Lajitestissä konga

Sain tänään tilaisuuden testata uutuuslaji kongaa. Ennen kuin suurin osa lukijoista ajattelee minun seonneen lopullisesti, niin tässä hieman infoa ko. liikuntamuodosta:

Konga by Junglebody on uusin fitness villitys Australiasta! Konga on sopiva sekoitus tanssia (pop, rock, dancehall..), nyrkkeilyä, rasvanpolttoa ja hauskanpitoa. Konga on hyvin koukuttavaa sillä se on helppoa mutta järjettömän tehokasta. Halusit sitten polttaa rasvaa, muokata kehoasi tai vain fiilistellä musiikin tahdissa, tämä on sinun tuntisi. (lähde: Liikuntapalvelu Petra Sippola)

Konga on siis aivan uutuuslaji, eikä ohjaajia Suomesta löydy vielä montaa. Saa nähdä millaisen suosion laji saa. Sanon heti aluksi, että tämän minun lajikokemukseni perusteella ei kannata päättää lähteekö kokeilemaan kongaa vai ei. ;) Kuvauksestahan jo voi päätellä, että tanssillinen tunti on kyseessä, ja minulle ainakin äkkiä opittuna vaativin mahdollinen koreografia on askelviereen, askelviereen. Kongassa tosin biisien koreografiat ovat hyvin simppelit, erilaisia "liikesarjoja" oli korkeintaan 4-5/kappale. Niinpä tälläinen kaksi vasenta jalkaakin omaava ihminen pysyi hyvin mukana. Mutta ainakin oman kokeilukertani perusteella nyrkkeily/potkunyrkkeily olivat todella kaukana tästä tunnista, erilaisia iskuja oli oikeastaan vain parissa biisissä, muissa lähinnä tanssittiin. Yksi biisi reisilihaksille ja yksi vatsalihaksille. Luulen, että lajista pitävät ne, jotka pitävät zumbastakin, tai muista tanssillisista tunneista. Mutta minunkaltaiseni lenkkipolulla viihtyvä ihminen ei paljoakaan riemua tunnista repinyt.

Olihan se ihan kivaa, ohjaaja oli hyvä ja mukanasatempaava, mutta tuollainen ei vain ole minun juttuni. Jos tanssia haluan, niin jorailen kotona menemään ihan omilla askelkuvioillani, enkä yritäkään pysyä tahdissa mukana.

2013

Mitä on edessä vuonna 2013?

Tämä tuleva vuosi vaikuttaa jännittävältä. Vuoden teemaksi aion tällä kertaa nimetä liikkumisesta nauttimisen. Viime vuonna uskoin itseeni, ja ylitin itseni. Tänä vuonna aion nauttia liikkumisesta, hyvästä (ja aina vain paranevasta ;)) kunnosta.

Vuoden ensimmäiset, ja ehkä suurimmat haasteet tulevat heti kesän alussa.

4.5.2013 Helsinki city run
1.6.2013 Stockholm Maraton

Minua oikein jännittää tuo maratonin juokseminen jo nyt, mutta uskon, että jos pysyn terveenä ja voin harjoitella koko alkuvuoden, niin selviän kyllä. Loppuajalla ei ole niin väliä. Mutta mitä näiden jälkeen, tai näiden lisäksi? Tietysti syyskuun alussa juostava Varala maraton houkuttelee, puolimaraton olisi varmaan siellä taas matkana. Olisi ihanaa tavata siellä taas blogiystäviä, viime vuonna vietimme siellä aivan mahtavan päivän! Lisäksi haaveilen, ainakin osittain, osallistuvani jollekin pienelle triathlonille, johonkin sopivan kuuloiseen kuntosarjaan. Ehkä. Jos uskallan. ;)


Lisäksi aion sopivissa määrin haastaa itseäni, kokeilla uusia liikuntamuotoja aina tilaisuuden tullen. Saa nähdä, löytyykö uusia suosikkeja ja innostuksen kohteita, vai pysyvätkö nämä nykyiset suosikit edelleen suosikkeina. Heti tammikuussa on luvassa pari uutta lajikokeilua ja ainakin hiihdon tekniikkakurssi, jolta odotan paljon.

Painonhallinnallisia tavoitteita en ota, kun ei sitä viimeistä kipinää ole vieläkään löytynyt. Mutta toivon ainakin, että paino edes pysyy kurissa liikunnan avulla. Liikunnallisina tavoitteina ajattelin tähdätä 1000 juoksukilometriin, ja jospa pyöränkin selässä saisin kesän aikana saman kilometrimäärän aikaiseksi. Mutta stressiä en näistä kummastakaan suostu ottamaan. :)

Mitä tavoitteita teillä on uudelle vuodelle?

Lajikokeilussa step ja crossfit

Eilen sain tilaisuuden kokeilla paria uutta juttua, kun lähiseudulla järjestettiin jumppapäivä. Yleensähän en ryhmäliikuntajutuissa käy, muuta kuin harvoissa ja valikoiduissa, tälläisiä satunnaisia kokeilukertoja ei siis usein tule, kun ei niihin ole mahdollisuuksia.

