Tässä eräänä kauniina päivänä sain kuulla kommentin, että onpas sulla isot reisilihakset. Jonain päivänä vähän aiemmin olin itsekin huomannut, että säärissä pohjelihakset ovat ihan näkyvät ja kivat. Jalkaosastosta lihaksia siis löytyy, ainakin jonkin verran. Juokseminen ja pyöräily ovat kai sulattaneet niiden pienten lihasten ympäriltä läskiä pois niin, että lihaksetkin pääsevät joskus esiin. Tai näin ainakin haluaisin kuvitella.
Yläkroppa sen sijaan on edelleen se ongelmavyöhyke. Mahasta löytyy makkaroita, vyötäröä saa etsimällä etsiä. Allitkin löytyvät, ja hauikset piileskelevät siellä jossain läskin alla. Minun nykyiset suosikkilajini eivät muokkaa yläkroppaa lähes ollenkaan. Täytyisi siis ottaa teholiike yläkropan läskien sulattamiseen.
Mutta miten? Myönnän sen, että kuntosalille minua tuskin saa. Ainakaan niin usein kuin pitäisi, että siitä olisi jotain hyötyä. Kuntosalit ovat kaukana, ja lisäksi minua vaivaa aina lähtemisen ongelma. Tykkään treeneistä, jotka alkavat heti kun avaan ulko-oven. ;) Tai no, tässä tapauksessa ehkä treeneistä, jotka alkavat heti kun nousen sohvalta.
Täytyy alkaa selailla erilaisia treeniohjelmia ja liikevinkkejä, niitä luulisi netistä löytyvän vaikka millä mitalla. Vatsalihasjumppaan ainakin hyvä on youtubesta löytyvä "8 minute abs"-video, jota olen joskus testaillutkin. Vinkkejäkin saa antaa, jos hyviä ohjeita kotitreeniin on. Välineitä löytyy ainakin kahvakuula, jumppapallo ja jumppakuminauha. Sekä koiran järsimät käsipainot, tosin ovat vain 2kg. Panostaakin voisin niihin, hankkia vähän paremmat. Ja osaisiko joku sanoa, kannattaisiko tälläinen ylävartalotreeni tehdä kahdesti, vai kenties kolmesti viikossa?
tiistai 29. tammikuuta 2013
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
Testissä kahvakuula-dvd
Sports lady etsi kiinnostuneita testaamaan kahvakuula-dvd:tä, ja minähän olin heti valmiina!
Ensimmäinen treeni on hyvin simppeli, ja sopii erinomaisesti vaikkapa ensimmäistä kertaa kahvakuulaa kokeileville, jos ei ole mahdollisuutta ohjatuille tunneille. Dvd:n avulla näkee todella hyvin miltä liikkeet näyttävät ja kuinka ne kuuluu tehdä. Treeni kestää 20 minuuttia, ja koostuu neljästä kierroksesta, joilla tehdään neljää eri liikettä. Ensimmäisellä kierroksella Hanna neuvoo ja ohjaa jokaisen liikkeen. Liikkeet näytetään treenin edetessä sekä edestä että sivusta, mikä on mielestäni todella hyvä juttu. Treenin edetessä Hanna myös muistuttelee tärkeistä asioista ja tsemppaa jaksamaan. Plussaa erityisesti kivasta kuvauspaikasta, oli ihana tehdä treeniä pakkasen paukkuessa -20 asteessa ja katsoa, kuinka dvd:llä aurinko paistaa ja linnut laulavat.
Toinen treeni ei ole hirveästi ensimmäistä vaikeampi. Liikkeet ovat erilaisia, ja osa niistä tehdään lattiatasossa. Myös tässä treenissä Hanna treenaa mukana, opastaa aluksi liikkeet ja treenin edetessä kertoo liikkeiden vaihtumisesta ja tsemppaa jaksamaan.
