Hyvä päivä

Päivällä kroppa ja mieli kertoivat olevansa valmiita aloittamaan lenkkeilyn kipeänä olon jälkeen. Mutta, amatöörinä tein heti useamman virheen ensimmäiselle lenkille lähtiessä, ja myös lenkilläkin. ;)

Ensimmäiseksi päätin, että on kevät. Senhän näkee sokea porokin, kun katsoo pihalle. Aurinko paistaa, lumi sulaa, ja tärkeimpänä ulkona tuoksuu kevät. Ja keväthän tarkoittaa sitä, että on aika kaivaa kaapista nastattomat juoksulenkkarit, jotka ovat nastalenkkareiden ostosta alkaen (eli koko talven) keränneet energiaa. Ne oikein uhkuivat menohaluja.

Toiseksi päätin lähteä juoksemaan (osin kenkien ansiosta) tienpätkälle, joka oli täysin sula ja kuiva. Se oikein kutsui juoksemaan. Aurinko paistoi, tuuli puhalsi lempeän lämpimästi ulvoi viimaisen kylmästi selän takana, ja kroppakin oikein janosi liikettä. Mitäpä siinä sitten kuin menoksi. Fiilis oli loistava, sula maa jalkojen alla ja hymy korvissa. Puolen kilometrin jälkeen vilkaisin sykemittaria - vauhti jossain aivan muualla kuin pk-vauhdeissa. Yritin useammankin kerran hillitä itseäni ja hissutella, vaan eihän siitä mitään tullut. Lopputuloksena oli 4 kilometrin lenkki (vaikka kotiristeyksessä mieli tekikin käydä vielä vähän kauempanakin), jonka vauhdit olivat lähempänä seitsemää kuin kahdeksaa minuuttia/km.  Oho. Hups. Mutta minkäs teet, kivaa oli. Juoksijaa nauratti vielä kotipihassakin.

Ja oikein kuulkaa venyttelin jälkeenpäin. Melkein puoli tuntia, aika mahtisaavutus minulle. Kyllä kuului selästä rutinaa, ja jumeja löytyi. Jännä juttu. Lähtisivätköhän ne pikkuhiljaa? Julistan siis kehonhuoltokevään avatuksi. Minun omana haasteenani on huolehtia, että viikottain tulee tehtyä ainakin tunnin verran erilaisia kehonhuoltojuttuja. Tähän en laske mukaan joogaryhmää, joka jatkuu vielä huhtikuun ajan.