sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Tylsyyttä

Tylsää. Alkuviikolla huomasin nilkkani kipeytyneen jotenkin mystisesti ja torstain juoksulenkki osoitti, ettei juokseminen ole järkevää. Määräsin itseni viikon juoksukieltoon, ja muutenkin tarkoituksena on ottaa äärimmäisen kevyesti ja seurailla nilkan paranemista. Jo nyt olen aivan kyllästynyt ja tylsistynyt. Painostakaan ei ole paljoa kerrottavaa, sillä sattuneista syistä (liikkumattomuus + menkkojen lähestyminen) olen turvoksissa. Parempia aikoja odotellessa.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Sukuvika on kun suksi ei luista

Saatoin vähän innostua. Hiihtäminen on ollut mielessä jo hetken. Lainasin kirjastosta pari kirjaa, jotka käsittelevät hiihdon tekniikkaa ja voitelua. Viime yönä näin unta, että pihalle oli satanut ainakin metrin verran lunta. Tänään urheilukaupassa järjestettiin hiihtopäivä. Saattoi käydä niin, että kävelin kaupasta uuden hiihtopuvun, monojen ja sauvojen kanssa. Taskussani paperi, josta voi ymmärtää, että parin viikon päästä haen mittojen mukaan tehdyt sukset.

Kaupan ovella ensin pohdin, että tohdinko sittenkään - onkohan siellä vain kilpahiihtäjiä? Pro-harrastajia? Kehtaanko mennä ja sanoa, että heippamoi, mä hiihdän vähän ja tarttisin sukset.  Onneksi fiksu myyjä tuli kysymään, tarvitsenko apua ja ohjasi minut oikeaan paikkaan. Niinpä pian hipelöin käsissäni Fischerin suksia ja hetken pohdinnan jälkeen tilasinkin sellaiset. Uskomatonta miten kevyet nuo uudet sukset ovat verrattuina vanhoihin puurunkoisiin! Uudet sukset eivät varmaan yhdessäkään paina niin paljoa kuin yksi vanha.. Uudet sukseni siis ovat Fischerin RCS Classicit. Kilpasuksiakin olisi ollut tarjolla, mutta ajattelin ettei harrastajan sellaisia kannata ostaa, eivätkä nämäkään huonoilta ominaisuuksiltaan vaikuttaneet. Perinteisen sukset siksi, että luistelutekniikka ei ole oikein hallussa, harkitaan sellaisia toiseksi suksipariksi sitten kun hiihtäminen oikeasti on hallussa. ;) Normaalit voideltavat pitopohjasuksien sijaan, sillä edustaja itsekään ei minulle suositellut pitopohjia. Ilmeisesti ne ovat tietynlaisella kelillä hyvät, mutta muuten eivät. Opettelen siis voitelemaan. ;)

Seuraavaksi siirryin hiihtopukujen pariin. Alennusmyynnissä oli hurjat määrät esimerkiksi viime vuoden mallistoa. Silmät kiiluen päätinkin sovittaa hiihtopukua, joka maksoi 99 euroa 299 euron sijasta. Sovituskopissa huomasin, että kun XL-kokoisen puvun takki on makkarankuori, housut ovat liian isot. Päädyin Craftin pukuun, jossa takkeja ja housuja myytiin erikseen. Housut kokoa L ja takki XL. Ilmeisesti urheilijanaisilla ei koskaan ole rintoja. Monoiksi päätyivät viime vuoden mallia olevat Madhusenin viime talven mallia olevat perinteisen monot. Nyt on sitten kaikki valmiina, kunhan parin viikon päästä saan hakea sukset.

Vuokatissa ensilumenlatu avataan 10.10. Koskahan täällä pääsee hiihtämään?

