perjantai 29. kesäkuuta 2012

Epäonnistuja?

Otsikko ei viittaa päivän painoon, joka oli 90,8kg. Otsikko viittaa eiliseen juoksulenkkiini, jonka aikana olin valmis heittelemään päälleni tuhkaa ja tatuoimaan otsaani "EPÄONNISTUJA"-tekstin. Vaan kuinkas sitten kävikään?

 Juoksu 60min jossa alku ja loppu verryttely 15min ja välissä 30min vauhdilla 5-6min/km
 Tälläisen ohjeen mukaisesti lähdin lenkille. Ensin vartin verran hidasta juoksua (n.7:30min/km) ja sitten tarkoitus oli juosta alle kuuden minuutin vauhtia. Ensimmäisen virheen tein ehkä siinä, että lähdin reitille, jolla tuo nopea pätkä sattui pitkään ja loivaan ylämäkeen. Nousua siis, ja paljon. Parinkymmenen minuutin verran jaksoin, sitten jalat heittivät kävelyksi. Kävelin hetken ja juoksin taas. Kävelin lisää. Mieleni teki itkeä ja polkea jalkaa ja mielessä risteili kaikenmoisia ajatuksia, lähtien surkea juoksijasta päätyen ei tästä mitään tule milloinkaan-ajatukseen.

Sitten kokosin itseni. Totesin, että on aivan turhaa jäädä märehtimään epäonnistumiseen, ja että fiksumpaa on miettiä syitä siihen. Suurin syy on päivänselvä. En ole juossut tuollaista vauhtia. En edes kilometriä. Ja nyt yritin juosta puoli tuntia. Haloo ihminen. Lisäksi reittivalinta oli ehkä hieman huono. Kun epäonnistumisen syy oli selvillä, oli helpompaa jatkaa matkaa - juosten hiljalleen. Viimeiset 20 minuuttia hölkkää, vauhti 7 minuutin päälle, piirun verran. Samalla suunnittelin harjoittelevani vauhtikestävyyttä jatkossa enemmän, ensin hieman hitaammin ja sitten pikkuhiljaa matkaa ja vauhtia nostaen.

Näin täällä. Muistakaa te muutkin, että yksi epäonnistuminen ei kaada koko maailmaa. Aina voi nousta jaloilleen ja yrittää uudestaan. :) Ihanaa viikonloppua!

torstai 28. kesäkuuta 2012

Foam roller/pilatesrulla

Kevättalvella pilatestunnille ohjaaja toi esiteltäväksi pilatesrullan. Jokainen sai sitä vähän kokeilla, ja ajattelin heti, että tälläisen minäkin tahdon! Urheilukauppoihin ei vain ole ollut oikein asiaa, tai jos on ollut, niin en ole muistanut. Viime viikolla hain halpakaupasta uutta jumppamattoa, ja yllätyksekseni hyllyssä niiden yläpuolella oli monenlaista pilatesrullaa!

Itse valitsin 90cm pitkän rullan. Vaihtoehtoja oli kolme, pidempiä (90cm) ja lyhyempiä (30cm). Materiaalia oli kahta, minä valitsin jämäkämmän oloisen. Toinen vaihtoehto oli paljon pehmeämpi muovi, ja ajattelin sen menevän turhan littanaksi isokokoisen ihmisen alla.. Tiedä sitten kumpi oli parempi vaihtoehto, toiset kuulemma rullailevat ihan muoviputken kanssa!

Mikä pilatesrulla/foam roller sitten on? Kyseessä siis on muovista tehty pötkö, jolla voidaan tehostaa pilatesliikkeitä, sitä voi käyttää itsehierontaan ja lihasjumien avaamiseen ja venyttelyyn. Nuo halpakaupan rullat eivät olleet kalliita, pitkä rulla n. 25 euroa ja lyhyempi 10-15 euron luokkaa.

Muutaman kerran olen nyt rullaa testaillut, ja ai että se on ihana! Venyttely- ja hierontakäytössä sitä voi käyttää mihin vain, mielikuvitus vain on rajana kuinka päin rullan päälle itsensä asettelee. Esimerkiksi etusääriä on hyvä rullailla, tämän kun olisin tiennyt viime syksynä kipeistä penikoista kärsiessäni! Lisäksi rullan kanssa voi tehdä erilaisia rintarangan mobilisointiliikkeitä, jotka ovat minulle hyödyllisiä.

