perjantai 25. toukokuuta 2012
Nyt juhlitaan!
Tänään on juhlapäivä. Kahdestakin syystä. Ensimmäinen on se, että minä valmistuin tänään. Monen vuoden urakka on ohi, ja paperit ovat nyt taskussa. Toinen on se, että aamulla vaa'an lukemat olivat hirmuisen pienet. 90,7kg. Se tarkoittaa, että monen kuukauden urakka on takana, ja -15kg rajapyykki saavutettu. Kummankin saavutuksen kunniaksi on kuljettu korkkareissa, hymyilty, juotu kuohuviiniä ja oltu onnellisia, ylpeitä.
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Onnistuja
Blogimiitissä oli puhetta onnistumisista, ja myös siitä, kuinka vähän blogimaailmassa on onnistuneita painonpudottajia, ja elämäntapamuutoksen tekijöitä. Sen jälkeen olen useampaankin kertaan miettinyt, että koska minä laskisin itseni tuohon onnistujien joukkoon? Matkaa on vielä, hirmuisesti, mutta tuloksiakin on tullut. Vaaditaanko onnistumiseen tavoitepainoon pääsy? Tavoitepaino säilytettynä vuoden verran? BMI alle 25? Puolimaraton suoritettuna?
Ei vaadita. Ei mitään noista. Tiedän sen nyt. Tiedän sen siitä, kuinka istun tässä ja itken, koska olen niin täydellisesti onnistunut muuttamaan ajatusmaailmaani. Kuinka paljon olenkaan muuttunut, kuinka paljon olen saanut aikaan.
Jos vuosi sitten joku olisi ehdottanut, että lähtisin pyörällä kahvakuulajumppaan, olisin nauranut ja syönyt lisää suklaata. Ehkä vaihtanut kanavaa. Tänään kiinnitin kahvakuulan pyörän tarakalle, poljin jumppapaikalle, jumppasin tunnin kuulan kanssa ja pyöräilin takaisin kotiin. Ja mikä uskomattominta, minusta ei tunnu siltä, että olisin tehnyt jotain ihmeellistä ja maailmaa mullistavaa. Minun ajatusmaailmani on muuttunut niin, että pyöräileminen on aivan normaalia. Liikkuminen on aivan normaalia. Olen kauan ajatellut lauseita siitä, kuinka liikunnan saaminen osaksi elämää kestää, ja siihen menee aikaa. Minä olen saanut sen normaaliksi osaksi elämää.
Toki, matkaa on vielä. Kiloja pudotettavana. Kilometrejä juostavana, pyöräiltävänä. Mutta silti.
Ei vaadita. Ei mitään noista. Tiedän sen nyt. Tiedän sen siitä, kuinka istun tässä ja itken, koska olen niin täydellisesti onnistunut muuttamaan ajatusmaailmaani. Kuinka paljon olenkaan muuttunut, kuinka paljon olen saanut aikaan.
Jos vuosi sitten joku olisi ehdottanut, että lähtisin pyörällä kahvakuulajumppaan, olisin nauranut ja syönyt lisää suklaata. Ehkä vaihtanut kanavaa. Tänään kiinnitin kahvakuulan pyörän tarakalle, poljin jumppapaikalle, jumppasin tunnin kuulan kanssa ja pyöräilin takaisin kotiin. Ja mikä uskomattominta, minusta ei tunnu siltä, että olisin tehnyt jotain ihmeellistä ja maailmaa mullistavaa. Minun ajatusmaailmani on muuttunut niin, että pyöräileminen on aivan normaalia. Liikkuminen on aivan normaalia. Olen kauan ajatellut lauseita siitä, kuinka liikunnan saaminen osaksi elämää kestää, ja siihen menee aikaa. Minä olen saanut sen normaaliksi osaksi elämää.
Toki, matkaa on vielä. Kiloja pudotettavana. Kilometrejä juostavana, pyöräiltävänä. Mutta silti.
Minun elämäni on muuttunut.
Minä olen muuttunut.