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Lajikokeilussa step ja crossfit

Eilen sain tilaisuuden kokeilla paria uutta juttua, kun lähiseudulla järjestettiin jumppapäivä. Yleensähän en ryhmäliikuntajutuissa käy, muuta kuin harvoissa ja valikoiduissa, tälläisiä satunnaisia kokeilukertoja ei siis usein tule, kun ei niihin ole mahdollisuuksia.

Ensin siis step. Ihan uusi tuttavuus tämä ei ollut, muistelen joskus lukion/yläasteen liikuntatunneilla jonkun kerran tätä kokeilleemme. En muista oliko step silloin hirmuisen suosittua, mutta ei se nykyään taida aivan muotilajeihin kuulua? Kaikki haluavat vain zumbaa, kahvakuulaa ja crossfittiä. ;) Ensin hieman pelkäsin millainen tunti on luvassa, mutta onneksi emme mitään hirmuisen monimutkaisia askelkuvioita käyneet läpi.  Aluksi käytiin läpi kaikenlaisia perusaskelia, ja sitten pala palalta rakennettiin niistä erilaisia sarjoja. Viimeinen sarja meni hieman ohi, siinä oli jo niin monta juttua, etten pysynyt enää yhtään perässä. Tosi hyvin sekin, tälläiselle putkiaivolle, joka ei erota oikeaa vasemmasta. ;) Minkäänlaista rytmitajuakaan ei minulta löydy, mutta hyvin pärjäsin. Ja johonkin olen hukannut ne kaikki ryhmäliikuntakammotkin, ei siellä ketään kiinnosta, muistaako joku mennä oikeaan suuntaan vai ei tai kuinka paljon joku hikoilee.

Sitten, crossfit. Vähän jännätti, minkälaisen ohjelman vetäjä oli suunnitellut, mutta ei mitään kamalaa sitten kuitenkaan. Aluksi hän selitti crossfitin ideaa, sillä kukaan meistä tunnilla olleista ei ollut aiemmin tehnyt crossfitiä. Uskon kuitenkin, että suurimmalle osalle lukijoista crossfitin idea on tuttu, tai siitä on ainakin joskus kuullut. Ja jos ei ole, niin google on täynnä tietoa. :)


Meidän ohjelmamme muodostui aikasarjoista. Ensin 2min, sitten 1,5min ja lopuksi 1min sarjat. Liikkeet olivat seuraavat:

-juoksu
-etuheilautus kahvakuulalla
-hyvää huomenta-selkäliike
-kyykky
-istumaannousu
-hoover

Koska liikkeet olivat tutut, sain painaa aika lailla täysiä, tietäen, että pystyn kyllä. Ensimmäiset hooverit tein vielä polvet maassa, mutta viimeisen sarjan sinnittelin varpaillani hampaat irvessä. Pidin tästä jutusta suuresti, lyhyitä sarjoja, joiden aikana saa ottaa itsestään kaiken irti! Toinen vaihtoehtohan on laskea suorituksia, mutta tämä oli ehkä ensimmäiselle kerralle helpompi. Haluaisin jatkaa crossfitin parissa, mutta sitä ei täällä järjestetä. Täytyy harkita saisinko mahdutettua kansalaisopiston crossfitin kevään ohjelmaan..

Viikkokooste

Ajattelin vaihtaa virallisen punnituspäivän sunnuntaiksi, ajatus liittyy siihen, että haluan tehdä viikkokoosteita liikkumisistakin, niin punnitustuloskin sopii siihen oikein mainiosti.

Tämän aamun paino 89,4kg, eli toivottavasti nuo isommat lukemat olivat vain kaikenlaisia turvotuksia. Ainakin suunta on nyt oikeaan, ja toivottavasti pysyykin alaspäin.

