tiistai 30. elokuuta 2011

Tavoitehousut!

Nyt minullakin on tavoitehousut! Tässä taannoin eräällä ratsastusvarusteiden nettikaupalla oli huima ale, kuolaamani ratsastushousut olivat -65% alessa, lähtöhinta 70 euroa oli vaihtunut alle 30 euroon. Ja tuota, pakkohan se on ostaa, kun halvalla saa, eikö? Vaikka omaa kokoa ei olisikaan, vaan isoin koko olisi 44. Ainahan sitä voi toivoa, että koot ovat isoja, eikö?

No, ne pöksyt saapuivat tänään. Joo-o, ne ovat hienot, mutta ei toivoakaan, että napit menisivät kiinni! :D En edes kehtaa ottaa kuvaa siitä, kuinka kamalalta ne päälläni näyttävät! Palataan asiaan ehkä... 10 kiloa laihempana.

Liikuntapitoista

Nyt on ilmoittautumiset hoidettu - ensi viikolla aloitan kahvakuulatunnit ja sitä seuraavalla viikolla alkaa kuntonyrkkeily! Odotan kumpiakin innolla, on ihanaa päästä opettelemaan uusia juttuja kahvakuulan kanssa (ja kokeilla painavampaa kuulaa jne), uusista jutuista saa varmasti hyvää tukea kotiharjoittelua varten. Aion jatkossakin pyrkiä 2-3 treenikertaan viikossa, eli 1 krt ohjattuna ja kaksi itsenäistä. :)

Eilen testasin jalkani kuntoa. Viime viikollahan kävelylenkillä testasin hölkkää, ja jo kolmen askeleen jälkeen totesin hölkkäämisen pelkäksi haaveiluksi. Eilen sitten otin lenkillä ensin 50 metrin hölkän - ei mitään, sitten 100m hölkän - ei mitään, sama toisen kerran ja lopulta vielä 250 metrin hölkän temmonvaihteluilla, eikä vieläkään mitään! Tänä aamuna jalka kyllä kertoi, että eilinen oli ehkä liikaa, mutta hei, hienoa toipumista! Jos ensi viikolla saisi jo vähän pidempiä matkoja juoksenneltua :)

Tänään tuli harrastettua hyötyliikuntaa - käytiin hakemassa syksyn viimeiset mustikat! Parissa tunnissa sain kokoon n. 5 litraa mustikoita. Iltahan sitten kului telkkaria katsoessa ja mustikoita siivotessa. Huomenna ajattelin tehdä mustikkakukkoa (ja annan itselleni herkutteluluvan, se syödään kermavaahdon kanssa!). Tosin täytyihän illalla sitten tehdä kahvakuulatreeni + vatsalihaksia.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Don't give up

Kyllä ihmislapsen mielialat vaihtelevat. Eilen aamulla itkin miehen kainalossa, että olen ruma, kamala läski akka. Ja jotenkin koko päivän mielessä kaihersi pelko siitä, että onnistuuko tämä mun elämäntapamuutos, pystynkö mä laihtumaan, entäs jos tää kaikki epäonnistuu, lihon takaisin ja petyn hirmuisesti?

Tänään mietin, mistä tuo kaikki epävarmuus tuli. Tulin siihen lopputulokseen, että alitajunnasta kumpuavat muistikuvat edellisestä "onnistuneesta" laihdutuskuurista, jolloin pudotin painoa jostain 89kg-80kg. Alle 80kg:n en sitten päässytkään, en millään. Paino yksinkertaisesti EI tippunut, sitten alkoivat opiskelutkin jne ja laihdutus jäi, ja lihoin. Voisiko siis mieleni muistaa tämän, ja pelätä nyt, että en pääsekään alle 100kg:n?

Päätin sitten, että minähän en luovuta. Että nyt lähtee. Tempaisen painon alle 100kg:n ja näytän itselleni, että se myös jää sinne! Hyvänä alkuna tälle toimi kahvakuulatreeni, huomasin myös 6kg kuulan tuntuvan jo välillä kevyeltä!

perjantai 26. elokuuta 2011

Huono fiilis.

Tänään ei tullut liikunnasta hyvää fiilistä. Jäi vain vähän ankea fiilis. Kävin siis eräällä kuntokeskuksella avoimien ovien viikon kunniaksi spinning+vatsa-peppu-yhdistelmäjumpassa ja bodyflow'ssa. Jo ennen kuin pääsin salille asti, mietin, että josko kääntyisin kotiin. Minulla on jonkinasteinen kammo kaikenlaisia kuntosaleja kohtaan, tunnen itseni niin norsuksi ja eksyneeksi.

