Tyhmästä päästä kärsii varvas.

Tänään juokseminen otti kipeää. Syyllinen löytyy tallista, hevonen laski vahingossa pienen ja siron kavionsa ukkovarpaani päälle. Onneksi se ei jalkaansa siinä kauaa lepuuttanut, eikä edes koko painollaan, mutta kipeää otti silti. Piti kuitenkin käydä juoksulenkillä testaamassa kuinka kipeää. Juostessa ei niin hirmuisen, mutta juoksun jälkeen vielä enemmän.. Loppuviikon taidan istua pyörän selässä. Sinne onkin ollut jo vähän ikävä. Täytyy ottaa kaikki ilo irti niin kauan, kun täällä vielä pyöräilykelejä on.

Kahvakuulailinkin vähän. En mitään ihmeellistä, yritin vain saada vähän liikuntaa hartioille. Alaspäin suuntautuvaa, töissä hartioiden suunta tuntuu olevan lähinnä ylöspäin. Voisi tehdä hyvää, päivittäin tehdä vaikka vain vartalon ympäripyörityksiä tms. Ei pitäisi viedä kauaa aikaakaan.

Eilen joogasin. Kansalaisopiston jooga paljastui hathajoogaksi. Ihanaksi. Kun elämä muuten on kiireistä ja hektistä, oli ihanaa keskittyä 1,5 tuntia pelkästään itseensä. Kuunnella kehoansa, oikein ajatuksella löytää kireitä paikkoja ja venyä. Tykkäsin kovasti.

Eilen teki mieli ruokaa niin kuin en olisi koskaan ruokaa saanut. En tiedä mistä moinen olo tuli. Olin kuitenkin syönyt sopivasti ja riittävästi, riittävän usein ja riittävän hyvin. Hassua.

Take me to the finish line.

Lauantaina ylitin itseni. Ensimmäinen kahden tunnin juoksu! Ja minä pystyin siihen! Matkaa kertyi 16,23 kilometriä. Viimeisen puolituntisen alussa kävelin pari minuuttia, ongelmana ei ollut liian korkealta tuntuva syke tai hengittäminen, vaan ihan vain se, että jalat väsyivät. Olin liikkeellä ilman mitään juotavaa, ja totesin, että seuraavalle parin tunnin lenkille haluan jonkinmoisen juomavyön, sillä minulle juomapullo kädessä juokseminen ei ole luontevaa. Toinen vaihtoehto tietysti on energiageeli. Lenkin jälkeen fiilis oli aivan huikea, onnellinen. En vuosi sitten itsekään olisi ehkä uskonut kahden minuutin juoksujen kehittyvän kahdeksi tunniksi. Ja väitän, että osasyy onnistumiseen on teillä, blogisiskot! Teidän onnistumisianne seuratessa on mielessä vahvistunut ajatus siitä, että ehkä minäkin. Enää se ei ole "ehkä minäkin", vaan "kyllä minäkin". Lauantain lenkin jälkeen en enää yhtään epäile ettenkö pääsisi puolimaratonilla maaliin. Loppuaikaa en uskalla edes ajatella, mutta ehkä ei vielä tarvitsekaan. ;)

Eiliselle olin kaavaillut pitkää pyörälenkkiä, mutta totesin ettei se ole hyvä idea. Pitkästä juoksusta väsyneet jalat kaipasivat helpompaa liikuntaa, ja niinpä päädyin pyöräilemään ystäväni luo ja takaisin, yhteensä 30km. Rentoa ja mukavaa. Tosin minulla on kutina, että Uljaassa Nopsassa ei ole kaikki kohdallaan. Soratiellä ei huomaa mitään, mutta asvaltilla polkiessa tuntuu, kuin jompikumpi pyörä vemputtaisi vähäsen johonkin suuntaan. Täytyy pyytää mieheltä konsultointiapua, jos paikantaisimme syyn. Mielestäni pyörä ei ole tuota koko aikaa tehnyt, tai sitten perselihakseni ovat kehittyneet tuntemaan pyörän liikkeet. ;) Tosin nyt haaveiden uusi pyörä alkaa lähestyä, ihan pari lenkkiä vain ja ollaan 400 kilometrin yli! Haaveilen, että kahden viikon päästä ehtisin lähteä pyöräkauppaan.

Nyt on vuorossa vähän rauhallisempi viikko. Juoksuohjelmassakin on kevyt viikko, mikä on vain hyvä asia. Olen nimittäin jälleen kerran ohjelmoinut itselleni ohjelmaa oikeastaan joka päivälle! Viikonlopulle on myös luvassa uusi lajikokeilu. :) Punnerrusohjelmassa uusin toisen viikon harjoitukset. Päätin uusimisesta jo viikon alussa, mutta eilen kaiken kukkuraksi unohdin tehdä viikon viimeisen harjoituksen. Ei oikein tule selkäytimestä vielä punnerrustreenit.

