lauantai 28. tammikuuta 2012

Muutoksia

Vain muutos on pysyvää. Aloitin työt tällä viikolla opiskelujen ohelle. Vuorotyön. Osa-aikaisesti. Se tuo lisää haastetta painonpudotukseen. Mitä syödä, että jaksaa töissä. Mitä ottaa töihin evääksi? Kuinka muistaa, että vaikka töiden jälkeen väsymys on hirmuinen, ei se tarkoita sitä, että pitäisi mussuttaa herkkuja. Vaikka niin aikaisemmassa elämässä tehtiinkin. Jos ei oikeasti ole nälkä, niin ei syödä. Ja jos on nälkä, niin ei syödä herkkuja. Herkut kun eivät poista nälkää tai väsymystä.

Paino perjantaina oli 95.4kg, mutta jätän sen huomiotta, sillä on tietty aika kuukaudesta ja tietynlaista turvotusta havaittavissa. Olen myös huomannut, että minulla paino tippuu kaksi viikkoa kuukaudessa. Viikko ennen kuukautisia painon putoaminen pysähtyy, sitten ilmaantuu turvotusta ja menkkojen aikana paino ei missään nimessä tipahda ollenkaan. Menkkojen päätyttyä parin viikon ajan tippuu, ja sitten taas sama alusta. Kaikenlaisia mielenkiintoisia asioita itsestään oppiikin, kun pitempään seurailee painoansa.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Punnitusta ja pinkomista

Aamupunnitus näytti varsin yllättävää pudotusta, -0,8kg viime perjantaista! Tämän viikon lukema siis 95,1kg. Siistiä! Innostuin pitkästä aikaa mittailemaankin, ja jos yhtään osasin samoista kohdista mittailla kuin marraskuussa, niin vyötäröltä olisi kadonnut 3cm ja lukema oli 99cm, eli kaksinumeroisissa ollaan! Mittaaminen on vain ärsyttävää, kun en muistanut mistä kohtaa olen ennen mittaillut, ja en siis uskalla täysin luottaa lukemiin.


Äsken juoksulenkillä oli vuorossa 20min hölkkää + 10 min reipasta juoksua. Hölkkävauhtini oli tänään 7.30min/km, ja nopeammaksi tahdiksi päätin ottaa astetta reippaamman ja pyrkiä pitämään sen loppuun asti. Kymmenen minuutin jälkeen sykemittari kertoi keskivauhdiksi 6.30min/km. Juoksu kulki hyvin myös nopeammalla temmolla, tosin viimeinen minuutti oli melkein liikaa. Keskityin tsemppaamaan itseäni ja huutelin mielessäni kannustushuutoja. Tällä viikolla kumpikin lenkki on kulkenut hyvin, kivaa vaihtelua viime viikon "liian paljon päällä" ja "myrskytuuli"-episodien jälkeen. Viimeisen lenkin taidan jättää suosiolla sunnuntaille. Huomenna voisi tehdä jotain palauttavaa, esim. venytellä oikein kunnolla.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

torstai 19. tammikuuta 2012

Tuulee ja tuivertaa

Ulkona on melkein myrsky. Tuulee. Lujaa. Sataa lunta melkein vaakatasossa. Tiet ovat täynnä triimuja ja eteenpäin pääseminen on vaikeaa. Muutenkin ärsyttää. Monta pientä asiaa yhdessä muodostavat pahan mielen, joka ei tunnu katoavan millään.

Sulkeudun sisälle. Vedän verhot kiinni. Musiikki soimaan. Meneviä kappaleita. Treenipöksyt jalkaan ja kahvakuula käteen. Minuutti. Kaksi. Vielä. Ja jaksaa. Käden vaihto. Lepotauko. Ja jatkuu. Nautintoa omasta jaksamisesta ja viimeisestä toistosta, jossa irvistän melkein kuin Jutta ohjelmassaan. Kahvakuula nurkkaan ja musiikki vielä kovemmalle. Tanssin. Heilun ja huudan, nautin rytmistä ja liikkeestä. Iloinen musiikki tuo iloista mieltä.

Lopulta. Avaan ikkunat ja sammutan valot. Vaihdan soittolistan rauhallisempaan. Annan iltapäivän hämärän ja rauhoittavan valon tulla sisään. Tuuli ja tuisku kuitenkin jää ulkopuolelle. Venyttelen. Suljen silmäni ja nautin musiikin rauhoittavasta vaikutuksesta. Vaihdan asentoa ja tunnustelen kireitä paikkoja.