No, pääsin salille, löysin jopa toimistonkin, josta tuntiliput haettiin. Paska fiilis iski välittömästi, kun kuntosalin puolelta kurkkaa pitkä ja hoikka (tietenkin) tyttö, katsoo minua päästä varpaisiin ja nyrpistää nenäänsä. Päätin kuitenkin olla luovuttamatta.

Spinning-salin löydettyäni totesin, että olin ainoa ei-laiha ja timmi tunnille tulija. Tunnilla huomasin, että olen ainoa, joka hikoilee kuin sika. Muut senkun vain pyöräilivät eteenpäin. Lisäksi en kokenut ko. lajia omakseni, kuntopyörää voin kyllä polkea esim. telkkaria katsoessa tai musiikkia kuunnellen, mutta en tuolla lailla salissa muiden ihmisten seurassa.

Jäin vielä bodyflow-tunnille, kun alunperin olin niin päättänyt. Se sentään meni paremmin, tosin havaitsin taas, että venytellä täytyisi enemmän. Mutta kaikenkaikkiaan jäi hieman sellainen surkea fiilis, enpä taida edelleenkään aloittaa punttisalilla käymistä.

Tippuu tippuu!

Se on kuulkaas rakkaat kanssabloggaajat sillä lailla, että viime viikosta pudotusta on -900g! Eli tämänhetkinen lukema on 100.4kg. Nyt on ensimmäinen -5kg takana, ja BMI on tippunut vaikeasta lihavuudesta (36,7) merkittävään lihavuuteen (34,7). Matka on pitkä, mutta pikkuhiljaa, gramma grammalta! Ensi viikon tavoitteena on päästä alle satasen, niin saisin laittaa sykemittarin tilaukseen. ;)

Aamulla vietin hetken jos toisenkin peilin edessä ja mietin, että mistä tuo 5kg on lähtenyt. Taitaa olla vyötäröltä, housut tuntuvat menevän helpommin kiinni. ;) Tulin myös siihen tulokseen, että nämä viimeisimmät ylimääräiset kilot ovat kertyneet juuri vatsaan. Silloin joskus, 80-90kg painavana olin lähinnä vain iso. Siis tiedättehän, isot reidet, isot pohkeet, isot tissit jne. Eli ylipaino kertyi tasaisesti ympäri kroppaa. Nämä viimeiset 15kg ovat sitten kasvattaneet lähinnä vatsamakkaraa.

torstai 25. elokuuta 2011

Hyvä naiset! Vielä jaksaa!

Tajusin tänään, että mikä liikunnasta tekee niin kivaa. Se tunne, kun ylittää itsensä, jaksaa ja jaksaa, ja jaksaa vielä muutaman toiston. Se tunne, joka liikunnan jälkeen saa hymyn leviämään korvasta korvaan ja fiilistelemään.

Olin tänään piloxing-tunnilla. Uskomattoman kivaa! Piloxing on siis yhdistelmä nyrkkeilyä ja pilatesta, tunti oli uskomattoman vauhdikas, juomataukoja ei pidetty. Liikkeissä vuorottelivat erilaiset nyrkkeilyn iskut ja lyönnit, sekä pilates-tyyppiset liikkeet. Lopputunnista vielä tehtiin lattialla hetki vatsalihas- ja pakaraliikkeitä. Rankkaa, mutta ihanaa. Hammasta purren jaksoin, jaksoin ja jaksoin. Paidassa ei tainnut tunnin jälkeen olla yhtäkään kuivaa kohtaa, mutta nautin joka hetkestä. Piloxing oli minulle oikean tyyppistä liikuntaa, nopeaa ja vauhdikasta, mutta ei pitkiä ja vaikeita askelsarjoja (kuten vaikka zumbassa välillä). Pysyn siis kahden vasemman käteni ja jalkani kanssa hyvin mukana. Pidän tuollaisesta vauhdikkaasta ja raskaasta liikunnasta, koska se pakottaa keskittymään. Tunnin ajan saa unohtaa kaiken muun, keskittyä vain itseensä ja kroppaansa.

Valitettavasti tuo oli vain näytetunti, joten jatkoa piloxingille ei ole luvassa, korkeintaan satunnaisesti. Tuo herätti kuitenkin kiinnostuksen aloittaa kansalaisopistossa kuntonyrkkeily, se voisi olla hyödyllistä minulle. Koska istun paljon koneella (tai neulon), hartiani ovat usein jumissa. Eivätkä nämä yli-isot rinnatkaan paljoa asiaa helpota. ;) Lisäksi aion syksyllä käydä kerran viikossa ohjatuilla kahvakuula-tunneilla. Luulen, että siitä on hyötyä kotiharjoittelulle, oppii ainakin tekemään uusia liikkeitä oikein, eikä vain vähän sinnepäin.