Tämä dvd oli kivaa vaihtelua tavalliseen kotitreeniini. Vähän niin kuin olisi ollut treenikaveri mukana. ;) Mutta sisällöllisesti tässä ei ollut minulle mitään erityisen haastavaa - tosin aina ei hirveän haastavaa tarvitse ollakaan. Ajattelen tämän sopivan hetkiin, jolloin en yhtään tiedä mitä haluaisin tehdä. Ja ensimmäinen treeni sopii kevyellä kuulalla tehtynä vaikka alkulämmittelyksi ennen lenkkiä. Erityisestä dvd sopii varmasti aloittelevalle kahvakuulailijalle, joka kaipaa tukea liikkeiden tekemiseen.
DVD sisältää 2 levyä ja 2 harjoitusta, jotka sopivat myös aloittelijalle. Sports Lady treenaa koko harjoituksen kanssasi ja opastaa tekniikoissa.
Taso 1: 4 liikettä ja 4 kierrosta. Kesto 20 min.
Taso 2: 5 liikettä ja 4 kierrosta. Kesto 24 min.
Ensimmäinen treeni on hyvin simppeli, ja sopii erinomaisesti vaikkapa ensimmäistä kertaa kahvakuulaa kokeileville, jos ei ole mahdollisuutta ohjatuille tunneille. Dvd:n avulla näkee todella hyvin miltä liikkeet näyttävät ja kuinka ne kuuluu tehdä. Treeni kestää 20 minuuttia, ja koostuu neljästä kierroksesta, joilla tehdään neljää eri liikettä. Ensimmäisellä kierroksella Hanna neuvoo ja ohjaa jokaisen liikkeen. Liikkeet näytetään treenin edetessä sekä edestä että sivusta, mikä on mielestäni todella hyvä juttu. Treenin edetessä Hanna myös muistuttelee tärkeistä asioista ja tsemppaa jaksamaan. Plussaa erityisesti kivasta kuvauspaikasta, oli ihana tehdä treeniä pakkasen paukkuessa -20 asteessa ja katsoa, kuinka dvd:llä aurinko paistaa ja linnut laulavat.
Toinen treeni ei ole hirveästi ensimmäistä vaikeampi. Liikkeet ovat erilaisia, ja osa niistä tehdään lattiatasossa. Myös tässä treenissä Hanna treenaa mukana, opastaa aluksi liikkeet ja treenin edetessä kertoo liikkeiden vaihtumisesta ja tsemppaa jaksamaan.
Tämä dvd oli kivaa vaihtelua tavalliseen kotitreeniini. Vähän niin kuin olisi ollut treenikaveri mukana. ;) Mutta sisällöllisesti tässä ei ollut minulle mitään erityisen haastavaa - tosin aina ei hirveän haastavaa tarvitse ollakaan. Ajattelen tämän sopivan hetkiin, jolloin en yhtään tiedä mitä haluaisin tehdä. Ja ensimmäinen treeni sopii kevyellä kuulalla tehtynä vaikka alkulämmittelyksi ennen lenkkiä. Erityisestä dvd sopii varmasti aloittelevalle kahvakuulailijalle, joka kaipaa tukea liikkeiden tekemiseen.
lauantai 26. tammikuuta 2013
Taas hiihtämässä
Lähdin viettämään vapaapäivääni kauppoja kiertäen. Ensimmäisenä urheilukauppaan ostamaan luisteluhiihtoon sopivia sauvoja. Mutta tiesihän sen jo etukäteen, kuinka käy. En minä osannut aloittaa sanomalla "hei, haluaisin luistelusauvat" vaan sanoin "hei, mua kiinnostais nuo luistelusukset". Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Oli ihanaa, kun myyjä taas selvästi etsi minulle parasta suksea, eikä yrittänyt myydä sitä puljun kalleinta. Lähdimme liikkeelle aktiivihiihtäjille tarkoitetuista luistelusuksista, mutta niistä ei löytynyt riittävän jäykkää paria, joten myyjä kysyi haluaisinko katsoa hieman kalliimmista Salomonin kisasuksista. Olimme samoilla linjoilla, että tärkeintä on löytää minulle hyvä suksipari. Ja sieltähän ne löytyivät.
