Koukku, suora, koukku

Ajatus kuntonyrkkeilyn vaihtamisesta Johonkin Muuhun kasvaa. Kahvakuulapäivät ovat sellaisia, että jo aamulla miettii, kuinka kivaa on päästä kuulailemaan. Tänä aamuna oli vain sellainen hnnngh, kuntonyrkkeilyä......-ajatus, eikä se muuttunut miksikään koko päivänä. Hyvä että sain vaihdettua vaatteet ja lähdettyä (kahvakuulaan lähden vaikka puoli tuntia liian aikaisin), eikä tunnin alkua odotellessakaan ollut mitään jeejee säkkiä hakkamaan-oloa. Ja täytyy myös sanoa, että en tarkoituksella ajattele kuinka en touhusta tykkää, vaan yritän olla positiivinen. Se ei vain oikein onnistu. Tunnilla oli ihan kivaa, mutta ei sieltä oikein lähde väsyneenä, mutta silti energiaa puhkuen ja seuraavaa viikkoa odottaen. Matkalla itseasiassa mietin, että olo on samanlainen kuin viime vuonna perusjumpassa käydessä: mennään nyt kun on kerran maksettu. (enkä muuten sitten edes yleensä mennyt) Ja se ei ole oikein. Liikunnan pitäisi tuottaa iloa, hyvää mieltä ja energistä oloa. Ei ehkä ihan joka kerta, mutta edes suurimmaksi osaksi niin.

Lainasinkin kirjastosta erään kuntonyrkkeilykirjan, siinä oli ohjeita kotitreeniin. Jos joskus sitten kotona hakkaisi ilmaa (säkkiä kun ei ole) ja kokeilisi vaihtaa kuntonyrkkeilyn johonkin mikä ehkä innostaisi enemmän.



Kuten peruutusharjoituksiin. Pimeässä. Mutkaisella tiellä.

Run, llama, run!

Tänään tömistin menemään kuin höyryveturi, vauhti toki oli kuin gasellilla. Juoksulenkki 5km, aikaa meni 36 minuuttia. Syke korkea, samoin mieliala. Oli ihanaa juosta raikkaassa syysillassa tähtien ilmestyessä taivaalle ja kuun kurkistaessa taivaanrannan takaa. Juoksin myös hieman lujempaa kuin yleensä, viimeksi 5 kilometriin taisi mennä 42 minuuttia. Loppu oli kyllä hieman tiukkaa, mutta loppuun asti päästiin.

Juostessa mietin myös omaa liikunnallisuuttani. Pohdinnan taustalla oli lähinnä se, että mietin mikä tuossa kuntonyrkkeilyssä mättää, kun se ei aiheuta samanlaista iloa kuin juoksemaan tai kahvakuulailemaan lähtö. Mietin, voisiko olla niin, että juoksussa ja kahvakuulassa minulla on tavoitteita - kuntonyrkkeilyssä ei? Haluan juosta sen puolimaratonin ja treenaan sitä varten, kahvakuulailussa haluan jaksaa pidempiä sarjoja ja kehittyä, saavuttaa parempaa lihaskuntoa. Mitä minä kuntonyrkkeilyssä tavoittelen - täydellistä tekniikkaa? Lisäksi häiritsee ohjaajien vaihtuvuus ja "ohjauksen puute", tuntuu, että tunnit ovat samanlaista säkin hakkaamista viikosta toiseen.

Olisiko vaihtelu paikallaan? Olen maksanut kuntonyrkkeilyn jouluun asti, jos vaihtaisin sen sitten pilatekseen kevään ajaksi? Haluan edelleen kokeilla eri lajeja ja löytää sen oman yhdistelmäni.  Pilates voisi tuoda myös hyvää vastapainoa juoksun ja kahvakuulan yhdistelmälle.  Pilates -harjoittelu kehittää voimaa, kestävyyttä, liikkuvuutta, kehonhallintaa sekä kehotietoisuutta. Näin sanotaan pilatesyhdistyksen nettisivuilla, kuulostaa ihan hyvältä vaihtelulta, vai mitä olette mieltä? :)

Millaisia lajiyhdistelmiä teillä muilla on?

