sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Viikon viimeinen

Perjantaina koin uimakoulussa ahaa-elämyksen. Hengittää voi myös suun kautta. Tähän asti olen yrittänyt vetää henkeä nenän kautta, ja aina vetänyt vettä henkeen, eikä mistään ole tullut mitään. Ehkäpä se tästä.

Eilen olin jumppaamassa oikein ahkerasti. Keppijumppaa, kahvakuulaa ja venyttelyitä. Keppijumpassa huomasi, että ohjaaja ohjaa tuolla myös pumppia. Ja minulle heräsi pieni kiinnostus käydä joskus pumppia kokeilemassa. Onko kenelläkään kokemusta? Kahvakuulassa keskityttiin lähinnä "voimailuun", perusheilautuksia ei paljoa tehty. Kivaa oli silti, kuulan kanssa taitaa olla aina. Venyttelytkin tulivat tarpeeseen, oli kiva rauhoittua kahden tunnin aherruksen jälkeen. Ohjelmassa kyllä luki, että joogavenyttely, mutta en sieltä oikein joogaelementtejä löytänyt.

Tänään kävin pienellä hölkkälenkillä. Syystuuli melkein vei mennessään. Viikon ensimmäinen ja viimeinen juoksulenkki. Jos ensi viikolla ehtisi useammin, kun uintiakin on vain kaksi kertaa.

perjantai 28. lokakuuta 2011

I have to tell you..

Sain haasteen tunnustaa kahdeksan asiaa itsestäni, kiitos  Mappe!

1. Käytän eriparisukkia, sillä inhoan sukkien parittamista pyykin jälkeen.
2. Lapsena söin kermaviiliä maksamakkaran kanssa (jos joku kertoisi minulle, mitä ihmettä päässäni on silloin liikkunut).
3. Luin lapsena äärettömän paljon, usein monia kirjoja päivässä.
4. Pelkään, että laihduttamisen seurauksena rinnoistani tulee rumat riipputissit.
5. Olen äärimmäisen herkkä, otan kommenteista itseeni vähän turhankin paljon.
6. Huolehdin asioista aivan liikaa, vaikka yritänkin kertoa itselleni, että ei kannata.
7. Olen maailman surkein peruuttaja. En osaa peruuttaa edes suoraan.
8.  Minulla on usein suuria vaikeuksia erottaa oikeaa ja vasenta.

Tämä täytyisi antaa kai kahdeksalle eteenpäin, mutta niin kovin moni teistä on jo tämän tehnyt! Joten Niina C.mon ja Tata, olkaapa hyvät!

Jättipotti

Nyt oli vaa'alla aamulla sellainen jättipotti, että taidan laittaa loton vetämään huomiseksi! Jos nimittäin lotossa on samanlainen menestys, niin minä bloggaan ensi viikolla Karibian risteilyltä. ;)

Vaakalukemat olivat 96,8kg eli pudotusta viime perjantaihin -1,3kg!!!!!! Olen aivan ihmeissäni! Toki paino on ollut koko viikon laskussuunnassa, mutta että tulos oli näin upea! Tässähän ollaan enää vajaan kilon päässä ensimmäisestä kymmenestä kilosta! Toki, pieni skeptinen minä pääni sisällä muistuttaa, että eiköhän tälläinen vauhti pian hidastu, mutta ei sen niin väliä. Hidastukoon jos hidastuu, saa kyllä minun puolestani olla hidastumatta.

torstai 27. lokakuuta 2011

Koukku, suora, koukku

Ajatus kuntonyrkkeilyn vaihtamisesta Johonkin Muuhun kasvaa. Kahvakuulapäivät ovat sellaisia, että jo aamulla miettii, kuinka kivaa on päästä kuulailemaan. Tänä aamuna oli vain sellainen hnnngh, kuntonyrkkeilyä......-ajatus, eikä se muuttunut miksikään koko päivänä. Hyvä että sain vaihdettua vaatteet ja lähdettyä (kahvakuulaan lähden vaikka puoli tuntia liian aikaisin), eikä tunnin alkua odotellessakaan ollut mitään jeejee säkkiä hakkamaan-oloa. Ja täytyy myös sanoa, että en tarkoituksella ajattele kuinka en touhusta tykkää, vaan yritän olla positiivinen. Se ei vain oikein onnistu. Tunnilla oli ihan kivaa, mutta ei sieltä oikein lähde väsyneenä, mutta silti energiaa puhkuen ja seuraavaa viikkoa odottaen. Matkalla itseasiassa mietin, että olo on samanlainen kuin viime vuonna perusjumpassa käydessä: mennään nyt kun on kerran maksettu. (enkä muuten sitten edes yleensä mennyt) Ja se ei ole oikein. Liikunnan pitäisi tuottaa iloa, hyvää mieltä ja energistä oloa. Ei ehkä ihan joka kerta, mutta edes suurimmaksi osaksi niin.

