Aina joskus käy niin, että elämä muuttuu. Niin kävi minullekin, taas kerran. Suuria muutoksia on sekä työelämässä, että kotonakin. Vaihdoin työtehtäviä aivan täysin, joten uuden opettelemista riittää. Tuntuukin, että kotiin päästyä olo on todella väsynyt, eikä todellakaan tee mieli tehdä mitään hirveän haastavaa. Joten, vaikka "kauden päätavoitteeseen" eli puolimaratoniin on aikaa kuukausi, ei liikunta tällä hetkellä ole treenaamista sitä varten, vaan enemmänkin pään nollausta. Kun on koko päivän käyttänyt jokaista aivosoluaan 200% teholla, on ihanaa mennä juoksemaan, ja keskittyä ajattelemaan vaikka hengitysrytmiä.
Tosin, maanantaina koin ensimmäisen eksymiseni pyörälenkillä. Tarkoitus oli tehdä rinki, mutta kahta eri paikoissa kulkevaa tietä yhdistävällä yhdystiellä eksyin. Pieni tie haarautui t o d e l l a moneen otteeseen, ja minä päädyin lähinnä ihmisten pihoihin. Niinpä tulinkin sitten omia jälkiäni takaisin. Tiedänpähän seuraavalla kerralla mistä yrittää kotiin. :) Tänään voisin tehdä lyhyehkön pyörälenkin kahvakuultatreenin lämmittelyksi - jos nyt sille kuulailulle aikaa jää. On nimittäin aika kiireistä täällä kotonakin.
Mutta on hienoa, että vaikka työ on raskasta niin silti lähdet sinne lenkille!
VastaaPoistaMie tykkään kanssa kiertää lenkkejä, ympyröitä, mitä vaan kunhan ei tarvitse kulkea samaa reittiä kahteen kertaan.
Mun usein täytyy mennä edestakaisin, kun näitä lenkkejä ei muuten saa oikein tehtyä, tai sitten kiertäisin aina paria tiettyä ympyrää koko ajan..
Poista