Kuukauden vaihtumisen kunniaksi mittailin taas eilen, mittanauhan iloisia tuloksia sitten vähän myöhemmin. :)

p.s. Muistakaahan arvontani!

Polje polje!

 Tänään tuli tehtyä kesän tähän asti pisin pyörälenkki, 42 kilometriä. Lenkki oli aika leppoisa, ja silti raskas. Ensin pyöräilin reippaasti kaverin tallille, noin 14km suuntaansa. Siitä lähdettiin sitten yhdessä jatkamaan, minä pyörällä ja kaveri hevosen kanssa. Rauhassa mentiin, mutta sellaisia pikkuisia hiekkateitä ja kärrypolkuja, joilla pyöräileminen on raskasta. Ja hyyviiin hitaasti pyöräileminen se vasta vaikeaa onkin! Yhteislenkkeilyn jälkeen pyöräilin sitten takaisin kotiin, nyt märkää hiekkatietä pitkin. Kyllä kotiin pääsyn jälkeen venyttely tekikin terää.

Pakkotoiston kehonhuolto-opas muuten sisältää hirmu hyviä venyttelyvinkkejä, dynaamista venyttelyä täytyy kokeilla ja tuolta löytyy hyvät ohjeet myös rullan kanssa venyttelylle. Minulla on tuollainen rulla ostoslistalla, rakastuin siihen heti kun pilatesohjaaja sitä kerran esitteli.

Tämän viikon liikuntasaldo näyttää hirmu hyvältä: 8,6h liikuntaa sykemittarin kanssa sisältäen:
-pyöräilyä 87km (!)
-juoksua 16,7km (kevyt viikko)
-venyttelyä ja kahvakuulaa.

Ensi viikko onkin sitten hieman haastava, luvassa on nimittäin 10km lenkki juoksutapahtumassa! Aion kokeilla mitä itsestä saan irti, mitään aikatavoitetta ei ole, kun olen hieman huono arvioimaan. Yli tunnin aika kuitenkin tulee olemaan, sen tiedän. Ehkä johonkin 60-70 minuuttiin olisi kiva pystyä. Ensi viikon alustava suunnitelma on tälläinen:

ma: 45min juoksu
ti: vapaa
ke: pyöräily + kahvakuula + pyöräily
to:
pe: 30min juoksu
la: 10km juoksu
su: pyöräily

Lisäksi tuohon pitäisi sijoittaa juoksuohjelman toinen 45min lenkki, ja 100min lenkki... Pitkälle lenkille ei ole viikolla aikaa, enkä tiedä onko hirveän järkevää juosta sitä sitten sunnuntaina, jos lauantaina otan itsestäni kaiken irti? No, katsotaan nyt miltä tuntuu ja näyttää ja mennään sen mukaan.

Helppo päivä

Minun piti tänään pitää helppo päivä. Ihan vain pieni 30 minuutin hölkkä, hitaalla tahdilla. Onnistuin minä siinä. 4,05km tahdilla 7:25min/km. Periaatteessa tuo vauhti on minulle jo reipasvauhtista, mutta helpolta tuntui koko matkan. Paitsi aluksi, jolloin hitaasti juokseminen on vaikeaa. Ensimmäinen kilometri (tai vähintäänkin ensimmäiset 0,5 kilometriä) menevät vauhtia hakiessa, ensin liian lujaa, sitten aivan liian hitaasti, lopulta vauhtiheiluri tasaantuu sopivaan tasaiseen tahtiin.

Löysin kuitenkin Sports ladyn blogista kahvakuulatreenin, jota ajattelin kokeilla. Se sopikin oikein näppärästi lyhyen hölkkälenkin perään. 16kg:n kuulaa minulla tosin ei ole, joten tein kaiken 12kg:n kuulalla. Kaikista rankimpia -ylläri- olivat punnerrukset. Pitäisi tehdä niitä enemmän, pitäisiköhän minunkin aloittaa punnerrusohjelma?

Huomenna vietän vapaapäivää, ohjelmassa on ainoastaan kulttuurielämyksiä teatterin parissa. Torstaina taas juoksemaan, perjantain ja lauantain voisin omistaa pyöräilylle ja sunnuntaina taas pieni juoksulenkki. Paino on jurnuttanut 91,x lukemissa koko viikon, mutta en ole ehtinyt hirveästi siihen kiinnittää huomiota. Viikonlopun juhlinnalla varmaan on osansa. Katsotaan sitä sitten perjantaina.