Millaisia liikuntasuunnitelmia teillä on syksyn varalle? Aiotteko aloittaa jotain uutta? Tai onko jollakulla kokemuksia kuntonyrkkeilystä?

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Kuulumisia

Penikka vaivaa edelleen, joten juokseminen on pois listalta. Eilen kävin kävelylenkillä (45min), jonka jälkeen askartelin hevoselle uutta laidunta (kävelyä n. 2h), siitä ei vaivaantunut millään lailla, mutta heti kun kokeilin juoksuaskelia, niin ottaa kipeää. Samoin, jos jollain tietyllä lailla varaan painoa jalan päälle, niin sattuu. Tällä viikolla siis ohjelmassa kotijumppaa ja ilmaisia kuntokeskuksen näytetunteja (huomenna piloxing, perjantaina spinning + bodyflow).

Tänään kotijumpassa oli vuorossa punnerruksien eka treeni, meni suht koht hyvin, vikalla kierroksella tein 10 naisten punnerrusta. Ranteet vähän vaivasivat, en tiedä oliko minulla väärä tekniikka tms? Vatsa-akatemian eka treenikin oli suht näppärä, liikkeet eivät olleet hurjan vaikeita, mutta kyllä nekin tuntuvat tuolla. ;) Kahvakuulan kanssa sain taas hien virtaamaan ihan käsittämättömästi ja sykkeet nousemaan pilviin. On se vaan niin kivaa!

Paino. Näyttäisi olevan ainakin vielä laskusuunnasta, vaikka alkuviikosta näkyikin tähtitieteellisiä lukemia viikonlopun mässäysten jäljiltä! Toivottavasti pian pääsisin sen 100kg:n rajan yli ja saisin tilata sykemittarin. :)

Eilen koin hetken aikaa ahdistusta siitä, että paino tippuu niiiin hitaasti - n.2kg kuussa. Sain sitten kuulla, että jos laihduttaa kuten minä - eli lisää liikunnan määrää ja syö terveellisesti, mutta ei noudata mitään tiettyä kalorimäärää, niin paino tippuukin varsinkin aluksi hyvin hitaasti. Eli ehkäpä minäkin tästä hoikistun! :) Lisäksi, vaikka -2kg kuussa kuulostaa pieneltä, niin se on -24kg vuodessa! Kelpaa hyvin mulle.

perjantai 19. elokuuta 2011

Punnitus

Pikainen päivitys: viikossa on tippunut 500g, paino tänään 101,3kg! Viikonloppu menee taas vähän hunningolle, mutta ensi viikolla skarpataan.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Nyt sattuu.

Kävin äsken lenkillä, ohjelmassa oli "juokse 20 min. Juokse 5 x 1 min täyttä vauhtia ja muuten rauhallisemmin". Ei tainnut tuo oirellut jalka tykätä, ja nyt sattuusattuusattuu. Tässä kohtaa taitaa olla hyvä todeta, että onneksi huomiselle on merkattu vapaapäivä, ja loppuviikko menee reissussa, joten lenkille en ehdi/pääse. Näin jalka saa siis levätä ainakin maanantaihin asti. Ja jos silloinkin vielä sattuu, niin pidän taukoviikon juoksulenkeistä ja keskityn treenaamaan kahvakuulalla, sekä edellisessä postauksessa mainitsemaani vatsa-akatemiaa. Lisäksi Manna aloitti 100 push ups-haasteen, ja mietin jaksaisinko aloittaa sen uudestaan. Aloitin sitä samaan aikaan juoksemisen aloittamisen kanssa, ja silloin ohjelma jäi kesken, taisin yrittää kerralla liikaa.

Mielenkiintoisia juttuja ja vastaukset

Helsingin sanomissa on ollut mielenkiintoinen artikkeli istumisesta. Tottahan tuo on, toimistotyöläisenä istun päivittäin 8-16 välin, ja aina välillä tulee jopa parin tunnin pätkiä kun en penkistä nouse! Pitäisikin muistaa vaikka juosta vessassa tai tehdä lenkkiä pitkin käytäviä. Tämä kesätyö tosin loppuu jo ensi viikolla, ja sen jälkeen toivottavasti edessä ovat uudet haasteet. :)

Kuntoplussan sivuilta taas löytyi vatsa-akatemia, josta löytyy vatsalihasliikkeiden tekoon ohjelma 24 viikolle! Ajattelin aloittaa tuon vasta-alkajien ohjelman ensi viikolla, eilen ostin jo jumppapallonkin. ;)

Ja sitten, vastaukset toppahapan kysymyksiin:
Pyyhi vitriinissä olevasta kristallipallosta paksuin pölykerros pois päältä ja vilkaise siihen. Mitä näet viiden ja kymmenen vuoden kuluttua tapahtuvan elämässäsi?

