Olen oikeastaan koko syyskuun rentoillut. Puolimaratonin jälkeen on ajattelu pysynyt tasolla olen ansainnut tämän, saan palkita itseäni, ei yksi keksi haittaa.
Yllättäen, vaakalukemista ei ole paljoakaan positiivista kerrottavaa ollut koko kuukauden aikana (tämän aamun lukema 89,9kg). Sisuunnuin aamuisesta lukemasta ja päätin etten anna sen nousta enää pykälääkään. Rennompi elämä loppuu taas, ja palaan siihen normaaliin terveelliseen arkeen. Jos aion jouluna painaa alle 85kg, ei tämä suunta ole oikea!
Tervemenoa siis taas ylimääräisille kekseille ja karkeille. Kummallista kyllä se, että olen niitä syönyt, kun en niistä oikeastaan edes piittaa. Melkeinpä siis joka kerta niitä mussuttaessani olen ajatellut, että eipä tämä nyt niin hyvää ole, mutta syönyt silti. Jossain selkäytimessä vieläkin on se mussuttaminen, ei se ehkä koskaan mene kokonaan pois? Ehkä se pysyy vain kurissa, mutta tilaisuuden tullen hyökkää taas. Tiedänpähän nyt taas sen, että liika rentous ei ole hyvästä. Sopiva rentous on.
Samalla muutin heiaheian viikkoliikuntatavoitteen 5 tuntiin, sillä se ei tunnu olevan mikään ongelma. Liikuttua tulee, kun vain syömiset pysyisivät tahdissa mukana.
Miusta ainakin tuntuu, että tuo himputin mussuttaminen on jossain ihme muistissa kun siihen niin helposti taas sujahtaa, vaikka ei olisi mitään tarvetta eikä edes tykkää niistä mussutettavista.
VastaaPoistaJa hei wau noi sun maratonunelmat! Ihanaa! :)