Enää ei harmita.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Pilatesta ja pienemistä

Tänään käytiin farkkuostoksilla. Ilokseni olin huomannut, että nykyiset farkut alkavat kaivata henkseleitä. Farkut, jotka kesällä jättivät kammottavat punaiset rannut vyötärölle, valuvat nyt alaspäin. Niinpä päätin tarvitsevani uudet. Ja mitä sainkaan tehdä, edellisten 46-kokoisten farkkujen sijaan sain ostaa kokoa 44. Eikä tarvinnut ostaa niitä, missä suurinta kokoa oli vielä jäljellä. Nyt oli valikoimaa. Ja kuinka paljon sitä valikoimaa onkaan sitten, kun kutistun vielä lisää?

Ei se kuitenkaan sovi, ei ainakaan tissien kohdalta.
Kuva: Lindex.fi


Kaupassa oli kaunis mekko. Suurin koko oli L. Tähän asti vaatekauppojen normaalimitoitetut yläosat eivät 99% tapauksissa sovi minulle, koska tissit ovat liian isot. Vaan ei tällä kertaa. Minä mahduin kokoon L - arvatkaa olinko onnellinen. Tosin rakas miehenikin on huomauttanut, että minun tissini ovat pienentyneet hieman. Toivottavasti eivät kutistu olemattomiin. 

Illalla oli ensimmäinen pilatestunti. Aloitin hienosti eksymällä väärään paikkaan, mutta löysin kuin löysinkin oikean salin sitten lopulta. Pilates oli.. erikoista. Erilaista. Se selvästikin vaatii useamman kerran harjoittelun ennen kuin siihen pääsee sisälle. Mutta pidin siitä. Ja vatsalihakset muistavat vieläkin - ja varmasti huomennakin tehneensä jotain. Odotan innolla ensi viikkoa ja seuraavaa kertaa. Tässä pääsee ihan eri lailla haastamaan itsensä ja lihaksensa kuin sillä, että kotona reuhtoo vatsalihasliikkeitä miljoona toistoa.

p.s. Sateenvarjomiehen blogista löytyy arvonta!

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Suloinen sunnuntai

Vapaapäivien harjoittelu osa 1. Aamulla ajatuksena oli, että tänään ohjelmassa olisi jumppa + kahvakuulatreeni. Hetken päästä ajattelin, että edellinen kevyt päivä on ollut keskiviikkona, joten tänään voisi olla hyvä sauma rentoilla. Niinpä jätin kahvakuulan pois ja tyydyin jumppaamaan television mukana kevyen puolen tunnin jumpan aiheella lihastasapaino. Kyllähän sen järkikin sanoo, että noiden avulla ei hirmuisesti kehitystä tapahdu, mutta ovat ainakin hyvää ja mukavaa vaihtelua tavalliseen viikko-ohjelmaani. :) Lisäksi tälle päivälle tuollainen rento tekeminen oli oikein mainio idea, kaikenlaista jännää muuten on tänään tehty ja suunniteltu. :)

Rentouttavaa sunnuntaita ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

perjantai 13. tammikuuta 2012

Kuulaa ja kivaa.

Noudin tänään uuden rakkaani postista. Se saapui jo eilen, ja tuskaisen yön jälkeen pääsin sitä hakemaan. Postin työntekijä ihmetteli painavaa pakettia, ja luettuaan lähettäjän nimen, kyseli kovin innokkaasti kuinka painava kuula sisältä paljastuukaan. Täytyy sanoa, että kylläpä tuo 12kg näyttää mahdottoman hienolta ja komealta pienempien serkkujensa rinnalla.

