Vaa'an lukemat tänä aamuna: 98.1kg, eli -200g viime viikkoon. Alaspäin ollaan menossa. Vaikka tuo viikon pudotus on pienehkö, niin tuntuu silti hienolta. Kolminumeroiset lukemat ovat jääneet taakse ja ensimmäinen -10kg alkaa olla kohta lähellä. Sitä odotellessa. Tuntuu hienolta, että olen onnistunut. Paino tippuu ja kunto kasvaa. Hitaasti ja pienin askelin.
Olen huomannut päässeeni yli nopeiden saavutuksien vaatimisesta. En ahdistu vaa'alla, kun lukema ei olekaan tippunut -1kg eilisestä. Tiedostan sen, että paino saa välillä olla vähän enemmän, heilahtelut kuuluvat elämään. Yleissuunta painolla kuitenkin on alaspäin, se on tärkeintä.
Olen oppinut itselleni toimivia painonhallintajuttuja. Herkut ovat sallittuja, eikä niitä silloin tee mieli. Kahvipöydässä ei tee mieli maistaa kaikkea, tai ottaa kolmatta kakunpalaa. Leipominen on vielä hieman vaikeaa, omia leipomuksia tulee napsittua hieman liikaa. Maistan ihan pienen palan vain tulee mieleen turhankin usein. Tarkoittaako tämä, että olen uskomattoman hyvä leipomaan? Kaupasta ostettu suklaalevy tai keksipaketti saavat levätä kaapissa ihan rauhassa, toisin kuin silloin, kun yritin vielä kieltää kaiken hyvän itseltäni. Päädyin aina syömään herkkuja kuin hukkuva, joka haukkoo happea pinnalle päästyään.
Minulle sopii laihdutustavoitteen pilkkominen pieniksi annoksiksi. Kun aloitin, minulla oli matkaa normaalipainon ylärajalle 34kg. Ajatus siitä, että olen viikossa laihtunut 0.3kg verrattuna ajatukseen 34kg:n tavoitteeseen tuntuisi minusta murskaavalta, ahdistuisin ja luovuttaisin. Tiedän sen. Mutta kun jaan matkan osatavoitteisiin, niin projekti tuntuu miellyttävämmältä, tavoitteet ovat sellaisia joihin pystyn. Saan onnistumisen kokemuksia. Ensimmäinen -5kg on jo saavutettu, kolminumeroisista luvuista on siirrytty kaksinumeroisiin, vaikeasta lihavuudesta merkittävään lihavuuteen.
Liikkumisessa kaipaan tavoitteita. En saa itseäni lenkille ihan vain huvikseni. En tee vatsalihasliikkeitä, koska ne on kivojajee! Kaipaan tavoitteita, sitä, että urheilemiselle on Syy. Minulla on Tavoite. Tosin puolimaraton-tavoitteenkin pilkon paloiksi, ensin tähtään 10km juoksuun.
Tämä projekti opettaa. Painonhallinnan, liikkumistottumuksien ja syömistottumuksien lisäksi asioita itsestäni. Opin tuntemaan itseni paremmin. Huomaan mikä minulle sopii, mikä ei. Osan asioista opin kantapään kautta, osa tulee luonnostaan. Sitä tämä kuitenkin on, oppimista.
Ihanan rehellinen kirjoitus siitä mikä sinulle sopii parhaiten. Miten asetat tavoitteet jne. Kiitos tästä postauksesta.
VastaaPoistaHepa, mukavaa, että tykkäsit. :) Musta on kiva lukea muiden ihmisten ajatuksia ja ideoita painonhallintaan ja elämään sen ympärillä liittyen. Niistä oppii paljon, voi saada uusia ideoita ja näkökulmia. :) Ja tekee hyvää itsekin ajatella omaa tekemistään, kirjoittaa asioita paperille. :)
VastaaPoistaWau, hienot lukemat :)
VastaaPoistaKirjoitit viisaita ajatuksia, tärkeitä - kiitos! Tavoitteiden pilkkominen pienemmiksi mahdollistaa sen, että voi useammin tuntea onnistumisia :) Ja sitähän me tarvitsemme pitkällä matkalla, jotta motivoidumme jatkamaan vaikeidenkin päivien yli.
Elämänpituinen oppimismatkahan tämä taitaa olla. Opimme itsestämme, heikkouksistamme ja vahvuuksistamme.