Monojen sovittelu olikin sitten salatiedettä. Naisten monoista loppuivat koot kesken, ja miesten koot olivat paljon pienempiä kuin numerot antoivat ymmärtää. Lisäksi ensimmäistä kertaa luistelumonoa sovittavana ihmisenä minulla melkein oli ongelmia ymmärtää, että mistä kolosta saan pujotettua jalkani oikeaan väliin. Myyjä oli jo etsimässä monoihin jääneitä paperitolloja, kun sain naurun pidättelyltäni kerrottua oikean ongelmani. :D
Lopuksi sain vielä suksiini voitelun, että pääsisin heti hiihtämään. Ja siinähän se vapaapäivä sitten meni, kun oli ihan pakko päästä ladulle testaamaan. Jo etukäteen kyllä sanoin itselleni, että vaikka kuinka suksi luistaisi, niin viittä kilometriä pidempään en hiihdä.
Ja voi että. Ihan sanattomaksi veti se kehuvien adjektiivien etsiminen. Hymyillen hiihdin muutaman ringin (5,6km), eikä hymy hyytynyt vielä kotimatkallakaan. Uskomattoman hyvät sukset. Luisto oli erinomainen, samoin hiihdettävyys. Tuntui, että tekniikkajututkin napsuivat kohdilleen nyt kun sain oikeanlaiset välineet alle. I h a n a a.
Menenkin tästä taas silittelemään suksiani ja kertomaan niille, kuinka ihanat ne ovat.
Oli ihanaa, kun myyjä taas selvästi etsi minulle parasta suksea, eikä yrittänyt myydä sitä puljun kalleinta. Lähdimme liikkeelle aktiivihiihtäjille tarkoitetuista luistelusuksista, mutta niistä ei löytynyt riittävän jäykkää paria, joten myyjä kysyi haluaisinko katsoa hieman kalliimmista Salomonin kisasuksista. Olimme samoilla linjoilla, että tärkeintä on löytää minulle hyvä suksipari. Ja sieltähän ne löytyivät.
Monojen sovittelu olikin sitten salatiedettä. Naisten monoista loppuivat koot kesken, ja miesten koot olivat paljon pienempiä kuin numerot antoivat ymmärtää. Lisäksi ensimmäistä kertaa luistelumonoa sovittavana ihmisenä minulla melkein oli ongelmia ymmärtää, että mistä kolosta saan pujotettua jalkani oikeaan väliin. Myyjä oli jo etsimässä monoihin jääneitä paperitolloja, kun sain naurun pidättelyltäni kerrottua oikean ongelmani. :D
Lopuksi sain vielä suksiini voitelun, että pääsisin heti hiihtämään. Ja siinähän se vapaapäivä sitten meni, kun oli ihan pakko päästä ladulle testaamaan. Jo etukäteen kyllä sanoin itselleni, että vaikka kuinka suksi luistaisi, niin viittä kilometriä pidempään en hiihdä.
Ja voi että. Ihan sanattomaksi veti se kehuvien adjektiivien etsiminen. Hymyillen hiihdin muutaman ringin (5,6km), eikä hymy hyytynyt vielä kotimatkallakaan. Uskomattoman hyvät sukset. Luisto oli erinomainen, samoin hiihdettävyys. Tuntui, että tekniikkajututkin napsuivat kohdilleen nyt kun sain oikeanlaiset välineet alle. I h a n a a.
Menenkin tästä taas silittelemään suksiani ja kertomaan niille, kuinka ihanat ne ovat.
perjantai 25. tammikuuta 2013
Hiihtohimoa
Eilen oli vihdoin odottamani ensimmäinen luisteluhiihtokoulun kerta. Ja oli kyllä tehokas puolitoistatuntinen!