Äsken tein heti ensimmäisen treenin kuulan kanssa. Etuheilautuksia, rinnallevetoja, punnerruksia ja työntöjä. Pikkuisimmalla kuulalla uskalsin kokeilla vähän tempaustakin taas. Kivasti kulki taas, ja osa jutuista näytti peilistäkin katsottuna ihan hyvältä. Osa taas ei. Treeniä, treeniä. Huomasin myös hassun tapani kommentoida ääneen tekemisiäni, välillä onnistuessani saatan myös näyttää toisella kädellä peukkua peilikuvalleni. Mutta ei kai siinä, pääasia, että palaute menee perille. :P

Aijuu. Vaaka. 95,9kg. :) -0,5kg viime perjantaista, huippua! Ja kun tosiaan se -10kg tuli tällä viikolla täyteen, niin ai että kun likkaa hymyilyttää. :)

torstai 12. tammikuuta 2012

Dance with me, forget all the troubles you see

Olen hymyillyt koko päivän. Aamulla päätin käydä hevosen kanssa ajelulla ja mikä olisikaan parempi aloitus päivälle kuin tallustella lumisessa metsässä lumisateessa ja laulella hevoselle kauniita lauluja. Innostuksissani päätin lähteä itsekin juoksemaan. Alku meni hyvin, haastavan kovassa vastatuulessa. Mutta sitten iski kuolema, kun käännyin kotiin ja olisi pitänyt juosta 10 minuuttia lujempaa. Jouduin luovuttamaan ja kävelemään. Vaatetta oli päällä liikaa ja olo oli kovinkin tukala. Kotiin päästyäni ihmettelin, että kuinka silti näin helposti tuli kuuma ja väsy. Sykemittari paljasti, että olin juossut koko ajan samaa vauhtia, eli hieman nopeampaa kuin yleensä. Ilmankos tulee väsy, jos yrittää juosta lujempaa 30 minuuttia kuin jos yrittäisi juosta hiljakseen 20 minuuttia ja lujempaa 10 minuuttia?

Kotiin päästyäni ärsytti hieman. Enkö nyt osaa vauhtiani säädellä tai edes mittarista katsoa. Kyllä pitäisi jaksaa. Ja miksi sitä vaatetta piti pistää päälle niin paljon? Sitten tapahtui jotain kummallista. Spotify soitti hyvää biisiä. Minun teki mieli tanssia. Äkkiä askartelin lyhyen, puolen tunnin soittolistan, käänsin volat kaakkoon ja tanssin. Tuskin pääsisin missään tanssikilpailussa jatkoon, eikä minun tanssitaidoillani edes baarissa hurmattaisi ketään, edes pilkun aikaan. Mutta annoin mennä ja hymyilin. Hiki tuli, ja hyvä mieli palasi entistä parempana.

Nyt tekisi mieli mennä vasta sataneeseen lumeen tekemään lumienkeleitä.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Jos sun lysti on, niin...

Ja minun on! Aamu alkoi mukavalla vaakalukemalla, 96,0kg eli nyt on Ihan Virallisesti painonpudotusta takana 10kg:n verran! Kauaa ei sitten tarvinnut miettiä millä itseni palkitsen, kahvakuulakurssin jälkeen olen haaveillut kisamallin kuulasta, joten tänään lähti tilaukseen 12kg kuula. Toivottavasti se saapuu pian. :) Eli vähän samanlainen palkinto kuin edellinen, sykemittari. Innostaa liikkumaan ja treenaamaan entistä enemmän. Saas nähdä millä vauhdilla paino tästä tippuu, vai tippuuko?

Päivä oli muutenkin hyvä, sain hoidettua monta roikkumassa ollutta asiaa, esim. pilatekseen ilmoittautuminen. Ensi viikolla se siis alkaa, pikkuisen jännittää mitä siellä on luvassa ja kuinka hukassa olen sisäisen rautakankeni kanssa. Mutta eiköhän sieltä hengissä selvitä.

Illalla kävin vielä juoksemassa. Pakkasta n.-5 astetta, mutta viima teki lämpötilasta kylmemmän oloisen. Niinpä vetäisinkin kaulurin naamalle, sen läpi oli hyvä hengittää, eikä paleltunut naama. Lenkin pituus 4,6km ja aikaa meni 36 minuuttia. Löysin sykemittaristani myös kivan toiminnon, jos sen laittaa intervalliharjoitukselle, niin se mittaa erikseen "aktiiviajan" (eli juoksun) ja "lepoajan" (eli kävelyn) ajat ja matkat. Kätevää. (Juoksin siis 30min eli 4km, ja kävelin 6min eli 0,6km). Kaikkia kivoja ominaisuuksia sitä löytääkään, mitähän kaikkea on vielä löytämättä?

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Luontoa ja liikuntaa

Lenkillä, kävellessä tai juostessa on aikaa ajatella. Usein bloggausajatukseni syntyvätkin lenkillä. Viime aikoina olen ajatellut paljon läski- ja liikuntahistoriaani.

