Hajaantukaa, täällä ei ole enää mitään nähtävää!

Jatkossa blogijuttuni ilmestyvät tänne. Siirtykää siis sinne, jos haluatte pysyä jutuissa mukana! :) Tämä blogi jää, ainakin toistaiseksi, tänne, mutta uusia juttuja ei tänne enää ilmesty.

Vauhdin hurmaa

Uusimmassa Juoksija-lehdessä oli artikkeli  kilpaharjoittelun avaintreeneistä. Treenit perustuivat siihen, että ne ovat harjoitusvauhdeiltaan kuin kestoltaan lähellä itse suoritusta. Treeniesimerkkejä oli kolme eri mittaisille kilpailumatkoille. Maraton- tai puolimaratonharjoitteluun kuntoilijalle esimerkit olivat seuraavanlaiset:

• 2h kiihtyvä (1h40min kevyttä, 20 min vauhtia kiihdyttäen)
• 8-10km tasaisesti maratonvauhdilla
• 10-12km vauhtileikittely, joka toinen km kovaa, joka toinen palautellen

Koska olen vasta palaamassa lenkkipoluille, päätin ottaa harjoituksekseni tuon viimeisen, hieman lyhennettynä, ja vauhtien osalta kevennettynä. Tarkoitus oli juosta 8km niin, että palauttelevat kilometrit hölkkäisin rauhassa (7:30-8:00min/km) ja kovat kilometrit vain vähän kiristäisin vauhtia, eli n. 7:00min/km. Mutta enhän minä onnistunut. Kaikki rauhalliset kilometrit tulivat juuri ja juuri tuohon 7:30-vauhteihin, ja reippaiden kilometrien vauhdit olivat n. 6:45, viimeinen reipas kilometri 6:30. Jalat olivat kevyet ja juoksu kulki, mikäs siinä oli juostessa? Toiseksi viimeisellä hölkkäkilometrillä tosin tuntui hieman raskaalta, mutta se olo unohtui hyvin äkkiä, kun kiristin taas tahtia.

Tälle viikolle taidan tehdä vielä pitkän lenkin, mutta kuinka pitkän? Taitaa olla, että valitsen reitin niin, että pystyn helposti pidentämään tai lyhentämään lenkkiä fiiliksen mukaan. Juostaan sitten niin kuin hyvältä tuntuu. :)

Hyvä päivä

Päivällä kroppa ja mieli kertoivat olevansa valmiita aloittamaan lenkkeilyn kipeänä olon jälkeen. Mutta, amatöörinä tein heti useamman virheen ensimmäiselle lenkille lähtiessä, ja myös lenkilläkin. ;)

Ensimmäiseksi päätin, että on kevät. Senhän näkee sokea porokin, kun katsoo pihalle. Aurinko paistaa, lumi sulaa, ja tärkeimpänä ulkona tuoksuu kevät. Ja keväthän tarkoittaa sitä, että on aika kaivaa kaapista nastattomat juoksulenkkarit, jotka ovat nastalenkkareiden ostosta alkaen (eli koko talven) keränneet energiaa. Ne oikein uhkuivat menohaluja.

Toiseksi päätin lähteä juoksemaan (osin kenkien ansiosta) tienpätkälle, joka oli täysin sula ja kuiva. Se oikein kutsui juoksemaan. Aurinko paistoi, tuuli puhalsi lempeän lämpimästi ulvoi viimaisen kylmästi selän takana, ja kroppakin oikein janosi liikettä. Mitäpä siinä sitten kuin menoksi. Fiilis oli loistava, sula maa jalkojen alla ja hymy korvissa. Puolen kilometrin jälkeen vilkaisin sykemittaria - vauhti jossain aivan muualla kuin pk-vauhdeissa. Yritin useammankin kerran hillitä itseäni ja hissutella, vaan eihän siitä mitään tullut. Lopputuloksena oli 4 kilometrin lenkki (vaikka kotiristeyksessä mieli tekikin käydä vielä vähän kauempanakin), jonka vauhdit olivat lähempänä seitsemää kuin kahdeksaa minuuttia/km.  Oho. Hups. Mutta minkäs teet, kivaa oli. Juoksijaa nauratti vielä kotipihassakin.

