Synkkä marraskuu

Johtuuko se pimeydestä, harmaudesta ja ankeudesta, että minua laiskottaa? Lenkille lähteminen tai kotona kuulaileminen ovat olleet vähän plääh. Uimaan ja kahvakuulailemaan olen lähtenyt iloisesti, mutta jotenkin tällä viikolla ja viikonloppuna ja vähän viime viikollakin kaikki muu oli plääh. Myös laihduttaminen on ollut välillä plääh ja tunnustan leiponeeni sokerilla ja voilla kuorrutettuja herrrrkullisia keksejä ja syöneeni niitä - paljon. Seuraksena sokeriähky ja väsymys.

Uskoisin lenkkeilyn plääh-ominaisuuteen vaikuttavan suuresti sen, että päivällä lenkille ei ehdi ja illalla on pimeää, enkä ole saanut ostettua otsalamppua. Nyt oikeasti T Ä Y T Y Y ryhdistäytyä ja hankkia se lamppu, niin paljon pidän juoksemisesta kuitenkin! Muuten pääsen lenkille seuraavan kerran keväällä.

Tänäänkään en saanut itseäni lenkille, joten kokeilin äsken KG-lehdessä ollutta 300 toiston jumppaa: punnerruksia, x-hyppyjä, kyykkyhyppyjä, saksihyppyjä, vatsarutistuksia ja vuorikiipeilijä-liikettä niin, että yhteensä tulee tehdyksi 300 toistoa. Kyllähän se tuntui, reisissä ainakin. Ja tuli hyvä fiilis, kun sai vähän hikoiltua.

Nyt tulee kuitenkin ihan pikkuinen tauko laihduttamiseen ja liikkumiseen. Opiskelijaelämä kutsuu, ja torstai-perjantain vietän bussissa-risteilyllä-bussissa, enkä aio rouskuttaa porkkanoita ja kivennäisvettä reissun ajan. Buffet on ohjelmassa, samoin jotain muutakin kivaa. Katsellaan sitten taas lauantaina uudella innolla.