Rauhassa, rauhassa, rauhassa

Puolikuntoisenakin piti päästä uimakouluun, olihan nyt viimeinen kerta! Ja kandin merkki oli enää 200 metrin rintauinnista kiinni. Sinäänsä hassua, rintauinti on minulle kaikista helpointa. Mutta niin vaikeaa uida riittävän hiljaa. Aiemmalla yrityksellä pääsin kyllä vaatimusaikaan (alle 8 minuuttia), mutta yritin uida ihan liian nopeasti ja sen seurauksena rytmi katosi ja uin hetken pää pinnalla saadakseni henkeä -> suoritus hylättiin. Nyt muutaman päivän olen mielikuvaharjoitellut: tehnyt mielessäni rintauinnin potkuja ja käsivetoja, ajatellut liiiiiukuvani piiiiitkääään ja raaaaauhaaassa. Ja onnistuihan se! 200 metriä rintauintia ajassa 5 minuuttia, eikä tuntunut pahalta millään lailla. Muistin hengittää rauhassa, liu'un/uloshengityksen aikana laskin aina kolmeen ja sujui. Vauhtikin tuntuu olevan hyvää, pienillä tauoilla kilometri menisi vähän päälle puoleen tuntiin tauot mukaan laskettuna.

Kokonaisarvosanaksi uimakoulu saa kyllä täyden kympin. Vaikka ryhmä oli melko iso, sai jokainen henkilökohtaista opetusta oman tasonsa mukaan. Toiset harjoittelivat perhosuintia, toiset käännöksiä ja toiset rintauinnin potkuja. Edistyminen kuitenkin oli kaikilla suurta. Ensimmäisellä kerralla meissä taisi olla vain 2 tai 3, jotka osasivat uida pää vedessä, nyt viimeisellä kerralla kaikki. :) Kokeiltiin eri juttuja, välillä erilaisia hyppyjä, välillä hengenpelastusjuttuja jne.

Nyt uimakoulun jälkeisenä aikana pitäisi uida muutenkin. Vähän kaverin kanssa suunniteltiin, että käytäisiin kerran viikossa uimassa (hallille kuitenkin on matkaa n.30km). Kroolia minun ainakin pitää harjoitella, samoin käännöksiä. Ja sukeltaessa sitä, että lähtisin suoraan altaan pohjaan, enkä eteenpäin. Ja keväällä on uusi aikuisten uimakoulu. ;)