Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaste. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaste. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. lokakuuta 2011

I have to tell you..

Sain haasteen tunnustaa kahdeksan asiaa itsestäni, kiitos  Mappe!

1. Käytän eriparisukkia, sillä inhoan sukkien parittamista pyykin jälkeen.
2. Lapsena söin kermaviiliä maksamakkaran kanssa (jos joku kertoisi minulle, mitä ihmettä päässäni on silloin liikkunut).
3. Luin lapsena äärettömän paljon, usein monia kirjoja päivässä.
4. Pelkään, että laihduttamisen seurauksena rinnoistani tulee rumat riipputissit.
5. Olen äärimmäisen herkkä, otan kommenteista itseeni vähän turhankin paljon.
6. Huolehdin asioista aivan liikaa, vaikka yritänkin kertoa itselleni, että ei kannata.
7. Olen maailman surkein peruuttaja. En osaa peruuttaa edes suoraan.
8.  Minulla on usein suuria vaikeuksia erottaa oikeaa ja vasenta.

Tämä täytyisi antaa kai kahdeksalle eteenpäin, mutta niin kovin moni teistä on jo tämän tehnyt! Joten Niina C.mon ja Tata, olkaapa hyvät!

perjantai 7. lokakuuta 2011

Mittailuja ja faktatietoa

Day 30 - 10 facts about you! And now, what are your stats? 

Tänään mittailin kaikki lukemat uudestaan ja totesin luottavani enemmän vaakaan kuin mittanauhaan, sen verran epäröintiä oli. Mittasinko viimeksi tästä, vai vähän ylempää? Joka tapauksessa, tässä tuloksia (suluissa muutos 1.9 tilanteeseen)

vyötärö: 104cm (-5cm!)
lantio: 112cm (-2cm)
reisi: 66/66 (-1cm)
pohje: 40/39 (-1,5cm)
käsivarsi: n. 35cm tämä on muuten jotenkin käsittämättömän vaikea mitata yksin
rintojen päältä/rintojen alta: 112cm/90cm (-3cm/-4cm)

Ihan mukavilta tulokset kuulostavat, mutta tosiaan en ole aivan varma olenko mitannut täysin samoista kohtaa, joten tuloksissa voi olla senkin takia heittoja.

Ja niin, vaa'an lukemat olivat aamulla 98,7kg. Kahden viikon takaiseen lukemaan -0,5kg.

10 faktaa:

1. Halusin pienenä ballerinaksi ja luin innoissani kaikki baletista kertovat kirjat, jotka löysin. Sittemmin tajusin olevani liian pitkä ja painava ballerinaksi. Edelleen haaveilen, josko joskus pääsisin kokeilemaan aikuisbalettia (vaikka olenkin jäykkä kuin rautakanki).
2. Minulla on oma hevonen. En ole aivan varma, onko se tässä blogissa koskaan tullut esille. :D Mutta tosiaan, oma ruunanrupsukka löytyy omasta pihasta.
3. Harrastan intohimoisesti neulomista - tällä hetkellä kesken on vauvan villapaita, 3 paria sukkia ja yksi huivi.
4. Rakastan viherkasveja, mutta en taida olla mikään luonnonlahjakkuus. Tosin nyt en ole hetkeen saanut yhtäkään kasvia hengiltä, joten toivoa siis on, ehkä.
5. Minun pitäisi tälläkin hetkellä kirjoittaa opinnäytetyötä, mutta ilmeisesti blogi on paljon jännempi.
6. Olen oppinut käymään vaa'alla päivittäin hermostumatta ja huolestumatta painon muutoksista, mitä sitten, jos tänään vaaka näyttää 200g enemmän kuin eilen, se kuuluu asiaan.
7. Olen useiden ihmisten mielestä rohkea, sillä uskallan tehdä asioita yksin, ilman kaveria. Itse olen omasta mielestäni ujo, ja teen asioita yksin (harrastukset yms) ihan vain siksi, kun en löydä samanhenkisiä kavereita.
8. Pelkään puhelimella soittamista vieraille ihmisille. Hoidan asiat mieluiten sähköpostilla tai tekstiviestillä, puhelin on jotenkin kammottava laite.
9. Olen hulluna kenkiin. Varsinkin korkokenkiin.
10. Isona minusta tulee maitotilan emäntä.
 