Minä olen onnistunut.
Minä olen onnistuja.
Tämän fiiliksen kun muistaisin vielä huomennakin. Tai ylihuomenna. Viikon päästä. En mutristaisi huuliani vatsamakkaroiden edessä. Tai juostessani hitaammin kuin Haile Gebrselassie.
p.s. 1h35min pyöräilyä. 28,6km. Tunti kahvakuulaa.
maanantai 21. toukokuuta 2012
Taasko maanantai
Tiedättekö sen tunteen, kun vaaka näyttää aamulla vähän vähemmän kuin eilen? Kun aurinko paistaa, linnut laulavat ja olet innostunut uudesta urheilulajista? Kun kaikki tuntuu onnistuvan, tai olevan vähintäänkin helppoa?
Sitten syöt hampurilaisen. Ja maailma kaatuu päällesi. Kaikki laihduttamasi kilot tulevat takaisin, ja niiden kaverit myös. Kaikki tehty työ valuu hukkaan, pikkuhiljaa kohotettu kunto tippuu taas lähtöpisteeseen ja hikoilematta ja huohottamatta on mahdotonta kävellä edes sohvalta jääkaapille.
Ai tiedätte tunteen? Niin, se on tosiaan maanantai. Tuo päivistä parhain. Taidan mennä nukkumaan ja herätä parempaan tiistaihin, jolloin vaa'alla ei näy +12kg yhden syödyn hampurilaisen takia (onpa muuten uskomattoman iso hampurilainen!) ja jolloin jaksan juosta ainakin sen puoli tuntia. Ja hei, huomenna paistaa aurinkokin!
Sitten syöt hampurilaisen. Ja maailma kaatuu päällesi. Kaikki laihduttamasi kilot tulevat takaisin, ja niiden kaverit myös. Kaikki tehty työ valuu hukkaan, pikkuhiljaa kohotettu kunto tippuu taas lähtöpisteeseen ja hikoilematta ja huohottamatta on mahdotonta kävellä edes sohvalta jääkaapille.
Ai tiedätte tunteen? Niin, se on tosiaan maanantai. Tuo päivistä parhain. Taidan mennä nukkumaan ja herätä parempaan tiistaihin, jolloin vaa'alla ei näy +12kg yhden syödyn hampurilaisen takia (onpa muuten uskomattoman iso hampurilainen!) ja jolloin jaksan juosta ainakin sen puoli tuntia. Ja hei, huomenna paistaa aurinkokin!
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Vauhdin hurmaa
Eilen kaivoin pyöräni varaston perukoilta ja katsoin mitä pölyn alta löytyy. Yllätyksekseni pyörä oli ihan hyvässä kunnossa, ketjut kaipasivat öljyä ja renkaat ilmaa, mutta siinäpä se sitten oikeastaan olikin. Katsoin kartasta sopivan pienen lenkin, jolla voisin testata omaa kuntoani ja pyörän kestävyyttä. Vaan kuinkas sitten kävikään?
Lenkin pituus 21 kilometriä, kesto 1h4min. Keskisyke 149 ja fiilis huikea. Pari kertaa oli jo mahdollisuus kääntyä kotiin, mutta en malttanut, en millään! Pyörä kulki hyvin ja pyöräilijää vain hymyilytti tihkusateesta ja kotimatkan vastatuulesta huolimatta. Ainoastaan asiaan tottumaton takapuoli kiittää ja kuittaa. ;)
Olen pyöritellyt mielessäni myös uuden pyörän ostoa. Nykyinen on yli 10 vuotta vanha, ja rungoltaan ehkä hitusen pieni. Vaihteitakin voisi ehkä vähän enemmän? En tiedä. En tiedä nykypyöristä juuri mitään! Sen verran olen ymmärtänyt, että hybridipyörä voisi olla minulle hyvä, täällä kun lenkkeilymaastot ovat 50-50 hiekkateitä ja pinnoitettua. Nyt ajattelin, että tämän kesän menen tällä nykyisellä. Voisin ottaa jonkunlaisen kilometritavoitteen, ja jos saan sen täyteen niin uudelle pyörälle annetaan lupa tulla.