Vinkkejä rullan käyttöön löytyy esimerkiksi Pakkotoiston kehonhuolto-oppaasta, foam roller-oppaasta (englanninkielinen, mutta kuvia!) tai ihan  youtubesta hakusanoilla "foam roller".  Suosittelen kokeilemista ihan jokaiselle, mahtava kapine! Rullanhan voi siis askarrella itsekin, kovan muoviputken päälle solumuovia tms., ja käyttohjeita etsiessäni olen lukenut, että rullailla voi vaikka vain vedellä täytetyillä isoilla pulloilla. :)

Tässä vielä videomuodossa muutama liike. Suosittelen! Onko joku jo kokeillut?

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Iltapalan syömisen vaikeus

Säännöllinen ruokailurytmi on aika hyvin hallussa. Syön aamupalan, lounaan, välipalan ja päivällisen. Toisina päivinä tosin vain yhden lämpimän aterian. Mutta iltapala. Olen viime aikoina huomannut, että iltapala jää välistä kuin huomaamatta. Ja välillä aivan huomatenkin. Kaapissa olisi mysliä, rahkaa, jugurttia, hedelmiä, leipää, raejuustoa. Mutta ei maistu. Kuitenkin illallakin pitäisi syödä, sillä suurin osa liikunnastani on iltapainotteista. Nyt täytyy oikein ottaa itseä niskasta kiinni ja opetella syömään myös iltapalaa, uudestaan. Jokin aika sitten se oli vielä ihan rutiinia, mutta jostain syystä nyt jäänyt pois. En oikein edes osaa sanoa mikä on johtanut iltapalan väliin jättämiseen...

Mitä te syötte iltapalaksi?

Arvontalaulu soi!

Viikon päästä, 4.7 on blogini syntymäpäivä. Ei puhuta niistä aikaisemmista teksteistä, tämän projektin alku oli tuolloin. Sen kunniaksi päätin järjestää teille, rakkaille lukijoille arpajaiset! Mietin kauan, että mitä laitan palkinnoksi. Jotain, mistä itsekin olen saanut paljon iloa ja hyötyä. Jotain, josta on iloa pidemmäksi aikaa. Jotain, joka ei ole kertakäyttötavaraa. Niinpä sitten keksin!

Minä olen aina pitänyt kirjoista. Usein etsin tietoa kirjastosta, tietokirjojen ääreltä. Näin myös tämän projektin aikana. Liikunta-aiheisten kirjojen hylly kirjastossa on kuulunut vakiokohteisiini kirjastokierroksella. Kaksi kirjaa ovat ilahduttaneet minua yli kaiken. Voittaja saa valita kumman haluaa, kummasta kokee olevan itselleen enemmän iloa, hyötyä tai haastetta.

Vaihtoehto 1 on Kirsi Valastin Naisen juoksukirja. 


Pitkän linjan kestävyysjuoksijan opas tsemppaa vauhtia lenkkipoluille.

Juokseminen on helppo ja nopea tapa pysyä kunnossa, ja tämän kirjan opeilla siitä tulee nautinto. Oppaassa huomioidaan naisten treeniin kuuluvat erityispiirteet ja käydään läpi harjoittelun eri osa-alueet tekniikasta ja varusteista rasitusvammoihin.

Juoksutietouden lisäksi mukana on ohjeita kehonhallinnan ja lihaskunnon kohentamiseen pilateksen ja kuntosalitreenin avulla. Runsaasti kuvitettu kirja sisältää neljä harjoitusohjelmaa erilaisille naisjuoksijoille. Alan kotimainen perusteos sopii niin kuntoliikkujille kuin kilpailuihin treenaajille.

Vaihtoehto 2 on Tuomo Kilpeläisen Kahvakuulakoulu.


 Kahvakuulamies Tuomo Kilpeläisen Kahvakuulakoulu on käytännöllinen opas kahvakuulaharjoitteluun. Sen selkeiden kuvallisten ohjeiden avulla opit kahvakuulan perusliikkeet turvallisella tavalla. Kirjan perusharjoitteista on koottu lukuisia eri tasoisia harjoituskokonaisuuksia, joilla toteutat omaa harjoitteluasi erittäin helposti ja tehokkaasti.
Uuden kirjan selkeä ja hauska ulkoasu innostaa treenaamaan ja oppimaan uutta!