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

kauneus

Day 29 - Your definition of beauty.

Kauneus on katsojan silmässä. Mielestäni kauneutta ei voi määritellä ulkonäöllisesti. Ei sillä ole väliä onko laiha vai lihava, pitkä vai laiha, blondi vai brunette. Ei ole väliä onko hammasrivistö suorassa ja pyykkilautavatsa timminä. Riipputissit tai vararenkaat vyötäröllä - mitä sitten? Kauneus tulee sisältäpäin. Itsevarmuus on kauneutta. Oli ihminen minkä näköinen tahansa, jos hän on tyytyväinen itseensä ja kantaa kroppansa ylpeydellä, eivät ulkoiset ominaisuudet vaikuta. Silloin kun ihminen on onnellinen ja itsevarma, hän on kaunis ja säteilee kauneutta ympäristöönsä. 

tiistai 4. lokakuuta 2011

Hölkästä juoksuksi

Olen lukenut netistä usealtakin keskustelupalstalta keskustelua siitä, että millaista vauhtia voi sanoa juoksuksi, mikä on vielä hölkkää? Itsekin olen "virallisia määritelmiä" etsinyt ja todennut, että ei niitä löydy. Toisen lähteen perusteella 7km/h on hölkkää, toisen mukaan ripeää kävelyä. Tänään päätinkin vähän testata itseäni, kun juoksukoulun ohjelmassa luki, että juokse rento ja rauhallinen 15 minuutin lenkki. Päätin unohtaa nuo rennon ja rauhallisen, ja pinkaista 15 minuuttia niin lujaa kuin vain jaksan.  Alunperin ajattelin yrittää 2,5 kilometriä, mutta luovuin ajatuksesta ja pinkaisin 2km. Aikaa kului 12:50, joten juoksin ehkä lujempaa kuin koskaan! Viimeiset parisataa metriä tekivät kyllä todella tiukkaa, mutta alkumatkasta hetken aikaa tunsin, että jalat rullaavat kevyesti ja kauniisti ilman minkäänlaista vaivanäköä. Oli kyllä hauska vauhtikokeilu, tuntuu, että tavallisesti hölkkäilen eteenpäin tasaisen varmasti sitä tasaisen samaa hölkkätahtia enkä vahingossakaan yritä juosta lujempaa.

Täytyy taas kehua sykemittaria. Tykkään hirmuisesti sen Virtual Partner-toiminnosta, johon syötetään juostava matka, ja joko haluttu loppuaika/vauhti. Juostessa mittari näyttää, ollaanko edellä tavoiteaikaa, tavoiteajassa vai jäljessä. Lisäksi tuohon voi ohjelmoida omia harjoituksia, esim. intervalleja, tykkään!



Day 28 - Do you want that “gap” between your legs? Why?
Haluanko, että reiteni ovat kaksi tulitikkua? Ei kiitos, haluan näyttää terveeltä.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Maanantai.

 Eilen hölkkäsin taas 5 kilometriä. Aikaa kului. 42 minuuttia. Oletettavasti siis rollaattorimummokin menee ohi, mutta olipa kiva kun sai taas pitkästä aikaa juoksua pitkän matkan, eikä jalka tänään vielä ainakaan osoita kiukuttelun merkkejä! Tänään sitten jumppasin taas Jumppa-ohjelman kanssa, saas nähdä kuinka kipeät vatsalihakset huomenna on.

