Jokin aika sitten Aku linkkasi blogiinsa vinkin My Asics-sivustosta . Minäkin innostuin, ja tein oman maratonohjelman, tavoiteaikana 5 tuntia. Ohjelma alkaisi joulukuun puolivälin jälkeen, ja järkytyin, kun ensimmäisten lenkkien vauhdiksi ohjeistettiin 9:00min/km. Päätin tänään kokeilla. Ihan huvikseni.
No, jo ensimmäisten satojen metrien jälkeen huomasin tuollaisen jurnuttamisen olevan uskomattoman vaikeaa. Rennosta hölköttelystä oli meno kaukana, ja sykkeetkin kohosivat kun piti oikein yrittämällä yrittää saada jalkojen liike muistuttamaan juoksua, mutta vauhti matelua. Puolentoista kilometrin (vauhti 8:30min/km) jälkeen totesin, että fuck this shit ja heitin kävelyksi. Jalkoihin sattui ja ärsytti tuollainen vaikea vääntäminen.
Käännyin kotiinpäin ja päätin hölkötellä kotiin rennon kivasti, sellaista vauhtia mikä hyvältä tuntuu. Taas sain todeta, että fuck this shit. Hölköttelyä oli juu, mutta ei kivaa eikä rentoa. Päivän plusasteiden ja illalla tulleen pakkasen myötä märkä ja kurainen hiekkatie oli muuttunut jäisten urien muodostamaksi seikkailuradaksi. Vaihtoehtoja etenemiseen oli kaksi: joko yritin pitää kropan rentona, katseen kaukaisuudessa - ja seurauksena kompastelin jatkuvasti, kun en nähnyt mihin jalkani lykkäsin. Toinen vaihtoehto oli jäykästi tuijotella jalkojen juureen ja jäykästi hissuttaa eteenpäin.
P.s. koskahan sitä oppisi, että ihan kaikkea ei kannata kokeilla ihan vain huvikseen?
torstai 15. marraskuuta 2012
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Minullako hyvä kunto?
Usein laihduttavat ihmiset sanovat, että laihtumisen ymmärtämiseen ja sisäistämiseen menee aikaa. Ettei ymmärrä olevansa 20kg kevyempi kuin aikaisemmin. Minä olen huomannut saman ilmiön kunnon kohoamisessa.
Vaikka kuinka yritän muistella niitä hetkiä, kun aloitin juoksemisen, ja 2 minuutin juoksupätkät tuntuivat ikuisuudelta, 8 minuutin hölkästä puhumattakaan, en jotenkin ymmärrä eroa nykyhetkeen. Ja vaikka muistan sen ensimmäisen 5 kilometrin juoksun, jonka viimeisellä kilometrillä purin hammasta ja yritin olla laskematta montako puhelinpylvään väliä vielä olisi matkaa ja sen tunteen, kun sykemittari näytti matkaksi 5 kilometriä, ja mieleni teki vain maata maassa, en ymmärrä kuntoni oikeasti kasvaneen, kun koen saman fiiliksen puolimaratonin viimeisillä kilometreillä.
Viime viikolla sanoin uimaopettajalle, että tänä syksynä tekniikan harjoitteleminen on paljon helpompaa, kun olen paremmassa kunnossa kuin viime syksynä. Että on helpompaa keskittyä tekniikkaan, kun kunto ei lopu kesken illan. Heti sen perään teki mieli korjata, että enhän minä kyllä oikeastaan ole yhtään sen paremmassa kunnossa.
Joka kerta, kun joku ihmettelee tai kehuu lenkkieni pituutta, tai sitä, että juoksen monta kertaa viikossa, yritän vähätellä ja sanoa, että no enhän minä, kyllähän muut juoksevat lujempaa ja useammin ja pidemmästi.
Jokin pieni ääni pääni sisällä sanoo, että en minä oikeasti ole hyvässä kunnossa. Että pääsin puolimaratonilla maaliin ihan vain hyvällä tuurilla ja sitkeydellä. Että en voi sanoa itseäni kuntoilijaksi. Että olen edelleen se sama huonokuntoinen paska, joka hengästyy rappusissa ja väsyy heti hölkättyään muutaman minuutin.
Vaikka kyllä tiedän, että olen paremmassa kunnossa kuin koskaan, en siltikään ymmärrä sitä.
Vaikka kuinka yritän muistella niitä hetkiä, kun aloitin juoksemisen, ja 2 minuutin juoksupätkät tuntuivat ikuisuudelta, 8 minuutin hölkästä puhumattakaan, en jotenkin ymmärrä eroa nykyhetkeen. Ja vaikka muistan sen ensimmäisen 5 kilometrin juoksun, jonka viimeisellä kilometrillä purin hammasta ja yritin olla laskematta montako puhelinpylvään väliä vielä olisi matkaa ja sen tunteen, kun sykemittari näytti matkaksi 5 kilometriä, ja mieleni teki vain maata maassa, en ymmärrä kuntoni oikeasti kasvaneen, kun koen saman fiiliksen puolimaratonin viimeisillä kilometreillä.
Viime viikolla sanoin uimaopettajalle, että tänä syksynä tekniikan harjoitteleminen on paljon helpompaa, kun olen paremmassa kunnossa kuin viime syksynä. Että on helpompaa keskittyä tekniikkaan, kun kunto ei lopu kesken illan. Heti sen perään teki mieli korjata, että enhän minä kyllä oikeastaan ole yhtään sen paremmassa kunnossa.
Joka kerta, kun joku ihmettelee tai kehuu lenkkieni pituutta, tai sitä, että juoksen monta kertaa viikossa, yritän vähätellä ja sanoa, että no enhän minä, kyllähän muut juoksevat lujempaa ja useammin ja pidemmästi.
Jokin pieni ääni pääni sisällä sanoo, että en minä oikeasti ole hyvässä kunnossa. Että pääsin puolimaratonilla maaliin ihan vain hyvällä tuurilla ja sitkeydellä. Että en voi sanoa itseäni kuntoilijaksi. Että olen edelleen se sama huonokuntoinen paska, joka hengästyy rappusissa ja väsyy heti hölkättyään muutaman minuutin.
Vaikka kyllä tiedän, että olen paremmassa kunnossa kuin koskaan, en siltikään ymmärrä sitä.
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Hosumista
Piti jo eilen kirjoittaa maanantain uimakoulukerrasta, mutta en ehtinyt. Minä säntäsin altaaseen innosta soikeasta muistellen mielessäni kaikkia saamiani ohjeita. Mutta, kuinkas sitten kävikään? Ensimmäiset altaanmitalliset olivat aivan k a m a l i a. Sanoinkin opettajalle, että tämä tuntuu aivan kamalalle. Melkein teki mieli lähteä kotiin, mutta päätin, että tämän minä vielä opin. Kokeilin potkuja ja käsiliikkeitä laudan kanssa, se sujui. Mutta kun yritin kokonaissuoritusta, niin heti meniksi päin p*rsettä.
Hetken uimistani seurattuaan opettaja tuli sanomaan, että jospa kokeilisin keskittyä vasemman käden liikerataan. Tehdä sen oikein rauhallisesti. Minä siis hengitän oikealta puolelta ja jotenkin keskityn vain hengittämään oikean käden tahdissa ja vasen käsi "tulee perässä". Vedin sitä veden pintaa pitkin ja tein käsivedon hätäillen. Tämä olikin sitten se ratkaiseva käänne! Kun keskityin oikein ajatuksella rauhoittamaan vasemman käden liikerataa ja nostamaan käden kunnolla veden pinnan yläpuolelle, uimiseen löytyi hyvä rytmi. Sen myötä pystyinkin ottamaan kunnolla happea ilman, että nostin päätäni liikaa. Ja kun en nostanut päätäni liikaa, eivät jalatkaan tippuneet pohjaa kohti. Oli hieno tunne, kun uimalla pääsikin eteenpäin, eikä tarvinnut kaiken aikaa vain räpiköidä.
Toivottavasti tänään muistan, kuinka homma toimii. :)
Hetken uimistani seurattuaan opettaja tuli sanomaan, että jospa kokeilisin keskittyä vasemman käden liikerataan. Tehdä sen oikein rauhallisesti. Minä siis hengitän oikealta puolelta ja jotenkin keskityn vain hengittämään oikean käden tahdissa ja vasen käsi "tulee perässä". Vedin sitä veden pintaa pitkin ja tein käsivedon hätäillen. Tämä olikin sitten se ratkaiseva käänne! Kun keskityin oikein ajatuksella rauhoittamaan vasemman käden liikerataa ja nostamaan käden kunnolla veden pinnan yläpuolelle, uimiseen löytyi hyvä rytmi. Sen myötä pystyinkin ottamaan kunnolla happea ilman, että nostin päätäni liikaa. Ja kun en nostanut päätäni liikaa, eivät jalatkaan tippuneet pohjaa kohti. Oli hieno tunne, kun uimalla pääsikin eteenpäin, eikä tarvinnut kaiken aikaa vain räpiköidä.
Toivottavasti tänään muistan, kuinka homma toimii. :)
maanantai 5. marraskuuta 2012
Maanantai-illan nopeat
-Ajattelin siirtää vaa'an makkarista vessaan. Vessassa vaaka näytti 5kg enemmän kuin makkarissa. Vein sen takaisin.
-Kroolaaminen alkoi sujua, vihdoinkin. Tästä lisää huomenna. ;)
-Sukelsin altaanmitan, 25 metriä!
-Kroolaaminen alkoi sujua, vihdoinkin. Tästä lisää huomenna. ;)
-Sukelsin altaanmitan, 25 metriä!
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Viikko 44 ja vähän tulevaakin
Viime viikon liikunnat numeroina: 7,1 tuntia. Koostuen uinnista (2krt), juoksusta (2krt) ja erinäisistä muista jumppailuista, kuten joogasta, kävelystä, kuntopiiristä jne.
Juoksuohjelman suhteen oli helpompi viikko, joten lenkkejä tuli tehtyä vain 2, kun kun kolmannen korvasin uinnilla. Ensi viikolla pitäisi juostakin enemmän, mutta uimakoulu vaikuttaa siihen ja luultavasti ainakin pari lenkkiä jää väliin. Varsinkin, kun uimakoulua on ensi viikolla 3 iltaa. Joten jos juoksulenkkejäkin on ohjelmassa 4-5 ja vapaapäiviäkin olisi hyvä olla joskus, niin jotain pitää jättää väliin. Täysipainoiseen juoksuun päästäänkin takaisin sitten uimakoulun loputtua. :)
Huomenna aion taas aloittaa punnertamisen (tai tiistaina, en huomenna ehkä ehdi). Peukalo on niin parantunut viime viikon tapaturmasta, että sitä ei punnertaminen häiritse. Istumaannousutreenin aion jättää kesken ja korvata tuolla 8 min abs-treenillä, se on paljon mielekkäämpi. Eli sitä nyt joka toinen päivä (ti-to-la).
Ja paino. Tosiaan. Viime viikolla 90,4. Tänään 91,4kg, kiitos menkkojen. Toivottavasti ensi sunnuntaina oltaisiin jo alle 90kg. :) Tai edes siellä lähellä.
Juoksuohjelman suhteen oli helpompi viikko, joten lenkkejä tuli tehtyä vain 2, kun kun kolmannen korvasin uinnilla. Ensi viikolla pitäisi juostakin enemmän, mutta uimakoulu vaikuttaa siihen ja luultavasti ainakin pari lenkkiä jää väliin. Varsinkin, kun uimakoulua on ensi viikolla 3 iltaa. Joten jos juoksulenkkejäkin on ohjelmassa 4-5 ja vapaapäiviäkin olisi hyvä olla joskus, niin jotain pitää jättää väliin. Täysipainoiseen juoksuun päästäänkin takaisin sitten uimakoulun loputtua. :)
Huomenna aion taas aloittaa punnertamisen (tai tiistaina, en huomenna ehkä ehdi). Peukalo on niin parantunut viime viikon tapaturmasta, että sitä ei punnertaminen häiritse. Istumaannousutreenin aion jättää kesken ja korvata tuolla 8 min abs-treenillä, se on paljon mielekkäämpi. Eli sitä nyt joka toinen päivä (ti-to-la).
Ja paino. Tosiaan. Viime viikolla 90,4. Tänään 91,4kg, kiitos menkkojen. Toivottavasti ensi sunnuntaina oltaisiin jo alle 90kg. :) Tai edes siellä lähellä.
Teemana keskivartalo
Sitä tietää olevansa tuhon tiellä, kun selailee internetistä jumppavideoita ja kokeilee yhtä jos toistakin. Kaikki lähti siitä, kun muistin uusimmassa Fit-lehdessä olleen tasapainotreenin. Päätin kokeilla. Huomasin joidenkin liikkeiden olevan hyvinkin helppoja minulle (seistään varpaillaan, laskeudutaan kyykkyyn ja noustaan ylös, koko ajan varpaillaan) ja toisten hyvin vaikeita (toispolviseisonnassa nostetaan toinen jalka sivulle ja vastakkaisen puolen kättä ojennetaan myös sivulle). Tätä pitäisi muistaa tehdä aina silloin ja tällöin. Jos ei vaikka koko treeniä kerralla, niin joitakin liikkeitä.
Treenin aikana huomasin sen ottavan hyvin keskivartalon lihaksiin ja päätin vihdoin testata paljon puhuttua 8 min abs-treeniä, ja etsinkin youtubesta sen helpoimman version. Näitä on 3 eri tasoa, ja ohjeiden mukaan pitäisi tehdä aina pari viikkoa yhtä tasoa joka toinen päivä. Katsotaan, saisinko aikaiseksi. Ainakin tämä on monipuolisempaa ja siten minulle motivoivampaa kuin tehdä pelkkiä istumaannousuja.