En vain tiedä millainen kilometritavoite olisi hyvä! Pääpaino toki tänä kesänä juoksulla, mutta varmaan ainakin yhden juoksulenkin viikossa voisi korvata pyöräilemällä, ja vapaapäiviäkin juoksemisestakin on. Osaisiko joku antaa vinkkiä, kuulostaako 300 kilometriä kesän aikana hirveän vähältä? Vinkkejä nykypyöristäkin otetaan vastaan, millaisilla te ajatte?
Lenkin pituus 21 kilometriä, kesto 1h4min. Keskisyke 149 ja fiilis huikea. Pari kertaa oli jo mahdollisuus kääntyä kotiin, mutta en malttanut, en millään! Pyörä kulki hyvin ja pyöräilijää vain hymyilytti tihkusateesta ja kotimatkan vastatuulesta huolimatta. Ainoastaan asiaan tottumaton takapuoli kiittää ja kuittaa. ;)
Olen pyöritellyt mielessäni myös uuden pyörän ostoa. Nykyinen on yli 10 vuotta vanha, ja rungoltaan ehkä hitusen pieni. Vaihteitakin voisi ehkä vähän enemmän? En tiedä. En tiedä nykypyöristä juuri mitään! Sen verran olen ymmärtänyt, että hybridipyörä voisi olla minulle hyvä, täällä kun lenkkeilymaastot ovat 50-50 hiekkateitä ja pinnoitettua. Nyt ajattelin, että tämän kesän menen tällä nykyisellä. Voisin ottaa jonkunlaisen kilometritavoitteen, ja jos saan sen täyteen niin uudelle pyörälle annetaan lupa tulla.
En vain tiedä millainen kilometritavoite olisi hyvä! Pääpaino toki tänä kesänä juoksulla, mutta varmaan ainakin yhden juoksulenkin viikossa voisi korvata pyöräilemällä, ja vapaapäiviäkin juoksemisestakin on. Osaisiko joku antaa vinkkiä, kuulostaako 300 kilometriä kesän aikana hirveän vähältä? Vinkkejä nykypyöristäkin otetaan vastaan, millaisilla te ajatte?
torstai 17. toukokuuta 2012
Jokainen kukka on erilainen, silti samanlainen
Eilen oli taas upea kahvakuulatunti. Ensimmäistä kertaa pääsin minäkin ihan oikeasti nakkelemaan kuulaa pitkin pihamaata - ja heti kotiin päästyäni katselin pikkutietä, että sitä pitkin kun nakkelisi kuulaa, niin tulisi aika hyvä treeni. Totesin myös kuinka hienoa on, kun on käynyt monen ohjaajan kahvakuulatunneilla. Osa osaa opettaa jotain juttuja hyvin, osa toisia. Eilen ehkä ihan ensimmäistä kertaa hoksasin kuinka tempaus toimii. Pieni lamppu siis syttyi. ;) Sain myös kehuja, minulla on kuulemma hyvä tekniikka heilautuksissa. Arvatkaa vain katosiko se hyvä tekniikka, kun parikymmentä muuta ihmistä kääntää katseensa minuun!
Tänään sitten kävin tekemässä pitkän ratsastuslenkin, kaksi tuntia samoiltiin maita ja mantuja. Välillä rennosti kävellen, välillä pitkiäkin pätkiä ravia. Kyllä siinä kaloreita kuluu ja syke nousee, kun keventää menemään. Onneksi ei ollut liian kuuma, mutta ei toisaalta niin kylmäkään, että sade olisi haitannut. Tuon lenkin jälkeen kyllä ei tarvitse harkita juoksulenkkiä tai mitään, voi rennosti siirtyä jännittämään jääkiekkoa. ;)
Entäs loppuviikko? Huomiselle kaavailen pientä juoksulenkkiä, jalauantaille onkin vähän jännempiä suunnitelmia. Niistä sitten lauantai-iltana! (jälkihuomautus: koska Suomi pelaa päiväpelin lauantaina, unohtuvat jännittävät suunnitelmat) Sunnuntai - saattaa olla vapaapäivä tai sitten ei. Sen näkee sitten. Juokseminen on ollut tällä viikolla hieman heikkoa, joten ensi viikolla tehdään sitten juoksuohjelman toinen viikko.