Ja kuinka arvontaan osallistutaan? Se on yksinkertaista! Kommentoi tähän postaukseen kertomalla mistä haluaisit minun kirjoittavan seuraavaksi. Aihetoiveita siis otetaan vastaan. Saat myös kertoa mielipiteesi tästä blogista, niin risut kuin ruusutkin.

Tällä kertaa arvonta on vain teille lukijoilleni, eikä lisäarpoja tipu mainostamalla arvontaa tms. Jokaisella on siis yksi mahdollisuus osallistua ja voittaa. :)

Arvonta päättyy 4.7.2012 klo 21.00. Onnea matkaan jokaiselle! ;) 

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Elämä juhannuksen jälkeen

Minulla oli ihana juhannus. Rento ja rentouttava. Vietin juhannusta kaikessa rauhassa nauttien hyvistä ystävistä, hyvästä ruoasta, auringonpaisteesta ja liikunnasta. Vetäisin juhannuspäivänä elämäni pisimmän juoksulenkin, yhteensä 13,3km! Siitä yksi kilometri kävelyä, eli juoksumatkaa kertyi 12,3km. Olen ylpeä itsestäni. :) Ja tällä viikolla pitäisi heti pidentää tuota lenkkiä, tämän viikon pisimmän lenkin kesto on kaksi tuntia! Kauas on tultu ajoista, kun kahden minuutin juoksu oli jo urheilua.

Muutenkin on suunnitelmissa urheilla paaaljon. Tosin, olen oppinut muuttamaan suunnitelmia. Eilenkin haaveilin pyöräileväni 40km+ lenkin, mutta elämä tuli eteen ja lähdin vähän lyhyemmälle lenkille. Pyörä kulki niin kevyesti, että tein pikkulenkkiin pari lisämutkaa ja kilometrejä kertyi 31. Ei siis paljoa suunniteltua vähemmän, mutta eri lenkki kuitenkin. Viikonlopulle haaveilen pitkän juoksulenkin lisäksi myös pitkää pyörälenkkiä, saa nähdä toteutuuko.

Olen myös taas rakastunut kahvakuulaani, tekisi mieli heiluttaa sitä koko ajan! Hyvä vain, että intoa riittää. Kuula onkin hetken aikaa saanut melkeinpä vain pölyttyä nurkassa ja katsella kateellisena juoksukenkien saamaa liikettä.

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Onnea minä!

Kilokirjanpitoni ensimmäinen merkintä on päivätty 22.6.2011. Sen vieressä lukee 106kg. En enää muista, mikä minut vaa'alle ajoi. Oliko syynä huono kunto, liian pienet vaatteet, paha olo, vaiko kaikkien näiden yhteissumma? Enkä enää muista oliko painoni tasan 106, vai vähän yli tai ali. Jotain sinne päin kuitenkin, koska olen sen ylös kirjannut.

Tuosta päivästä on kulunut nyt vuosi. 22.6.2012 sain kirjata ylös painolukeman 90,2kg. Se on 15,8kg vähemmän kuin vuosi sitten. Käytännössä 16kg vähemmän. Aivan mahtavaa! Muistan silloin haaveilleeni erilaisista painonpudotusvauhdeista, kuinka kivaa olisi pudottaa 20 tai 30kg vuodessa. Enää noilla luvuilla ei tunnu olevan merkitystä, minulla on minun oma vauhtini, jolla painoni putoaa. Kuitenkin, 16kg vuodessa tuntuu aivan huikealta. Jos laittaisin pöydälle voipaketteja saman verran, järkyttyisin varmasti siitä rasvan määrästä.