Jokainen kukka on erilainen, silti samanlainen

Eilen oli taas upea kahvakuulatunti. Ensimmäistä kertaa pääsin minäkin ihan oikeasti nakkelemaan kuulaa pitkin pihamaata - ja heti kotiin päästyäni katselin pikkutietä, että sitä pitkin kun nakkelisi kuulaa, niin tulisi aika hyvä treeni. Totesin myös kuinka hienoa on, kun on käynyt monen ohjaajan kahvakuulatunneilla. Osa osaa opettaa jotain juttuja hyvin, osa toisia. Eilen ehkä ihan ensimmäistä kertaa hoksasin kuinka tempaus toimii. Pieni lamppu siis syttyi. ;) Sain myös kehuja, minulla on kuulemma hyvä tekniikka heilautuksissa. Arvatkaa vain katosiko se hyvä tekniikka, kun parikymmentä muuta ihmistä kääntää katseensa minuun!

Tänään sitten kävin tekemässä pitkän ratsastuslenkin, kaksi tuntia samoiltiin maita ja mantuja. Välillä rennosti kävellen, välillä pitkiäkin pätkiä ravia. Kyllä siinä kaloreita kuluu ja syke nousee, kun keventää menemään. Onneksi ei ollut liian kuuma, mutta ei toisaalta niin kylmäkään, että sade olisi haitannut. Tuon lenkin jälkeen kyllä ei tarvitse harkita juoksulenkkiä tai mitään, voi rennosti siirtyä jännittämään jääkiekkoa. ;)

Entäs loppuviikko? Huomiselle kaavailen pientä juoksulenkkiä, ja lauantaille onkin vähän jännempiä suunnitelmia. Niistä sitten lauantai-iltana! (jälkihuomautus: koska Suomi pelaa päiväpelin lauantaina, unohtuvat jännittävät suunnitelmat) Sunnuntai - saattaa olla vapaapäivä tai sitten ei. Sen näkee sitten. Juokseminen on ollut tällä viikolla hieman heikkoa, joten ensi viikolla tehdään sitten juoksuohjelman toinen viikko.

Ai niin! Tänään on kansainvälinen homofobian vastainen päivä, ja Soundi on koonnut homomusiikkisoittolistan, löydät sen täältä!

Aamuylläri

Tänä aamuna vaaka yllätti. 91,9kg. Eli -0,8kg viime perjantaista, hyvänen aika! En tiedä onko syynä tiukka toukokuu, terveenä pysyminen (eli liikunnan säännöllisyys), veden juominen vai epäsäännöllisen vuorotyön muuttuminen säännölliseksi päivätyöksi. Ehkäpä nämä kaikki, ja nyt tuloksia tulee. Ihanaa! Ensi viikolle tosin on luvassa plussaa, ainakin jos kalenteria on uskominen. Mutta ei se mitään, sen jälkeen lasku jatkuu! Ainakin toivon niin. :)

Tänään tein palauttavan puolen tunnin sauvakävelylenkin. Keskiviikon kahvakuulatunnin jälkeen lihakset olivat vähän jumissa, eikä torstaina puolentoista tunnin aidanteko ja kuuden kilometrin juoksulenkki ollut paras mahdollinen idea, mutta tulipahan tehtyä. Huomenna taidan pitää vapaapäivän, ja sunnuntaina on vuorossa vähän pidempi juoksulenkki.

Vauhdissa taas

Koska ensi viikko vaikuttaa taas olevan menoja täynnä, päätin aloittaa juoksuohjelman jo tänään. Kaunis auringonpaiste ei myöskään vaikeuttanut päätöstä. Tosin hurmaavia nämä kevätsäät aukeilla, tuuli on kylmä. Varjoisemmissa paikoissa oli leppoisan lämpimää ja ilman takkiakin olisi pärjännyt, mutta aukeilla ei tehnyt mieli riisua takkia pois.

Ensimmäinen lenkki oli puolen tunnin mittainen, matkaa kertyi 4.12 kilometriä. Ihan rauhalliseen tahtiin, tosin välillä olisi varmasti saanut juosta vähän hitaamminkin. Jalat vain veivät mennessään. Tästä se lähtee, treenaaminen puolimaratonille. Ajattelin laittaa tuohon sivupalkkiin kilometrit ylös, joita tämän ohjelman puitteissa tulee, ihan mielenkiintoista seurata. Heiaheian mukaan juoksukilometrit tähän mennessä olivat 158km, saa nähdä millaisia lukemia ohjelman myötä tulee.

Suunnittelin pitkästä aikaa hieman ensi viikon liikuntaohjelmaakin:

(su: juoksu)
ma: vp
ti: lihaskuntojumppa/venyttely
ke: kahvakuula
to: juoksu
pe: kävely
la: ?
su: juoksu

Saa nähdä kuinka hyvin toteutuu!