Avaa myös päiväkirjasi ja kerro meille, missä olit ja mitä teit ollessasi 2, 5 ja 7 vuotta nykyistä nuorempi? :)


Aloitetaan menneisyydestä. ;)
7 vuotta sitten: 7 vuotta sitten ikää oli 15 vuotta. Silloin olin ylipainoinen (ylläri), silmälasipäinen luokan fiksuin tyttö. Se hiljainen ja kiltti, syrjäänvetäytyvä ja hieman kiusattu. Kasiluokan keväällä olin aivan surkea, melkein masentunut. Sitten vaihdoin totaalisesti maisemaa rippileirin ajaksi ja huomasin, että ihmiset pitävät minusta, ovat ystävällisiä eivätkä syrji minua. Sain sieltä paljon uusia ystäviä, jotka auttoivat minua jaksamaan yhdeksännen luokan syksyn yli.

5 vuotta sitten: Olin 17-vuotias luokion kakkonen. Olin sosiaalisempi ja tutustunut luokkani tyttöihin. Harrastin ratsastusta ja kirjoittamista. Olin edelleen se luokkani fiksuin tyttö, mutta enää minua ei syrjitty ja jätetty ulkopuolelle. Olin edelleen ylipainoinen. ;)

2 vuotta sitten: Ikää oli 20 vuotta. Opiskelin ensimmäistä vuotta ammattikorkeakoulussa, viihdyin, olin entistä sosiaalisempi ja koin kuuluvani porukkaan. Olin löytänyt miehen, seurustelua oli 2 vuotta sitten takana puolen vuoden ajan. Olin onnistunut laihduttamaan n. 10kg, jotka tosin viimeisten kahden vuoden aikana tulivat korkojen kanssa takaisin...

Entäs tulevaisuus? Sen suunnitteleminen on aina vain vaikeampaa. Viiden vuoden päästä? Olen toivottavasti töissä jossain - se missä, ja millä alalla, on vielä epäselvää. Todennäkösesti en vielä silloin ole maatilan emäntä, mutta mistäs sen toisaalta tietää? Olemme todennäköisesti ehtineet miehen kanssa naimisiin, lapsia tuskin on. Eläinlapsia toivottavasti sitäkin enemmän. ;) Olen normaalipainoinen ja liikunnallinen ihminen. Entäs sitten se 10 vuotta? Silloin toivottavasti spv on tehty, ja olen lypsykarjatilan emäntä. Sitä sitten en tiedä, että kuljenko tilan ulkopuolella töissä vai en... Lapsiakin kymmenen vuoden päästä ehkä jo on. Kamalan vaikeaa ajatella noin kauas tulevaisuuteen, kristallipalloni on hieman hämärä. ;)


tiistai 16. elokuuta 2011

Haaveilua

Viime viikolla työkaveri kysyi, onko minulla jotain tavoitetta hölkkä/juoksuharrastuksessani. Sanoin, että no jos jaksaisin sen 10km tämän vuoden puolella, en mä koskaan mitään puolimaratonia rupee yrittämään.

No, sitten PeeKoo haastoi blogissaan kaikki mukaan Helsinki City Runille toukokuussa 2012. Ja minähän aloin pohtia. Että josko? Voisinko? Pystyisinkö? Uskaltaisinko? Yrittäisinkö? Minä, ylipainoinen, läski plösö juoksisin puolimaratonin? Ja päätin, että minä näytän itselleni ja muille. Että minä en ole laiska sohvaperuna, vaan minä pystyn ylittämään itseni. Minä pystyn tähän muutokseen. Minä en anna periksi ja luovuta, vaan etenen hitaasti (kirjaimellisesti!) ja sitkeästi kohti tavoitettani. Joten, näillä sanoilla, minä osallistun.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Ahkera viikonloopu

Ensin hyvät uutiset, perjantain grilli-illasta ja lauantain grillihampurilaisesta huolimatta paino on ollut laskusuhdanteessa - toivottavasti sama jatkuisi ensi viikonkin ajan!

Sitten lisää hyviä uutisia. :) Tänään tein uuden ennätyksen lenkkipituudessa. Tämän päivän lenkin kokonaispituudeksi tuli 11,8km. :) Ohjelmassa oli juoksukoulun lenkki "juokse 5km + 5min, käänny ja kävele kotiin". Minä hölkkäsin 5km, käännyin, juoksin n. 5 minuuttia ja kävelin kotiin. :) Hölkkämatkaksi tuli 5,8km (aikaa kului 45min, eli tahti oli aika hidas). Oli muuten ihanaa juoksuosuuden jälkeen pysähtyä hetkeksi poimimaan mustikoita suoraan suuhun. :) Tykkään kun saan lenkkeillä pitkin metsiä, eilen ihastelin sorsaperhettä, tänään haistelin kypsää viljaa.

Penikasta vihoitteleva jalka tuntui hieman kipeältä ensimmäisillä juoksuaskelilla, mutta loppumatkasta sitä ei enää huomannut. Huomenna sen sitten näkee ärtyikö se kuitenkin.. Onneksi ensi viikosta on tulossa rennompi, sillä viikonloppuna tuskin tulee urheiltua, tiedossa nimittäin on viikonloppumatka erään rakkaan ystävän luo. :) Todennäköisesti silloin ei myöskään syödä eikä juoda terveellisesti, joten toivottavasti paino ei nouse ihan tolkuttomasti.

perjantai 12. elokuuta 2011

Punnitus

Jes, tänä aamuna jätin 102.x lukemat toivottavasti lopullisesti taakseni! Painolukema oli 101,8kg, eli -500g viime viikosta. Nyt teen kyllä hurjasti töitä, että saisin ensi viikkoon mennessä painon lähemmäs 100kg:n rajapyykkiä! Vihdoinkin homma etenee, eikä junnaa paikallaan! Tämä kannustaa jatkamaan entistä reippaammin. :)

Eilen hölkkäsin taas 5km, juoksuohjelmassa käskettiin juosta tempoa vaihdellen. Koska minusta nyt ei vielä oikein ole sen suurempia temmonvaihteluita tekemään, niin hölkkäsin välillä oikein rauhassa, ja sitten aina 100 metriä oikein reippaasti (eli minulle lujaa). Noita vetoja juoksin 10, eli suurinpiirtein yhden jokaista puolta kilometriä kohden. Lenkin jälkeen toinen sääri kipuili hieman, penikat sieltä huutelevat olemassa olostaan. Venyttelin ja levittelin kylmägeeliä (en tiedä onko siitä mitään apua, mutta ainakin minulle tulee hyvä fiilis :P). Tänään on vapaapäivä, en taida ehtiä edes kahvakuulailemaan. Huomisen ohjelmassa sitten kävelylenkki, ja vasta sunnuntaina "tarvitsee" juosta taas, joten jalka saa hetken levätä. :)

torstai 11. elokuuta 2011

Kysy kysy!

Muistuttelen mun kysymyspostauksesta, huomisiltaan asti on aikaa kysellä, jos haluaa jotain kysäistä. :)

tiistai 9. elokuuta 2011



Tänään on ollut aivan erilainen päivä kuin eilen. Aamulla aurinko paistoi ja autoradiosta pauhasi tuo yllä oleva biisi. Jäin miettimään sen sanoja: Don't you know/you're beautiful don't you know... Don't let them bring you down no/the beauty is inside you. Tuon kun muistaisi ja osaisi pitää mielessä. :)

Minä osaan. Minä onnistun. Hitaasti, mutta varmasti.

p.s. Ajattelin palkita (toivottavasti pian) tulevan 100kg:n alituksen sykemittarilla. Onko teillä kokemuksia? Suositteluja, minkälainen kannattaa hankkia, ja mikä on aivan surkeaksi havaittu?

Kysy!

Aamulla töihin ajellessa tuli mieleeni, että voisin pitää tälläisen kysymyspostauksen. En ole tainnut paljoakaan paljastaa itsestäni ja elämästäni täällä, joten:

jos haluat tietää minusta jotain, niin kysy nyt! 

Kyselyaikaa annan perjantai-iltaan asti, ja sitten viikonloppuna - tai maanantaina - tai kunhan ehdin, kokoan kysymykset yhteen postaukseen ja vastaan niihin kaikkiin. Kysyä saa mitä vain, mutta jos koen kysymyksen sellaiseksi, etten halua siihen vastata (tilinumero ja pankkikortin tunnusluku..), niin en vastaa. Mutta, kysykää vapaasti :)

Taasko maanantai ja sataa samaa rataa


Eilen oli oikein maanantaiden maanantai. Huomasin, että olen kuukauden roikkunut 102.x kg lukemissa. Alkaa pikkuhiljaa tuntua toivottomalta. Lisäksi sain niin inhottavia kommentteja laihduttamiseeni liittyen, että teki mieli vain itkeä (niin kuin loppujenlopuksi sitten teinkin).