Tämän viikon liikuntamäärä on loistava, 8,8 tuntia! En varmastikaan pysty ensi viikolla samaan, tässä kun oli mukana jo pari ekstrajuttua, jotka eivät yleensä ohjelmaan kuulu. Minä en tiedä kuinka tänne blogiin saa kuvan heiaheian viikkopätkästä (neuvoja?), mutta tässä vähän kertausta mitä viikon aikana on tullut tehtyä.

maanantai
Hathajooga 1,5 h 


tiistai
Juoksu 40min 5,5km

Kävely 10min 1km

keskiviikko
-


torstai
juoksu 40min 6,2km


perjantai
keppijumppa 20min

venyttely 20min
juoksu 40min 5,6km
kahvakuula 20min

lauantai
juoksu 1h30min 12km


sunnuntai
step 45min

crossfit 45min
venyttely 45min

Viikon juoksukilometrejä yhteensä 29, hyvä! Juokseminen on tuntunut rennolta ja mukavalta, eilinen pitkä lenkkikin meni helposti. Oli ihanaa juosta syksyisessä illassa täydellisessä hiljaisuudessa. Sammutin musiikinkin kuunnellakseni hiljaisuutta, ja tuntui kuin pakahtuisin onnesta, kun pystyn juoksemaan nykyään näinkin helposti.

Hieman harmittavat nämä viikon vapaapäivät. Maanantain joogan lasken vapaapäiväksi, ja keskiviikon myös. Saisivat olla kauempana toisistaan, mutta ehkä tilanne rauhoittuu muutaman viikon päästä, kun keskiviikkojen pakollinen meno loppuu. Tosin yksi jumppa on vielä alkamatta, ja sen päivää en tiedä, joten saa nyt nähdä miltä viikot alkavat näyttää.

Viikon uusista kokemuksista, stepistä ja crossfitistä teen vielä oman postauksensa. :)

perjantai 21. syyskuuta 2012

Laihdutusasiaa.

Olen oikeastaan koko syyskuun rentoillut. Puolimaratonin jälkeen on ajattelu pysynyt tasolla olen ansainnut tämän, saan palkita itseäni, ei yksi keksi haittaa.

Yllättäen, vaakalukemista ei ole paljoakaan positiivista kerrottavaa ollut koko kuukauden aikana (tämän aamun lukema 89,9kg). Sisuunnuin aamuisesta lukemasta ja päätin etten anna sen nousta enää pykälääkään. Rennompi elämä loppuu taas, ja palaan siihen normaaliin terveelliseen arkeen. Jos aion jouluna painaa alle 85kg, ei tämä suunta ole oikea!

Tervemenoa siis taas ylimääräisille kekseille ja karkeille. Kummallista kyllä se, että olen niitä syönyt, kun en niistä oikeastaan edes piittaa. Melkeinpä siis joka kerta niitä mussuttaessani olen ajatellut, että eipä tämä nyt niin hyvää ole, mutta syönyt silti. Jossain selkäytimessä vieläkin on se mussuttaminen, ei se ehkä koskaan mene kokonaan pois? Ehkä se pysyy vain kurissa, mutta tilaisuuden tullen hyökkää taas. Tiedänpähän nyt taas sen, että liika rentous ei ole hyvästä. Sopiva rentous on.

Samalla muutin heiaheian viikkoliikuntatavoitteen 5 tuntiin, sillä se ei tunnu olevan mikään ongelma. Liikuttua tulee, kun vain syömiset pysyisivät tahdissa mukana.

torstai 20. syyskuuta 2012

Matkalla maratonille

 Aiemmin kirjoitin aloittaneeni maratonohjelman mukaan juoksemisen. Siitä Aku innostui merkkaamaan oman ensimmäisen maratoninsa jo kalenteriin. Kierre jatkuu, ja nyt olen päivän pari selaillut erilaisia maratontapahtumia ja miettinyt, missä minä haluaisin juosta.