Lainasinkin kirjastosta erään kuntonyrkkeilykirjan, siinä oli ohjeita kotitreeniin. Jos joskus sitten kotona hakkaisi ilmaa (säkkiä kun ei ole) ja kokeilisi vaihtaa kuntonyrkkeilyn johonkin mikä ehkä innostaisi enemmän.



Kuten peruutusharjoituksiin. Pimeässä. Mutkaisella tiellä.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Minä lennän, polskin ja uin!

Huomenna varmasti tietää, että jotain on tullut tehtyä. Päivän liikuntaohjelmana oli kahvakuulailua ja uimakoulua. Olen viihtynyt uimakoulussa todella hyvin! Ensimmäisellä kerralla teemana oli selkäkrooli, sitähän harjoiteltiin, harjoiteltiin ja harjoiteltiin. Tänään aloitettiin 200 metrin selkäkroolailulla ja loppuaika (eli reilu tunti) käytettiin rintauintiin. Ensin potkuja altaan reunalla, sitten potkuja laudan kanssa, sitten potkuja ja hengitystä laudan kanssa ja lopulta ilman lautaa. Ja eihän siitä mitään tullut! Hätäilen liikaa, vedän vettä henkeen jne. Onneksi kuitenkin edistystä oli havaittavissa, etenin todella surkeasta surkeaksi. ;) Tarvitaan siis harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua ja lisää harjoittelua!

Välineurheiluksi menee tämäkin laji, eilen ostettiin uimalasit (onneksi ei uidessa tarvitse katsoa peiliin, saattaisin kuolla nauruun) ja nyt on suunnitteilla uimalakin hankkiminen. Seuraavaksi varmaan räpylät?

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Sumuinen sunnuntai

Tänään tein sitten pitkän lenkin. Minulle pitkän lenkin. Ensin hölkkäilin 5 kilometriä (aikaan 39 minuuttia - sisältäen yhden kävelypätkääkin), sitten 1.6 kilometriä taktiikalla hölkkää 2 puhelintolpan väliä ja kävellen 1. Eli lenkin yhteispituus 6.6km, aikaa meni 52 minuuttia. :) Olen aika tyytyväinen, tuolla kävelyn ja hölkän vaihtelulla sai kivasti lisäpituutta lenkkiin ilman, että tarvitsi ajaa itseään aivan äärirajoille.

Sääkin oli mitä mainioin lenkkeilyyn, kauniin sumuinen sunnuntai. Oli hiljaista, lenkin aikana en tainnut nähdä muuta elävää eläinten lisäksi. Kuuntelin linnunlaulua, tuulen suhinaa, omia askeleitani ja hengitystäni.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Vaihtelu virkistää

Eilen kokeilin hölkkälenkillä intervalliharjoitusta. Eli alkulämmittelyjen jälkeen 1-3-5-5-3-1 minuutin spurtit, joiden välissä yhtä pitkä hitaan hölkän pätkä. Tälläistä kuulemma kutsutaan hienosti sanottuna pyramidiharjoitukseksi. :) Aikaa meni siis 36 minuuttia ja kilometrejä tuli n. 5. Pari minuutin-puolentoista kävelypätkää otin puolenvälin tietämillä. Ihan kivaa vaihtelua oli tämä tälläinen, tosin fiksuna ihmisenä en ollut hoksannut lenkistä tulevan näin pitkä - kilometreiltään siis. :D Saa nähdä millaisen lenkin huomenna teen.

Tänään pidin sisäliikuntapäivän.  2 x 6 minuutin kahvakuulasarja ja TV2:n Muokkaus-jumppa, joka sisälsi mm. kyykkyjä, punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä. Kahvakuulan kanssa keskityin katselemaan itseäni peilistä ja tekemään Oikein. Kyllä se siitä, peilistä huomasin katsovani hymyilevää naamaa aina kun tekniikka tuntui olevan kohdallaan!