Day 26 - What excites you most about reaching your ugw?
Minä olisin normaalipainoinen. Minun ei tarvitsisi kaupassa miettiä, että onko täällä isoja kokoja, riittävän isoja kokoja. Mutta kaikkein entien odotan sitä, että minä olen hyväkuntoinen ja onnellinen ihminen, tyytyväinen itseeni.
Day 27 - How do you deal with being around food?
Öö häh? Valmiisen pöytään tullessa katson mitä on tarjolla ja valikoin syömiseni sen perusteella - puoli lautasellista salaattia, sitten hieman perunaa/riisiä/pastaa ja lisukkeita. Viipale leipää ja lasi maitoa. Itse ruokaa laittaessa osaan laittaa itse terveellistä ruokaa, sellaista mitä haluan ja tarvitsen. Pahin ongelmani ruoan suhteen oh ehkä se, että jos edessä on kipollinen karkkia/keksiä tms, niin en aina osaa olla napostelematta.


lauantai 1. lokakuuta 2011

Paluu arkeen

Hautajaiset olivat kauniit. Pienet ja kauniit. Lämminhenkiset. Naurettiinkin. Sellaiset, joista isä olisi pitänyt - luulisin. Isän hauta on kauniilla paikalla. Tuntuu vain niin lopulliselta puhua isän haudasta. Liian lopulliselta.

Eilen oli sattuneista syistä vapaapäivä liikunnastakaan. Tänäänkään en ole tehnyt mitään. En edes purkanut vaatekassia. Ehkä huomenna. Huomenna aion myös hölkätä uudestaan vitosen, toivottavasti on yhtä kaunis syyssää kuin tänään ja eilen. :)

Day 23 - Did the media play a role in your wanting to lose weight?
Ei voi toki kieltää. Medialla on niin suuri vaikutus, kun televisiossa, lehdissä, mainoksissa näkyy pelkästään XS-koon naisia, alkaa helposti toivoa, että olisi itsekin yhtä hoikka, pienireisinen, timmivatsainen ja valkohampainen. Onneksi olen kuullut asiasta nimeltä photoshop ja tiedän, että todellisuus ei ole aina sitä miltä näyttää. Niinpä todelliset syyt laihdutukselle ovat omassa päässä, eivät ulkopuolelta.

Day 24 - How do you feel about the terms pro-ana/pro-mia



Nämä ovat ehkä minulle hieman vieraammat termit, sillä oma laihdutukseni ja elämänmuutokseni on terveellä pohjalla, en ihastele kylkiluita, oksentamista, syömättä jättämistä tai loputtomia kuntopiirejä. Minua oikeastaan surettaa ja harmittaa ihmiset, joille nämä asiat ovat todellisuutta. Haluaisin, että hekin voisivat löytää terveen tavan hallita painoa. Hmm, kuulostipa uskonnolliselta.

Day 25 - Have you ever purged? If you have describe your first experience.
 Oksentanut laihtuakseni? En koskaan. Ei kuulu minun tapoihini laihduttaa.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Ärtynyttä ähellystä

Ei ollut tänään minun päiväni. Lähdin kahvakuulatunnille, ja puolivälissä matkaa aloin miettiä, että Nyt Kuuluu Kummia Ääniä. Pysähdyin keskelle metsätaipaletta ja totesin, että toinen takarengas on riekaleina. Yritin sitten soittaa miehelle, että renkaan vaihtoon tarvittavat työkalut ovat (ne on tuossa piilotettu sillä tavalla, että jos ei tiedä missä ne ovat, niin ei niitä löydä, ja ohjekirjakin on saksaksi, niin ei paljon auta siitä katsoa), mutta miehellä ei ollut puhelin matkassa. Onneksi ystäväni sitten tuli hakemaan minut ja vei jumppapaikalle.

Ehdin saliin juuri kun ohjaaja aloitti. Kipitin äkkiä hakemaan kuulia, mutta eihän tuolla ollut yhtäkään 10kg kuulaa, joten valitsin sitten kaksikon 8kg ja 12kg. Etuheilautuksissa tuo 12kg tuntui ihan sopivalta, mutta yhden käden liikkeisiin 8kg oli sopivampi. Jos ostaisin oman 10kg kuulan ja kantaisin sitä mukana? Kesken tunnin sitten huomasin, että olin syönyt lämpimän ruoan turhan myöhään ja mahassahan se tuntui. Yritä siinä sitten kipeän mahan kanssa äheltää.  Kuitenkin, oli ihan mukavaa. Tehtiin paria uutta liikettä, kuten turkkilaista ylösnousua. Pääsin kyllä alas, mutta en enää takaisin ylös. Täytyy kokeilla kotona tuolla pienemmällä kuulalla.

