500 kilometriä ja lukkopolkimista juttua

Sain eilen kesän tavoitteeni, eli 500 poljettua kilometriä täyteen. Ilmeisesti kesän saldo menee siis yli tavoitteen. ;) Tein sopivan 29 kilometrin lenkin, että saan hetken ihailla tasalukemia. Kivaa oli testata myös uutta pyörää, ja kyllä vain tuntuu, että sillä pääsee eteenpäin polkemattakin. Ihana kapistus, todellakin. Saa nyt nähdä minkä verran kilometrejä kesän aikana vielä kertyy, kilometrikisa on auki syyskuun loppuun asti.

Kun esittelin uutta pyörääni, niin minulta pyydettiin postausta lukkopolkimista. Ajattelinkin vähän kertoa ensikokemuksistani. Jospa joku muukin innostuisi niistä. ;)

Ihan ensimmäiset kokeiluni tein ottaen tukea seinästä. Siinä vuorotellen kiinnitin jalkaa polkimeen ja irroitin. Kiinnitin ja irroitin. Kiinnitin ja irroitin. Totesin homman olevan suhteellisen helppoa, kiinnitin jalan, polkaisin vauhtia ja yritin kiinnittää toista. En onnistunut. Kallistuin kiinni olevan jalan puolelle, hätäännyin, en saanut sirtä irti ja kaaduin. Nopeasti ylös ja katsomaan, ettei kukaan vain nähnyt. Sitten nurkan taakse jatkamaan harjoituksia.  Haastavinta oli hahmottaa missä kohtaa kengänpohjaa klossi on, sen kun hoksasi, niin kiinnittäminen helpottui noin 100 % verran.

Ensimmäisen lenkkini tein hitaasti ja usein pysähdellen. Harjoittelin jalkojen kiinnittämistä ja irroittamista. Pysähtyminen on liikkeelle lähtöä vaikeampaa, vähän pitää vieläkin hahmotella, että missä kohtaa irroittaa jalan ja pysähtyy. Ajatella myös täytyy, ettei kallista väärälle puolelle. ;) Teen suurimman osan lenkeistäni maantiellä, joten pysähtelyä tulee tehtyä aika vähän. Muun liikenteen seassa liikennevaloissa ja risteyksissä onkin hieman hutera olo, kun vielä ei täyttä varmuutta ole homman hanskaamisesta. Oman haasteensa tuo myös se, että minulla ei ole aiemmin ollut pyörää, jossa ei olisi jalkajarruja.

Mutta hyvät nuo ovat, siitä ei pääse mihinkään. Polkeminen tuntuu paljon helpommalta ja luontevammalta. Myös seisaaltaan polkeminen on paljon helpompaa, tähän asti olen sitä yrittänyt vältellä kaikin keinoin, mutta kylläpä se onkin helppoa ja mukavaa, kun tietää ettei kenkä luista polkimelta pois. Suosittelen lämpimästi! :) Minä aloitin pehmeällä laskulla, ja ostin yhdistelmäpolkimet. Niiden kanssa ei ole pakko käyttää klossikenkiä, vaan voi pyöräillä myös "normaalisti". Minulle ihan hyvä juttu, kun usein pyöräilen esim. tallille tms, niin ei tarvitse olla montaa kenkäparia mukana. :)