Ai niin! Tänään on kansainvälinen homofobian vastainen päivä, ja Soundi on koonnut homomusiikkisoittolistan, löydät sen täältä!
Tänään sitten kävin tekemässä pitkän ratsastuslenkin, kaksi tuntia samoiltiin maita ja mantuja. Välillä rennosti kävellen, välillä pitkiäkin pätkiä ravia. Kyllä siinä kaloreita kuluu ja syke nousee, kun keventää menemään. Onneksi ei ollut liian kuuma, mutta ei toisaalta niin kylmäkään, että sade olisi haitannut. Tuon lenkin jälkeen kyllä ei tarvitse harkita juoksulenkkiä tai mitään, voi rennosti siirtyä jännittämään jääkiekkoa. ;)
Entäs loppuviikko? Huomiselle kaavailen pientä juoksulenkkiä, ja
Ai niin! Tänään on kansainvälinen homofobian vastainen päivä, ja Soundi on koonnut homomusiikkisoittolistan, löydät sen täältä!
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Juoksujuttua
Tänään oli vuorossa juoksuohjelman ensimmäinen pitkä lenkki, 70 minuuttia, josta 60 minuuttia juoksua ja 10 kävelyä. Pidin vauhdin rauhallisena, n. 7:30min/km ja nautin auringonpaisteesta ja kylmästä tuulesta. Lenkin pituudeksi tuli yhteensä 9,2 kilometriä, josta 1 kilometri kävellen. Oli ihanaa katsella leskenlehtimerta ojanpientareella ja pelloilla pyöriviä lintuja. Pidemmällekin olisin varmaan jaksanut, mutta pysytään nyt tässä ohjelman mukaisessa.
Ennen lenkkiä satuin löytämään Juoksija-lehden nettisivuilta apuvälineen harjoitusvauhtien arviointiin. Syötin sinne vauhdin, jolla sen edellisen (ja ainoan) kympin lenkin tein, 7:00min/km. Tulos oli todella yllättävä. Tuon mukaan olen juossut liian lujaa. Vaikka yleensä katsonkin sykkeitä, niin juoksuvauhdin kehittymisen seuraaminen on ehkä vienyt voiton. Palvelun ohjevauhdit minulle ovat seuraavat:
*kevyt/palauttava lenkki: 7.38-8.33min/km
*reipas: 7.29-7.52min/km
*kova: 7.07-7.29min/km
*3-5 min vedot: 5.10-5.44min/km
Olen siis juossut suurimman osan lenkeistäni "kovavauhtisina". Mielenkiintoista. Lisäksi lueskelin hieman tarkemmin puolimaratonohjelman ohjeita, joissa todetaan, että ohjelman voi kaikessa rauhassa aloittaa vauhdilla 7.30-8.30min/km-vauhdilla. Taidan siis kokeilla, mitä tapahtuu, jos lasken juoksuvauhtiani hieman. Eihän siitä ainakaan mitään vahinkoa seuraa, tässähän on koko loppuelämä aikaa kerätä kilometrejä ja nopeusennätyksiä. :)
Ennen lenkkiä satuin löytämään Juoksija-lehden nettisivuilta apuvälineen harjoitusvauhtien arviointiin. Syötin sinne vauhdin, jolla sen edellisen (ja ainoan) kympin lenkin tein, 7:00min/km. Tulos oli todella yllättävä. Tuon mukaan olen juossut liian lujaa. Vaikka yleensä katsonkin sykkeitä, niin juoksuvauhdin kehittymisen seuraaminen on ehkä vienyt voiton. Palvelun ohjevauhdit minulle ovat seuraavat:
*kevyt/palauttava lenkki: 7.38-8.33min/km
*reipas: 7.29-7.52min/km
*kova: 7.07-7.29min/km
*3-5 min vedot: 5.10-5.44min/km
Olen siis juossut suurimman osan lenkeistäni "kovavauhtisina". Mielenkiintoista. Lisäksi lueskelin hieman tarkemmin puolimaratonohjelman ohjeita, joissa todetaan, että ohjelman voi kaikessa rauhassa aloittaa vauhdilla 7.30-8.30min/km-vauhdilla. Taidan siis kokeilla, mitä tapahtuu, jos lasken juoksuvauhtiani hieman. Eihän siitä ainakaan mitään vahinkoa seuraa, tässähän on koko loppuelämä aikaa kerätä kilometrejä ja nopeusennätyksiä. :)
lauantai 12. toukokuuta 2012
Aina jotain vailla
Himoitsen kaikenlaisia liikuntajuttuja. Juttuja, joilla voisi harrastaa uutta, tehostaa vanhaa, saada inspiraatiota, innostusta, puhtia.