Huomasin myös, että en pääse siihen hyvään ja rentoon fiilikseen, jos joudun tulemaan tunnille kiireellä. Pari kertaa olen juossut saliin viime hetkellä ja jotenkin se kiire jää päälle koko tunniksi. Osaisikohan sitä jotenkin rauhoittaa itsensä nopeasti? Tai sitten täytyy vain yrittää päästä aina ajoissa paikalle :D

Day 22 - What was your lowest weight? How and why did you gain?
Lukion loppuessa painoin 81kg, se on pienin "aikuisiän" paino. Lihominen siitä nykyisiin mittoihin tapahtui ns. huomaamatta, pikkuhiljaa. Opiskelijaelämä pikaruokineen ja kosteine illanviettoineen, stressi ja koulun kahvila toivat kiloja lisää.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Läski shoppailee

Day 21 - What are your clothing sizes?
Sattuipa osuva kysymys tälle päivää.. 


Läski nimittäin shoppaili tänään hautajaisvaatteita. Ei ollut hirveän hilpeää. Yleensä tykkään kierrellä kauppoja, mutta ensinnäkään tämän päivän kiertely ei ollut mikään hilpeä tyttöjen shoppailureissu. Toiseksi, inhoan tämän kauden muotivärejä (onneksi sain keskittyä mustiin vaatteisiin) ja kolmanneksi, mistä ihmeestä läski löytää sopivaa päälle puettavaa? Yleensä kiertelen H&M:n, Seppälän, Lindexin ja KappAhlin valikoimia. Vaateongelman luovat lähinnä nuo ah niin ihanan isot tissit. Esimerkiksi Lindexin normaalimalliston mekko kokoa 46 oli muuten hyvä, mutta tissit eivät mahtuneet sisään. Ostinkin Seppälän isojen tyttöjen mallistosta paidan kokoa 46/48. Housut löysin Zizzistä (tuo isokokoisten ihmisten vaatteisiin erikoistunut kauppa), ne ovat kokoa 46 myös (44 olisi voinut olla hyvä myös, mutta sitä ei ollut).

Yleisesti sanoisin, että vaatekokoni on yläosassa 44-48, ihan mitoituksesta riippuen. Alaosat ovat 44-46.

Tuon hautajaisvaate-etsinnän jälkeen päätin piristää itseäni urheilushoppailulla. Ensin Top-sportiin (huom. seinäjokelaiset, Torikeskuksen top-sportissa on loppuunmyynti, alennukset -20-70%), siellä oli jäljellä vain pieniä kokoja (siis minulle liian pieniä). Urheilulaukkuvalikoimastakaan en löytänyt mieleistäni, joten suuntasin Intersportiin. Sieltä löysin ihan näppärän juoksupukuyhdistelmän (takki + housut), puoleen hintaan (49,90). Valitettavasti isoin koko oli 44, ja se kinnasi perseestä ja tisseistä - ei minulle. Ärsytyksen ja masennuksen tunteet olivat melko lailla pinnassa tässä vaiheessa. Päätin katsastaa vielä Supersportin, enkä edes meinannut löytää juoksuvaatteita! Ystävällinen myyjä kuitenkin näytti ne minulle ja esitteli trikoita ja löysempiä housuja jne. Sitten tyttö kysyi, että mikä sinun kokosi on? Minulle iski jokin hetkellinen ahdistus, että ei täälläkään varmaan ole riittävän isoja, ja sanoin myyjälle, että etsin oman kokoni itse. Tyttö totesi, että asia selvä, tule kysymään, jos vielä tarvitset apua. Minulle tuli heti paha mieli, sanoinko liian töykeästi? Myyjä kuitenkin oli avulias ja ystävällinen. :/ Loppuviimeksi löysin kuin löysinkin sopivat löysemmät juoksuhousut. Ne olivat kokoa XXL. ;) XL sopi myös, mutta kun kokeilin venytellä, se kiristi pikkuisen, ja ajattelin, että isompaan kokoon mahtuu talvella paremmin pitkiä kalsareita alle.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Haaste ajantasalle