Minä olen aina ollut pyöreä lapsi. Siitä huolimatta, että liikuin paljon. Kiitos isän ja maalla asumisen, paikallaan ei paljon istuttu. Veljen kanssa juoksimme ympäri metsiä ja peltoja, kiipeilimme puissa ja rakensimme majoja. Olimme aina paikalla, kun jotain tapahtui. Oli kyse sitten lehmän mahan auki leikkaamisesta, rehunteosta tai hallin rakentamisesta. Isän perintönä tuli myös kiinnostus luontoon ja liikuntaan. Hän (ja äiti myös) opettivat tunnistamaan kasveja ja eläimiä, luonnon merkkejä vaihtuvista vuodenajoista ja säänmuutoksista. Isä myös kuljetti meitä niin hiihto- kuin yleisurheilukilpailuissakin. Pokaaleja ja palkintokippoja ja -kuppeja on vieläkin vinot pinot. Olimme myös siitä onnellisessa asemassa, että isä osti meille moottorikelkan ja latuhöylän, talvisin taisinkin hiihtää melkein joka päivä.

Kuitenkin. Olen aina tykännyt ruuasta, ja ruoka minusta. Painooni ei välttämättä aina edes kiinnitetty huomiota, olinhan pitkä ikäisekseni, ala-asteellakin yleensä aina pidempi kuin muut samanikäiset. Jossain vaiheessa aloin tiedostaa sen, että olen isompi kuin muut tytöt.  Peitin sen pukeutumalla löysiin vaatteisiin. Yläasteellakaan (saati lukiossa) en muista terveydenhoitajan sanoneen painostani mitään, ainoat kuittailevat kommentit tulivatkin luokkakavereilta. Ei minulle hirmuisen ilkeitä oltu, sen olen tajunnut myöhemmin. Suurin osa kommenteista oli huumorilla heitettyjä, mutta minun heikohko itsetuntoni kärsi niistä silti.

Yläasteaikoihin liikuntainnostuskin hiipui. Kisoissa kiertäminen loppui, kun olisi pitänyt oikeasti keskittyä treenaamiseen ja kilpailut alkoivat olla tosissaan käytyjä. Löysin myös internetin ihmeellisen maailman ja koneella istuminen alkoi kiinnostaa. En kuitenkaan koskaan ole kuulunut koululiikunnan inhoajiin. Meillä oli maailman mahtavin liikunnanopettaja, joka innosti ja inspiroi. Ryhmähenki oli muutenkin hyvä, eikä ketään hirmuisesti syrjitty. Oikeastaan olen inhonnut liikuntaa ainoastaan ammattikorkeakoulussa. ;)

Lukiossa aloin oikeasti tiedostaa olevani lihava, ja ennen ylioppilasjuhliani laihdutin -10kg. Ne kilot tulivat kuitenkin takaisin kun muutin pois kotoa. Opiskeluissa oli olevinaan niin paljon tekemistä, bileitä riitti ja roskaruuan täyttämiä krapula-aamuja samoin. Aina joskus käytiin lenkillä, yleensä kerran kuussa. Olenkin järkytyksellä todennut, että vajaan neljän vuoden aikana olen lihonut (enemmän tai vähemmän tasaiseen tahtiin) melkein 30kg.

Nyt olen siis taas "löytänyt" liikunnan osaksi elämääni, ja kyllä. Se on yhtä mukavaa kuin silloin aikaisemminkin. Nautin juoksemisesta, kahvakuulailusta ja uusien lajien löytämisestä ja kokeilemisesta. Nautin siitä, että saan asua maalla: juosta kuun valossa, lumen narskuessa kenkien alla, jänisten tai kettujen juostessa tien yli - ainoan tiellä liikkujan itseni ohessa ollessa naapurin traktori. Ehkä osittain kiitos isälle kuuluu myös siitä, että en kaipaa lenkille musiikkia, ainakaan jatkuvasti. Tänäänkin nautin hiljaisuuden kuuntelusta, ainoaa meteliä toivat luonnon äänet. Tuskinpa olisin käpytikkaakaan huomannut, jos musiikki olisi soinut korvissa. Nyt huomasin, ja se toi hymyn huulilleni.