Hauskaa huhtikuuta

Tämän vuoden liikkumisia on määrittänyt vahvasti noudattamani juoksuohjelma. Opiskelujen loppuunsaaminen ja työt. Varsinkin viime viikot ovat olleet kovin kiireiset, ja ajatuksiini on päässyt ajatuksia kuten huomenna on pakko mennä juoksemaan, että saan tämän viikon suoritettua. Vapaahetkinä olen suunnitellut sekunnintarkasti ohjelmaa loppupäivälle/seuraavalle päivälle/loppuviikolle. Olen sunnuntaisin katsonut heiaheian viikkoraporttia ja pohtinut, että viikko on ollut huono, kun liikuntaa on kertynyt vain 2 tuntia. Mutta olenko minä huono, jos keskityn asioihin, jotka tällä hetkellä ovat tärkeimpiä?

Juoksuohjelma päättyi nyt sopivasti kiireisten viikkojen aikaan. Päätinkin ottaa huhtikuun teemaksi hauskuuden. Haluan, että liikunta on hauskaa ja rentoa. En vahdi liikunnan tuntimääriä, en kilometrejä, vauhteja, en vertaile lenkkejä edellispäiväisiin tai viime viikkoisiin. Lenkkeilen kun ehdin, kahvakuulailen kun jaksan ja jumppaan, kun huvittaa. En laadi etukäteen suunnitelmaa tekemisistäni, vaan teen niin kuin hyvältä tuntuu. En halua liikunnasta yhtä ylimääräistä stressitekijää. En halua liikuntaan minkäänlaista täytyy-ajattelua. Haluan nauttia.


Tänään nautin kävelylenkistä. Ensimmäisestä pitkään aikaan. 40 minuuuttia, ja 4.2 kilometriä. Ei siis mikään pitkä lenkki, mutta rento ja matalasykkeinen. Aurinko paistoi ja tuuli oli kylmä.

Reipas viikonloppu

Eilen uin pisimmän matkan taas hetkeen. 1,5 kilometriä. Uimahallissa oli rauhallista ja sain muita väistelemättä (tai tientukkona olematta) uida, keskittyä tekniikkaan ja hengitykseen. Ihanaa, kuinka jo matkalla uimahalliin tulee rauhallinen ja hyvä olo, kun ajattelee uimista. Ja sama olo jatkuu kun nousee altaasta ja jatkaa matkaansa. Jonkinasteista meditaatiota. Eilen uin pätkän kerrallaan. 50-100-150-200 metriä kerrallaan ja minuutin, puolentoista hengähdystauko. Sitten 200-150-100-50. Ja uudestaan 50-100-150-200. Puolitoista kilometriä tuli melkeinpä helposti, huomaamatta. Tunti siinä meni. Kauemminkin olisin jaksanut.

Tänään jätin juoksulenkin väliin. Sään vuoksi. Ulkona tuulee niin, että vastatuuleen käveleminenkin on vaivalloista. Lisäksi tiet ovat täynnä lunta. Eipä siellä juoksemaan pääsisikään.  Saa nyt nähdä tungenko väliin jääneen juoksulenkin ensi viikon ohjelmaan vai skippaanko sen vain. Sen sijaan jumppasin telkkarin mukana. Perjantaina tullut YLE:n Jumppa: Toiminnallinen lihaskuntoharjoitus. Ohjaajilla välineinä olivat käsipainot ja levypaino. Itse otin kahvakuulan. Tosi hyvä jumppa, suosittelen! Pitäisi löytyä vielä perjantaihin asti Areenasta.

Dance with me, forget all the troubles you see

Olen hymyillyt koko päivän. Aamulla päätin käydä hevosen kanssa ajelulla ja mikä olisikaan parempi aloitus päivälle kuin tallustella lumisessa metsässä lumisateessa ja laulella hevoselle kauniita lauluja. Innostuksissani päätin lähteä itsekin juoksemaan. Alku meni hyvin, haastavan kovassa vastatuulessa. Mutta sitten iski kuolema, kun käännyin kotiin ja olisi pitänyt juosta 10 minuuttia lujempaa. Jouduin luovuttamaan ja kävelemään. Vaatetta oli päällä liikaa ja olo oli kovinkin tukala. Kotiin päästyäni ihmettelin, että kuinka silti näin helposti tuli kuuma ja väsy. Sykemittari paljasti, että olin juossut koko ajan samaa vauhtia, eli hieman nopeampaa kuin yleensä. Ilmankos tulee väsy, jos yrittää juosta lujempaa 30 minuuttia kuin jos yrittäisi juosta hiljakseen 20 minuuttia ja lujempaa 10 minuuttia?