Kysymyksiä on pää täynnä. Missä haluaisin juosta? Koska haluaisin juosta? Uskoisin alkukesä-syksy-akselin olevan kaikista paras. Helsinki city maraton olisi syksyllä aika hyvä vaihtoehto, mutta haluaisin juosta puolikkaan uudestaan Varalassa ensi syksynä. Ja miksikö en halua juosta Varalassa maratonia? Haluaisin juosta sen reitillä, jossa ei tarvitsisi kiertää samaa reittiä useaan kertaan, eli olisi edes 2 x 21 km lenkki tai yksi pitkä lenkki.

Haluanko juosta Suomessa vai ulkomailla? Suomessakin taitaa löytyä maratontapahtumaa kesän aikana lähes joka viikonlopulle. Jokaisessa suurkaupungissa taidetaan järjestää oma maratoninsa. Ulkomaan maratoneista "suosikkeina" tällä hetkellä ehkä Berliini tai Tukholma. Tukholma olisi kesäkuun alussa, Berliini taas syyskuun lopussa.

Vaikeaa valita, maratonin juosseet lukijat (ja muutkin), olisiko ehdotuksia? Suosituksia?

maanantai 17. syyskuuta 2012

Maanantain nautinnot

Joogan jälkeen kropan valtaa raukeus. Rento, hyvä fiilis, jota tekisi mieli jatkaa sohvannurkassa viltin alla hyvän kirjan parissa... suklaalevyn kanssa. En tiedä mistä tuollaiseen rennon raukean väsyneeseen fiilikseen yhdistyy pienoinen suklaanhimo. Sama toistui viime viikollakin. Suklaa on minulle kai nautinto, ja haluaisin jatkaa nauttimista joogan jälkeen vähän lisää? Kuitenkin, kieltäydyin kaupan houkutuksesta ja ajoin kotiin.

Muutenkin minulla on hyvä olo. Kiinnitin jääkaapin oveen seuraavan 20 viikon juoksuohjelman. Naisen juoksukirjan maratonohjelman alku kuulosti sopivalta. En ehkä noudata sitä kirjaimellisesti, mutta sinne päin kuitenkin. Fiiliksen mukaan.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Tyhmästä päästä kärsii varvas.

Tänään juokseminen otti kipeää. Syyllinen löytyy tallista, hevonen laski vahingossa pienen ja siron kavionsa ukkovarpaani päälle. Onneksi se ei jalkaansa siinä kauaa lepuuttanut, eikä edes koko painollaan, mutta kipeää otti silti. Piti kuitenkin käydä juoksulenkillä testaamassa kuinka kipeää. Juostessa ei niin hirmuisen, mutta juoksun jälkeen vielä enemmän.. Loppuviikon taidan istua pyörän selässä. Sinne onkin ollut jo vähän ikävä. Täytyy ottaa kaikki ilo irti niin kauan, kun täällä vielä pyöräilykelejä on.

Kahvakuulailinkin vähän. En mitään ihmeellistä, yritin vain saada vähän liikuntaa hartioille. Alaspäin suuntautuvaa, töissä hartioiden suunta tuntuu olevan lähinnä ylöspäin. Voisi tehdä hyvää, päivittäin tehdä vaikka vain vartalon ympäripyörityksiä tms. Ei pitäisi viedä kauaa aikaakaan.

Eilen joogasin. Kansalaisopiston jooga paljastui hathajoogaksi. Ihanaksi. Kun elämä muuten on kiireistä ja hektistä, oli ihanaa keskittyä 1,5 tuntia pelkästään itseensä. Kuunnella kehoansa, oikein ajatuksella löytää kireitä paikkoja ja venyä. Tykkäsin kovasti.

Eilen teki mieli ruokaa niin kuin en olisi koskaan ruokaa saanut. En tiedä mistä moinen olo tuli. Olin kuitenkin syönyt sopivasti ja riittävästi, riittävän usein ja riittävän hyvin. Hassua.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Oops I did it again.

