lauantai 28. heinäkuuta 2012

Vuosi suurennuslasin alla.

Sain arvontapostaukseen monta hienoa kirjoitusideaa, ja varmasti toteutan niistä jokaisen, ainakin jossain muodossa. Ja lisääkin tosiaan saa ehdottaa, jos vielä tulee mieleen jotain mistä haluaisi lukea. Usein tulee kirjoitettua vain mielessä olevista jutuista, jotka nopeasti alkavat pyöriä tuttuja uria. Ajattelin ottaa ensimmäiseksi aiheeksi vuosikoosteen, oma summa summarum kuluneesta vuodesta. Tuloksista, tuloksettomuuksista, kohokohdista ja epätoivoisista asioista. Paljon on jo painunut unholaan, mutta ehkäpä saan teille jotain irti. :)

On kai paras aloittaa ihan alusta. Elämäntavan muutos sai alkusysäyksensä pikkuhiljaa vuoden -11 kesällä. Vaatekaapista löydetyt vaatteet kiristivät, puristivat. Vatsamakkarat tursuivat housunkauluksen yli, jos housut ylipäänsä menivät jalkaan. Vyötäröä koristi iltaisin punainen kipeä juova. Hengästyin heti, kun kävelin hieman pidempää matkaa. Eräänä päivänä työntäessäni kottikärryjä ylämäkeen ajattelin, että jos nyt en ala tehdä asioille jotain, olen keski-ikäisenä yksi niistä ylipainoisista, jotka kärsivät nivelrikoista, kohonneesta verenpaineesta yms. Taustalla kuitenkin oli kasa epätoivoisia laihdutuksia, joissa osassa yritin kituuttaa raejuustolla, tonnikalalla ja höyrytetyillä kasviksilla. Osassa join litroittain mehua päivässä, koska onhan se terveellisempää kuin limsa!

Aloitin pienin askelin. Vähensin herkkujen syömistä - ei enää puolta keksipakettia kerralla, eikä viittä viipaletta leipää ruoan kanssa (jjep, leivälle perso). Aloitin liikunnan, juoksuohjelman sohvaperunalle. Pieniä askelia siis. En heittänyt ruokavaliota kerralla uusiksi, enkä aloittanut viittä uutta liikuntaharrastusta, niin kuin aiemmissa epäonnistumisissa. Koin, että herkkujen salliminen kieltäytymisen sijaan ja normaali ruoka sopivat minulle paremmin kuin tiukka dieetti.

Loppukesän ja syksyn mittaan sain kokea onnistumisia ja epäonnistumisia. Paino tippui hiljalleen. Aluksi asetin jotain -10kg 3 kuukaudessa tavoitteita, mutta nopeasti luovuin niistä. Nykyään ajattelen, että olen muuttanut elämäntapani, en aloittanut laihdutuskuuria. Loppukesään kuului myös takapakkia, penikat kipeytyivät niin, että jouduin olla monta viikkoa juoksematta.

Kokeilin myös uusia lajeja, zumbaa ja kahvakuulaa. Kahvakuulailuun rakastuinkin oikein kunnolla,  ja onneksi kahvakuulailu onnistui kipeiden penikoiden kanssa, ja siinä tuntuikin, että kehityin huimasti. Onneksi pääsin hyvien opettajien kursseille, ja oikeat tekniikat alkoivat tulla tutuiksi.

Painon putoaminen on ollut koko ajan hidasta, mutta se ei ole sen suuremmin häirinnyt. Koko talvi meni oikeastaan paikallaan junnaten - siltä se ainakin tuntui. Tosi asiassa lokakuun ja maaliskuun välissä hävisi 5kg. Toisaalta, talvi oli opiskelujen osalta hyvin kiireinen, eikä aikaa liikunnalle ja syömisien miettimiselle ollut.

Nyt keväällä ja kesällä on ollut taas aivan eri tavalla aikaa liikkua, ja lisäksi kesän vihannekset ja marjat oikein houkuttelevat syömään terveellisesti! Keväällä painon putoaminen oli myös hidasta, mutta syytän siitä vuorotyötä. Oli todella hankalaa suunnitella syömisiä ja liikuntoja raskaassa työssä jaksamiseen yhdistettynä. Usein aamuvuorosta tullessa ei jaksanut ajatellakaan lähtevänsä lenkille.

Toukokuussa sain vaihtaa päivätyöhön ja sen myötä into liikuntaan on vain kasvanut. Syömisiäänkin jaksaa vahtia ihan eri lailla, kun päivän kulutus on suurinpiirtein tiedossa, eikä tarvitse arpoa onko työpäivä raskas vai ei.

Vuoden kohokohdatkin löytyvät ehdottomasti liikunnan puolelta. En osaa sanoa mikä yksittäisistä jutuista on se kaikkein huikein, juosta yli 5 minuuttia vai yli 5 kilometriä? Joka kerta, kun olen yrittänyt jonkun rajapyykin ja itseni, fiilis on ollut aivan huikea!

Epäonnistumisia taas en osaa ajatella.. Jokainen askel on eteenpäin, ainakin lopulta. Vaikka välillä askel on mennyt taaksepäin, suunta on kuitenkin ollut eteenpäin. Vaikka paino putosi minimaalisen hitaasti talvella, se putosi kuitenkin. Vaikka söin epäterveellisesti, en tehnyt sitä enää jatkuvasti, satunnaisesti vain. Haasteita on ollut, kahvipöydistä evästaukoihin ABC:lla ja baareissa. Mutta kaikista on selvitty.

2 kommenttia: