I know the meaning.

Ajattelin esitellä liikuntaohjelmani, ovat varmasti ainakin osalle tuttuja, mutta kertaus on opintojen äiti. :)

1. Porin juoksukoulu Olen tällä hetkellä menossa viikossa 3, ja hyvin menee! Tosiaan, viime syksynä aloitin tämän ja juoksin puoleenväliin, 5 kilometriä sain juostua, mutta sitten kiireet veivät voiton ja liikunta jäi. Talvella juoksin kerran tai kaksi kylmilyään 7 kilometriä eräässä juoksuryhmässä, mutta sekin jäi. Keväällä huomasin olevani aivan rapakunnossa, ja päätin aloittaa ohjelman aivan alusta. Tänään täytyisi siis juosta 2 x 4 minuuttia lyhyillä tauoilla, luulen sen menevän suht helpohkosti. :) En kuitenkaan ole merkannut kalenteriin päivää, jolloin pitäisi jaksaa juosta 10km. Jos joku viikko tuntuu vaikealta, kertaan sen ja jatkan sitten eteenpäin. :)

2. 100 punnerrusta Tämän ohjelman tavoitteena on treenata niin, että kuuden viikon harjoittelun jälkeen pystyy tekemään 100 punnerrusta. Koska oma punnerruskuntoni on käsittämättömän huono, päätin helpottaa ja tehdä naisten punnerruksia. Jos ohjelman lopussa jaksan niitä 100, niin aloitan alusta uudestaan oikeilla punnerruksilla. Myös tässä olen valmis kertaamaan jotain viikkoa, jos tuntuu pahalta. Nyt olen tässäkin viikossa 3, ja löysin viikonlopun jälkeen itseni "vaikeimmasta" sarakkeesta, hupsista!

3. 200 vatsarutistusta Tämä on vastaavanlainen kuin punnerrusohjelma, kuudessa viikossa treenataan sellaiseen kuntoon, että jaksaa tehdä 200 vatsarutistusta kerralla. Koska aloitustestin jälkeen sain aloittaa suoraan viikosta 3, olen nyt menossa viikossa 5 ja ensi viikon jälkeen pitäisi jaksaa 200 rutistusta - epäilen! Jos ei mene, niin kertaillaan sitten. :)

Samalta sivustolta löytyy myös ohjelma 200 kyykyn tekemiseen. Aloitin sitäkin, mutta totesin, että tällä elopainolla eivät polvet tykkää kyykkyjen tekemisestä - ehkäpä sitten joskus. :)

Nettihän on erilaisia ohjelmia täynnä, saa linkittää omia suosikkeja! :) Esimerkiksi käsipainoharjoitteluun kaipaisin ideoita, ja venyttelyyn. Myös kahvakuulatreenit kiinnostavat, ajattelin tässä heinä-elokuussa käydä muutamalla kahvakuulatunnilla ja hankkia sitten oman, jos jaksaisin kotona treenailla. :)

Laihdutushistoriaa.

Ajattelin laihdutusbloggauksen "uuden alun" kunniaksi hieman esitellä itseäni ja laihdutushistoriaani (kuulostaapa kamalalta...).

Olen siis 22-vuotias opiskelija, enkä edes muista aikaa, jolloin viimeksi olen ollut normaalipainoinen. Jo ala-asteella terveydenhoitaja vihjaili, että saattaisi tehdä hyvää laihduttaa vähäsen. Kuitenkin lukioikään asti elin piittaamatta kiloistani, olin hieman ylipainoinen, erilainen nuori ja piilouduin isojen vaatteiden alle. Painovoima oli ylivoimaa, pituuteni ja painoni vuoksi en ollut helpoin nakki kiusattavaksi.