Otsikko pätee kahteenkin asiaan. Ensinnäkin, juoksin taas kilpaa. Vietin viikonloppua lapsuudenkodissani ja veljeni yllytti minua osallistumaan paikalliseen juoksutapahtumaan. Sellaiseen todella pieneen, juoksijoita taisi olla yhteensä parikymmentä. Itse hän osallistui hölkkäsarjaan, mutta osallistu naisten kilpasarjaan, siinä ei yleensä oo oikein ikinä juoksijoita. Niinpä ilmoittautumistiskillä tiedustelin, että mahtaako kilpasarjassa olla aikarajoitusta, ja saadessani kieltävän vastauksen, annoin luvan laittaa nimeni listaan.

Reitti oli 5,6 kilometriä pitkä ja aika mäkinen. Löytyi sekä pitkää ja loivaa ylämäkeä, että lyhyttä ja jyrkkää. Etukäteen vähän jännäilin, että kuinkahan tässä käy ja kuinkahan hiljaa pitäisi aloittaa, että maaliinkin pääsisi. Sitten totesin, että jos olen juossut puolimaratonin, niin kyllä minä yhden vajaa 6 kilometriä jaksan juosta pikkuisen lujempaa. Niin minä juoksin sitten. Heti alusta alkaen kaikki muut katosivat horisonttiin (tai siltä ainakin tuntui). Pidin oman tahtini ja jaksoin hienosti maaliin asti. Ainoana pelkona, että ohittavatko kympin juoksijat minut uudestaan, mutta eivätpä ehtineet ohi. Loppuaika 34.12, eli ei mikään aivan toivoton. Tosin sarjan toinen osallistuja oli minua ainakin 5 minuuttia nopeampi. Mutta ei sen väliä, minä näytin itselleni että osaan juosta myös vähän lujempaa enkä vain hissutella. Ja muistelenpa kesällä epäonnistuneeni eräässä 30 minuuttia 6:00min/km-tahtiyrityksessä. Nyt keskinopeus oli 6:09min/km.

Entäs se toinen asia? Lähdin jälleen kerran hieman nälkäisenä ajamaan takaisin kotiin ja nälkähän se yllätti puolimatkassa.. Mutta koska kotona odottaisi ruoka, niin ostinpa sitten jotain pikkunaposteltavaa. Ihan vain tottumuksesta. Argh.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Kutistumisnumeroita

Syyskuun ensimmäisenä päivänä mittailin taas itseäni, mutta tulokset ovat täältä unohtuneet. Eli tässä tulevat:

pohje: 39/40 (+0,5cm kumpikin)
reisi: 63,5/63 (-0,5cm/+-0)
lantio: 106cm (-1cm)
vyötärö: 90cm (-2cm)
rinnat alta: 85cm (-0,5cm)
rinnat päältä: 100cm (-1cm)
käsivarret: 31,5cm/33cm (-1cm/+0,5cm)

Pikkuisia muutoksia siis tapahtuu. Aamupaino tänään 88,8kg. Nyt kun puolikas on takana, niin ajattelin yrittää ottaa taas uutta puhtia tähän painonpudotukseen. Tavoitteeni on painaa jouluun mennessä 85kg. En taaskaan aio käyttää mitään erityisiä poppakonsteja, samoilla spekseillä kuin tähänkin asti. Mutta aion kiinnittää erityistä huomiota herkkujen syömiseen ja syömisten määriin.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Unelmia ja haaveita

Viime syksystä asti mielessä on ollut haave, jonka sunnuntaina toteutin. Minä olen ihminen, jolla täytyy olla jokin tavoite. Haave, unelma, tähtäin. Niinpä nyt tarvitaan jotain "uutta". Jo ennen sunnuntaita päässä olivat alkaneet uudet haaveet elää.