Jännittää jo vähän, maanantaina alkaa seuraava tekniikkakurinpalautus, eli uimakoulu!

perjantai 21. lokakuuta 2011

Oppia ikä kaikki

Vaa'an lukemat tänä aamuna: 98.1kg, eli -200g viime viikkoon. Alaspäin ollaan menossa. Vaikka tuo viikon pudotus on pienehkö, niin tuntuu silti hienolta. Kolminumeroiset lukemat ovat jääneet taakse ja ensimmäinen -10kg alkaa olla kohta lähellä. Sitä odotellessa.  Tuntuu hienolta, että olen onnistunut. Paino tippuu ja kunto kasvaa. Hitaasti ja pienin askelin.

Olen huomannut päässeeni yli nopeiden saavutuksien vaatimisesta. En ahdistu vaa'alla, kun lukema ei olekaan tippunut -1kg eilisestä. Tiedostan sen, että paino saa välillä olla vähän enemmän, heilahtelut kuuluvat elämään. Yleissuunta painolla kuitenkin on alaspäin, se on tärkeintä.

Olen oppinut itselleni toimivia painonhallintajuttuja. Herkut ovat sallittuja, eikä niitä silloin tee mieli. Kahvipöydässä ei tee mieli maistaa kaikkea, tai ottaa kolmatta kakunpalaa. Leipominen on vielä hieman vaikeaa, omia leipomuksia tulee napsittua hieman liikaa. Maistan ihan pienen palan vain tulee mieleen turhankin usein. Tarkoittaako tämä, että olen uskomattoman hyvä leipomaan? Kaupasta ostettu suklaalevy tai keksipaketti saavat levätä kaapissa ihan rauhassa, toisin kuin silloin, kun yritin vielä kieltää kaiken hyvän itseltäni. Päädyin aina syömään herkkuja kuin hukkuva, joka haukkoo happea pinnalle päästyään.

Minulle sopii laihdutustavoitteen pilkkominen pieniksi annoksiksi. Kun aloitin, minulla oli matkaa normaalipainon ylärajalle 34kg. Ajatus siitä, että olen viikossa laihtunut 0.3kg verrattuna ajatukseen 34kg:n tavoitteeseen tuntuisi minusta murskaavalta, ahdistuisin ja luovuttaisin. Tiedän sen. Mutta kun jaan matkan osatavoitteisiin, niin projekti tuntuu miellyttävämmältä, tavoitteet ovat sellaisia joihin pystyn. Saan onnistumisen kokemuksia. Ensimmäinen -5kg on jo saavutettu, kolminumeroisista luvuista on siirrytty kaksinumeroisiin, vaikeasta lihavuudesta merkittävään lihavuuteen.

Liikkumisessa kaipaan tavoitteita. En saa itseäni lenkille ihan vain huvikseni. En tee vatsalihasliikkeitä, koska ne on kivojajee! Kaipaan tavoitteita, sitä, että urheilemiselle on Syy. Minulla on Tavoite. Tosin puolimaraton-tavoitteenkin pilkon paloiksi, ensin tähtään 10km juoksuun.

Tämä projekti opettaa. Painonhallinnan, liikkumistottumuksien ja syömistottumuksien lisäksi asioita itsestäni. Opin tuntemaan itseni paremmin. Huomaan mikä minulle sopii, mikä ei. Osan asioista opin kantapään kautta, osa tulee luonnostaan. Sitä tämä kuitenkin on, oppimista.

torstai 20. lokakuuta 2011

Suklaaylläri

Koska joulusuklaat ovat saapuneet kauppoihin (ja vielä on lokakuu, argh!) ostin piparisuklaata. Muistin sen olevan omnomnomnononom. H Y V Ä Ä. Söin kaksi palaa. Taitoin vielä toiset kaksi palaa. Oli makeaa. Jäi pöydälle. Mitä tämä on? Minä, herkkuperseistä herkkupersein, pullahiirien kruunaamaton kuningatar en pidä suklaasta! En ainakaan niin paljoa, että tarvitsisi pelätä puolikkaan levyn katoavan kitaan alta aikayksikön.

Aamulenkki

Tänään kävin taas aamulenkillä. Viime aikoina olen huomannut, että on hieman hankalaa nukahtaa uudestaan sen jälkeen, kun olen vienyt hevoselle aamuheinät. Niinpä päätin käydä juoksemassa. Mutta eivät taida olla nuo aamuiset juoksulenkit minua varten. Sykkeet tuntuvat nousevan paljon korkeammalle kuin illalla/päivällä juostessa, ja varmaan pitäisi verrytellä tavallista pidempään. Nytkin kyllä yritin tehdä pidemmän alkulämmittelykävelyn, mutta ei tuntunut olevan apua. Jos jatkossa tekisin aamulla vain kävelylenkkejä.  Tänään tein tuollaisen 3km lenkin aika hitaalla vauhdilla. Kyllä se kuitenkin maisemien puolesta on kivaa käydä aamulla lenkillä, aurinko nousee, ilma on raikasta, linnut laulavat ja missään ei näy ketään.

Nyt sitten ostoksille. :)

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Kahvakuulaseikkailut

Tänään tosiaan hain hieman jännitystä elämään ja vaihtelua rutiineihin suuntaamalla tavallisen kahvakuulatunnin sijaan Tervajoelle Outin pitämälle kahvakuulatekniikan peruskurssille.

Minähän en mitään navigaattoreita käytä, pikainen vilkaisu googlemapsiin ja eniron karttoihin ja eikun menoksi. Ylläripylläri, muutaman kerranhan sitä ajettiin harhaan. Loppuviimeksi löysin oikeaan paikkaan, mutta ovi oli hieman hukassa. Jännä homma, rinki rakennuksen ympäri niin löytyihän sekin. :D

Itse asiaan, kivaa oli. ISO kiitos Outille tälläisen järjestämisestä! Kun on ensin opetellut yksin kotona ja sitten käynyt isossa ryhmässä tunneilla, niin kylläpä vain sitä tekee asioita väärin, tai ainakin vähän sinne päin sen sijaan, että tekisi oikein. Käytiin läpi heilautusta, rinnallevetoa, vauhtipunnerrusta, työntöä ja tempausta. Tehtiin muutama sarja, saatiin hiki pintaan, naurettiin paljon. Ihan kaikki ei mennyt kaaliin ainakaan heti kerrasta, mutta ajatukset oikeasta tekniikasta muhivat pään sisällä. Nyt aionkin treenailla peilin edessä ja paljon. :) Saa nähdä millä lailla yöllä saa nukuttua, nytkin pitää hetken välein testailla vähän.

p.s. Huomisen shoppailureissun ostoslistalle kirjoitin juuri rannesuojat.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Kahvakuulaa ja zumbaa!

Nyt olisi luvassa bloggaajien oma kahvakuula+zumbapäivä Seinäjoella, lisätietoa Outin blogissa!

Kaikki mukaan, tiedossa on varmasti hauskaa!

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Run, llama, run!

Tänään tömistin menemään kuin höyryveturi, vauhti toki oli kuin gasellilla. Juoksulenkki 5km, aikaa meni 36 minuuttia. Syke korkea, samoin mieliala. Oli ihanaa juosta raikkaassa syysillassa tähtien ilmestyessä taivaalle ja kuun kurkistaessa taivaanrannan takaa. Juoksin myös hieman lujempaa kuin yleensä, viimeksi 5 kilometriin taisi mennä 42 minuuttia. Loppu oli kyllä hieman tiukkaa, mutta loppuun asti päästiin.

Juostessa mietin myös omaa liikunnallisuuttani. Pohdinnan taustalla oli lähinnä se, että mietin mikä tuossa kuntonyrkkeilyssä mättää, kun se ei aiheuta samanlaista iloa kuin juoksemaan tai kahvakuulailemaan lähtö. Mietin, voisiko olla niin, että juoksussa ja kahvakuulassa minulla on tavoitteita - kuntonyrkkeilyssä ei? Haluan juosta sen puolimaratonin ja treenaan sitä varten, kahvakuulailussa haluan jaksaa pidempiä sarjoja ja kehittyä, saavuttaa parempaa lihaskuntoa. Mitä minä kuntonyrkkeilyssä tavoittelen - täydellistä tekniikkaa? Lisäksi häiritsee ohjaajien vaihtuvuus ja "ohjauksen puute", tuntuu, että tunnit ovat samanlaista säkin hakkaamista viikosta toiseen.

Olisiko vaihtelu paikallaan? Olen maksanut kuntonyrkkeilyn jouluun asti, jos vaihtaisin sen sitten pilatekseen kevään ajaksi? Haluan edelleen kokeilla eri lajeja ja löytää sen oman yhdistelmäni.  Pilates voisi tuoda myös hyvää vastapainoa juoksun ja kahvakuulan yhdistelmälle.  Pilates -harjoittelu kehittää voimaa, kestävyyttä, liikkuvuutta, kehonhallintaa sekä kehotietoisuutta. Näin sanotaan pilatesyhdistyksen nettisivuilla, kuulostaa ihan hyvältä vaihtelulta, vai mitä olette mieltä? :)

Millaisia lajiyhdistelmiä teillä muilla on?

perjantai 14. lokakuuta 2011

Vaakavierailu

Perjantaiseen tapaan oli Virallisen Punnituksen aika, ja tänään vaa'alla oli oikein ukavia lukemia: 98.3kg. -0,4kg viime viikosta, voisi varmaan olla enemmänkin. Mutta kun viikonloppu meni takutessa syöpöttelyn ja flunssanalun kanssa, niin se siitä suuremmasta pudotuksesta sitten.