Kotiin päästyäni ärsytti hieman. Enkö nyt osaa vauhtiani säädellä tai edes mittarista katsoa. Kyllä pitäisi jaksaa. Ja miksi sitä vaatetta piti pistää päälle niin paljon? Sitten tapahtui jotain kummallista. Spotify soitti hyvää biisiä. Minun teki mieli tanssia. Äkkiä askartelin lyhyen, puolen tunnin soittolistan, käänsin volat kaakkoon ja tanssin. Tuskin pääsisin missään tanssikilpailussa jatkoon, eikä minun tanssitaidoillani edes baarissa hurmattaisi ketään, edes pilkun aikaan. Mutta annoin mennä ja hymyilin. Hiki tuli, ja hyvä mieli palasi entistä parempana.

Nyt tekisi mieli mennä vasta sataneeseen lumeen tekemään lumienkeleitä.

Luontoa ja liikuntaa

Lenkillä, kävellessä tai juostessa on aikaa ajatella. Usein bloggausajatukseni syntyvätkin lenkillä. Viime aikoina olen ajatellut paljon läski- ja liikuntahistoriaani.

Minä olen aina ollut pyöreä lapsi. Siitä huolimatta, että liikuin paljon. Kiitos isän ja maalla asumisen, paikallaan ei paljon istuttu. Veljen kanssa juoksimme ympäri metsiä ja peltoja, kiipeilimme puissa ja rakensimme majoja. Olimme aina paikalla, kun jotain tapahtui. Oli kyse sitten lehmän mahan auki leikkaamisesta, rehunteosta tai hallin rakentamisesta. Isän perintönä tuli myös kiinnostus luontoon ja liikuntaan. Hän (ja äiti myös) opettivat tunnistamaan kasveja ja eläimiä, luonnon merkkejä vaihtuvista vuodenajoista ja säänmuutoksista. Isä myös kuljetti meitä niin hiihto- kuin yleisurheilukilpailuissakin. Pokaaleja ja palkintokippoja ja -kuppeja on vieläkin vinot pinot. Olimme myös siitä onnellisessa asemassa, että isä osti meille moottorikelkan ja latuhöylän, talvisin taisinkin hiihtää melkein joka päivä.

Kuitenkin. Olen aina tykännyt ruuasta, ja ruoka minusta. Painooni ei välttämättä aina edes kiinnitetty huomiota, olinhan pitkä ikäisekseni, ala-asteellakin yleensä aina pidempi kuin muut samanikäiset. Jossain vaiheessa aloin tiedostaa sen, että olen isompi kuin muut tytöt.  Peitin sen pukeutumalla löysiin vaatteisiin. Yläasteellakaan (saati lukiossa) en muista terveydenhoitajan sanoneen painostani mitään, ainoat kuittailevat kommentit tulivatkin luokkakavereilta. Ei minulle hirmuisen ilkeitä oltu, sen olen tajunnut myöhemmin. Suurin osa kommenteista oli huumorilla heitettyjä, mutta minun heikohko itsetuntoni kärsi niistä silti.

Yläasteaikoihin liikuntainnostuskin hiipui. Kisoissa kiertäminen loppui, kun olisi pitänyt oikeasti keskittyä treenaamiseen ja kilpailut alkoivat olla tosissaan käytyjä. Löysin myös internetin ihmeellisen maailman ja koneella istuminen alkoi kiinnostaa. En kuitenkaan koskaan ole kuulunut koululiikunnan inhoajiin. Meillä oli maailman mahtavin liikunnanopettaja, joka innosti ja inspiroi. Ryhmähenki oli muutenkin hyvä, eikä ketään hirmuisesti syrjitty. Oikeastaan olen inhonnut liikuntaa ainoastaan ammattikorkeakoulussa. ;)

Lukiossa aloin oikeasti tiedostaa olevani lihava, ja ennen ylioppilasjuhliani laihdutin -10kg. Ne kilot tulivat kuitenkin takaisin kun muutin pois kotoa. Opiskeluissa oli olevinaan niin paljon tekemistä, bileitä riitti ja roskaruuan täyttämiä krapula-aamuja samoin. Aina joskus käytiin lenkillä, yleensä kerran kuussa. Olenkin järkytyksellä todennut, että vajaan neljän vuoden aikana olen lihonut (enemmän tai vähemmän tasaiseen tahtiin) melkein 30kg.

Nyt olen siis taas "löytänyt" liikunnan osaksi elämääni, ja kyllä. Se on yhtä mukavaa kuin silloin aikaisemminkin. Nautin juoksemisesta, kahvakuulailusta ja uusien lajien löytämisestä ja kokeilemisesta. Nautin siitä, että saan asua maalla: juosta kuun valossa, lumen narskuessa kenkien alla, jänisten tai kettujen juostessa tien yli - ainoan tiellä liikkujan itseni ohessa ollessa naapurin traktori. Ehkä osittain kiitos isälle kuuluu myös siitä, että en kaipaa lenkille musiikkia, ainakaan jatkuvasti. Tänäänkin nautin hiljaisuuden kuuntelusta, ainoaa meteliä toivat luonnon äänet. Tuskinpa olisin käpytikkaakaan huomannut, jos musiikki olisi soinut korvissa. Nyt huomasin, ja se toi hymyn huulilleni.