Minä haluan juosta puolimaratonin uudestaan. Haluan ensi syksynä Varalassa yrittää parantaa aikaani. Lisäksi haluan kokeilla puolikasta jossain muuallakin. Olen mielessäni pyöritellyt paria vaihtoehtoa, mutta tuskin päivämääriä vielä tarvitsee ajatella. Eli keväällä jossain ja syksyllä Varalassa, näin voisin ajatella. Varalassa siksi, että sunnuntain kokemus oli pelkästään positiviinen. Ensikertalaisen kannalta järjestelyt toimivat loistavasti, opastus oli hyvää ja toimitsijat mukavia.

Minä haluan juosta maratonin. En tiedä koska, en tiedä missä. Mutta jonain päivänä haluan yrittää. En usko, että minusta tulee maratoonaria, joka juoksee maratonin toisensa jälkeen, mutta haluan yrittää. Epäilen, että maraton ei ole ensi kesän, tai edes ensi vuoden juttu, ainakin se vaatii lisää puolikkaita harjoitukseksi.

Minä haluan osallistua triathlonille. Triathlonissa yhdistyvät kaikki lajit joista pidän. Juoksu, pyöräily ja uinti. Haluan edes kerran elämässäni yhdistää nämä kaikki ja kokeilla, miltä tuntuu vaihtaa liikkumismuotoa useampaan kertaan yhden suorituksen aikana. Hyvänä esimerkkinä mahdollisesta tapahtumasta voisi olla Helsinki City Triathlon (uinti 300m, pyöräily 10km ja juoksu 3km). Lyhet matkat helpottaisivat osallistumiskynnystä. Tosin haluan oppia ensin kunnolla kroolaamaan.

En kuitenkaan heti teippaa jääkaapin oveen uutta treeniohjelmaa ja noudattaa sitä pilkuntarkasti. Hetken verran aion nyt vain liikkua juuri sen verran kuin huvittaa. En tiedä kestääkö tämä hetki huomiseen vai ensi maanantaihin, syyskuun loppuun vai jouluun asti. Sen näkee sitten. Joka tapauksessa liikuntatottumuksiin on nyt tulossa pieniä muutoksia, kun jooga ja niskahartiajumppa alkavat.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Ystävyyden ja yhteisöllisyyden voima

Kiitän teitä kaikkia onnitteluista, tsempeistä ja kannustuksesta. En tiedä, olisinko pystynyt tähän kaikkeen yksin.

Aloittaessani tätä blogia, en ajatellut löytäväni tälläistä bloggaajien yhteisöä. Ajattelin, että kirjoitan tänne kuin päiväkirjaan, asioita muistiin itselleni. Ja että joku ehkä joskus sattuisi niitä tekstejä myös lukemaan. En olisi voinut olla enempää väärässä.

Yksin olisin varmasti kompastunut ensimmäiseen suureen vastoinkäymiseen, heittänyt lenkkarit seinään ja ostanut kaupasta kaikki herkut - ja jäänyt sille tielleni. Mutta yhteisöllisyyden voima on suuri. On aivan huikeaa, kuinka ihmiset iloitsevat toisten onnistumisista ja tsemppaavat vaikeiden hetkien tullessa eteen. Kuinka samankaltaisia, ja kuitenkin aivan omankaltaisia ongelmia ja ilonhetkiä meillä jokaisella on. Kuinka jokaisen blogista voi ottaa jotain opikseen, saada uusia vinkkejä ja ideoita omaan tekemiseensä. Varsinkin blogimiiteissä on ollut ihanaa löytää ihmisiä blogien takaa, tutustua ja ystävystyä ihanien ihmisten kanssa. Ja se kannustus puolimaratonin viimeisellä kilometrillä, aivan mahtavaa.

Haluan todella kiittää teistä lukijoista jokaista, yksin ja erikseen. Kannustuksesta, tsempistä ja mukana elämisestä. Toivon, että osaisin antaa teille kaikille yhtä lailla kannustusta ja tukea kuin olen itse saanut.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Let's do it.

Nyt se on sitten tehty. Puolimaraton. Vieläkin mietin, että teinkö minä sen oikeasti? Juoksinko minä todella?

