Long time, no yoga.

Parin viikon joogatauon jälkeen oli vähän plaaaah-fiilis lähteä joogaamaan. Onneksi lähdin. Oli nimittäin ihanaa. Uusi harjoitusohjelma (?), jossa oli paljon edellistä enemmän niska/hartia/selkävaivoihin apua tuovia asanoita. Tuntui todella hyvältä, auttoi juuri oikeisiin paikkoihin. Tosin loppurentoutus ei ollut minulle meditaatiota, minä mietin elämän suuria asioita. Tosin tuollainen silmät kiinni makaaminen on tällä hetkellä minulle rentoutumista joka tapauksessa. Hetki, jolloin ei tarvitse tehdä mitään.

Olen tehnyt uuden aluevaltauksen, jääkaapissa jähmettyvät ensimmäiset itsetehdyt proteiinipatukat.  Kaupan proteiinipatukat eivät saa kannatustani, ne maistuvat keinotekoisilta, ja lisäksi niitä saa jauhaa ja jauhaa kunnes leuat ovat aivan jumissa, eikä vieläkään patukkaköntti ole valmiina nielaistavaksi. Kuitnekin, aina kun törmään jossain blogissa jonkun mielipiteeseen "maailman parhaasta proteiinipatukasta", riennän ostamaan sellaisia - ja petyn. Niinpä päätin kokeilla itse tehtyjä. Ohje on jaanaban blogista. Tein ihan ohjeen mukaan simppeleitä, mutta näitähän voisi tosiaan maustaa vaikka ja kuinka, kuivatuilla marjoilla tai pähkinöillä, rusinoilla, kookoshiutaleilla, myslillä, eri makuisilla proteiinijauheilla jajajaja. Jospa söisin kuitenkin ensin nämä ensimmäiset ja jatkaisin kokeiluja sitten. ;)  Lisää reseptejä löytyy googlettamalla varmasti kymmeniä. :) Jos jollakulla on muuten hyvä resepti testattuna, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan.

Oops I did it again.

Otsikko pätee kahteenkin asiaan. Ensinnäkin, juoksin taas kilpaa. Vietin viikonloppua lapsuudenkodissani ja veljeni yllytti minua osallistumaan paikalliseen juoksutapahtumaan. Sellaiseen todella pieneen, juoksijoita taisi olla yhteensä parikymmentä. Itse hän osallistui hölkkäsarjaan, mutta osallistu naisten kilpasarjaan, siinä ei yleensä oo oikein ikinä juoksijoita. Niinpä ilmoittautumistiskillä tiedustelin, että mahtaako kilpasarjassa olla aikarajoitusta, ja saadessani kieltävän vastauksen, annoin luvan laittaa nimeni listaan.

Reitti oli 5,6 kilometriä pitkä ja aika mäkinen. Löytyi sekä pitkää ja loivaa ylämäkeä, että lyhyttä ja jyrkkää. Etukäteen vähän jännäilin, että kuinkahan tässä käy ja kuinkahan hiljaa pitäisi aloittaa, että maaliinkin pääsisi. Sitten totesin, että jos olen juossut puolimaratonin, niin kyllä minä yhden vajaa 6 kilometriä jaksan juosta pikkuisen lujempaa. Niin minä juoksin sitten. Heti alusta alkaen kaikki muut katosivat horisonttiin (tai siltä ainakin tuntui). Pidin oman tahtini ja jaksoin hienosti maaliin asti. Ainoana pelkona, että ohittavatko kympin juoksijat minut uudestaan, mutta eivätpä ehtineet ohi. Loppuaika 34.12, eli ei mikään aivan toivoton. Tosin sarjan toinen osallistuja oli minua ainakin 5 minuuttia nopeampi. Mutta ei sen väliä, minä näytin itselleni että osaan juosta myös vähän lujempaa enkä vain hissutella. Ja muistelenpa kesällä epäonnistuneeni eräässä 30 minuuttia 6:00min/km-tahtiyrityksessä. Nyt keskinopeus oli 6:09min/km.

Entäs se toinen asia? Lähdin jälleen kerran hieman nälkäisenä ajamaan takaisin kotiin ja nälkähän se yllätti puolimatkassa.. Mutta koska kotona odottaisi ruoka, niin ostinpa sitten jotain pikkunaposteltavaa. Ihan vain tottumuksesta. Argh.