Eilinen kuntonyrkkeily aiheutti ajatuksia. Jotenkin lähteminen oli todella vaikeaa, mutta itse tekeminen mukavaa. Yritin sitten pohtia mikä sen lähtemisen vaikeuden aiheuttaa. Voisiko syynä olla se, että tuolla kurssilla on 4 vaihtuvaa vetäjää, jotka välillä eivät itsekään tiedä mitä edellisellä kerralla on tehty. Ja jokaisella on erilainen tyyli, toiselta saa kommenttia tekniikasta, toiselta ei. Toiset teettävät enemmän lihaskuntoa kuin toiset. Mutta yleisesti minua häiritsee se, että vaikka meitä on ryhmässä alle 10 henkeä ja säkkiä hakataan melkein tunti, niin eilenkin sain tasan kaksi kommenttia lyömisestäni leukaa vähän alas ja hetken päästä ota enemmän kroppaa mukaan. Minulle olisi tärkeää saada kommenttia lyönkö oikein, onko ranteen asento hyvä jne. Ja kun vielä olen hieman ujo kysymään, että teenkö oikein, niin hienoa! Mutta ehkäpä se tästä, kun kertoja on enemmän alla ja varmuus omasta tekemisestä lisääntyy.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Muistakaa heijastimet!

Syyshämärät tulevat äkkiä ja illat pimenevät nopeasti. Ostin tänään uuden heijastinliivin (edellinen katosi muuttotohinoissa) ja oli kyllä monta kertaa turvallisempi olo lenkillä. Vielä kun saisin hommattua sen otsalampun, niin näkisin mihin olen kulkemassa. :) Vastaan tuli parikin lenkkeilijää tummissa vaatteissa ilman heijastimia, ei niitä tuolla tummissa syysilloissa autostakaan huomaa. Kyllä heijastin vain on halpa henkivakutus täällä katuvalottomassa periferiassa. Itse olen ollut melko fanaattinen heijastimien kanssa varsinkin sen jälkeen, kun melkein ajoin autolla jalankulkijan yli. Katuvalottomalla alueella lenkkeilijää ei oikeasti huomannut O L L E N K A A N ennen kuin tämä oli aivan kohdalla. Onneksi ehdin väistää viime hetkellä. Jos tälläkin jalankulkijalla olisi ollut heijastin, ei olisi viime hetken väistöliikkeitä edes tarvittu.

Tein ihan peruslenkin, 3km hölkkää, lenkin kokonaismatka 4.2km ja aikaa meni 40minuuttia. Hölkkäilin ihan hiljakseen ja sykkeen noustessa turhan ylös kävelin reippaasti sellaisen 100metrin pätkän. Kyllä huomaa, että tässä on ollut taukoa juoksemisessa, nyt pitäisi saada tähän touhuun säännöllisyyttä taas, toivottavasti ei tule flunssa päälle eikä ja jalka pysyy kunnossa.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Havuja perkele!

Lipsuu, lipsuu. Viikonlopun ajan olen kärsinyt sellaisesta semialkavaflunssa-olosta. Oireisiin kuuluvat hieman humiseva pää, pikkuisen tukkoinen nenä ja semisti karhea kurkku. Kaikki nämä yhdessä aiheuttavat sen, että mitään hikiliikuntaa ei tee mieli suorittaa sairastumisen pelossa. Toisaalta sohvalla istuminen aiheuttaa lievää v*tutusta liikunnanpuutteessa. Toisaalta, sohvalla oli pakko istua, sillä opparia oli pakko saada kirjoitettua. T

Tämä sohvalla istuminen aiheutti myös pientä lipsumista ruokavaliossa. Eihän siihen kuole, jos syö pari sipsiä? Eihän? Pari lisää.. Ja muutama vielä. Ja perjantaina leivottuja muffinseja piti syödä yksi... Ja kaksi... Kolmaskin. Eikä se kahvin kanssa haittaa mitään, jos ottaa keksin tai kaksi. Hesevierailulla sentään olin T O D E L L A terveellisen ruokavalion kannalla ja testasin burgersalaatin. En muuten ikinä ole maistanut yhtä pahville maistuvaa pihviä kuin tuo. Peittyykö hampurilaispihvin mauttomuus hampurilaisessa majoneesiin ja muihin täytteisiin, en koskaan ole kiinnittänyt asiaan huomiota, mussuttanut vain menemään. Enpä tosin hetkeen ole Hesessä/mäkkärissä/tms vieraillutkaan.