Talviurheilua ja tasavauhtia

Tämä viikonloppu on ollut ihanan talvinen. Lunta on toki ollut jo hetken aikaa, mutta nyt on saatu nauttia pakkasestakin. Eilen vietettiinkin mukavan talvinen tunti pulkkamäessä. Kummallista, kuinka lapsena jaksoi kavuta mäkeä ylös koko päivän? Nyt jo reilu tunti sai hien pintaan. Toivottavasti tämä ei jäänyt talven ainoaksi pulkkailupäiväksi, sen verran kivaa meillä oli!

Tänään kävin vähän pidemmällä lenkillä. Juoksuohjelman rauhallista hölkkää 25 minuuttia ja 2 min kävelyä ei oikein inspiroinut ja päätin kävellä aluksi. Hieman yli kolmen kilometrin jälkeen käännyin takaisin ja hölkkäsin kotiin. Reissun pituus siis 6.2km, aikaa meni 54 minuuttia. Kotimatkaa varten laitoin sykemittarin näyttämään tahtia 7.50min/km, mutta luontainen rauhallinen vauhti olikin 7.30min/km (eli 8km/h), jota etenin tasaisesti koko matkan. :) Fiilis hyvä.

Hirveästi himottaisi hakea sukset kotoa ja hiihdellä vähän. Harmi vain, kotikoti on kovin kaukana.

Uusiksi meni

Liikuntasuunnitelmat menevät hieman uusiksi. Kuntonyrkkeilynhän päätin lopettaa ja korvata uimisella, mutta nyt näköjään loppuvat kahvakuulatunnitkin. Syynä ohjaajan vaihtuminen, tuon uuden ohjaajan tunneille en halua mennä, niistä kun ei saa oikein mitään irti... Tiedossa ei siis keväälle taida olla yhtään mitään ohjattua liikuntaa, saa nähdä kuinka pahasti repsahdan. ;) Loppuviikonkin suunnitelmat menevät uusiksi, samoin ensi viikon alku, sillä lähden äidin luo. Täytyy ottaa lenkkikengät mukaan ja käydä juoksemassa vanhoissa tutuissa maastoissa.

Tänään olisi taas mittanauhapäivä, mutta koska menkat alkoivat eilen ja turvotusta on havaittavissa, en taida mittailla tänään. Jos siirtäisinkin mittauspäivän pysyvästi tuonne puolenkuun paikkeille, silloin tulosten pitäisi olla "todenmukaisemmat".

Palataan astialle

Selkeästi flunssaisena ja liikuntaa harrastamattomana minua ei ole hirveästi bloggaaminen kiinnostanut. Kun ei ole mitään kerrottavaa, niin ei tule kirjoitettuakaan mitään. Olisihan sitä tietysti voinut kirjoitella ruokajuttuja, syömispäiväkirjaa jne. mutta jostain syystä ei ole kiinnostanut? Eipä ole kyllä laihduttaminenkaan paljoa kiinnostanut, en ole edes käynyt vaa'alla joka aamu. ;)

Taitavat nuo liikuntajutut olla minulle enemmän omia. Sen kyllä huomaa helposti, viihdyn paljon paremmin sykejuttuja katsellessa tai viikon liikuntaohjelmaa miettien kuin kirjaillen päivän syömisiä kalorilaskuriin.

Ja siksipä ajattelinkin kertoa, että huomenna aion palata flunssailusta ruotuun ja menen kahvakuulatunnille taas ;) Valitettavasti kuntonyrkkeily loppuu torstaina, eikä kahvakuulatuntejakaan joulukuussa montaa ole, joten joulukuun saankin urheilla ihan omatoimisesti. Keväällä ajattelin jatkaa kahvakuulaa, mutta kuntonyrkkeily jää pois. Ei ole minkäänlaista inspiraatiota sen suhteen. Kaverin kanssa aiomme käydä kerran viikossa uimassa, joten eiköhän tästä hyvä liikuntaohjelma saada aikaan. :)

Synkkä marraskuu

Johtuuko se pimeydestä, harmaudesta ja ankeudesta, että minua laiskottaa? Lenkille lähteminen tai kotona kuulaileminen ovat olleet vähän plääh. Uimaan ja kahvakuulailemaan olen lähtenyt iloisesti, mutta jotenkin tällä viikolla ja viikonloppuna ja vähän viime viikollakin kaikki muu oli plääh. Myös laihduttaminen on ollut välillä plääh ja tunnustan leiponeeni sokerilla ja voilla kuorrutettuja herrrrkullisia keksejä ja syöneeni niitä - paljon. Seuraksena sokeriähky ja väsymys.