Ihan ensimmäiseksi harjoiteltiin mogrenia, ensin ilman sauvoja, ja sitten sauvojen kanssa. Ja olihan se vaikeaa. Vaikka opettaja monta kertaa näytti, että kuinka se menee, ja missä kohtaa sauvojen työntö lähtee, niin se perinteinen kuokka tuli jostain selkäytimestä. Mutta pikkuhiljaa lähti sujumaan, kun oikein keskittyi.
Ihan ensimmäiseksi harjoiteltiin mogrenia, ensin ilman sauvoja, ja sitten sauvojen kanssa. Ja olihan se vaikeaa. Vaikka opettaja monta kertaa näytti, että kuinka se menee, ja missä kohtaa sauvojen työntö lähtee, niin se perinteinen kuokka tuli jostain selkäytimestä. Mutta pikkuhiljaa lähti sujumaan, kun oikein keskittyi.
Seuraavaksi sitten kuokkaa, ja vaikka sen osasin jo etukäteen, niin eipä meinannut tulla kuokasta mitään, kun oli juuri äsken niin yrittämällä yrittänyt hiihtää jotain muuta. Jotenkin minulle on aina hieman haasteellista vaihtaa ykskaks tekniikka toiseksi (tarkoituksella, vahingossa mogren kyllä vaihtui kuokaksi) tai vaihtaa potkujalkaa toiseksi. Löytyihän se kuokkakin sieltä, ja hyviä vinkkejä tuli senkin hiihtämiseen.
Viimeiseksi vielä wassbergiä, joka ei ollutkaan ihan niin vaikeaa kuin olin kuvitellut! Tasaisella ja suoralla se sujui ihan kohtalaisesti, ainakin kun pystyi keskittymään.
Tänään piti sitten päästä kokeilemaan opittuja juttuja, ja lähdinkin innosta soikeana hiihtämään. Koko hiihtomatkan yritin hiihtää niin kuin kuuluu. Aika pian tosin huomasin, että paukut olivat aikalailla lopussa, enkä sitten jaksanutkaan hiihtää kuin 7 kilometriä. Vapaapäivä olisi ehkä ihan paikallaan, tässä on nyt takana 5 tehokasta treenipäivää?
torstai 24. tammikuuta 2013
Superdieettiajatuksia
Olen aika tiiviisti katsonut jokaisen Jutta ja puolen vuoden superdieetit-jakson. Se on herättänyt minussa paljon ajatuksia. Katsoessani onnistuvia ihmisiä mietin, että jos tuokin, niin miksi en minäkin? Minun täytyy tehdä jotain väärin, kun paino ei putoa samalla tavalla kuin ohjelman osallistujilla. Jos ohjelman osallistujat jaksavat ajaa 1,5h matkoja kuntosalilla käydäkseen, niin miksi minä selitän kuntosalilla käymättömyyttäni sillä, että sinne on pitkä matka (15km)? Onko se syy epäonnistumiseeni, olenko vain laiska paska, joka ei viitsi nähdä vaivaa?
Eilisen jakson loppusanat, joissa Jutta sanoi ettei kaikkien tarvitse olla laihoja, että voisi opetella olemaan tyytyväinen itseensä kiloineen päivineen. Olla onnellisempi niin, kuin että jos yrittäisi jatkuvasti epäonnistuen laihduttaa. Nämä sanat herättivät lisää ajatuksia. Pitäisikö minunkin luovuttaa, ja antaa olla? Rakastaa itseäni tälläisenä kuin olen, ja luovuttaa yrityksistä päästä normaalipainoon?
Hassua, kuinka tälläisiä ajatuksia tulee. Koska jos järjellä ajattelee, niin onko ihminen, joka aloittaa juoksuharjoittelun nollasta ja tähtää tällä hetkellä maratonille, laiska paska, joka ei viitsi nähdä vaivaa? Ei todellakaan ole. Minä olen oman elämäni supersankari. Eikä kaikkien edes tarvitse laihduttaa samalla tavalla. Ja luovuttaminen? Minä oikeastaan jo pidän itsestäni tälläisenä. En joka hetki, mutta aika usein. Ja siltikin odotan pääseväni aina vain pienempiin mittoihin.