Day 11 - Your favorite thinspo blog and why!
En pysty sanomaan yhtä yksittäistä. Ja ehkä minia thinspon sijasta innostaa enemmän fitspo. Teidän jokaisen edistyminen innostaa minuakin jatkamaan.
Day 12 - What do you normally eat?
Normaalia kotiruokaa, hedelmiä, kasviksia, pähkinöitä. Pyrin välttämään nopeita hiilareita, vaaleita jauhoja, riisiä, pastaa jne. Mutta en noudata mitään ruokavaliota, korkeintaan voisi ehkä sanoa, että syön semi-hiilaritietoisesti.
Day 13 - Are you losing weight in a healthy or unhealthy way?
Terveellä tavalla.
Day 14 - What’s your UGW? When you expect to reach it?
Emmietiiä. Olisin normaalipainoinen painaessani 72 kiloa. Eli ehkä haaveena on päästä 70 kilon tietämille. Kiloklubi väittää, että tuo tavoite olisi vuodessa saavutettavissa.
Day 15 - Are you vegan or vegetarian? If so, has this helped you lose weight? If not, would you ever consider turning vegan or vegetarian?
En ole kasvissyöjä enkä vegaani. Mielestäni on eettisempää syödä Suomessa tuotettua lihaa kuin maailman toiselta puolelta rahdattua soijaa tai superfoodeja. Ei sillä, ei lihantuotanto Suomessakaan aina ole eettistä, eikä superfoodeissakaan mitään vikaa ole, mielestäni on vain typerää rahdata kaikenmoisia hienoja ruokia jostain Indokiinasta, kun Suomen metsät ovat täynnä omia superfoodeja. Jos jonkinmoista ruokavaliota ehkä pyrkisin noudattamaan, olisi se ehkä Suomi-ruokavalio. Pyrin siis syömään suomalaista aina kun mahdollista. Terveisiä vain tuossa sohvapöydän kulhossa makoileville luumuille, kiweille ja päärynöille..
Day 16 - When did you first decide to lose weight?
Ensimmäisen kerran ehkä kun olin 18. Siihen asti en ehkä yrittänyt tehdä painolleni mitään muuta kuin peittää sen isoilla vaatteilla. Sen jälkeen takana onkin jos jonkinmoista laihdutusyritystä, osassa olen laihtunut, osassa lihonut. Tämänkertainen (toivottavasti myös viimeinen) yritys alkoi kun huomasin kesällä kuntoni heikentyneen (vesiämpärien kuljettaminen kottikärryillä 300 metrin päähän sai minut hengästymään), vaatteideni pienentyneen ja vaa'an lukemien kivunneen aivan liian korkealle. Päätin, että asialle on pakko tehdä jotain NYT eikä huomenna.
Day 17 - Do you have an eating disorder?
Ei.
Day 18 - What food is your weakness?
Suklaa. Omnomnom. Suklaata. Levynä, patukkana, suklaakekseinä, suklaamuffinseina, suklaavanukkaana. Suklaaata. Lisää suklaata.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Ihmeellisiä lukemia

Tänään oli vaa'alla sellaiset lukemat, että en oikein tiedä uskoisinko. 99.1kg. Viikko sittenhän lukemat olivat 100.5kg, joten pudotusta olisi tullut 1.4kg viikossa! Viime viikolla kylläkin painoa nostivat menkkaturvotukset, joista ilmeisesti nyt on päästy eroon. Mutta keskiviikkona paino oli vielä 99.7kg, joten -600g parissa päivässäkin olisi aika paljon. O.o No, nautitaan lukemasta, jos se siitä nousee pikkuisen niin sitten nousee. Pääasia on, että kolminumeroiset lukemat pysyvät kaukana.