Ruokailurytmistä

Koska tälle päivää ei ole hirveästi liikuntakuulumisia kerrottavana (kipeä selkä + muuta tekemistä + kamalan hiostava ilma), päätin tarinoida vähäsen peruspäivästäni ruokailuiden suhteen. Epäilen, että en jaksa koko viikon ruokalistoja teille koota, mutta tässä yksi esimerkkipäivä viime viikolta. :)

Aamupala. Herään aamuisin n. 6.30, ja syön aamupalani siinä seitsemän aikoihin. Kuulun ihmisiin, joilla on aamuisin nälkä, ja jotka pystyvät aamuisin syömään kunnolla. Pyrinkin syömään melko täyttävän aamupalan, jotta jaksan sen avulla pitkälle päivään. Olen huomannut, että kun koko päivän syö hyvin, ei hillitön nälkä yllätä missään vaiheessa. Jos nälkä pääsee kamalan kovaksi, on koko loppupäivä pilalla, kun tuntuu koko ajan olevan nälkä.

Perusaamupalani nykyisin on tuorepuuro. Teen sen maustamattomaan jugurttiin, joko kaurahiutaleista tai kaura- ja ruisleseistä. Ne sekoitan jo illalla, sekä lisään joukkoon marjoja/sosetta. Sekaan pääsee yleensä myös muutama pähkinä, sekä jokin hedelmä (omena, päärynä, pari luumua/viinirypälettä, mansikoita tms.). Näiden kanssa juon lasillisen maitoa/vettä. Tuorepuuron yleisin korvaaja on kaksi viipaletta ruisleipää (ruispalat tms), joiden päällä kinkkua, salaattia, kurkkua, paprikaa ja juustoa.

Töissä on aamukahvi kahdeksan jälkeen. Siinä aina joskus tulee napattua jotain herkkua, sillä meille niitä usein töihin joku kantaa, eikä aina viitsi olla ottamatta. Jos otan, niin pyrin ottamaan vain pienen palasen/yhden keksin tms.

1 jälkiuuniruispala, päällään oivariinia, kurkkua, tomaattia, paprikaa sekä juustoviipale

Viili ja itse tehtyä omenasosetta

lasi maitoa

maitokahvi

Lounas. Lounaan syön töissä 11-12 välillä. Yleensä olen liikkeellä omin eväin, hyvin harvoin käyn syömässä muualla (ruokapaikkoja ei paljoa ole, ja niiden tarjonta ei ole minun makuuni). Lounaasta pyrin saamaan täyttävän, mutta kevyen. Tapanani on, että viikonloppuna teen jotain ruokaa ison annoksen, ja laitan sen annosrasioihin. Näin eväiden kanssa ei tarvitse stressata joka ilta. Viime viikolla söin kaali-broileripastaa, ensi viikolla itse tehtyä kaalilaatikkoa (varhaiskaali <3). Näin kesällä syön myös usein erilaisia salaatteja. Valmisruokia syön harvoin.

Kaalibroilerituorepasta

vesi

Välipala. Pari tuntia lounaan jälkeen on kahvitauko, ja silloin syön yleensä kahvin kanssa jonkin hedelmän/jugurtin/välipalapatukan. Näin vältän hirmuisen nälän ennen kotiin pääsyä. Viimeiset tunnit töissä myös jaksaa paljon paremmin.

maitokahvi

3kpl luumuja

Päivällinen. Töiden jälkeen meillä syödään puoli viiden, viiden tienoilla. Tätä ruokaa en laita yleensä itse, joten syön mitä pöydästä löytyy. Vaihtelua löytyy, välillä keittoa, perunoita&kastiketta, uunivuokia, valmisruokaa. Yritän kuitenkin syödä terveellisesti, eli paljon kasviksia ja salaattia.

makkarakeitto

hiivaleipäviipale, oivariini + kipparijuustoviipale

Iltapala. Iltapalan syön joskus yhdeksän aikaan, yleensä sitten kun olen saanut päivän liikunnat ja muut hommat tehtyä. Iltapala on sellaista rauhoittumisen aikaa. Olen laittanut koneen ja television jo kiinni, selailen jotain lehteä ja suunnittelen seuraavaa päivää. Yleensä iltapala on melko kevyt, hedelmiä tai rahkaa & marjoja tms. Jos syön paljon, nukun huonosti.

Gainomax-palautusjuoma

1 omena

Miltäs kuulostaa?