Mutta rasvan määrääkin tärkeämpää, olen vuoden aikana tehnyt huikean matkan henkisesti, siitä enemmän voi lukea eilisestä postauksesta. Olen itsevarmempi, hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Nautin elämästä, hyvinvoinnistani. Nautin tästä matkasta. Sen välietapeista. Ja aion nauttia jatkossakin. :)

p.s. Sitten kun on blogin synttäreiden aika, saattaa tiedossa olla lukijoille arvontaa. ;)

torstai 21. kesäkuuta 2012

Suhtautumisen muutos

Olen saanut useilta ihmisiltä kommenttia painooni liittyen. Yhä useammat ystävät sanovat, että kylläpä olet laihtunut. Aluksi, vain muutamien pudonneiden kilojen jälkeen vastaukseni olivat lähinnä "noo, vähän ehkä. Eiköhän ne tule takaisin sieltä aika pian.." Samoin, kun ihmiset kehuivat liikunnallisuuttani, vastailin, että "no pakkohan mun on, enhän mä muuten laihdu" tai "no pyh, mähän juoksen niin hitaasti/laiskiainenkin menee musta ohi". Mutta nyt huomaan, että vähättelyn aika on ohi. Kun eräs harvemmin kohtaamani ystävä sanoi viime viikolla minun laihtuneen todella paljon, vastasin hymyillen "niin olenkin, kiva kun huomaat!". Toisen kaverin kehuessa reippauttani pyöräilyn ja lenkkeilyn suhteen, vastasin, että "no mutta liikunta vaan on niin kivaa, mä tykkään käydä lenkillä". 



Vanha sanonta pitää paikkaansa, ensin on hyväksyttävä itse itsensä. Minä olen hyväksynyt itseni. Edelleen peilistä katsoo tukeva tyttö, mutta mitä sitten? Minussa on monta kaunista kohtaa, ja monta paljon pienempää kohtaa kuin aiemmin. ;) Minä jaksan nykyään lenkkeillä, minä nautin liikunnasta. Oli vauhtini sitten mikä hyvänsä, tai lenkin pituus lyhyempi kuin jollakulla toisella, niin mitä sitten? Ei tämä ole kilpailu, ketä vastaan minun edes tarvitsisi kilpailla? Korkeintaan itseäni, sitä vanhaa minää vastaan, joka haluaisi jäädä sohvalle katsomaan telkkarista Salkkarien uusintoja. Minä hyväksyn itse itseni, omat suoritukseni ja se riittää. Ja jos itse olen sinut omien kilojeni ja suorituksieni kanssa, niin miksi vähättelisin niitä muillekaan? Jos joku ihailee 9 kilometrin juoksulenkkiäni, niin miksi vastaisin, että noeihänsemitäänole. Minä vastaan, että niin, enpä olisi itsekään viime kesänä tätä uskonut, mutta niin vain onnistuin!


Ihanaa juhannusta rakkaat kanssabloggaajat ja lukijat! Nauttikaa juhannuksesta, nauttikaa itsestänne, kesästä, ruoasta, ystävistänne, perheestänne. Nauttikaa elämästä!

p.s. Muistetaan myös, että elämä on nyt!


maanantai 18. kesäkuuta 2012

Toivemusiikkia

Sain viimein tilaamani mp3-soittimen, ja nyt olisi aika täyttää se hyvällä musiikilla! Onko teillä lukijoilla vinkkejä hyvistä biiseistä, jotka lenkillä tsemppaisivat eteenpäin, tai muuten vain sopivat liikkumisen taustalle? Tyylilajilla ei väliä muuten, mutta aivan jotain mättöheviä en jaksa lenkillä kuunnella. :)

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Mennyttä ja tulevaa

Tämä viikko on ollut vähän "huonompi" kuin aikaisemmat. Lainausmerkit siksi, että oikeastaanhan viikko ei ole ollut surkea, ainoastaan loppuviikon tapahtumat toivat vähän pahaa mieltä. Juoksutapahtuma tosiaan jäi väliin silmän takia. Silmä on nyt jo parempi, eikä ole oikeastaan kipeä ollenkaan. Uskon kuitenkin (tai haluan uskoa), että lepo oli parempi ratkaisu kuin itsestään kaiken irti ottaminen.

Huonoa mieltä helpottaakseni selailin juoksija-lehden kalenteria ja löysinkin toisen, korvaavan tapahtuman. Kolmen viikon päästä lähiseudulla järjestetään maraton, jonka kyljessä juostaan myös puoli- ja varttimaraton. Ajattelin osallistua tuolle varttimaratonille, eli 10,5 kilometrin juoksuun. Toivottavasti silloin on kaikki kunnossa ja pääsen osallistumaan.