Uskoisin lenkkeilyn plääh-ominaisuuteen vaikuttavan suuresti sen, että päivällä lenkille ei ehdi ja illalla on pimeää, enkä ole saanut ostettua otsalamppua. Nyt oikeasti T Ä Y T Y Y ryhdistäytyä ja hankkia se lamppu, niin paljon pidän juoksemisesta kuitenkin! Muuten pääsen lenkille seuraavan kerran keväällä.

Tänäänkään en saanut itseäni lenkille, joten kokeilin äsken KG-lehdessä ollutta 300 toiston jumppaa: punnerruksia, x-hyppyjä, kyykkyhyppyjä, saksihyppyjä, vatsarutistuksia ja vuorikiipeilijä-liikettä niin, että yhteensä tulee tehdyksi 300 toistoa. Kyllähän se tuntui, reisissä ainakin. Ja tuli hyvä fiilis, kun sai vähän hikoiltua.

Nyt tulee kuitenkin ihan pikkuinen tauko laihduttamiseen ja liikkumiseen. Opiskelijaelämä kutsuu, ja torstai-perjantain vietän bussissa-risteilyllä-bussissa, enkä aio rouskuttaa porkkanoita ja kivennäisvettä reissun ajan. Buffet on ohjelmassa, samoin jotain muutakin kivaa. Katsellaan sitten taas lauantaina uudella innolla.

Urheiluhullu

Tiedän innostuneeni liikkumisesta viime aikoina. Liikkumisesta saa energiaa, se rauhoittaa, se tuo hyvän fiiliksen. Ja lisäksi auttaa laihduttamaan. Vaan liika on aina liikaa. Vilkaisin tarkemmin tuota syksyn liikuntahaaste-listaani ja huomasin, että taidan pitää aivan liian vähän vapaapäiviä. Nyt takana on kahdeksan päivän liikuntaputki, sitä ennen yksi vapaapäivä ja 6 liikuntapäivää. Tänään olisi ollut vuorossa kuntonyrkkeily, mutta päätin jättää väliin. Oli muutenkin pitkä päivä ja aikainen herätys, joten väsymys oli hyvä "tekosyy". Pää nimittäin sanoi, että sinnehän mennään. Katsotaan nyt teenkö huomennakaan mitään. Jos opettelisin liikkumaan 3-4 päivää peräkkäin ja sitten aina vapaapäivä. Vähenisivät nämä hullut putket edes vähän. Lepo nimittäin on tärkeää.

Run, llama, run!

Tänään tömistin menemään kuin höyryveturi, vauhti toki oli kuin gasellilla. Juoksulenkki 5km, aikaa meni 36 minuuttia. Syke korkea, samoin mieliala. Oli ihanaa juosta raikkaassa syysillassa tähtien ilmestyessä taivaalle ja kuun kurkistaessa taivaanrannan takaa. Juoksin myös hieman lujempaa kuin yleensä, viimeksi 5 kilometriin taisi mennä 42 minuuttia. Loppu oli kyllä hieman tiukkaa, mutta loppuun asti päästiin.

Juostessa mietin myös omaa liikunnallisuuttani. Pohdinnan taustalla oli lähinnä se, että mietin mikä tuossa kuntonyrkkeilyssä mättää, kun se ei aiheuta samanlaista iloa kuin juoksemaan tai kahvakuulailemaan lähtö. Mietin, voisiko olla niin, että juoksussa ja kahvakuulassa minulla on tavoitteita - kuntonyrkkeilyssä ei? Haluan juosta sen puolimaratonin ja treenaan sitä varten, kahvakuulailussa haluan jaksaa pidempiä sarjoja ja kehittyä, saavuttaa parempaa lihaskuntoa. Mitä minä kuntonyrkkeilyssä tavoittelen - täydellistä tekniikkaa? Lisäksi häiritsee ohjaajien vaihtuvuus ja "ohjauksen puute", tuntuu, että tunnit ovat samanlaista säkin hakkaamista viikosta toiseen.

Olisiko vaihtelu paikallaan? Olen maksanut kuntonyrkkeilyn jouluun asti, jos vaihtaisin sen sitten pilatekseen kevään ajaksi? Haluan edelleen kokeilla eri lajeja ja löytää sen oman yhdistelmäni.  Pilates voisi tuoda myös hyvää vastapainoa juoksun ja kahvakuulan yhdistelmälle.  Pilates -harjoittelu kehittää voimaa, kestävyyttä, liikkuvuutta, kehonhallintaa sekä kehotietoisuutta. Näin sanotaan pilatesyhdistyksen nettisivuilla, kuulostaa ihan hyvältä vaihtelulta, vai mitä olette mieltä? :)

Millaisia lajiyhdistelmiä teillä muilla on?

