Lauantaiostokset

Sain eilen mukavan puhelinsoiton, ja suuntasinkin urheiluliikkeeseen ensimmäisenä asiana tänään. Hymyilytti heti, kun astuin ovesta sisään ja sain sanoa myyjälle, että tulin hakemaan suksiani, ne ovat kuulemma tulleet. Sainkin oikein asiantuntevaa palvelua, suksien sopivuus tarkistettiin (olivat myyjän sanojen mukaan nappipari!), voitelualueet merkittiin ja siteet kiinnitettiin. Varastosta etsittiin suksien kaupanpäälliset, eli hiihtoliivi ja juomapullovyö. Sitten sain sukset käteeni ja kassan kautta kotiin. ;)

Tuollaiset kaunottaret/komistukset siis kotiini kannoin. Jos pyörällä on nimi, niin pitäähän suksillakin, eikös? Nämä vielä hakevat omaansa, mutta olen varma, että tulemme kokemaan monta luistavaa kilometriä laduilla yhdessä! Nyt siis tarvitsee vain opetella voitelemaan kunnolla. Tai muistella, kuinka se tapahtuu, olen nimittäin joskus yläasteiässä vielä osannut voidella sukseni, mutta siitä on jo aikaa.

Anttilassa oli pakko myös pyörähtää sporttivaatepuolen kautta, ja minun oli Ihan Pakko ottaa mukaani yksi Reebokin t-paita. Oma paitani on harmaa, ja teksti lila. Mikään urheilupaita se ei ole, ja valitsinkin koon XL, pääasiallisena tarkoituksenani käyttää tuota kotipaitana. 

Äsken kävin juoksemassa viikonlopun pitkän lenkin, 1h40min. Päätin jo alussa, että kävelen välillä, sillä en ole pitkiä lenkkejä juossut pitkään aikaan. Juoksinkin aina 30 minuuttia, ja sitten 5 minuuttia kävelyä. Oikein sopiva tahti. Juostessani ajattelin, että tulisipa jo talvi, niin pääsisin vaikka hiihtämään välillä näitä pitkiä lenkkejä. ;) Juoksulenkillä testasin tuon hiihtoon tarkoitetun juomapullovyön. Ihan näppärä, tosin pullo ei oikein löytänyt omaa paikkaansa vyötäröllä. Tähän syynä ehkä se, että peukalovammani vaikeutti vyön kiristämistä. ;) Pullon korkkisysteemi on vähän hankala, se jää helposti auki, ja vettä roiskuu ulos. Kerran huomasinkin hihan olevan märkä ulkopuolelta, hyvin piti Craftin takki vettä! 

Huomenna pidän vapaapäivän, vähän venyttelyjä luvassa. Maanantaina alkaakin sitten tekniikkauimakoulu, joka tulee viemään juoksemiselta aikaa ainakin jonkun verran.

Ensimmäinen talven aiheuttama vamma

Koko päivän töissä katselin ikkunasta ulos, ja ajattelin, että onpa ihanaa, kun on lunta. Valkoista, pehmeää lunta. No, sitten tuli aika lähteä kotiin. Yrittäessäni päästä autooni sisälle, venäytin peukaloni. Se on kovin, kovin kipeä. Pihtiote onnistuu ja puristaakin voi, mutta taivuttelu ja pyörittely ei tunnu hyvältä. Todennäköisesti kuitenkin kyseessä on ihan vain venäytys, sillä kipu ei ole sietämätöntä, ja lievä turvotuskin on laskemaan päin.

Olen huomannut, että aina joskus voivottelen vaivojani liiaksi asti. Kuten nytkin, sormeen sattuu, niin kaikki tekeminen on no-no. Jättäisinkö juoksulenkin väliin, sormeen sattuu. Päätin kuitenkin lähteä, sillä kyseessä oli lenkki, jota olin odottanut koko viikon. 20min hölkkää, 3x5min vedot, 10min hölkkää. Alku oli surkeaa. Oli kylmä, ja hölkkäsin todella hitaasti, askeleet eivät sopineet alle ja kävelinkin pari askelta ihmetellen, että mistä nyt oikein tuulee. Kuitenkin, kun aloitin vedot, niin askel alkoi kevetä ja fiilis parantua. Juoksin nuo sellaista 6:30min/km vauhtia, ja itsekseni ajattelin, että seuraavalla kerralla voisin kokeilla nostaa vetojen vauhtia kerta kerralta, sillä lailla saisin itsestäni enemmän irti. Ainoa miinus ovat kenkäni, jalkojen ei kuuluisi olla lenkin aikana kipeät, eli voi olla, että menevät vaihtoon nuo. Ainakin pitäisi ostaa uudet nastat, pikkuisen tuntui lipsuvan liukkaalla.

