseen tuntuisi minusta murskaavalta, ahdistuisin ja luovuttaisin. Tiedän sen. Mutta kun jaan matkan osatavoitteisiin, niin projekti tuntuu miellyttävämmältä, tavoitteet ovat sellaisia joihin pystyn. Saan onnistumisen kokemuksia. Ensimmäinen -5kg on jo saavutettu, kolminumeroisista luvuista on siirrytty kaksinumeroisiin, vaikeasta lihavuudesta merkittävään lihavuuteen.

Liikkumisessa kaipaan tavoitteita. En saa itseäni lenkille ihan vain huvikseni. En tee vatsalihasliikkeitä, koska ne on kivojajee! Kaipaan tavoitteita, sitä, että urheilemiselle on Syy. Minulla on Tavoite. Tosin puolimaraton-tavoitteenkin pilkon paloiksi, ensin tähtään 10km juoksuun.

Tämä projekti opettaa. Painonhallinnan, liikkumistottumuksien ja syömistottumuksien lisäksi asioita itsestäni. Opin tuntemaan itseni paremmin. Huomaan mikä minulle sopii, mikä ei. Osan asioista opin kantapään kautta, osa tulee luonnostaan. Sitä tämä kuitenkin on, oppimista.

Vaakavierailu

Perjantaiseen tapaan oli Virallisen Punnituksen aika, ja tänään vaa'alla oli oikein ukavia lukemia: 98.3kg. -0,4kg viime viikosta, voisi varmaan olla enemmänkin. Mutta kun viikonloppu meni takutessa syöpöttelyn ja flunssanalun kanssa, niin se siitä suuremmasta pudotuksesta sitten.

Eilinen kuntonyrkkeily aiheutti ajatuksia. Jotenkin lähteminen oli todella vaikeaa, mutta itse tekeminen mukavaa. Yritin sitten pohtia mikä sen lähtemisen vaikeuden aiheuttaa. Voisiko syynä olla se, että tuolla kurssilla on 4 vaihtuvaa vetäjää, jotka välillä eivät itsekään tiedä mitä edellisellä kerralla on tehty. Ja jokaisella on erilainen tyyli, toiselta saa kommenttia tekniikasta, toiselta ei. Toiset teettävät enemmän lihaskuntoa kuin toiset. Mutta yleisesti minua häiritsee se, että vaikka meitä on ryhmässä alle 10 henkeä ja säkkiä hakataan melkein tunti, niin eilenkin sain tasan kaksi kommenttia lyömisestäni leukaa vähän alas ja hetken päästä ota enemmän kroppaa mukaan. Minulle olisi tärkeää saada kommenttia lyönkö oikein, onko ranteen asento hyvä jne. Ja kun vielä olen hieman ujo kysymään, että teenkö oikein, niin hienoa! Mutta ehkäpä se tästä, kun kertoja on enemmän alla ja varmuus omasta tekemisestä lisääntyy.