Abikeväänä koulun loppuessa päätin laihduttaa. Silloin mittani olivat 170/90, ja laihdutin kevään aikana kymmenen kiloa. Inspiraatio kuitenkin katosi, kun painoni oli alimmillaan 80,0. En päässyt maagisen rajan yli ja masennuin. Syksyllä -08 muutin pois kotoa, opiskelijaelämä ja poikaystävä veivät ajan ja energian. Parisuhteessa oli helppo lihoa, syödä sipsiä sohvalla telkkaria katsoen ja toisen kainalossa köllötellen. Kyllä te tiedätte mitä tarkoitan :)

Tuudittauduin koko ajan siihen, että en ole läski. 80-kiloisena olin ihan kivan näköinen, tukeva, mutta melkein ok. Kun kaverit vielä hokivat, että et ole lihava, en uskonut pikkuhiljaa kiristäviä vaatteita ja turpoavaa kehoa. Heräsin todellisuuteen viime talvena, painaessani 95 kiloa. Kuitenkin, inspiraatio ei iskenyt ja kiireen keskellä vakuuttelin itselleni, että kaksi jumppaa viikossa korvaavat suruun/ärsytykseen/iloon syömäni suklaat, pitsat ja hampurilaiset. Kummallista kyllä, en laihtunut ja kesäkuun alussa vaaka kertoi painoksi 106 kiloa. Onko tuo ihmekään, kun söin puoli litraa jäätelöä kerralla vailla mitään ongelmia, kahvipöydässä meni kevyesti puolikas keksipaketti eikä suklaalevykään tuntunut missään.

Viimeinkin aloin uskoa vaakaa ja kiristäviä vaatteita, kun ennen kevyesti sujuneet työt alkoivat hengästyttää. Minä olen lihava. Nyt yritän vihdoin, lopullisesti päästä eroon kiloistani. Tavoite on jossain siellä normaalipainon tienoilla, mutta en ota deadlineja, en päivämääriä, jolloin pitäisi painaa x kiloa. Tähtään normaalipainoon hyvällä mielellä, ruoasta ja liikunnasta nauttien. :)

Got me thinking.

Ajattelin herättää tämän blogin henkiin. Tilanne on muuttunut ainoastaan huonompaan suuntaan, mutta vihdoin olen saanut itseni uskomaan peilikuvaa, vaatteiden sopivuutta ja vaakaa - minä painan liikaa. Kaksi viikkoa sitten vaaka näytti painokseni 106kg - en halua edes laskea itselleni painoindeksiä! Nyt yritänkin saada ylimääräisiä kiloja pois, vähän kerrallaan. Tällä hetkellä tavoitteena on saada pois -10kg 3 kuukauden aikana. Tavoitteenani on olla normaalipainoinen. Jonain kauniina päivänä. Matka sinne on todennäköisesti hidas, toivottavasti ei kovinkaan tuskainen, mutta pitkä kylläkin. En edes halua laskea montako kiloa on tiputettavana, aivan liian monta kuitenkin. :)

Tälläkään kerralla en aio hypätä vaa'alla joka päivä, ainakin ensimmäiset 3 kuukautta perjantait ovat punnituspäiviäni. Olen aloittanut Porin juoksukoulun uudestaan, tänään vuorossa kolmannen viikon ensimmäinen treeni. Lisäksi olen tehnyt punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä nettiohjelmien mukaisesti, tavoitteena 100 punnerrusta ja 200 vatsalihasliikettä kerralla. Punnerrukset naisten punnerruksia ja vatsalihasliikkeet perusrutistuksia. :)

Ruokapuolella yritän vältellä herkkuja, en kiellä niitä kokonaan, mutta pyrin pysymään kohtuudessa. Parempi keksi kahvin kanssa kuin suklaalevy sohvalla maaten, vai miten se oli.

Run away.

Eilen lähdin juoksemaan. Jos juoksisin vain tuonne jonnekin. Ei mennyt putkeen. Juoksin hetken. Mä kävelen välissä hetken. Juoksin lisää, ehkä puoli kilometriä. Ei pysty ei jaksa vähän sattuu jalkaan. Kävelin. Yritin vielä. Emmäänyviitti. En kunnolla hengästynyt, ei tullut hiki.