Peukalovaivan takia punnerrushaaste jää nyt hetkeksi. Kokeilin, eikä painon varaaminen käden päälle tunnu hyvältä.

Ensilumi

Tänään maahan satoi ensilumi. Tai no, satoi ja satoi, sataa edelleen. Maassa on nyt muutama sentti tuota ihanaa valkoista ainetta. Teimme kaverin kanssa 8 kilometrin kävelylenkin, ja hymyilin varmasti koko matkan. Hymyilin koko päivän odottaessani lunta. Masentaa jo tieto, että kohta se sulaa ja muuttuu loskaksi. Mainitsinko jo, että pidän lumesta?

Long time, no yoga.

Parin viikon joogatauon jälkeen oli vähän plaaaah-fiilis lähteä joogaamaan. Onneksi lähdin. Oli nimittäin ihanaa. Uusi harjoitusohjelma (?), jossa oli paljon edellistä enemmän niska/hartia/selkävaivoihin apua tuovia asanoita. Tuntui todella hyvältä, auttoi juuri oikeisiin paikkoihin. Tosin loppurentoutus ei ollut minulle meditaatiota, minä mietin elämän suuria asioita. Tosin tuollainen silmät kiinni makaaminen on tällä hetkellä minulle rentoutumista joka tapauksessa. Hetki, jolloin ei tarvitse tehdä mitään.

Olen tehnyt uuden aluevaltauksen, jääkaapissa jähmettyvät ensimmäiset itsetehdyt proteiinipatukat.  Kaupan proteiinipatukat eivät saa kannatustani, ne maistuvat keinotekoisilta, ja lisäksi niitä saa jauhaa ja jauhaa kunnes leuat ovat aivan jumissa, eikä vieläkään patukkaköntti ole valmiina nielaistavaksi. Kuitnekin, aina kun törmään jossain blogissa jonkun mielipiteeseen "maailman parhaasta proteiinipatukasta", riennän ostamaan sellaisia - ja petyn. Niinpä päätin kokeilla itse tehtyjä. Ohje on jaanaban blogista. Tein ihan ohjeen mukaan simppeleitä, mutta näitähän voisi tosiaan maustaa vaikka ja kuinka, kuivatuilla marjoilla tai pähkinöillä, rusinoilla, kookoshiutaleilla, myslillä, eri makuisilla proteiinijauheilla jajajaja. Jospa söisin kuitenkin ensin nämä ensimmäiset ja jatkaisin kokeiluja sitten. ;)  Lisää reseptejä löytyy googlettamalla varmasti kymmeniä. :) Jos jollakulla on muuten hyvä resepti testattuna, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan.

Viikkokatsaus

Aaamupaino 91,0kg. Hissunkissun, mutta onneksi alaspäin, eikä enää ylöspäin. Syömiset ovat menneet välillä hyvin, välillä huonommin. Mutta ruokapäiväkirjan pito? Tuota tuota, ensimmäiset kaksi päivää muistin, sitten en. Uusi yritys nyt.

Haasteet. Dippihaasteen koettua epäonnea rannevaivojen merkeissä päätin, että kaksi haastetta kerrallaan on sopiva määrä. Eli nyt teen punnerrus- ja istumaannousuhaasteet loppuun, ja sitten palaan dippien pariin. Noiden tekemisessä on kuitenkin tekemistä, niin on helpompaa muistaa kaksi haastetta. Vatsalihashaasteessa aion siirtyä seuraavalle viikolle, mutta tiputtaa keskimmäiseen tasoon, jolloin haaste hieman helpottuu. Tämän viikon treenien perusteella olen tainnut valita liian korkean haasteen. Keskimmäinen sarakehan oli lähtötasotestissä 31-40 istumaannousua tehneille, ja viimeinen yli 40 tehneille. Minä tein tasan 40, ja valitsin viimeisen sarakkeen. Tiukkaa on tehnyt. Punnerrushaaste sujuu hyvin, haastetta alkaa löytyä ihan sopivasti. :)

Liikuntaviikko? 6 tunnin tavoite täyttyi, ja pitkästä aikaa juoksin paljon ja tasaisesti. Tai no, paljon ja paljon, 20 kilometriä. Kivaa oli, vaikka säät vaihtelivat hirmuisesti. Jotenkin vesisateen jatkuessa ja jatkuessa alkaa masentaa eikä lenkille huvittaisi lähteä ollenkaan. Kuitenkin, aina kun jaksoi lähteä, fiilis oli mahtava jälkeenpäin. Viikonloppuna on ollut ihanaa auringonpaistetta, ja eilen hymyilinkin lenkillä kilpaa auringon kanssa. Juokseminen oli mahtavaa, aurinko paistoi, ilma oli kylmän kirpeä, ja kaikki oli ihanaa. Niihin fiiliksiin oli hyvä lopettaa viikko, toivottavasti ensi viikkokin olisi hyvä. :)

Copycat

Blogimaailma on siitä ihmeellinen, että se on täynnä toinen toistaan parempia ideoita, ajatuksia ja inspiraatiota. Usein blogeja lukiessa syttyy pieni lamppu pään sisällä, tämähän voisi toimia minullakin! Niin on käynyt, jälleen kerran.