Kirjailin painoa myös kiloklubiin tänään, ja harmittaa kyllä seurata painokäyrää siellä. Tammikuussa -09 olen painanut vielä 82kg, seuraavat merkinnät ovat helmikuulta -10, jolloin painoa oli 93kg. Ilmeisesti vuoden 2010 paino pysyi aikalailla samoissa lukemissa, sillä -11 tammikuussa painoin 96kg. Stressaavan talven ja kevään seurauksena lihoinkin sitten puolessa vuodessa 10kg ja kesäkuun 22. päivä painoa oli 106kg :o Nyt aletaan onneksi pikkuhiljaa lähestyä noita tammikuun lukemia, ja siitä sitten mennään alaspäin niin paljon kuin vain päästään! Normaalipainon yläraja, 72kg tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta, melkeinpä mahdottomalta. Miten minä voisin olla niiiin hoikka?? Ensin siis tavoitellaan noita aikaisempia lukemia, 96-93-82. Kiloklubiin olen joskus merkinnyt tavoitteekseni 70 kiloa, tällä hetkellä se on "saavutettavissa 49 viikossa". Voisinko minä muka olla vuoden päästä normaalipainoinen? Tuntuu aika utopistiselta ajatukselta, mutta aina voidaan yrittää!

Day 10 - What was the hardest thing you gave up during this “weight loss.”
Tämä on itse asiassa aika vaikea kysymys, sillä en koe luopuneeni mistään, sillä en noudata minkäänlaista totaalikieltäytymistä? Vaikeinta on ehkä ollut (ja on edelleenkin) opettaa itseni pois napostelusta. Minulla on ollut paha tapa napata suuhuni aina jotakin, vaikka ei niin nälkä olisikaan. Tällä hetkellä pidän pöydällä aina kulhollista hedelmiä - ne ovat luvallisia naposteltavia. Suklaata ja muita herkkuja minulla ei edes ole ikävä, sillä olen antanut itselleni luvan syödä niitä, aina joskus ja pikkuisen kerrallaan. Eilisellä kauppareissulla bongasin kaupasta Frezzan Black toffee-kahvin, ja ajattelin ottaa sen torstai-illan pikkuherkuksi. Lopputulos oli se, että jäi juomatta. Maku oli äklömakoa, eikä todellakaan mikään "palkintoherkku". Päädyin napostelemaan nektariinin.

torstai 15. syyskuuta 2011

Vasen suora ja oikea koukku

Kuntonyrkkeily oli hauskaa. :) Ajomatkalla iski pieni pakokauhu, mähän olen menossa sinne YKSIN, kaikki muut on varmaan pareittain! Mutta enpäs sitten ollutkaan ainoa, muutama muukin oli tullut Ihan Yksin.  Alkulämmittelyjen jälkeen harjoiteltiin nyrkkeilyn perusasentoa ja -lyöntejä, lyöntejä sitten harjoiteltiin pareittain, ja välillä lyötiin sarjoja säkkiin. Lopuksi vielä pikkuisen vatsa- ja selkälihasliikkeitä ja pikaiset venyttelyt. Vaikka nuo tuntien "pakolliset" lihaskunto-osuudet tuntuvat joskus hieman turhilta, kun liikkeitä tehdään muutamaa erilaista muutama toisto, niin niistä saa kuitenkin ideaa omaan harjoitteluun. Tuollakin tehtiin vatsalihasliikkeenä lankkua, kolmena erilaisena variaationa: ensin peruslankku, sitten otettiin jaloilla vuorotellen askel oikealle ja vasemmalle, ja lopuksi ojennettiin vuorotellen kumpaakin kättä eteenpäin. Tunti meni nopeasti ja hiki tuli, vaikka eihän me muuta tehty kuin lyöty säkkiä. 