Ja oikein kuulkaa venyttelin jälkeenpäin. Melkein puoli tuntia, aika mahtisaavutus minulle. Kyllä kuului selästä rutinaa, ja jumeja löytyi. Jännä juttu. Lähtisivätköhän ne pikkuhiljaa? Julistan siis kehonhuoltokevään avatuksi. Minun omana haasteenani on huolehtia, että viikottain tulee tehtyä ainakin tunnin verran erilaisia kehonhuoltojuttuja. Tähän en laske mukaan joogaryhmää, joka jatkuu vielä huhtikuun ajan.

Jäykkä keho ja mieli

Pari päivää sitten Sporttaillaan-blogin Hanna kirjoitti kehonhuollon tärkeydestä. Teksti herätti ajatuksia, taas kerran. En enää edes muista montakohan kertaa olen tännekin kirjoittanut, että aloitan taas säännöllisen venyttelyn. En minä koskaan aloita. Tai aloitan, mutta ei siitä tähän mennessä ole vielä rutiinia tullut.

Nyt kun olen pari päivää maannut sängyssä ja sohvannurkassa, olen huomannut olevani näkkileipääkin jäykempi, muistutan lähinnä ratakiskoa. Joka paikkaa jumittaa, ja kaikki tuntuu hankalalta. Onneksi en enää muista onko olo ollut näin kurja aina myös silloin muinoin, kun en minkäänlaista liikuntaa harrastanut.

Tänään mietin, että nyt pitäisi ohjelmaan saada vähän enemmän kehonhuoltoa. Eivät ne viiden minuutin pikavenyttelyt lenkkien jälkeen riitä. Jos aloittaisin siitä, että saisin viikossa tunnin verran kehonhuoltoa aikaan? Se olisi kuitenkin alle 10 minuuttia päivä. ;) Pitäisi myös kerätä itselle joku suosikkilempparilista kaikenmaailman jooga/pilates/foamroller/venyttelyvideoista, että olisi jotain valmista minkä mukaan touhuta, jos inspiraatio ei riitä aina etsiä tai tuntuu siltä, ettei itse yhtään keksi mitä tekisi. Saa linkittää omia lemppareitaan ja kertoa vinkkejä, jos haluaa :)

Hidasta paranemista

Ei okseta enää. Siihen ne hyvät jutut loppuivatkin. Samalla, kun loppui oksentaminen, meni maharaukka aivan sekaisin, eikä se enää tiedä mitä sen pitäisi tehdä. Kaikki mitä mahaan menee, sinne myös jää. Turvotus on valtaisa, ja sitä myöten myös kivulias. Eipä tässä siis vielä paljoa lenkkeillä. Tänään alkoi rauhassa oleminen jo hieman ärsyttää, joten yritin käydä kävelemässä. Kilometrin käveltyäni (hitaasti) oli pakko kääntyä takaisin. Huoh. Yritän syödä edes vähän jotain mahaystävällisiä juttuja - jugurttia, banaania, mustikoita, pellavansiemenrouhetta. Myös gefilus-tuotteita on kaapissa, mutta harmi vain, esim. ostamani ananas-kookosjuoma maistuu aivan kamalalle. Toivottavasti tämä nyt pian helpottaisi.

Pitkä perjantai

Ei ihan suju niin kuin Strömössä paluuni juoksupoluille. Tämän päivän olen viettänyt lenkkisuunnitelmien sijaan makaalla sängyssä ja aina välillä olen juossut vessaan. Mahatauti on tehnyt tästä perjantaista todella pitkän.

Toivottavasti teillä on parempi pääsiäinen kuin minulla. :)

Yes I can

Sykemittarin muistin mukaan edellisestä juoksulenkistä oli aikaa jo kokonaiset kolme viikkoa, korkea aika siis laittaa juoksukengät jalkaan. Tein lyhyen neljän kilometrin lenkin, tarkoituksena hissutella oikein hitaasti, mutta aina välillä ei onnistunut. Pidempien juoksutaukojen jälkeen on vauhdinhallinta hieman hukassa, ja onhan se nyt vaan kivaa juosta, niin kivaa, että tekisi vain mieli juosta lujaa. ;)

Pikkuisen oli tukkoinen olo, mutta se ei varmaan ole mikään ihme viikonlopun pitkän hiihdon ja pitkän juoksemattomuuden jälkeen. Alkuviikkokin on ollut hieman kiireinen ja väsyttävä, päivällä mietinkin, että jätänkö juoksemisen vielä huomiselle.. Onneksi lähdin, kivaa oli. :)

Ja hei, kohta on niin lämmintä, että saa heittää talvitamineet kaapin perälle! Juosta ilman aluskerrastoja, pipoja, säärystimiä ja hanskoja! Jee!