Talviurheilua ja tasavauhtia

Tämä viikonloppu on ollut ihanan talvinen. Lunta on toki ollut jo hetken aikaa, mutta nyt on saatu nauttia pakkasestakin. Eilen vietettiinkin mukavan talvinen tunti pulkkamäessä. Kummallista, kuinka lapsena jaksoi kavuta mäkeä ylös koko päivän? Nyt jo reilu tunti sai hien pintaan. Toivottavasti tämä ei jäänyt talven ainoaksi pulkkailupäiväksi, sen verran kivaa meillä oli!

Tänään kävin vähän pidemmällä lenkillä. Juoksuohjelman rauhallista hölkkää 25 minuuttia ja 2 min kävelyä ei oikein inspiroinut ja päätin kävellä aluksi. Hieman yli kolmen kilometrin jälkeen käännyin takaisin ja hölkkäsin kotiin. Reissun pituus siis 6.2km, aikaa meni 54 minuuttia. Kotimatkaa varten laitoin sykemittarin näyttämään tahtia 7.50min/km, mutta luontainen rauhallinen vauhti olikin 7.30min/km (eli 8km/h), jota etenin tasaisesti koko matkan. :) Fiilis hyvä.

Hirveästi himottaisi hakea sukset kotoa ja hiihdellä vähän. Harmi vain, kotikoti on kovin kaukana.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Vuoden ensimmäinen punnitus

Tämän aamuinen vaakalukema oli 96,4kg. Eli kivasti on viikossa hävinneet menkkaturvotukset, sekä mahdolliset joululäskit. Tästä sitten eteenpäin, olisi kiva päästä pian alle 96-lukemien, johan tuota lukua on katsottu jo hetken aikaa, ensimmäisen kerran 96,x-lukemissa oltiin marraskuun alussa! Kaksi kuukautta siis, hyvänen aika.

Juoksuohjelman noudattaminen on lähtenyt hyvin käyntiin, huomenna ajattelin juosta viikon kolmannen lenkin. Tosin aion vähän pidentää sitä, pelkkä 25 minuutin hölkkä ei vastaa mielikuvaani pitkästä lenkistä. Lisätään siis vähän kävelyä mukaan.

Olen usein kuullut, että minun ajattelutapani muistuttaa Patrik Borgin ajattelutapaa. Koskaan en ole saanut aikaiseksi tutustua hänen kirjoihinsa, mutta nyt löysin Yle Areenasta Radio Suomen haastattelun: Patrik Borg: Laihtuminen lähtee korvien välistä. Puoli tuntia kuunneltavaa, ja kyllä, olen aika lailla samoilla linjoilla kuin Patrik. Pieniä muutoksia, ja sellaisia, joita pystyy loppuelämänsä noudattamaan. Ei siis mitään maailmaamullistavia keinoja ja kikkakolmosia, vaan järkevää, maanläheistä ajattelua - me like it!

tiistai 3. tammikuuta 2012

Uutta luettavaa

Kauppojen lehtipisteisiin kyllästyneenä kysyisin teiltä lukijoilta, että mitä urheilu/liikunta/terveys/ruokavalio/hyvinvointi-lehtiä luette? Ja onko kokemuksia ja mielipiteitä ulkomaalaisista (lähinnä englannin kielisistä) lehdistä?

Minä en oikein suomalaisesta lehtivalikoimasta löydä kiinnostavaa lehteä, jota jaksaisin lukea useamman numeron verran. Juoksija-lehti muodostaa poikkeuksen, mutta nimensä mukaisesti se keskittyy juoksemiseen ja kaipaisin juttuja muistakin urheilulajeista ja ravinnosta ja hyvinvoinnista. KG-lehti on mukavan asiallinen, mutta sen jutut on luettu jo moneen kertaan, laihdutuslehti kun on. Fit on turhan pinnallinen, en kaipaa treenivinkkejä siitä, kuinka vartin treenillä saan kahdessa viikossa upeat vatsalihakset, tai kuinka julkkis rakastui zumbaamiseen. Sport sekä Kunto Plus ovat hieman vieraampia, mutta en niihinkään ole oikein tykästynyt. Joku KG- ja Juoksijalehtien yhdistelmä olisi hyvä. Asiallinen ja mielenkiintoinen lehti, jossa olisi monipuolisesti asiaa. Ei kuitenkaan liian syväanalysoiva, eikä liian pinnallinenkaan. Julkkisjutut jätän väliin. Täytyykö tässä perustaa oma lehti?