Tänään sitten revin itseni liikkumattomuudesta ja vahdin herkkujen määrää. Ylen Jumppa-ohjelman balletone-jumppa oli sopivan "helppo" aloitus. Mutta kiva huomata oma edistyminen tässäkin, vatsalihaksia on alkanut löytyä, kun istumaannousutkin sujuvat repimättä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että huomasin tämän vanhoihin tapoihin luisumisen näinkin nopeasti. :)

Nyt tervehdytän itseäni lämpimällä juomalla, syksyn ensimmäiset glögit.


perjantai 7. lokakuuta 2011

Mittailuja ja faktatietoa

Day 30 - 10 facts about you! And now, what are your stats? 

Tänään mittailin kaikki lukemat uudestaan ja totesin luottavani enemmän vaakaan kuin mittanauhaan, sen verran epäröintiä oli. Mittasinko viimeksi tästä, vai vähän ylempää? Joka tapauksessa, tässä tuloksia (suluissa muutos 1.9 tilanteeseen)

vyötärö: 104cm (-5cm!)
lantio: 112cm (-2cm)
reisi: 66/66 (-1cm)
pohje: 40/39 (-1,5cm)
käsivarsi: n. 35cm tämä on muuten jotenkin käsittämättömän vaikea mitata yksin
rintojen päältä/rintojen alta: 112cm/90cm (-3cm/-4cm)

Ihan mukavilta tulokset kuulostavat, mutta tosiaan en ole aivan varma olenko mitannut täysin samoista kohtaa, joten tuloksissa voi olla senkin takia heittoja.

Ja niin, vaa'an lukemat olivat aamulla 98,7kg. Kahden viikon takaiseen lukemaan -0,5kg.

10 faktaa:

1. Halusin pienenä ballerinaksi ja luin innoissani kaikki baletista kertovat kirjat, jotka löysin. Sittemmin tajusin olevani liian pitkä ja painava ballerinaksi. Edelleen haaveilen, josko joskus pääsisin kokeilemaan aikuisbalettia (vaikka olenkin jäykkä kuin rautakanki).
2. Minulla on oma hevonen. En ole aivan varma, onko se tässä blogissa koskaan tullut esille. :D Mutta tosiaan, oma ruunanrupsukka löytyy omasta pihasta.
3. Harrastan intohimoisesti neulomista - tällä hetkellä kesken on vauvan villapaita, 3 paria sukkia ja yksi huivi.
4. Rakastan viherkasveja, mutta en taida olla mikään luonnonlahjakkuus. Tosin nyt en ole hetkeen saanut yhtäkään kasvia hengiltä, joten toivoa siis on, ehkä.
5. Minun pitäisi tälläkin hetkellä kirjoittaa opinnäytetyötä, mutta ilmeisesti blogi on paljon jännempi.
6. Olen oppinut käymään vaa'alla päivittäin hermostumatta ja huolestumatta painon muutoksista, mitä sitten, jos tänään vaaka näyttää 200g enemmän kuin eilen, se kuuluu asiaan.
7. Olen useiden ihmisten mielestä rohkea, sillä uskallan tehdä asioita yksin, ilman kaveria. Itse olen omasta mielestäni ujo, ja teen asioita yksin (harrastukset yms) ihan vain siksi, kun en löydä samanhenkisiä kavereita.
8. Pelkään puhelimella soittamista vieraille ihmisille. Hoidan asiat mieluiten sähköpostilla tai tekstiviestillä, puhelin on jotenkin kammottava laite.
9. Olen hulluna kenkiin. Varsinkin korkokenkiin.
10. Isona minusta tulee maitotilan emäntä.
 

torstai 6. lokakuuta 2011

Veden alla huudan ääneen sen kaiken

Ilmoittauduin aikuisten uimakouluun - tekniikkaryhmään. :) Lapsena tuli koluttua melkein joka kesä jonkinmoisia alkeisuimakouluja, ja jokunen merkkikin tuli varmaan suoritettua - en enää muistakaan. Uimisesta olen aina tykännyt, se on rentouttavaa ja tehokasta yhtä aikaa. Olen vain tiedostanut useammankin ongelman - uin lähinnä rintaa pää pinnalla ja hengitystekniikkani on väärä, pelkään veden menemistä nenään. Silloin vähäinenkin tekniikka hajoaa välittömästi ja jään räpiköimään paikalleni.