Ehkäpä muistan jatkossa, että jokainen ihminen on erilainen, ja jokaisen ihmisen tarina ei ole samanlainen. Joku onnistuu toisella tavalla ja joku toinen toisella tavalla. Kyllä minäkin onnistun. Olen jo onnistunut, ja tulen jatkossa onnistumaan.
Eilisen jakson loppusanat, joissa Jutta sanoi ettei kaikkien tarvitse olla laihoja, että voisi opetella olemaan tyytyväinen itseensä kiloineen päivineen. Olla onnellisempi niin, kuin että jos yrittäisi jatkuvasti epäonnistuen laihduttaa. Nämä sanat herättivät lisää ajatuksia. Pitäisikö minunkin luovuttaa, ja antaa olla? Rakastaa itseäni tälläisenä kuin olen, ja luovuttaa yrityksistä päästä normaalipainoon?
Hassua, kuinka tälläisiä ajatuksia tulee. Koska jos järjellä ajattelee, niin onko ihminen, joka aloittaa juoksuharjoittelun nollasta ja tähtää tällä hetkellä maratonille, laiska paska, joka ei viitsi nähdä vaivaa? Ei todellakaan ole. Minä olen oman elämäni supersankari. Eikä kaikkien edes tarvitse laihduttaa samalla tavalla. Ja luovuttaminen? Minä oikeastaan jo pidän itsestäni tälläisenä. En joka hetki, mutta aika usein. Ja siltikin odotan pääseväni aina vain pienempiin mittoihin.
Ehkäpä muistan jatkossa, että jokainen ihminen on erilainen, ja jokaisen ihmisen tarina ei ole samanlainen. Joku onnistuu toisella tavalla ja joku toinen toisella tavalla. Kyllä minäkin onnistun. Olen jo onnistunut, ja tulen jatkossa onnistumaan.
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Ihania juoksupäiviä
Yksi asia, josta nautin täällä kaukana kaikesta asumisessa, on se, että saan kirkkaina iltoina juosta tähtitaivaan alla kuun valossa. Kuunnella pelkästään lumen narskumista kenkien alla. Olla näkemättä yhtäkään autoa, tai toista lenkkeilijää.
Eilen juoksin tuollaisen lenkin, 6km perushölkkähissuttelua. Nautin joka hetkestä, ja energiasta, joka kropassani oli. Tunteesta, joka halusi päästää irti ja mennä vain. Tänään juoksin samanlaisen kuutamolenkin. 8 kilometriä yhteensä. Ensin alkuhölkät, sitten 2 x 2,5 kilometriä vähän lujempaa, noin 6.30min/km. Meni suhteellisen helposti, viimeinen puoli kilometriä oli vähän tuskainen, kun mahassa alkoi yhtäkkiä kiertää. Onneksi sekin tunne meni nopeasti ohi.
Huomiselle on ohjelmassa hiihtokoulua, ja perjantaille sovittu kaverin kanssa hiihtotreffit. Mitähän sitä viikonloppuna sitten tekisi?
Eilen juoksin tuollaisen lenkin, 6km perushölkkähissuttelua. Nautin joka hetkestä, ja energiasta, joka kropassani oli. Tunteesta, joka halusi päästää irti ja mennä vain. Tänään juoksin samanlaisen kuutamolenkin. 8 kilometriä yhteensä. Ensin alkuhölkät, sitten 2 x 2,5 kilometriä vähän lujempaa, noin 6.30min/km. Meni suhteellisen helposti, viimeinen puoli kilometriä oli vähän tuskainen, kun mahassa alkoi yhtäkkiä kiertää. Onneksi sekin tunne meni nopeasti ohi.
