Epäonnistuja?

Otsikko ei viittaa päivän painoon, joka oli 90,8kg. Otsikko viittaa eiliseen juoksulenkkiini, jonka aikana olin valmis heittelemään päälleni tuhkaa ja tatuoimaan otsaani "EPÄONNISTUJA"-tekstin. Vaan kuinkas sitten kävikään?

 Juoksu 60min jossa alku ja loppu verryttely 15min ja välissä 30min vauhdilla 5-6min/km
 Tälläisen ohjeen mukaisesti lähdin lenkille. Ensin vartin verran hidasta juoksua (n.7:30min/km) ja sitten tarkoitus oli juosta alle kuuden minuutin vauhtia. Ensimmäisen virheen tein ehkä siinä, että lähdin reitille, jolla tuo nopea pätkä sattui pitkään ja loivaan ylämäkeen. Nousua siis, ja paljon. Parinkymmenen minuutin verran jaksoin, sitten jalat heittivät kävelyksi. Kävelin hetken ja juoksin taas. Kävelin lisää. Mieleni teki itkeä ja polkea jalkaa ja mielessä risteili kaikenmoisia ajatuksia, lähtien surkea juoksijasta päätyen ei tästä mitään tule milloinkaan-ajatukseen.

Sitten kokosin itseni. Totesin, että on aivan turhaa jäädä märehtimään epäonnistumiseen, ja että fiksumpaa on miettiä syitä siihen. Suurin syy on päivänselvä. En ole juossut tuollaista vauhtia. En edes kilometriä. Ja nyt yritin juosta puoli tuntia. Haloo ihminen. Lisäksi reittivalinta oli ehkä hieman huono. Kun epäonnistumisen syy oli selvillä, oli helpompaa jatkaa matkaa - juosten hiljalleen. Viimeiset 20 minuuttia hölkkää, vauhti 7 minuutin päälle, piirun verran. Samalla suunnittelin harjoittelevani vauhtikestävyyttä jatkossa enemmän, ensin hieman hitaammin ja sitten pikkuhiljaa matkaa ja vauhtia nostaen.

Näin täällä. Muistakaa te muutkin, että yksi epäonnistuminen ei kaada koko maailmaa. Aina voi nousta jaloilleen ja yrittää uudestaan. :) Ihanaa viikonloppua!