| Lähde
En minä muuten, mutta kun kaikki muutkin. ;) Kävelylenkkejä tehdessä on käynyt mielessä, että ehkä tylsyys haihtuisi edes hieman, jos kuuntelisi musiikkia. Ja ehkä olisi joskus ihan kivaa kuunnella musiikkia juostessa? Ainakin silloin, kun ohjelmaan ilmestyvät hiiiirmuisen pitkät lenkit, joiden aikana ehtii kyllä kuunnella omaa hengitystään ihan riittävästi. Jotenkin sitten löysin tämän Sonyn NWZ-W262-mp3-soittimen, joka vaikuttaa aivan mielenkiintoiselta tuttavuudelta. Langattomuus, kosteudenkestävys ja halpa hinta houkuttelevat. Onko kenelläkään kokemusta tästä? Tai muita hyväksi havaittuja mp3-soittimia juoksulenkeille?
|
| Lähde |
Uusi kisamallin kuula olisi kiva. Ja sopisi somasti ensimmäisen viereen. En tykkää yhtään touhata tuon pienen kuulan kanssa. Ja joskus 12kg on liikaa. Olisi kivaa tehdä kevyemmälläkin. Olisiko se sitten vaaleanpunainen 8kg vai sininen 10kg? Vaikea on ihmislapsen valinta, ehkäpä muhittelen tätä vielä hetken. Ja sen aikaa yritän tulla hammasta purren toimeen pienikokoisen kuulan kanssa. Uuden perheenjäsenen saavuttua lupaan pikkukuulalle kunniakkaan uran ovenpidikkeenä. ;)
| Lähde
Pyörä. Ja syytän teitä, blogimaailman sisaret! Te kirjoitatte juttuja pyöristä, pyörälenkeistä ja pyöräilystä. Koska ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, alan minäkin kiinnostua. Innostua. Haaveilla. Nykyinen pyöräni on sovelias lähinnä parin kilometrin pikkulenkkeihin, useamman kymmenen kilometrin pyörälenkkejä sillä ei (ikävä kyllä) tee. Tai kai tekisi, mutta ajoasento ja ajomukavuus ovat aika kaukana optimaalisesta. Onneksi en tiedä nykypyöristä mitään, enkä osaa ajatella millaista tarvitsisin (ajomaastot sekä asvalttia että sorateitä), minkä hintaluokan pyörää haluaisin, tai mistä tietäisin mikä pyörä olisi hyvä. Onneksi pyörät ovat myös aika kallis investointi, joten ihan heti en taida pyöräkaupoille lähteä. Onneksi internetselaimessani ei ole minkäänlaista hakutoimintoa, ja olen estänyt googleen pääsyn, joten minkäänlaista tietoa pyöristä en voi etsiä. Onneksi en ole yllytyshullu. Onneksi en koskaan sano ei koskaan.
Oletteko te jotain vailla?
|
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)