Ensin siis step. Ihan uusi tuttavuus tämä ei ollut, muistelen joskus lukion/yläasteen liikuntatunneilla jonkun kerran tätä kokeilleemme. En muista oliko step silloin hirmuisen suosittua, mutta ei se nykyään taida aivan muotilajeihin kuulua? Kaikki haluavat vain zumbaa, kahvakuulaa ja crossfittiä. ;) Ensin hieman pelkäsin millainen tunti on luvassa, mutta onneksi emme mitään hirmuisen monimutkaisia askelkuvioita käyneet läpi.  Aluksi käytiin läpi kaikenlaisia perusaskelia, ja sitten pala palalta rakennettiin niistä erilaisia sarjoja. Viimeinen sarja meni hieman ohi, siinä oli jo niin monta juttua, etten pysynyt enää yhtään perässä. Tosi hyvin sekin, tälläiselle putkiaivolle, joka ei erota oikeaa vasemmasta. ;) Minkäänlaista rytmitajuakaan ei minulta löydy, mutta hyvin pärjäsin. Ja johonkin olen hukannut ne kaikki ryhmäliikuntakammotkin, ei siellä ketään kiinnosta, muistaako joku mennä oikeaan suuntaan vai ei tai kuinka paljon joku hikoilee.

Sitten, crossfit. Vähän jännätti, minkälaisen ohjelman vetäjä oli suunnitellut, mutta ei mitään kamalaa sitten kuitenkaan. Aluksi hän selitti crossfitin ideaa, sillä kukaan meistä tunnilla olleista ei ollut aiemmin tehnyt crossfitiä. Uskon kuitenkin, että suurimmalle osalle lukijoista crossfitin idea on tuttu, tai siitä on ainakin joskus kuullut. Ja jos ei ole, niin google on täynnä tietoa. :)


Meidän ohjelmamme muodostui aikasarjoista. Ensin 2min, sitten 1,5min ja lopuksi 1min sarjat. Liikkeet olivat seuraavat:

-juoksu
-etuheilautus kahvakuulalla
-hyvää huomenta-selkäliike
-kyykky
-istumaannousu
-hoover

Koska liikkeet olivat tutut, sain painaa aika lailla täysiä, tietäen, että pystyn kyllä. Ensimmäiset hooverit tein vielä polvet maassa, mutta viimeisen sarjan sinnittelin varpaillani hampaat irvessä. Pidin tästä jutusta suuresti, lyhyitä sarjoja, joiden aikana saa ottaa itsestään kaiken irti! Toinen vaihtoehtohan on laskea suorituksia, mutta tämä oli ehkä ensimmäiselle kerralle helpompi. Haluaisin jatkaa crossfitin parissa, mutta sitä ei täällä järjestetä. Täytyy harkita saisinko mahdutettua kansalaisopiston crossfitin kevään ohjelmaan..

Kanootin kapean vesille työnsin

Pääsin tänään pitkästä aikaa kokeilemaan jotain aivan uutta. Alkukesästä lueskelin useammastakin blogista melontajuttuja, ja laji alkoi kiinnostaa. Täällä päin ei paljon vettä ole, jokia vain. Löysin kuitenkin tahon, joka järjestää opastettuja melontaretkiä, ja osallistuin sellaiselle tänään ystäväni kanssa.

Aluksi käytiin kuivalla maalla läpi asioita, kanoottiin nousemista ja sieltä poistumista, otetta melasta jne. Meloimme avokanooteilla, kaksi kanootissa. Koska kanootti kuulemma täytyy pakata takapainotteisesti, minä pidin perää ja kevyempi ystäväni pääsi keulaan. Vesille päästyämme harjoittelimme kääntymistä eri tavoilla, ja sitten lähdimme matkaan.

Matkaa oli n. 10 kilometriä, ja siihen kului parisen tuntia, kiirettä ei siis pidetty. Kivaa oli! Hyvin alkoi yläkropassa tuntua, ja loppuvaiheessa takapuolikin jo puutui.  Aluksi oli vähän vaikeuksia kääntymisissä ja tasaisesti suoraan eteenpäin pääsemisessä, mutta pikkuhiljaa pääsimme vauhtiin ja loppumatka sujui varsin mallikkaasti. :) Sääkin suosi meitä, aurinko paistoi ja lämmintä oli n. +25. Onneksi oli hienoinen tuulenvire. :) Juotavaakin oli, ja puolivälin kieppeillä pidettiin pieni evästauko.

Suosittelen kyllä lajia jokaiselle, hurjan kivaa! Tehojakin tuohon varmaan saa, jos meloo hurjaa vauhtia. Me nautimme lähinnä maisemien katselusta ja olihan tuossa opeteltavaakin, mutta kyllä silti vain tuntui yläkropassa, että jotain tuli tehtyä.

Nyt voisin suunnata tuonne raikkaaseen vesisateeseen tuomaan alakropallekin lämpöä pienen juoksulenkin avulla.