Vatsalihastreenin jälkeen totesin, että tasapuolisuuden nimissä pitäisi treenata myös selkää. Ei muuta kuin hakuun "back exercise" ja valikoin tarjonnasta Fitness Blenderin selkätreenin. Selkätreenivideota en jostain syystä saa tähän, bloggerin youtubehaku kieltäytyy sitä linkittämästä. Mutta kyseessä on 25 minuutin treeni, välineinä käsipainot ja jumppapallo. Minä skippasin jumppapalloliikkeen, sillä jumppapalloni viettää aikaansa laatikossa vaatehuoneessa. :) Heidän kotisivuillaan on myös hurjasti muita jumppavideoita, joista joitakin varmasti tulen joskus kokeilemaan!
Illalla on ohjelmassa vielä palauttava kävelylenkki kaverin kanssa, huomenna uidaan taas! Suunnittelen jo, kuinka saan edes yhden viikottaisin uintikerran uimakoulun jälkeen ohjelmaani.
P.s. Paino oli viikko sitten 90,4kg, tänään 91,4kg. Syynä tietty aika kuukaudesta
Treenin aikana huomasin sen ottavan hyvin keskivartalon lihaksiin ja päätin vihdoin testata paljon puhuttua 8 min abs-treeniä, ja etsinkin youtubesta sen helpoimman version. Näitä on 3 eri tasoa, ja ohjeiden mukaan pitäisi tehdä aina pari viikkoa yhtä tasoa joka toinen päivä. Katsotaan, saisinko aikaiseksi. Ainakin tämä on monipuolisempaa ja siten minulle motivoivampaa kuin tehdä pelkkiä istumaannousuja.
Vatsalihastreenin jälkeen totesin, että tasapuolisuuden nimissä pitäisi treenata myös selkää. Ei muuta kuin hakuun "back exercise" ja valikoin tarjonnasta Fitness Blenderin selkätreenin. Selkätreenivideota en jostain syystä saa tähän, bloggerin youtubehaku kieltäytyy sitä linkittämästä. Mutta kyseessä on 25 minuutin treeni, välineinä käsipainot ja jumppapallo. Minä skippasin jumppapalloliikkeen, sillä jumppapalloni viettää aikaansa laatikossa vaatehuoneessa. :) Heidän kotisivuillaan on myös hurjasti muita jumppavideoita, joista joitakin varmasti tulen joskus kokeilemaan!
Illalla on ohjelmassa vielä palauttava kävelylenkki kaverin kanssa, huomenna uidaan taas! Suunnittelen jo, kuinka saan edes yhden viikottaisin uintikerran uimakoulun jälkeen ohjelmaani.
P.s. Paino oli viikko sitten 90,4kg, tänään 91,4kg. Syynä tietty aika kuukaudesta
torstai 1. marraskuuta 2012
Uimisen sietämätön ihanuus
Nyt on kaksi uimakoulukertaa takana. Ensimmäisellä kerralla käytiin läpi selkäkrooli ja rintauinti, ja pikaiset kylkikäännösharjoitukset. Eilen teemana oli vapaauinti. Ensin laudan kanssa potkuja, sitten laudan kanssa käsivedotkin mukaan ja lopulta kokonaissuoritus. Ja tiedättekö mitä, vaikka minun kroolaamiseni on aivan surkeaa, niin se on silti sata kertaa parempaa kuin vuosi sitten! Silloin jouduin melkein joka kerta huilaamaan altaan puolivälissä, kun kaikki meni sekaisin. Nyt pääsin jo altaanmitan kerralla. Mutta voi surkeutta, kun tiedostaa kaikki virheensä. Happea ottaessa pää nousee liikaa ja tulee sellainen "ryhävalas ponkaisee pintaan"-efekti, jolloin jalat tippuvat alas. Vasemman käden liikerata häiriytyy myös ja vedän sitä veden pintaa myöten. Laudan kanssa potkut menevät hyvin, enkä nosta päätä liikaa. Kokonaissuorituksessa sitten kaikkien asioiden yhdistäminen epäonnistuu. Olisipa jo maanantai, niin pääsisin harjoittelemaan lisää! Luin tekniikkaohjeista, että ei pidä keskittyä nostamaan jalkoja, vaan painamaan rintakehää alas, kuin uisi alamäkeen. Haluan päästä kokeilemaan! :) Uinti on siitä ihanaa, että siinä todellakin huomaa, kun homma sujuu. Aina parin potkun ajan tuntuu, kuin kiitäisin pitkin vedenpintaa.
p.s. Triathlonkuume nousee.
p.s. Triathlonkuume nousee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)