Nyt toiveena onkin oppia oikea hengitystekniikka, ja oikea rintauinnin tekniikka sekä muita uintityylejä. Lisäksi haaveilen oppivani uintikäännöstekniikan. Hieman myös pelottaa, mahdetaanko tuolla hyppiä, pelkään mahalaskuja. :P

Tiedossa on siis kuukauden aikana 10krt (vuoroviikoin 2 tai 3krt) 1,5 tuntia uimakoulua, eikä hintakaan ole opiskelijalle paha - 40 euroa. Toivottavasti tästä saisi myös inspiraatiota jatkaa uimista jatkossakin, nyt on taas tullut uitua harvemmin, kun halli on kaukana. Mutta pitäähän sitä sitten pitää opittuja taitoja yllä. ;)

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

kauneus

Day 29 - Your definition of beauty.

Kauneus on katsojan silmässä. Mielestäni kauneutta ei voi määritellä ulkonäöllisesti. Ei sillä ole väliä onko laiha vai lihava, pitkä vai laiha, blondi vai brunette. Ei ole väliä onko hammasrivistö suorassa ja pyykkilautavatsa timminä. Riipputissit tai vararenkaat vyötäröllä - mitä sitten? Kauneus tulee sisältäpäin. Itsevarmuus on kauneutta. Oli ihminen minkä näköinen tahansa, jos hän on tyytyväinen itseensä ja kantaa kroppansa ylpeydellä, eivät ulkoiset ominaisuudet vaikuta. Silloin kun ihminen on onnellinen ja itsevarma, hän on kaunis ja säteilee kauneutta ympäristöönsä. 

Mahtava fiilis

Tänään ehdin pitkästä aikaa ajoissa kahvakuulatunnille. Autosta ei ollut akku tyhjänä, eikä rengaskaan räjähtänyt. Sain kaikessa rauhassa vaihtaa vaatteet, hakea jumppa-alustan, valita paikkani ja jopa odotella hetken. Otin tunnille mukaan eilen ostamani uuden 10kg kuulan ja hain varastosta sille kaveriksi 8kg kuulan.

Ai että, kun oli I H A N A A. 10kg:n kuulalla jaksoin sarjat paljon paremmin kuin viimeksi 12kg:n kuulalla. Yhden käden liikkeitä tein vuorotellen molemmilla, osa 10kg ja osa 8kg kuulilla. Vasta aivan viimeisellä minuutilla alkoi reisissä heilautuksia tehdessä tuntua, että saako jalkoja enää suoraksi. :D Fiilis oli ihan huippu, syke nousi ja hiki lensi, mutta ihan mahtava olo. Sanoinko jo, että oli ihan huippua? Kyllä se vain näköjään vaikuttaa paljon, että ei tarvitse juosta tunnille hiki hatussa ja huolissaan ehtimisestä. Vaikka ennen tuntia hieman huolehdinkin, että kuin kamalaa tästä tulee, kun menkat alkoivat päivällä, mutta eihän menkkoja enää muistanutkaan kun vauhtiin pääsi!

Niin tosiaan, muistinko mainita, että oli ihan mahtavaa?

tiistai 4. lokakuuta 2011

Hölkästä juoksuksi

Olen lukenut netistä usealtakin keskustelupalstalta keskustelua siitä, että millaista vauhtia voi sanoa juoksuksi, mikä on vielä hölkkää? Itsekin olen "virallisia määritelmiä" etsinyt ja todennut, että ei niitä löydy. Toisen lähteen perusteella 7km/h on hölkkää, toisen mukaan ripeää kävelyä. Tänään päätinkin vähän testata itseäni, kun juoksukoulun ohjelmassa luki, että juokse rento ja rauhallinen 15 minuutin lenkki. Päätin unohtaa nuo rennon ja rauhallisen, ja pinkaista 15 minuuttia niin lujaa kuin vain jaksan.  Alunperin ajattelin yrittää 2,5 kilometriä, mutta luovuin ajatuksesta ja pinkaisin 2km. Aikaa kului 12:50, joten juoksin ehkä lujempaa kuin koskaan! Viimeiset parisataa metriä tekivät kyllä todella tiukkaa, mutta alkumatkasta hetken aikaa tunsin, että jalat rullaavat kevyesti ja kauniisti ilman minkäänlaista vaivanäköä. Oli kyllä hauska vauhtikokeilu, tuntuu, että tavallisesti hölkkäilen eteenpäin tasaisen varmasti sitä tasaisen samaa hölkkätahtia enkä vahingossakaan yritä juosta lujempaa.

