Tänään juokseminen otti kipeää. Syyllinen löytyy tallista, hevonen laski vahingossa pienen ja siron kavionsa ukkovarpaani päälle. Onneksi se ei jalkaansa siinä kauaa lepuuttanut, eikä edes koko painollaan, mutta kipeää otti silti. Piti kuitenkin käydä juoksulenkillä testaamassa kuinka kipeää. Juostessa ei niin hirmuisen, mutta juoksun jälkeen vielä enemmän.. Loppuviikon taidan istua pyörän selässä. Sinne onkin ollut jo vähän ikävä. Täytyy ottaa kaikki ilo irti niin kauan, kun täällä vielä pyöräilykelejä on.
Kahvakuulailinkin vähän. En mitään ihmeellistä, yritin vain saada vähän liikuntaa hartioille. Alaspäin suuntautuvaa, töissä hartioiden suunta tuntuu olevan lähinnä ylöspäin. Voisi tehdä hyvää, päivittäin tehdä vaikka vain vartalon ympäripyörityksiä tms. Ei pitäisi viedä kauaa aikaakaan.
Eilen joogasin. Kansalaisopiston jooga paljastui hathajoogaksi. Ihanaksi. Kun elämä muuten on kiireistä ja hektistä, oli ihanaa keskittyä 1,5 tuntia pelkästään itseensä. Kuunnella kehoansa, oikein ajatuksella löytää kireitä paikkoja ja venyä. Tykkäsin kovasti.
Eilen teki mieli ruokaa niin kuin en olisi koskaan ruokaa saanut. En tiedä mistä moinen olo tuli. Olin kuitenkin syönyt sopivasti ja riittävästi, riittävän usein ja riittävän hyvin. Hassua.
Hatha on parhaimmillaan juuri tuota, ihanaa että tykkäsit ja oli hyvä tunti. :)
VastaaPoistaT: Kerran jos toisenkin joogamatolle loppurentoutuksen aikana nukahtanut.