Koska alkuviikko oli kiireinen ja loppuviikko "sairaslomaa", jäi juoksuohjelman noudattamien vähän vähälle, joten ajattelin uusia viikon 5 ensi viikolla. Minullahan on vielä varaa uusia useampikin viikko, kun aloitin juoksuohjelman aikaisemmin kuin vain 12 viikkoa ennen puolimaratonia.  Tällä viikolla minun myös piti aloittaa punnerrusohjelma, mutta maanantaina en jaksanut. Tiistaina unohdin. Samoin keskiviikkona. Ja siis ihan todella, unohdin! Torstaina en enää viitsinyt aloittaa, kun ei olisi enää ehtinyt välipäiviä pitää, ja haluan suorittaa tämän tasaviikoin. Täytyy varmaan huomiselle laittaa puhelimeen muistutus, että punnerra!

Eli, ensi viikon suunnitelma olisi tälläinen:
ma: juoksu
ti:
ke: pyöräily + kahvakuula
to: kävely
pe: juoksu
la: pyöräily?
su: vp/kävely

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Tyypillistä hyvää tuuria...

Huomenna on juoksutapahtuma, jossa minun pitäisi juosta 10 kilometriä. Olen ilmoittautunut jo aikaa sitten ja odottanut tapahtumaa kuin kuuta nousevaa. Miettinyt omaa jaksamista, vauhtia, lopputulosta, reittiä, kanssajuoksijoita, kaikkea. Vaan mitä tapahtuu edellispäivänä?

En ole käynyt lääkärissä, mutta diagnosoisin itselleni jonkinmoisen silmätulehduksen. Silmä on kipeä ja kirkkaassa auringonpaisteessa olo on kovin hankalaa. Jos aamulla sama jatkuu, niin täytyy varmaan suunnata päivystykseen juoksemisen sijasta. :( Tietysti odotan jonkinmoista ihmeparantumista, jos silmä olisikin aamulla jo ihan normaali. Mutta tälläisenä sen kanssa juoksemisesta ei tule mitään...

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Ruoake.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Unohdin evästarpeet, ja jouduin töissä syömään ruoaketta. Jokin jauhepussijuttu, sienipastaa. Katsellessani jauhekasaa lautasellani kysyin itseltäni, onko tämä muka ruokaa? Näilläkö joku elää? Söin kuitenkin. Suolaista oli, ja mautonta. Jokin etäinen aavistus sienistä oli, mutta suolaisuus peitti kaiken maun. Ällötys on suuri. Seuraavan kerran saa olla aikamoinen kriisi, että tuollaisen suostun syömään. Melkein itketti ajatellessani eilistä kana-kikhernesalaattiani, sen tuoreutta, raikkautta, makujen aitoutta.

Hieno muistutus matkasta, tämäkin. Ei ole kauaakaan siitä, kuin aivan normaali päivän ateria oli jokin jauhemössökeitto. Ei ole enää. Ei tämän jälkeen. Haluan ruokaa.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset

Eilen nousin sängystä ylös väärällä jalalla, ja pari pientä vastoinkäymistä auttoi ärsytyskynnystä nousemaan yhä korkeammalle. Niinpä ärsyynnyinkin päivän aikana todella pienistä asioista, ja jossain kohtaa päivää matkaan mukaan liittyi ärsyttävä päänsärky. Kotiin päästessäni olinkin kiukkuinen kuin pieni nälkäinen apina, ja nälkäkin oli iso.. Niinpä ruokaa laittaessani erehdyin napsimaan kaikenlaisia herkkuja, joita käden ulottuvilla oli. Arvatkaapa oliko hetken päästä ihana päänsäryn, väsymyksen ja hiilariturvotuksen aiheuttama kooma?