Lähtölaukauksen pamahtaessa ilmoille olin innoissani. Parinsadan metrin kuluttua, katsoessani edellä juoksevaa ihmismassaa ja Tampereen hienoja maisemia, teki mieli tirauttaa kyynel tai kaksi. Sillä hetkellä vasta aivan todella ymmärsin, että minä olen saavuttanut tavoitteeni ja onnistunut.

Ensimmäinen kierros sujui helposti, yritin sykemittarin avulla pitää vauhdin sopivana, sillä muutamista ylämäistä arvasin, että ne tulevat tekemään toisella kierroksella tiukkaa, jos yritän ensin liian lujaa. Oli kivaa juosta ihan uusissa maisemissa, ja ihmisten kannustus reitin varrella tuntui mukavalta. Ohitin jopa muutaman juoksijan aina huomatessani tahdin hidastuvan turhan paljon. Otin jokaisella juomapisteellä vettä tai urheilujuomaa, ja huomasin mukista juomisen olevan äärettömän vaikeaa vauhdissa.

Toiselle kierrokselle lähteminen tuntui upealta, tiesin homman olevan puolivälissä ja maaliviivan tulevan koko ajan lähemmäksi. Ehkä puolet toisesta lenkistä tuntui vielä suht helpolta, mutta sitten totesin jalkojen käyvän raskaiksi ja päätin kävellä muutamat lyhyet ja jyrkät ylämäet, että jaksaisin sitten sen kaikista tuskallisimman nousun maaliin. Vaikka meno alkoikin jo tuntua raskaalta, vauhti säilyi silti hyvänä. 16 kilometrin kohdalla alkoi jaloissa painaa jo tasaisellakin juokseminen, mutta muistutin itseäni ettei matka ole enää pitkä, puolisen tuntia enää! Tuntui hassulta, kun jotenkin hävisi ymmärrys omasta vauhdista. Jalat olivat raskaat ja tuntui etten etene yhtään, mutta silti vauhti oli hyvää. Viimeisillä kilometreillä minun piti kävellä vielä yksi alamäkikin, kun en enää ollut yhtään varma, pysyisinkö sen juosten pystyssä.

Viimeisen juomapisteen jälkeen tuli risteys, josta käännyttiin joko maalia kohti tai uudelle kierrokselle. Kyllä kuulkaa tuntui hyvältä kääntyä maalia kohti. Hyvä olo tosin katosi hyvin äkkiä, kun katsoin sitä pitkää suoraa ylämäkeä ja tiesin, että matkaa on vielä senkin jälkeen jäljellä.. Kävelin hetken, ja sitten näin maailman parhaan kannustustiimin mäen puolivälissä - Iive, Quantina ja Niina. Päätin, että en vain voi kävellä heidän ohitseen ja niin vain jaksoin juosta suoran loppuun asti, ja vielä seuraavankin suoran. Sitten olikin aivan kamala pieni nousu, jonka kävelin. Viimeiset 200 metriä sitten juoksinkin niin lujaa kuin ikinä jaksoin.

2.33,00. Huikea aika! Olin etukäteen ajatellut, että teoriassa olisi mahdollisuus kahteen ja puoleen tuntiin, mutta että koska minä juoksen täällä aakeella laakeella, Tampereen mäkinen maasto varmasti hidastaisi tahtia vähän enemmänkin. Mutta ei näköjään! Ensi kerralla sitten voisi yrittää juosta koko matkan. ;)

Juoksun jälkeen suuntasimme New Yorkiin syömään. Ihanaa ruokaa, ja ihanaa seuraa! Oli kiva nähdä taas muita bloggaajia, ja jutella hyvän ruoan parissa. Seuraavaa miittiä odotellessa. ;)

Ja ne seuraavat tavoitteet? Ehkä ne ansaitsevat oman postauksensa. ;)