Quantina kirjoitti blogissaan ruokapäiväkirjasta aivan minun sanoillani. En ole koskaan innostunut kalorien laskemisesta enkä ruokien kirjaamisesta. Viime aikoina olen kuitenkin taas huomaamattani aloittanut napostelun. Vähän sitä, palanen tuota. Ei kai se nyt haittaa, eihän? Quantinan kirjoituksen luettuani totesin, että tätä minäkin tarvitsen. Kirjaan ylös jokaisen suupalan, niin tuleepahan mietittyä kannattiko. Tai kannattaako uudestaan? En kirjaa ruokia ylös nettiin, vaan ainoastaan pieneen kierrevihkooni. Syömisen jälkeen myös parin sanan analyysi syömisen syistä ja vatsan täyttymisestä. Ehkä viikkokatsauksen yhteydessä voisin julkaista ns. vikon huonoimman ja parhaan päivän, kiinnostaisiko ketään, vai jätänkö julkaisematta? Yhden myönnytyksen teen itselleni, jos tämä tuntuu vaikealta: välttämättä pakko ei ole kirjata ylös aamupalaa/lounasta. Ne ovat yleensä melko samankaltaiset ja terveelliset, ongelmat alkavat silloin, kun tulen töistä kotiin.

Aku kirjoitti punnerrusohjelmasta ja minä totesin, että tämän on pakko olla merkki siitä, että minunkin täytyy vihdoin ja viimein yrittää saada punnerrusohjelma tehtyä loppuun asti. Aina se on jäänyt kesken. Inspiraatiokseni latasin minäkin netistä punnerrussovelluksen, jonka ainoa huono puoli on, että se alkaa aivan alusta, eikä siinä ole mitään lähtötasotestiä. No, ensimmäiset harjoitukset ovat tuntuneet ihan hyviltä, joten ainakaan kyllästyminen ei iske liiallisen vaikeuden takia. Tein myös aloitustestin dippihaasteeseen, ja ensimmäisen treeninkin, mutta ranteeni eivät siitä tykänneet. Ehkä yritän uudestaan kaikista helpoimmalla tasolla. Jos ranteet antaisivat anteeksi ja tottuisivat kevyen aloituksen myötä?

Ja sitten ihan oma linkkivinkki, YHTS:n punttijumppa! Tämä pääsee kokeiluun illalla, toivon siitä apua niskahartiajumeilleni.

Tunnustus.

Tämä on niitä hetkiä, kun tekisi mieli työntää pää pensaaseen ja toivoa, ettei kukaan näe. Kävin aamulla vaa'alla. Lukema oli 91,9kg. En tiennyt olisinko itkenyt heti, vai vasta hetken päästä. Voisin pyöritellä päätäni ja selitellä, että menkkaturvotuksia. Niin kai, vähän onkin. Mutta suurin syyllinen löytyy oman pääni sisältä. Juoksukiellon ei olisi kiireistä huolimatta tarvinnut tarkoittaa totaalista liikkumattomuutta (vajaan kahden viikon sisään yhden käden sormilla laskettava määrä kävelylenkkejä ja pari metsälenkkiä). Kiireiden ja reissaamisen ei olisi pitänyt tarkoittaa huonosti syömistä. Selvästikin kiireiden iskiessä päälle, palaan helpommin vanhoihin huonoihin tottumuksiin.

Painonpudotus ei ole ollenkaan niin helppoa, eikä varsinkaan painon nousun estäminen. Silloin kun luulee jo hallitsevansa tilanteen ja osaavansa, ei osaakaan. Palaan siis taas perusasioiden äärelle, opettelen ja harjoittelen.

P.S. Latasin juuri puhelimeeni sovelluksen, jossa on punnerrustreenit seuraavalle 8 viikolle, tavoitteena 100 punnerrusta. Ensimmäinen treeni on edessä illalla.

Blogihiljaisuudesta päivää

Ei ole oikein ollut mitään kerrottavaa. Juoksu/liikuntakiellon myötä kuluneen viikon kohokohdaksi muodostui jooga ja pari kävelylenkkiä. Onneksi nilkan mystinen vaiva on selvästikin katoamaan päin, enää ei ole minkäänlaisia outoja tuntemuksia. Huomenna siis juoksemaan taas. :) Aloitan kuitenkin kevyemmällä viikolla, ettei tule jalalle liikaa rasitusta heti alkuunsa. Readerissakin on hurja määrä blogikirjoituksianne luettavana, käyn nyt niiden kimppuun!