Ruoake.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Unohdin evästarpeet, ja jouduin töissä syömään ruoaketta. Jokin jauhepussijuttu, sienipastaa. Katsellessani jauhekasaa lautasellani kysyin itseltäni, onko tämä muka ruokaa? Näilläkö joku elää? Söin kuitenkin. Suolaista oli, ja mautonta. Jokin etäinen aavistus sienistä oli, mutta suolaisuus peitti kaiken maun. Ällötys on suuri. Seuraavan kerran saa olla aikamoinen kriisi, että tuollaisen suostun syömään. Melkein itketti ajatellessani eilistä kana-kikhernesalaattiani, sen tuoreutta, raikkautta, makujen aitoutta.

Hieno muistutus matkasta, tämäkin. Ei ole kauaakaan siitä, kuin aivan normaali päivän ateria oli jokin jauhemössökeitto. Ei ole enää. Ei tämän jälkeen. Haluan ruokaa.

Ruoasta

Uimahallissa sanoin kaverilleni, että olen kohta laihtunut 10kg. Eräs vieras nainen tarttui asiaan ja kysyi, että miten olet laihduttanut? Millä keinolla? Vastasin, että ei minulla sinäänsä ole mitään tiettyä keinoa käytössä. "Ahaa, oot vain syönyt vähemmän" oli vastaus.

Ei, en ole syönyt vähemmän. Ei, en noudata minkäänlaista dieettiä tai kuuria. Olen vain katsonut mitä suuhuni laitan ja liikkunut enemmän kuin ennen. Terveellinen ruokavalio, kuinka tylsältä laihdutuskeinolta se kuulostaakaan?

Kun tämän projektin aloitin, niin tiedostin heti alusta alkaen, että jos haluan onnistua, niin tämä projekti jatkuu koko loppuelämän. Ensin on saatava paino alas, ja sitten painoa on hallittava. Siispä laihdutukseen tarvitsisin keinon, jota pystyn noudattamaan loppuelämäni ajan. Pussikeitot eivät olisi vaihtoehto, eivätkä nuo mystiset rasvoja itseensä imevät kapselit, mistään lentoemäntä- tai kaalikeittodieeteistä puhumattakaan. Karppaamaan en myöskään alkanut, sillä tällä hetkellä en aina tee itse ruokiani, joten koin sen liian "vaikeaksi".

Pyrin syömään terveellisesti. Kasviksien ja hedelmien määrä on noussut reilusti. Hiilareiden määrä on ehkä hieman laskenut, niitäkin pyrin syömään terveellisesti, syön siis vain vähän riisiä ja pastaa, enkä oikeastaan ollenkaan vaaleaa leipää, pullaa tms. Syön myöskin rasvaa. Välttelen kaikenmaailman kevyt-juttuja, esimerkiksi rasvaton jugu ei mielestäni maistu millekään! Välttelen myös sokeroimattomia juttuja (jos ne siis sisältävät aspartaamia), mutta myöskään normijugut eivät enää maistu, ovat ihan liian sokeroituja.

Ehkä voidaan siis sanoa, että yritän syödä terveellisesti ja luonnollisesti? Ilman hillitöntä määrää lisäaineita, suurimmaksi osaksi suomalaista ja itsetehtyä ruokaa. Onko siis ihme, että edistystä tapahtuu verrattuna aiempaan, kun söin karkkia ja sipsiä, einespitsoja ja vaaleaa leipää?

Lämpöaalto ja juoksuennätys

Vietin pari päivää äidin ruokapöydässä, ja tottahan äiti haluaa hemmotella kauan kotoa pois ollutta lastaan. Ei siis ole taaskaan tullut syötyä maailman terveellisimmin, ja sama linja jatkuu viikonloppuna, kun ei edes ole mitään terveellistä tarjolla! Ehkäpä ensi viikolla meno taas normalisoituu ja ruokailut alkavat olla jälleen hieman parempia.

Mutta kaikesta huolimatta tein tänään juoksuennätykseni! 18 minuuttia ja 2,5 kilometriä. Edelleenkään ei todellakaan voida siis puhua mistään reippaasta etenemisestä, mutta jotain edistystä on havaittavissa. En siis ole juoksukoulun 30min/5km-vauhdeissa, sillä tämänpäiväistä vauhtia en varmaan olisi jaksanut enää kauaa, mutta kai minä joskus onnistun. :)