Iltaa kohti olo piristyi, ja päätin lähteä suunnittelemalleni lenkille. Sunnuntain pitkän pyörälenkin vielä vähän painaessa annoin itselleni luvan hölkötellä oikein hissunkissun ja kävelläkin välillä. Se olikin oikea ratkaisu, lenkin alkupuolikas oli t o d e l l a raskas. Hölkkäsin 20 minuuttia, kävelin 5 ja hölkkäsin kotiin 20 minuuttia. Kotimatka olikin paljon helpompi, askel nousi ja hymykin pääsi huulille, eikä loppuillasta enää ärsyttänyt ja särkenyt. Minilenkille kertyi mittaa 6 kilometriä.

Tänään vuorossa vapaapäivä hyötyliikunnan parissa, tosin punnertamisen aloitan tänään! Huomenna sitten jumppaamaan. Saa nähdä onko kurssin viimeinen kerta huomenna, vai vieläkö monta kertaa on. Sen jälkeen saakin jumppailla kahvakuulan kanssa ihan keskenänsä.

Pirteää viikkoa teille kaikille :)

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Polje polje!

 Tänään tuli tehtyä kesän tähän asti pisin pyörälenkki, 42 kilometriä. Lenkki oli aika leppoisa, ja silti raskas. Ensin pyöräilin reippaasti kaverin tallille, noin 14km suuntaansa. Siitä lähdettiin sitten yhdessä jatkamaan, minä pyörällä ja kaveri hevosen kanssa. Rauhassa mentiin, mutta sellaisia pikkuisia hiekkateitä ja kärrypolkuja, joilla pyöräileminen on raskasta. Ja hyyviiin hitaasti pyöräileminen se vasta vaikeaa onkin! Yhteislenkkeilyn jälkeen pyöräilin sitten takaisin kotiin, nyt märkää hiekkatietä pitkin. Kyllä kotiin pääsyn jälkeen venyttely tekikin terää.

Pakkotoiston kehonhuolto-opas muuten sisältää hirmu hyviä venyttelyvinkkejä, dynaamista venyttelyä täytyy kokeilla ja tuolta löytyy hyvät ohjeet myös rullan kanssa venyttelylle. Minulla on tuollainen rulla ostoslistalla, rakastuin siihen heti kun pilatesohjaaja sitä kerran esitteli.

Tämän viikon liikuntasaldo näyttää hirmu hyvältä: 8,6h liikuntaa sykemittarin kanssa sisältäen:
-pyöräilyä 87km (!)
-juoksua 16,7km (kevyt viikko)
-venyttelyä ja kahvakuulaa.

Ensi viikko onkin sitten hieman haastava, luvassa on nimittäin 10km lenkki juoksutapahtumassa! Aion kokeilla mitä itsestä saan irti, mitään aikatavoitetta ei ole, kun olen hieman huono arvioimaan. Yli tunnin aika kuitenkin tulee olemaan, sen tiedän. Ehkä johonkin 60-70 minuuttiin olisi kiva pystyä. Ensi viikon alustava suunnitelma on tälläinen:

ma: 45min juoksu
ti: vapaa
ke: pyöräily + kahvakuula + pyöräily
to:
pe: 30min juoksu
la: 10km juoksu
su: pyöräily

Lisäksi tuohon pitäisi sijoittaa juoksuohjelman toinen 45min lenkki, ja 100min lenkki... Pitkälle lenkille ei ole viikolla aikaa, enkä tiedä onko hirveän järkevää juosta sitä sitten sunnuntaina, jos lauantaina otan itsestäni kaiken irti? No, katsotaan nyt miltä tuntuu ja näyttää ja mennään sen mukaan.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Epämääräisyyttä

Tämä päivä ei alkanut loistavasti. Vaakalukemat 91,7kg. Tosin mikään yllätys tämä ei ole ollut, koko viikko on seilattu 91,x-lukemissa. En ole oikein varma mistä tämä johtuu. Voi olla, että syön liian vähän nyt kun liikunnan määrä pyöräilyn myötä on hieman noussut (ja sykemittarin mukaan pyöräillessä kuluu huimia kalorimääriä). Voi olla, että syön väärin? Voi olla, että kohta on taas tietty aika kuukaudesta, ja paino junnaa? Olen ennenkin huomannut, että minulla painon putoaminen on vahvasti kierrosta riippuvaista. Kuukautisten lopusta pari viikkoa on hyvää aikaa ja paino tippuu, sitten tuntuu, että kroppa pitää tiukasti kiinni jokaisesta grammastaan ja lopulta paino taas nousee seuraavien kuukautisten alussa. Tämä voisi olla aivan paikkaansapitävä teoria, ainakin kun kalenteripäiviä laskee. Mutta syömisiinkin pitää kiinnittää huomiota, tietysti.