Day 09 - Did people ever make comments about your weight in a negative way?
Suurimmaksi osaksi ihmiset ovat olleet ystävällisiä. Pari tapausta tosin on jäänyt mieleen - ollessani 13, "kaverini" suositteli minulle rintojen pienennysleikkausta, koska "sulla on niin läskit tissit". Yläasteen luokkaretkellä taas olimme Raxissa syömässä, viereeseen pöytään ilmestyi poikalauma, joista yksi katsoi minua ja ilmoitti kovaan ääneen "tuo raitapaita on kyllä käyny Raxissa ennenkin!".  Nyt aikuisemmalla iällä ihmiset ovat olleet kommenteissaan ystävällisempiä, mitä nyt aina joskus olen saanut kuulla maanjäristyksen johtuneen juoksulenkistäni tms..

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Sadepäivän iloja

Day 07 - Do your parents know you’re trying to lose weight? Do they care?
Itse asiassa, jos tarkkoja ollaan, niin en tiedä! :D Aina joskus olen puhelimessa muistanut mainita, että aijjuuu, laihdutan taas, mutta en muista olenko tästä uusimmasta projektista kertonut. Mutta aina silloin kun ovat tienneet asiasta, niin kannustus on ollut mukavaa. :) Mieskin tietää projektista, ja aina joskus lupautuu personal trainerikseni. Hänen pt-hommansa siis tarkoittaa sitä, että minun kahvakuulaillessani hän huutelee, että muista hengittää!
 
Day 08 - Your workout routine.
Mun liikuntani koostuvat oikeastaan kahvakuulailusta, lenkkeilystä (kävely + hölkkä) sekä huomenna alkavasta kuntonyrkkeilystä. Kuntonyrkkeilyä on sitten kerran viikossa, samoin ohjattuja kahvakuulatunteja. Kotona pyrin kuulailemaan 2krt viikossa, jolloin kokonaisuudessaan kahvakuulailua olisi n. 3krt viikossa. Lenkillä käyn Porin juoksukoulun ohjelman mukaisesti, lenkkejä 4-6 viikossa.

Tänään huomasin Forerunnerini ainoan huonon puolen. Sen kalorinkulutuksen mittaus on ilmeisesti jotenkin yhteydessä GPS:iin, joten kun sisätiloissa GPS on pois päältä, se ei mittaa kalorinkulutustakaan. Mutta eipä se minua haittaa, kun en kaloreita laske muutenkaan. Minulle tärkeämpää on sykkeen seuraaminen. :)

Tein taas koko kahvakuulatunnin 8kg kuulalla ja mukavasti sujui. Täytyy varmaan ensi kerralla ottaa sen kaveriksi 10kg kuula ja kokeilla miltä tuntuu.. Kuinka nopeasti muut kahvakuulailijat olette vaihtaneet kuulaa seuraavaan?

maanantai 12. syyskuuta 2011

Jumppajumppapumppi

Day 6 - do you binge? If so, explain why you think you do.
Tähän kysymykseen vastaus on ei. En ahmi. En ainakaan koe ahmimiseksi sitä, että satunnaisesti mussutan jopa muutaman keksin. Joskus aiemmin ahmin kyllä. Nekin olivat lähinnä tilanteita, joissa väsyneenä ja nälkäisenä menin töiden jälkeen kauppaan etsimään jotain syötävää - mukaan tarttui Grandiosan pitsaa, karkkipussia, jätskiä ja sipsiä. Sitten ilta kuluikin television ääressä mussuttaen. Nykyään en tuota harrasta. Ahmimisen sijaan minulla ongelmana on ehkä napostelu, josta siitäkin yritän parhaani mukaan päästä eroon, ja aika hyvin olen onnistunutkin.