Täytyy taas kehua sykemittaria. Tykkään hirmuisesti sen Virtual Partner-toiminnosta, johon syötetään juostava matka, ja joko haluttu loppuaika/vauhti. Juostessa mittari näyttää, ollaanko edellä tavoiteaikaa, tavoiteajassa vai jäljessä. Lisäksi tuohon voi ohjelmoida omia harjoituksia, esim. intervalleja, tykkään!



Day 28 - Do you want that “gap” between your legs? Why?
Haluanko, että reiteni ovat kaksi tulitikkua? Ei kiitos, haluan näyttää terveeltä.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Maanantai.

 Eilen hölkkäsin taas 5 kilometriä. Aikaa kului. 42 minuuttia. Oletettavasti siis rollaattorimummokin menee ohi, mutta olipa kiva kun sai taas pitkästä aikaa juoksua pitkän matkan, eikä jalka tänään vielä ainakaan osoita kiukuttelun merkkejä! Tänään sitten jumppasin taas Jumppa-ohjelman kanssa, saas nähdä kuinka kipeät vatsalihakset huomenna on.

Day 26 - What excites you most about reaching your ugw?
Minä olisin normaalipainoinen. Minun ei tarvitsisi kaupassa miettiä, että onko täällä isoja kokoja, riittävän isoja kokoja. Mutta kaikkein entien odotan sitä, että minä olen hyväkuntoinen ja onnellinen ihminen, tyytyväinen itseeni.
Day 27 - How do you deal with being around food?
Öö häh? Valmiisen pöytään tullessa katson mitä on tarjolla ja valikoin syömiseni sen perusteella - puoli lautasellista salaattia, sitten hieman perunaa/riisiä/pastaa ja lisukkeita. Viipale leipää ja lasi maitoa. Itse ruokaa laittaessa osaan laittaa itse terveellistä ruokaa, sellaista mitä haluan ja tarvitsen. Pahin ongelmani ruoan suhteen oh ehkä se, että jos edessä on kipollinen karkkia/keksiä tms, niin en aina osaa olla napostelematta.


lauantai 1. lokakuuta 2011

Paluu arkeen

Hautajaiset olivat kauniit. Pienet ja kauniit. Lämminhenkiset. Naurettiinkin. Sellaiset, joista isä olisi pitänyt - luulisin. Isän hauta on kauniilla paikalla. Tuntuu vain niin lopulliselta puhua isän haudasta. Liian lopulliselta.

Eilen oli sattuneista syistä vapaapäivä liikunnastakaan. Tänäänkään en ole tehnyt mitään. En edes purkanut vaatekassia. Ehkä huomenna. Huomenna aion myös hölkätä uudestaan vitosen, toivottavasti on yhtä kaunis syyssää kuin tänään ja eilen. :)

Day 23 - Did the media play a role in your wanting to lose weight?
Ei voi toki kieltää. Medialla on niin suuri vaikutus, kun televisiossa, lehdissä, mainoksissa näkyy pelkästään XS-koon naisia, alkaa helposti toivoa, että olisi itsekin yhtä hoikka, pienireisinen, timmivatsainen ja valkohampainen. Onneksi olen kuullut asiasta nimeltä photoshop ja tiedän, että todellisuus ei ole aina sitä miltä näyttää. Niinpä todelliset syyt laihdutukselle ovat omassa päässä, eivät ulkopuolelta.

Day 24 - How do you feel about the terms pro-ana/pro-mia



Nämä ovat ehkä minulle hieman vieraammat termit, sillä oma laihdutukseni ja elämänmuutokseni on terveellä pohjalla, en ihastele kylkiluita, oksentamista, syömättä jättämistä tai loputtomia kuntopiirejä. Minua oikeastaan surettaa ja harmittaa ihmiset, joille nämä asiat ovat todellisuutta. Haluaisin, että hekin voisivat löytää terveen tavan hallita painoa. Hmm, kuulostipa uskonnolliselta.

Day 25 - Have you ever purged? If you have describe your first experience.
 Oksentanut laihtuakseni? En koskaan. Ei kuulu minun tapoihini laihduttaa.