Vaakavierailu

Perjantaiseen tapaan oli Virallisen Punnituksen aika, ja tänään vaa'alla oli oikein ukavia lukemia: 98.3kg. -0,4kg viime viikosta, voisi varmaan olla enemmänkin. Mutta kun viikonloppu meni takutessa syöpöttelyn ja flunssanalun kanssa, niin se siitä suuremmasta pudotuksesta sitten.

Eilinen kuntonyrkkeily aiheutti ajatuksia. Jotenkin lähteminen oli todella vaikeaa, mutta itse tekeminen mukavaa. Yritin sitten pohtia mikä sen lähtemisen vaikeuden aiheuttaa. Voisiko syynä olla se, että tuolla kurssilla on 4 vaihtuvaa vetäjää, jotka välillä eivät itsekään tiedä mitä edellisellä kerralla on tehty. Ja jokaisella on erilainen tyyli, toiselta saa kommenttia tekniikasta, toiselta ei. Toiset teettävät enemmän lihaskuntoa kuin toiset. Mutta yleisesti minua häiritsee se, että vaikka meitä on ryhmässä alle 10 henkeä ja säkkiä hakataan melkein tunti, niin eilenkin sain tasan kaksi kommenttia lyömisestäni leukaa vähän alas ja hetken päästä ota enemmän kroppaa mukaan. Minulle olisi tärkeää saada kommenttia lyönkö oikein, onko ranteen asento hyvä jne. Ja kun vielä olen hieman ujo kysymään, että teenkö oikein, niin hienoa! Mutta ehkäpä se tästä, kun kertoja on enemmän alla ja varmuus omasta tekemisestä lisääntyy.

Vasen suora ja oikea koukku

Kuntonyrkkeily oli hauskaa. :) Ajomatkalla iski pieni pakokauhu, mähän olen menossa sinne YKSIN, kaikki muut on varmaan pareittain! Mutta enpäs sitten ollutkaan ainoa, muutama muukin oli tullut Ihan Yksin.  Alkulämmittelyjen jälkeen harjoiteltiin nyrkkeilyn perusasentoa ja -lyöntejä, lyöntejä sitten harjoiteltiin pareittain, ja välillä lyötiin sarjoja säkkiin. Lopuksi vielä pikkuisen vatsa- ja selkälihasliikkeitä ja pikaiset venyttelyt. Vaikka nuo tuntien "pakolliset" lihaskunto-osuudet tuntuvat joskus hieman turhilta, kun liikkeitä tehdään muutamaa erilaista muutama toisto, niin niistä saa kuitenkin ideaa omaan harjoitteluun. Tuollakin tehtiin vatsalihasliikkeenä lankkua, kolmena erilaisena variaationa: ensin peruslankku, sitten otettiin jaloilla vuorotellen askel oikealle ja vasemmalle, ja lopuksi ojennettiin vuorotellen kumpaakin kättä eteenpäin. Tunti meni nopeasti ja hiki tuli, vaikka eihän me muuta tehty kuin lyöty säkkiä. 

Day 09 - Did people ever make comments about your weight in a negative way?
Suurimmaksi osaksi ihmiset ovat olleet ystävällisiä. Pari tapausta tosin on jäänyt mieleen - ollessani 13, "kaverini" suositteli minulle rintojen pienennysleikkausta, koska "sulla on niin läskit tissit". Yläasteen luokkaretkellä taas olimme Raxissa syömässä, viereeseen pöytään ilmestyi poikalauma, joista yksi katsoi minua ja ilmoitti kovaan ääneen "tuo raitapaita on kyllä käyny Raxissa ennenkin!".  Nyt aikuisemmalla iällä ihmiset ovat olleet kommenteissaan ystävällisempiä, mitä nyt aina joskus olen saanut kuulla maanjäristyksen johtuneen juoksulenkistäni tms..