Huomiselle on ohjelmassa hiihtokoulua, ja perjantaille sovittu kaverin kanssa hiihtotreffit. Mitähän sitä viikonloppuna sitten tekisi?
tiistai 22. tammikuuta 2013
Lisää haasteita
Olen saanut pariin kertaa haasteen, jonka säännöt ovat seuraavat:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
Kiitos vain, cherrie ja ..in motion!
Ensimmäiseksi siis 11 faktaa minusta.
1. Lakkaan useammin varpaan- kuin sormenkynsiäni.
2. Olen hyvin hajamielinen, ja unohtelen usein tavaroitani milloin minnekin.
3. Autoillessani yksin juttelen usein itsekseni, tai käyn keskusteluja mielikuvitushenkilön kanssa. Keskustelun yltyessä mieleeni juolahtaa, että entäs joku onkin laittanut nauhurin autooni/puhelimeni soittaa itsekseen jollekin ja joku kuuntelee juttujani. :D
4. Hiihdin lapsena kilpaa.
5. Lapsena halusin ballerinaksi, mutta tajusin jossain vaiheessa olevani liian lihava ja pitkä.
6. Olen laiska siivoamaan.
7. Mutta ahdistun, jos kotini on liian sotkuinen.
8. Pidän enemmän eläinlapsista kuin ihmislapsista.
9. Olen joissakin asioissa perfektionisti, ja joissakin en ollenkaan.
10. Viihdyn paremmin maaseudulla kuin kaupungissa.
11. Viimeisen faktan keksiminen on vaikeaa.
Ja sitten kysymykset, ensimmäiseksi cherrien! :)
1. Mikä on kaunein kohteliaisuus, jonka olet kuullut? Ehkä se, kun on kehuttu kauniiksi ja valoisaksi ihmiseksi, joka piristää muidenkin päivää.
2. Oletko addiktoitunut johonkin? Mihin? Hmm, liikkumiseen. Nykyään, jos olen muutaman päivän ilman liikuntaa, niin alkaa ahdistaa.
3. Mikä on ollut haastavinta elämäntapamuutoksessasi? Ruodussa pysyminen silloin, kun on koko ajan kiire ja väsyttää.
4. Mihin kaupunkiin tai maahan haluaisit ehdottomasti matkustaa, ja miksi? Uusi-Seelanti on ollut haavemaani siitä lähtien, kun näin siellä kuvatut Taru sormusten herrasta-elokuvat. Upeita maisemia, joita haluaisin itse päästä näkemään.
5. Mikä on suurin pelkosi? Että menetän rakkaat ihmiseni.
6. Mikä on/mitkä ovat lempivaatteesi? Lököttävät pyjamat, joissa voi viettää koko päivän. ;)
7. Mistä pidät eniten kaupungissa/kunnassa, jossa asut? Sen pienuudesta, ja siitä, että täällä on paljon tilaa.
8. Mikä on lempikirjasi tai -elokuvasi? Molemmissa, Taru sormusten herrasta.
9. Keneen julkisuuden henkilöön haluaisit tutustua? En oikein tiedä. :)
10. Millaisen tatuoinnin ottaisit, jos haluaisit ja voisit? Minulla on yksi tatuointi, josta haaveilin vuosikaudet. Ainakaan vielä ei ole mieleen tullut ideaa, jonka haluaisin. Minulle tatuoinnissa pitää olla ideaa, ja jotain henkilökohtaista, en siis halua pelkästään kaunista kuvaa.
11. Onko olemassa jokin tuoksu, josta pidät erityisen paljon? Jos on, niin mikä? Kevään tuoksu talven jälkeen. :) Ja useimmat eläimet tuoksuvat mielestäni hyvälle.
Sitten ..in motionin kysymykset.