Hehkutin innoissani kaverilleni, että jaksoin juosta 5 kilometriä. Olin (ja olen edelleen) asiasta todella onnellinen, ja halusin jakaa riemuni jonkun kanssa. Hän vastasi ainoastaan kommentoimalla, että ai siitäkö se maanjäristys johtuikin. Eräälle ihmiselle halusin kertoa, että olen laihtunut muutaman kilon. Hän muistutti, että kyllä sä ne pian lihot takaisin. Kaivoin lounastauolla eväsrasiastani keiton kaveriksi pari porkkanaa. Työkaveri ilmoittaa tietyllä äänensävyllä, että ai, sä olet jollain kuurilla. Minä en ymmärrä mikä ihmisiä oikeuttaa lannistamaan toista näin? Eihän kukaan työtä etsivällekään ilmoita, että et sä kuule koskaan mitään töitä saa! tai lasta yrittävälle, että ehei kuulkaas, turhaa toi on, ette te kuitenkaan onnistu. Laihduttavalle ihmiselle sen sijaan saa sanoa ihan mitä huvittaa.

Minun tapauksessani en edes ymmärrä, että mitä syytä kenelläkään on sanoa minulle noin? Sekö, että olen yrittänyt ennenkin laihduttaa, mutta epäonnistunut? Sekö, että olen äärimmäisen perso kaikelle hyvälle? Tiedän, että vertaan usein itsekin liikkumistani tömistelevään norsuun tms, mutta en ymmärrä, miksi toisen pitää jatkaa samaa sarjaa? Varsinkaan hetkellä, johon kommentti ei sovi ollenkaan. Kateudesta ei ainakaan voi olla kyse, koska tuo pieni, vajaan 4kg:n pudotus kesän ajalta ei näissä läskeissä edes näy missään!

Onneksi tänä aamuna paistoi aurinko. Tuntui taas siltä, että Minä Pystyn Tähän. Kiitos kaikista kannustavista kommenteista ja tsemppauksesta. On todellakin uskomatonta, kuinka täällä blogimaailmassa ihmiset ovat ystävällisiä, kukaan ei ole kateellinen eikä ilkeä. Yhteisöllisyyden voima on uskomaton :)

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Iso jytky!

Juoksukoulun ohjelmassa tälle päivälle oli Mittaa viiden kilometrin matka ja juokse se. Matka oli mitattu jo etukäteen, auton matkamittarin ja googlemapsin (erittäin hyödyllinen muuten lenkkien pituuden mittaamiseen!) avulla. Ajatuksena oli, että juoksen 30 minuuttia ja siitä sitten eteenpäin sen verran mitä jaksaa ja lopetan sitten, kun ei enää jaksa.

Lopputulosta ei usko kukaan. Vähiten minä itse. Ja jotenkin silti tiesin, että saattaisin tähän pystyä. Ja pystyin. Hammasta purren. Luovuttamatta. Minä juoksin koko viiden kilometrin matkan!!! Puoli tuntia tuli täyteen hieman ennen neljää kilometriä ja ajattelin ensin juosta 4km kohdalle, sitten 4,5km kohdalle. Viimeinen 500 metriä tultiin kyllä sähkötolpan väli kerrallaan (tosin kielsin itseäni laskemasta niitä etten vain tietäisi jäljellä olevaa matkaa). Loppuajaksi tuli 38.12,6. Ette usko kuinka ylpeä olenkaan itsestäni!

Tänään olet saavuttanut tavoitteesi.

lauantai 6. elokuuta 2011

Uusi punnitus.

Kävin aamulla puntarilla, ja tulos oli 102,3kg, eli eilinen kilon turvotus oli kadonnut. Ja erinomainen tulos ottaen huomioon maanantain 105,5kg:n. :) Tästä sitten taas alaspäin. Tsemppiä kaikille!

perjantai 5. elokuuta 2011

Terveisiä hikipisaroiden valtamerestä!

Päivällä töissä istuessa ajattelin, että ei taida tämän päivän lenkistä tulla mitään, kun vettä satoi jatkuvasti. Milloin vähemmän, milloin enemmän. Mutta jatkuvasti, koko ajan. Kun pääsin töistä kotiin, olo oli nuutunut ja väsynyt, mutta sadetta ei näkynyt. Jostain kumman syystä en vaivautunut syömään kunnon ruokaa vaan vetäisin palan kakkua. Hetken päästä jaksoinkin sitten nähdä vaivaa Ihan Oikean ruoan eteen. Ruoan jälkeenkin väsytti, mutta tunnin sängyssä loikoilun (kirjan lukemisen) jälkeen päätin lähteä kävelemään.