Tänään suunnittelin lähteväni kävelemään. Avasin googlemapsin ja mittailin etäisyyksiä. Totesin, että jos olen juoksuryhmässä jaksanut muutama viikko sitten juosta 7-8km, niin kyllä tänään menee hieman lyhyempi matka. Valitsin kääntöpaikan ja päätin juosta matkan edestakaisin, jolloin juoksumatkaksi tuli n. 2,7 kilometriä. Ja niin minä juoksin. En antanut tilaa ajatukselle, että olis helppoa luovuttaa ja kävellä välillä. Juoksin, juoksin ja juoksin. Tuntui hyvältä. En kuollut, olisin jaksanut vielä lisää. Itsekuri on hieno asia. Jos sen löytäisi myös silloin, kun käsi on keksipaketissa.

Masentavaa.

Masentavaa huomata, että edellinen päivitys on lähes kuukauden vanha. Masentavaa huomata, että paino on noussut. Masentavaa huomata valokuvista, että kasvot ovat turvonneet. Masentavaa huomata, että farkut kaapissa käyvät päivä päivältä pienemmiksi.

Jos tämän kuitenkin onnistuisi kääntämään taas positiiviseksi, kasvot ja vyötärön kapenemaan ja painon putoamaan?

Läskin tytön vaatekaappi.

Järjestin vaatekaapin sisällön ja tulin surulliseksi. Iso kasa vaatteita, jotka olivat minulle sopivia vielä kaksi vuotta sitten. Olen lihonut sen jälkeen aivan järkyttävästi - minkä peilistä näkyvä sivuprofiili myös kertoi. Lihavuus ei sovi minulle, tykkään pukeutua nätisti pukeviin vaatteisiin ja korostaa hyviä puoliani. Isojen ihmisten vaatteet ovat usein telttoja, ja ne tuovat minulle heti sellaisen olon, että muut ajattelevat, että yritän vain piilotella läskejäni. En todellakaan pidä siitä miltä näytän, mutta ketäpä tässä syyttelemäänkään. Olen kai antanut parisuhteen "pehmittää", ajatus siitä, että toinen hyväksyy minut sellaisena kuin olen, antaa minulle luvan unohtaa oman hyvinvointini ja terveyteni.

Onneksi olen siis jo aloittanut matkan kohti hoikempaa, terveempää ja onnellisempaa minää. Ehkäpä ne vaatekaapin paidat mahtuvat mahan kohdalta kiinni joku päivä. Sitä odotellessa!

Ruokaa.

Terveisiä blogihiljaisuudesta. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, viime viikonloppu meni kuinka sattui, samoin eilinen ja paino pääsi hieman kohoamaan. Lisäksi ostin uuden vaa'an, joka näyttää painoa hieman enemmän kuin vanha, eli tavallaan lähdetään taas nollasta. Annan keholle tämän viikon aikaa laskea menkkaturvotusta ja viikonlopun läskejä pois, katsotaan sitten maanantaina mitä vaaka sanoo.

Haluaisin kuitenkin jakaa nykyisen aamupalani ohjeen, olen siihen aivan rakastunut!

Tuorepuuro (2 annosta)
3,5 dl maustamatonta jogurttia
1 dl ruisrouhetta
2 rkl seesaminsiemeniä
kuivattuja hedelmiä
pähkinöitä

Sekoita kulhossa ruisrouhe ja seesaminsiemenet sekä jogurtti. Pilko sekaan oman maun mukainen määrä kuivattuja hedelmiä sekä pähkinöitä. Puuron voi myös maustaa esim. vaniljalla, kardemummalla tai kanelilla. Anna turvota yön yli jääkaapissa.

Itse lisään aamulla sekaan mandariinin tai omenanpalasia, mikä tahansa muukin hedelmä tai marjat käyvät. Ei tule minulle ainakaan tämän kanssa nälkä heti tunnin päästä. :)