1. Millainen on sinulle täydellinen viikonloppu? Rauhallinen ja rento, kiireetön.
2. Inhoatko jotain outoa asiaa? Kalaa, ne haisevat pahalle.
3. Mikä on bravuurisi keittössä? Juustokakut.
4. Nolointa mitä olet tehnyt (ja kehtaat kuitenkin blogissa kertoa)? Minähän olen nolojen tilanteiden sankari, mutta jostain syystä juuri nyt ei tule mieleen mitään spesiaalia. :D
5. Mikä on parasta juuri nyt? Minun elämäni. <3 Tällä hetkellä kaikki on hyvin.
6. Teitkö uudenvuodenlupauksen ja jos teit, mikä se oli? En, olen todennut niiden olevan turhia, sillä unohdan ne kuitenkin jo ennen seuraavaa päivää.
7. Miten tulet viettämään kesäsi? Varmaan töitä tehden, ja toivottavasti liikkuen paljon.
8. Mikä on lempikirjasi? Taru sormusten herrasta
9. Entä lempiravintolasi? Ei ole, ei tule paljon käytyä ulkona syömässä, että osaisin jonkun nimetä.
10. Millainen olit lapsena? Ihan tavallinen, tykkäsin leikkiä paljon ulkona, ja minulla oli majoja ja mielikuvitusleikkejä paljon. Tykkäsin myös hirmuisesti lukea ja piirtää.
11. Mitä odotat eniten vuodelta 2013? Tällä hetkellä kaikista eniten odotan Tukholman maratonia, jännittää jo!
Ja sitten.. Kenet 11 haastaisin? No... heitän pallon teille lukijoille, ja joka vain haluaa, saa vastata seuraaviin 11 kysymykseen. :)
1. Mitä et haluaisi tehdä mistään hinnasta?
2. Millainen on suosikkitreenisi?
3. Mikä on unelma-ammattisi?
4. Missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä?
5. Mikä on lempivärisi?
6. Onko sinulla jotain erityistä pehmolelua, joka on säilynyt lapsuudesta saakka mukanasi?
7. Mitä lajia haluaisit kokeilla?
8. Mikä asia jäi erityisesti mieleen vuodesta 2012?
9. Mistä haaveilet?
10. Ketä ihailet?
11. Jos voittaisit lotossa miljoonan, mitä tekisit rahoilla?
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
Kiitos vain, cherrie ja ..in motion!
Ensimmäiseksi siis 11 faktaa minusta.
1. Lakkaan useammin varpaan- kuin sormenkynsiäni.
2. Olen hyvin hajamielinen, ja unohtelen usein tavaroitani milloin minnekin.
3. Autoillessani yksin juttelen usein itsekseni, tai käyn keskusteluja mielikuvitushenkilön kanssa. Keskustelun yltyessä mieleeni juolahtaa, että entäs joku onkin laittanut nauhurin autooni/puhelimeni soittaa itsekseen jollekin ja joku kuuntelee juttujani. :D
4. Hiihdin lapsena kilpaa.
5. Lapsena halusin ballerinaksi, mutta tajusin jossain vaiheessa olevani liian lihava ja pitkä.
6. Olen laiska siivoamaan.
7. Mutta ahdistun, jos kotini on liian sotkuinen.
8. Pidän enemmän eläinlapsista kuin ihmislapsista.
9. Olen joissakin asioissa perfektionisti, ja joissakin en ollenkaan.
10. Viihdyn paremmin maaseudulla kuin kaupungissa.
11. Viimeisen faktan keksiminen on vaikeaa.
Ja sitten kysymykset, ensimmäiseksi cherrien! :)
1. Mikä on kaunein kohteliaisuus, jonka olet kuullut? Ehkä se, kun on kehuttu kauniiksi ja valoisaksi ihmiseksi, joka piristää muidenkin päivää.
2. Oletko addiktoitunut johonkin? Mihin? Hmm, liikkumiseen. Nykyään, jos olen muutaman päivän ilman liikuntaa, niin alkaa ahdistaa.
