Ihmeellisiä lukemia

Tänään oli vaa'alla sellaiset lukemat, että en oikein tiedä uskoisinko. 99.1kg. Viikko sittenhän lukemat olivat 100.5kg, joten pudotusta olisi tullut 1.4kg viikossa! Viime viikolla kylläkin painoa nostivat menkkaturvotukset, joista ilmeisesti nyt on päästy eroon. Mutta keskiviikkona paino oli vielä 99.7kg, joten -600g parissa päivässäkin olisi aika paljon. O.o No, nautitaan lukemasta, jos se siitä nousee pikkuisen niin sitten nousee. Pääasia on, että kolminumeroiset lukemat pysyvät kaukana.

Kirjailin painoa myös kiloklubiin tänään, ja harmittaa kyllä seurata painokäyrää siellä. Tammikuussa -09 olen painanut vielä 82kg, seuraavat merkinnät ovat helmikuulta -10, jolloin painoa oli 93kg. Ilmeisesti vuoden 2010 paino pysyi aikalailla samoissa lukemissa, sillä -11 tammikuussa painoin 96kg. Stressaavan talven ja kevään seurauksena lihoinkin sitten puolessa vuodessa 10kg ja kesäkuun 22. päivä painoa oli 106kg :o Nyt aletaan onneksi pikkuhiljaa lähestyä noita tammikuun lukemia, ja siitä sitten mennään alaspäin niin paljon kuin vain päästään! Normaalipainon yläraja, 72kg tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta, melkeinpä mahdottomalta. Miten minä voisin olla niiiin hoikka?? Ensin siis tavoitellaan noita aikaisempia lukemia, 96-93-82. Kiloklubiin olen joskus merkinnyt tavoitteekseni 70 kiloa, tällä hetkellä se on "saavutettavissa 49 viikossa". Voisinko minä muka olla vuoden päästä normaalipainoinen? Tuntuu aika utopistiselta ajatukselta, mutta aina voidaan yrittää!

Day 10 - What was the hardest thing you gave up during this “weight loss.”
Tämä on itse asiassa aika vaikea kysymys, sillä en koe luopuneeni mistään, sillä en noudata minkäänlaista totaalikieltäytymistä? Vaikeinta on ehkä ollut (ja on edelleenkin) opettaa itseni pois napostelusta. Minulla on ollut paha tapa napata suuhuni aina jotakin, vaikka ei niin nälkä olisikaan. Tällä hetkellä pidän pöydällä aina kulhollista hedelmiä - ne ovat luvallisia naposteltavia. Suklaata ja muita herkkuja minulla ei edes ole ikävä, sillä olen antanut itselleni luvan syödä niitä, aina joskus ja pikkuisen kerrallaan. Eilisellä kauppareissulla bongasin kaupasta Frezzan Black toffee-kahvin, ja ajattelin ottaa sen torstai-illan pikkuherkuksi. Lopputulos oli se, että jäi juomatta. Maku oli äklömakoa, eikä todellakaan mikään "palkintoherkku". Päädyin napostelemaan nektariinin.