Onko isi taivaassa niinku puhuttiin?

Mä en tiedä kuinka osaisin itseäni ilmaista. Mä en aio lopettaa tätä mun projektiani nyt. Koska mä tiedän, että isä tykkäis, kun ei anneta periksi. Mutta mä nyt en kiinnitä niin paljoa huomiota siihen, että syönkö pullaa vai en, mussutanko suklaata suruuni vai miksi. Keskityn liikkumiseen. Siitä saa energiaa, siitä saa muuta ajateltavaa. Ja kun juoksee sateessa, kukaan ei huomaa, että itkee. Tuntuu, että sisällä istuessa en saa mitään tehtyä, istun vain koneella selaamassa päämäärättömästi blogeja/foorumeita, ymmärtämättä kuitenkaan mitään. Ja vaikka olo olisi voimaton, saan ulos liikkumaan lähdöstä energiaa. Sen jälkeen jaksaa taas. Kiitos vain miehelle, joka käski minun lähteä kuntonyrkkeilyyn, kun sähän tykkäsit siitä, sä sanoit, että se on kivaa, mee vaan. Sain tunnin verran olla ajattelematta. Tänään tein 20min juoksulenkin (kävelyineen yhteensä 35min) sateessa.

Ai niin. Aamulla painoin 99.4kg. Se on kai vähän enemmän kuin viikko sitten.

Kyllä tuntuu.

Day 2 - How tall are you? Do you like your height?
 Pituutta on 170cm, olen aika tavalla tyytyväinen. En ole "liian pitkä enkä liian lyhyt". Paitsi tietysti liian lyhyt kiloihini nähden. ;)

Eilen alkoivat ohjatut kahvakuulatunnit, ja tykkäsin kyllä. Ei tehty mitään ihmeellisiä sarjoja, suurin osa mukanaolijoista oli ensikertalaisia. Ensin tehtiin kahden käden heilautusta, siitä erilaisia variaatioita ja muutamaa muuta liikettä. Lopuksi n. 5-10 minuutin osuus vatsalihasliikkeitä kuulan kanssa. Onnistuin tulemaan paikalle juuri alkamisaikaan, joten vapaana ei ollut enää kuin 8kg:n kuulia. Oma kuulanihan on 6kg, joten hieman jännitti jaksanko tehdä kaiken isommalla kuulalla. Hyvin jaksoin, joten taitaa käydä niin että pitää lähteä shoppailemaan kotitreeniinkin isompaa kuulaa. :) Tänään kyllä kropassa tuntuu, että on kuulailtu. Illalla voisikin olla ohjelmassa leppoisa kävelylenkki ja venyttelyt.

p.S. huominen "virallinen" punnitus hieman jänskättää, koko viikko on plussailtu menkkaturvotuksen kanssa, joten ei taida tulla uusia ihania kaksinumeroisia lukemia.

Liikuntapitoista

Nyt on ilmoittautumiset hoidettu - ensi viikolla aloitan kahvakuulatunnit ja sitä seuraavalla viikolla alkaa kuntonyrkkeily! Odotan kumpiakin innolla, on ihanaa päästä opettelemaan uusia juttuja kahvakuulan kanssa (ja kokeilla painavampaa kuulaa jne), uusista jutuista saa varmasti hyvää tukea kotiharjoittelua varten. Aion jatkossakin pyrkiä 2-3 treenikertaan viikossa, eli 1 krt ohjattuna ja kaksi itsenäistä. :)

Eilen testasin jalkani kuntoa. Viime viikollahan kävelylenkillä testasin hölkkää, ja jo kolmen askeleen jälkeen totesin hölkkäämisen pelkäksi haaveiluksi. Eilen sitten otin lenkillä ensin 50 metrin hölkän - ei mitään, sitten 100m hölkän - ei mitään, sama toisen kerran ja lopulta vielä 250 metrin hölkän temmonvaihteluilla, eikä vieläkään mitään! Tänä aamuna jalka kyllä kertoi, että eilinen oli ehkä liikaa, mutta hei, hienoa toipumista! Jos ensi viikolla saisi jo vähän pidempiä matkoja juoksenneltua :)

Tänään tuli harrastettua hyötyliikuntaa - käytiin hakemassa syksyn viimeiset mustikat! Parissa tunnissa sain kokoon n. 5 litraa mustikoita. Iltahan sitten kului telkkaria katsoessa ja mustikoita siivotessa. Huomenna ajattelin tehdä mustikkakukkoa (ja annan itselleni herkutteluluvan, se syödään kermavaahdon kanssa!). Tosin täytyihän illalla sitten tehdä kahvakuulatreeni + vatsalihaksia.