3. Mikä on ollut haastavinta elämäntapamuutoksessasi? Ruodussa pysyminen silloin, kun on koko ajan kiire ja väsyttää.
4. Mihin kaupunkiin tai maahan haluaisit ehdottomasti matkustaa, ja miksi? Uusi-Seelanti on ollut haavemaani siitä lähtien, kun näin siellä kuvatut Taru sormusten herrasta-elokuvat. Upeita maisemia, joita haluaisin itse päästä näkemään.
5. Mikä on suurin pelkosi? Että menetän rakkaat ihmiseni.
6. Mikä on/mitkä ovat lempivaatteesi? Lököttävät pyjamat, joissa voi viettää koko päivän. ;)
7. Mistä pidät eniten kaupungissa/kunnassa, jossa asut? Sen pienuudesta, ja siitä, että täällä on paljon tilaa.
8. Mikä on lempikirjasi tai -elokuvasi? Molemmissa, Taru sormusten herrasta.
9. Keneen julkisuuden henkilöön haluaisit tutustua? En oikein tiedä. :)
10. Millaisen tatuoinnin ottaisit, jos haluaisit ja voisit? Minulla on yksi tatuointi, josta haaveilin vuosikaudet. Ainakaan vielä ei ole mieleen tullut ideaa, jonka haluaisin. Minulle tatuoinnissa pitää olla ideaa, ja jotain henkilökohtaista, en siis halua pelkästään kaunista kuvaa.
11. Onko olemassa jokin tuoksu, josta pidät erityisen paljon? Jos on, niin mikä? Kevään tuoksu talven jälkeen. :) Ja useimmat eläimet tuoksuvat mielestäni hyvälle.
Sitten ..in motionin kysymykset.
1. Millainen on sinulle täydellinen viikonloppu? Rauhallinen ja rento, kiireetön.
2. Inhoatko jotain outoa asiaa? Kalaa, ne haisevat pahalle.
3. Mikä on bravuurisi keittössä? Juustokakut.
4. Nolointa mitä olet tehnyt (ja kehtaat kuitenkin blogissa kertoa)? Minähän olen nolojen tilanteiden sankari, mutta jostain syystä juuri nyt ei tule mieleen mitään spesiaalia. :D
5. Mikä on parasta juuri nyt? Minun elämäni. <3 Tällä hetkellä kaikki on hyvin.
6. Teitkö uudenvuodenlupauksen ja jos teit, mikä se oli? En, olen todennut niiden olevan turhia, sillä unohdan ne kuitenkin jo ennen seuraavaa päivää.
7. Miten tulet viettämään kesäsi? Varmaan töitä tehden, ja toivottavasti liikkuen paljon.
8. Mikä on lempikirjasi? Taru sormusten herrasta
9. Entä lempiravintolasi? Ei ole, ei tule paljon käytyä ulkona syömässä, että osaisin jonkun nimetä.
10. Millainen olit lapsena? Ihan tavallinen, tykkäsin leikkiä paljon ulkona, ja minulla oli majoja ja mielikuvitusleikkejä paljon. Tykkäsin myös hirmuisesti lukea ja piirtää.
11. Mitä odotat eniten vuodelta 2013? Tällä hetkellä kaikista eniten odotan Tukholman maratonia, jännittää jo!
Ja sitten.. Kenet 11 haastaisin? No... heitän pallon teille lukijoille, ja joka vain haluaa, saa vastata seuraaviin 11 kysymykseen. :)
1. Mitä et haluaisi tehdä mistään hinnasta?
2. Millainen on suosikkitreenisi?
3. Mikä on unelma-ammattisi?
4. Missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä?
5. Mikä on lempivärisi?
6. Onko sinulla jotain erityistä pehmolelua, joka on säilynyt lapsuudesta saakka mukanasi?
7. Mitä lajia haluaisit kokeilla?
8. Mikä asia jäi erityisesti mieleen vuodesta 2012?
9. Mistä haaveilet?
10. Ketä ihailet?
11. Jos voittaisit lotossa miljoonan, mitä tekisit rahoilla?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)