Käveleminen ei ole yhtään minun lajini. Se on hidasta ja tylsää. Tiedän sen olevan aika tarpeellista kunnon kohottamista ajatellen, mutta se on silti tylsää, enkä todellakaan jaksa kävellä tuntia pidempään. Jos lenkille saisi juttukaverin, niin matka taittuisi aivan huomaamatta, mutta yksin kävellessä ei.. Viiden kilometrin lenkki kuitenkin tuli tehtyä, jotenkin itseä ärsyttää, että MIKSI en kävele pidemmälle. Jaksaisin kyllä, mutta käveleminen kyllästyttää niin paljon, etten vain halua.

Kahvakuulakin on nyt testattu! 20 minuutin treeni sai hien pintaan. Kuinka se voikaan olla niin rankkaa? Tein Kahvakuulalla kuntoon-kirjasta aloittelijan ohjelman 1, ja havaitsin sitten, että neljästä liikkeestä 3 oli luokiteltu lämmittelyliikkeiden osioon. :D Tämä aiheutti lievää hilpeyttä, mutta mikäs siinä. Etuheilautuksia tehdessä huomasin, että unohdan hengittää. Ja yritän tehdä liikkeen liian nopeasti, jolloin se menee sitten "väärin". Minuutin sarjan sijaan keskityinkin tekemään liikettä oikeaoppisesti. :)

Ajattelin, jos nyt yrittäisin siis treenata 2-3 kertaa viikossa. Jos vuorottelisin tuon kirjan ohjelmien "aloittelijan kahvakuulaohjelma 1 & 2" välillä, ja jonkun ajan kuluttua sitten vaihtaisin kuntoilijan ohjelmiin. Jos esim. kuukauden tekisin näitä aloittelijan ohjelmia ja vaihtaisin sitten. Täytyy lueskella netistä lisää aiheesta ja katsoa youtubesta liikevideoita. Niistä ymmärtää liikkeet paljon paremmin kuin kirjan kuvia katselemalla. :)

Ärsytttääää!

Olen tällä viikolla käynyt joka päivä vaa'alla, koska halusin seurata viikonlopun turvotuksen häviämistä. Maanantaina 105,5kg, tiistaina 104,3kg, keskiviikkona 103,3kg ja torstaina 102,2kg...Ja mitä tänään, oikeana ja virallisena punnituspäivänä? 103,3 kg! Mistä ihmeestä tuo kilon turvotus oikein ilmestyi???? Ei kai se voi siitä johtua, että en juuri liikkunut eilen (paitsi töissä tuli käveltyä aika paljon), tai siitä, että söin palan kakkua? Vai ovatko menkat taas tulossa kylään, se olisi se loogisin vaihtoehto.. Mutta yhtä kaikki, tuntuu juuri nyt siltä, että tämä painonpudotus ei etene yhtään millään lailla. :(  Aamulla ajattelin laittaa yhdet hetken aikaa käyttämättä olleet farkut jalkaan, ne kiristivät ja puristivat eivätkä edes suostuneet menemään kiinni. Peilistä katsoo vastaan tonnikeiju, oikea ryhävalas.

No, itsesääliin vajoaminen tuskin auttaa yhtään, joten enköhän minä tänäänkin yritä pitää itseni kurissa, suuntaan illalla kävelylenkille ja kenties tutustun uuteen kahvakuulaanikin.

ai niin, haluaisin mielelläni tietää kuinka usein te muut käytte vaa'alla? Olen itse tähän viikkoon asti noudattanut 1 krt viikossa puntarilla käyntiä, mutta pohdin nyt, että pitäisikö käydä useammin..

torstai 4. elokuuta 2011

Väääsyyytttäää.

Uskomaton väsymys. Tänään on lenkkeilystä vapaapäivä - ehkä ihan hyvä. Toisaalta lenkki voisi piristää, mutta ei kai sen niin väliä enää tähän aikaan. Kohta saa painaa pään tyynyyn ja kuorsata aamuun asti. Huomenna olisi pitkän kävelylenkin vuoro, saas nähdä. Säätiedotus lupaa sadetta.