Jotain hyvääkin sentään. Eilinen tunnin lenkki kovalla vauhdilla oli i-h-a-n-a. Keskivauhti 6:56min/km. Hihittelin kyllä itsekseni, ilmeisesti pyöräily on sekoittanut pääni niin, että kaikki juoksuvauhdit tuntuvat hitailta. Mutta hyötyä näistä lajeista on toisilleen, ehdottomasti! Pyöräillessä saan sitä matalampien sykkeiden liikuntaa, joka kävelemällä olisi hirveän tylsää, ja pitkiä lenkkejä myös. Ja juokseminen on tuonut jalkoihin voimaa, jaksan pyöräillä paremmin kuin koskaan. Lisäksi pääsen pyörällä uusiin maisemiin, jolloin samojen lenkkien kiertäminen jalan ei tunnu ihan niin tylsältä. Tänäänkin aion lähteä uljaan Nopsani kanssa aivan vieraisiin maisemiin.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Helppo päivä

Minun piti tänään pitää helppo päivä. Ihan vain pieni 30 minuutin hölkkä, hitaalla tahdilla. Onnistuin minä siinä. 4,05km tahdilla 7:25min/km. Periaatteessa tuo vauhti on minulle jo reipasvauhtista, mutta helpolta tuntui koko matkan. Paitsi aluksi, jolloin hitaasti juokseminen on vaikeaa. Ensimmäinen kilometri (tai vähintäänkin ensimmäiset 0,5 kilometriä) menevät vauhtia hakiessa, ensin liian lujaa, sitten aivan liian hitaasti, lopulta vauhtiheiluri tasaantuu sopivaan tasaiseen tahtiin.

Löysin kuitenkin Sports ladyn blogista kahvakuulatreenin, jota ajattelin kokeilla. Se sopikin oikein näppärästi lyhyen hölkkälenkin perään. 16kg:n kuulaa minulla tosin ei ole, joten tein kaiken 12kg:n kuulalla. Kaikista rankimpia -ylläri- olivat punnerrukset. Pitäisi tehdä niitä enemmän, pitäisiköhän minunkin aloittaa punnerrusohjelma?

Huomenna vietän vapaapäivää, ohjelmassa on ainoastaan kulttuurielämyksiä teatterin parissa. Torstaina taas juoksemaan, perjantain ja lauantain voisin omistaa pyöräilylle ja sunnuntaina taas pieni juoksulenkki. Paino on jurnuttanut 91,x lukemissa koko viikon, mutta en ole ehtinyt hirveästi siihen kiinnittää huomiota. Viikonlopun juhlinnalla varmaan on osansa. Katsotaan sitä sitten perjantaina.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Numeroita

Muistin tänään mittailla itseäni. Edelleen valitan sitä, että en osaa mitata samasta kohtaa. En sitten millään. Tai ainakin siltä tuntuu. Varsinkin pohje, käsivarret ja reisi ovat sellaisia paikkoja, että mittanauha ei tunnu suostuvan pysymään samassa paikkaa. Niiden mitat pysyivätkin aika lailla samoina. Reidet -1cm kumpainenkin, pohje +-0. Muuten lukemat olivat ihan mukavia, vyötärö -3cm (epäilen mitanneeni eri kohdasta kuin viimeksi..), rintojen alta -1cm ja päältä -2cm. Syötin nuo rintojen mitat Enellin kokotaulukkoon ja saisin ilmeisesti tilata kokoa pienemmät sporttiliivit! Laitan nuo tulokset vielä tuonne mitat-sivulle, jos kiinnostaa, niin katsokaa sieltä. ;)

Mittaillessa ajattelin, että voisin -20kg:n kohdalla palkita itseni inbody-mittauksella, olisi oikeasti mielenkiintoista tietää mitä kroppa sisältää! Harmittaa kyllä, että ei mitään sellaista tullut tehtyä projektin alussa. Täytyy ottaa selvää missä sellaisia mittauksia täällä tehdään.