Tähän loppuun vielä illan piristys ehkä parhaalta tietämältäni stand-up koomikolta. Tästä pätkästä ehkä hieman jopa tunnistin itseäni. ;) Jumppajumppajumppajumppa. Varsinkin tuosta spinningosion hikoilusta. ;)


sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Sulje sun silmät

Day 05 - Why do you really want to lose this weight? Are you doing it for you?
Valehtelisin, jos väittäisin että yhtenä syynä ei ole ulkonäkö. Minä yksinkertaisesti en ole tyytyväinen maharöllykkääni, selkäläskeihini, pyöreään naamaani jne. Vaatekaupassa sai etsiä aina vain isompia vaatteita. Mutta ulkonäkö ei ole se tärkein - tai ainakaan ainoa syy. Olen nähnyt kuinka aikuisiällä ylipainosta kärsivät ihmiset saavat vaivoikseen diabetesta, uniapneaa, nivelvaivoja, sydän- ja verisuonitauteja jne. Huomasin myös itsekin, kuinka ylipaino häiritsee jokapäiväistä elämää. Kuntoni ei ollut ennallaan, hengästyin jo pienestä.


Mutta kyllä, minä teen tämän itseni vuokse. Painonpudotuksen taustalla ei ole ympäristön paine, miehen vaatimukset tai mikään muukaan. Kyllä, media antaa ymmärtää laihuuden olevan kaunista ja ihailtavaa, mutta ei se ole syynä elämänmuutokselleni. Minä HALUAN olla terve, hyväkuntoinen ja ennen kaikkea tyytyväinen omaan itseeni.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Arvontaa ja pohdintaa

Niinalla on arvonta tulossa, osallistukaa kaikki! Itsekin olen suunnitellut oman arvonnan pitämistä, mutta siitä lisää sitten enemmän kun asia on ajankohtainen. ;)

Day 04 - Your greatest fears about weight loss.Ehkä eniten pelkään sitä, että en onnistu. Että laihdun vähän, ja sitten kilot palaavat korkojen kera takaisin. Niin moni laihdutusyritys on kaatunut siihen, että olen laihtuntut hieman (n. 5-10kg), sitten olen joko kyllästynyt, kokenut onnistuneeni tai unohtanut laihduttamisen, palannut vanhoihin tottumuksiin ja lihonut takaisin. Juuri nyt, kun takana -6kg, olen itselleni vaikeassa vaiheessa. Haluan näyttää itselleni, että onnistun, että pystyn laihtumaan vielä lisää, ja että koko touhu ei ole ollut turhaa. 

Pelkään myös sitä, että onnistun tässä projektissa. Että laihdun, olen hoikka ja tuudittaudun siihen. Siis se, että hoen itselleni onnistuneeni, vaikka lihoisin takaisin. Kun abikeväänä laihdutin n. 10kg, en vielä +15kg tilanteessakaan suostunut ymmärtämään lihoneeni.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Virkistävä sade

Tein äsken kävelylenkin sateessa. En kaatosateessa, vaan kevyessä tihkusateessa. Ihailin sateenkaarta ja pilvien takaa pilkistävää aurinkoa, testasin jalkaani ja huomasin ettei se sanonut juoksuaskelista yhtään mitään! Sateenkaari muisutti minua siitä, että asiat ratkeavat: menkkaturvotus katoaa kyllä, toivottavasti sykemittarini kohtalo selviää ja se löytää tiensä perille, ja jalkakin paranee - pääsen jatkamaan juoksuharjoittelua.

Pohdin sitten, että mistä minä juoksuharjoittelua jatkan? Miten paljon kunto tippuu kolmessa viikossa? Ennen taukoa olin ehtinyt 8. viikolle, tuntuisi jotenkin hurjalta kolmen viikon tauon jälkeen juosta samantien yli 5km lenkkejä.. Pitäisikö hypätä pari viikkoa taaksepäin? Jos vaikka aloittaisin viikon 6 alusta, jolloin aloittaminen olisi hieman helpompaa. En kuitenkaan aio enkä halua aloittaa ihan alusta uudestaan.

Sitten haasteen kolmas päivä..
Day 03 - A picture of your thinspiration. What features do you like about this person?
 
Kuva: täältä

Sara Ramirez on mielestäni todella kaunis nainen ja ihailen hänen kauneuttaan suuresti. Hän ei ehkä ole "perinteinen" thinspiration, hän ei ole tikkulaiha, kylkiluitaan esittelevä malli. Hän on Kaunis, muodokas, terveen näköinen nainen. Sellainen minäkin haluan olla.