Ostin kahvakuulan tänään. Tyylikkään sinisen 6kg kuulan. Tästä se lähtee! Ajattelin noudattaa Kahvakuulalla kuntoon-kirjan harjoitusohjelmaa aloittelijalle. Hämmennystä aiheuttaa ainoastaan se, että kuinka usein tuolla olisi hyvä harjoitella. Olisiko 2 kertaa viikossa sopiva? Enemmän vai vähemmän? Kertoisiko joku kokeneempi kahvakuulailija? :)

Vuorossa oli myös läskiällötyspäivä. Seisoimme pomon kanssa vierekkäin ja tajusin olevani isompi kuin hän. Hän on mies.  Hyvin pienikokoinen mies, joten laihanakin olisin pidempi ja tukevampi kuin hän, mutta ällötti silti.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Musta on tullu urheiluhullu

Tajusin tänään lenkkiä juoksuohjelmasta yliviivatessani, että tämä on 7. viikko kun lenkkeilen. Olen siis kohta kaksi kuukautta jaksanut käydä n. 5 kertaa viikossa lenkillä! Kyllä tämä pikkuhiljaa alkaa tulla tavaksi, ja lenkittömät päivät tuntuvat ikuisuudelta. Eilen tosin jäi 30 minuutin kävelylenkki väliin, mutta uskon, että kahden tunnin aidanrakennus + tunnin riehuminen metsässä vesurin kanssa viidakkoa siivoten korvaavat sen. :)

Tänään juoksin 24 minuuttia, eli "ennätykseni". Matkaa kertyi 3 kilmetriä, aika tarkalleen tasan :) Fiilis oli hyvä, juoksu kulki ja sain keskittyä vain etenemiseen. Se on hienoa kun saa vain juosta, katsella maisemia, eikä tarvitse purra hammasta ja raahata itseään eteenpäin. Saas nähdä mihin sunnuntaina pystyn, kun ohjelmassa olisi se viiden kilometrin juoksu.. Lenkin aikana ajattelin, että juoksen ainakin sen puoli tuntia ja katson mihin asti olen päässyt - ja siitä sitten eteenpäin vielä sen verran kuin jaksaa.

p.s. viikonlopun turvotukset ovat kadonneet kivasti, sormuskin pyörii taas sormessa :)

maanantai 1. elokuuta 2011

Sweet dreams.

Sain tunnustuksen Niinalta (jolla on todella ihana blogi, kannattaa tutustua!). Tunnustuksen saajan kuuluu kertoa lempivärinsä, lempiruokansa ja paikka, jossa haluaisi käydä.

Minun lempivärini on punainen. Se näkyy joka paikassa. Tapeteista ja verhoista vaatteisiin, hiusten väreihin, koruihin ja kenkiin. Ainoa poikkeus, missä punaista ei näy, on rakas hevoseni. Ihan vain siitä syystä, että sille sopii sininen aivan uskomattoman hyvin - siispä sen varusteissa näkyy sinisen eri sävyjä. :)

Lempiruokani. Tämä on haastava, sillä pidän todella monista eri ruoista - kunhan ne ovat hyviä. Mutta ehkäpä ykköspaikan vie broileri-pestolasagne, joka on aivan käsittämättömän hyvää! Tosin... voisiko lempiruoaksi mainita jälkiruoat? ;)

Paikka, jossa haluaisin käydä. Ehdottomasti Uusi-Seelanti. Rakastuin maan maisemiin TSH-leffojen (suosikkileffani ja -kirjani ;)) aikoihin, haluaisin päästä näkemään ne joskus. Toinen unelmakohteeni on Islanti.

Tämä tunnustus olisi annettava 15 bloggaajalle, mutta enhän minä osaa valita! Tykkään teidän kaikkien blogeista, ja iso osa teistä on tämän jo saanut, joten jos et ole vielä tätä tunnustusta saanut, tämä kuuluu sinulle! <3

Paluu arkeen.

Kuninkuusravit on juhlittu ja vaaka näytti todella surullisia lukemia tänä aamuna - 105,5kg. Hyi! Kyllä sen huomasikin, sormuksen sormeen laittaminen oli työn ja tuskan takana, pikkuisen on turvotusta! Toivottavasti tällä viikolla paino tippuisi edes jonnekin lähelle viime perjantaista. Illalla sitten taas lenkille, tästä se lähtee. Päivällä kävi mielessä, että "entisessä elämässä" olisin tälläisen mässäysviikonlopun jälkeen vain jatkanut syöpöttelyä ja unohtanut lenkkeilyn. Nyt vain tuntuu siltä, että käännetään tämän tankkerin kurssi taas kohti terveellisempää elämää ja jatketaan kunnollisten elämäntapojen kanssa. Työtkin jatkuvat viikon loman jälkeen, sekin tuo säännöllisyyttä elämään ja toivottavasti auttaa asiaa. :)