maanantai 2. tammikuuta 2012

Tavoitteet 2012

Tosiaan, totesin -12 HCR:n tulevan pikkuisen liian aikaisin, ja kun Quantina mainosti Varala-maratonia, niin ajattelin, että josko juoksisin siellä syyskuussa elämäni ensimmäisen puolikkaan. Tätä myötä aloin miettiä, että joku välietappi keväälle olisi kiva, ensimmäisenä mieleen nousi tietysti Naisten kymppi. Aika pian mieleeni nousi ajatus siitä, että sen kympin voisi juosta jossain lähempänäkin. Helsinkiin on pitkä matka, joten matkoineen ja kalliine ilmoittautumismaksuineen kiertyisi kilometrille hintaa aika kovasti. Vilkaisin siis Juoksija-lehden juoksutapahtumakalenteria, ja löysin heti useamman sopivan vaihtoehdon. Niistä lisää sitten lähempänä. ;) Uskon kyllä, että jos kevääksi pääsen 10 kilometrin kuntoon, niin jos ei mitään ihmeellisiä kiireitä tai sairasteluja tule, niin puolimaratonin pitäisi olla ihan saavutettavissa syyskuussa. Positiivinen ajattelu kunniaan, minä onnistun. Olen huomannut, että ajattelumalleilla on suuri merkitys, jos jo etukäteen on varma epäonnistumisestaan, on epäonnistuminen todennäköisempää. Tämän vuoden teemana voisikin olla "Usko itseesi".

Tietysti, tälläisiin tavoitteisiin tarvitaan vähän raipaniskujakin. Taisin luvata, että jos oman laiskuuden takia nämä jäävät saavuttamatta, niin zumbaan sitten koko ensi talven. Minähän inhoan zumbaa. Tai kaikkea tanssia sisältävää touhuilua.

Mietin myös, sisällyttäisinkö tuohon 60 päivän liikuntahaasteeseen oman lisähaasteen venyttelyn osalta. Joka viikolle vaikka 3 x venyttelykertaa, minimissään 15 minuuttia? Olisi ihan hyvä alku, minä kun olen maailman huonoin venyttelijä.

Laihdutuksellisia tavoitteita en aseta, en tykkää tavoitella jotain tiettyä kilolukemaa tai painoindeksiä, kilo ja pykälä kerrallaan ja joulukuussa katsotaan mihin on päästy. Tietysti, jos paino junnaa tai nousee, niin katsotaan asiaa uudestaan ja muutetaan toimintaa, mutta nyt mennään näin. Ja tässäkin asiassa, minä onnistun.

Millaisia suunnitelmia ja tavoitteita teillä muilla on tälle vuodelle?

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Kuun varjot

Kevään liikuntahaaste ja 10 kilometrin juoksuohjelma polkaistiin tänään käyntiin. Koska loppuviikon testilenkki osoitti ensimmäisen viikon lenkin pikkuisen liian helpoksi, päätin aloittaa suoraan viikosta 2 ja nyt tuntui jo vähän sopivammalta. Juoksusääkään ei olisi voinut olla mainiompi, pilviverho väistyi juuri sopivasti lenkin ajaksi, otsalamppuakaan ei tarvinnut kun juoksi kuun valossa ja tähtien loisteessa. Askel kulki ja lumi narskui lenkkarien alla. Ensimmäiset 15 minuuttia hölkkäsin rauhallista vauhtia ja kotiinpäin 10 minuutin pätkän pikkuisen reippaammin. Tästä se lähtee taas!

Tuli myös testattua uutta juoksuvarustusta. Syksyllä ostamani teknisen aluskerraston päälle puin joulualesta ostamani fleecekerraston. Lähtiessä tuntui, että tulikohan puettua liian lämpimästi, kun melkein oli jo lämmin, mutta aukealla tuuli niin lujaa, että ihan hyvä ratkaisu oli tuo kerrasto. Käsiin löysin jostain kaapin perältä fleecesormikkaat, ovat juuri sopivan lämpöiset, mutta eivät kuumat. Lisäksi sykemittaria pystyy käyttämään näppärästi.

Ainoa ongelma nyt on, että tuo juoksuohjelma pitää jotenkin saada tulostettua paperille. ;) Haluan taas vedellä yli suoritettuja lenkkejä kuten Porin juoksukoulua suorittaessani tein.