torstai 21. helmikuuta 2013

Pelkoja purkamassa

Kiitos kaikille onnitelleille, olette ihania! <3 Vaikka teistä osa varmaan onnitteli jo silloin, kun edellisen kerran siirryin 90-lukemista 80-lukemiin. ;) Mutta ei sen niin väliä, nyt on sellainen tsemppi päällä, että toivottavasti päästään seuraavaankin tavoitteeseen vauhdilla.

Tänään kävin hiihtämässä vähän mäkisemmillä laduilla kuin aikaisemmin. Viime talvenahan onnistuin kehittämään itselleni mäkikammon, kun viiden vuoden hiihtotauon jälkeen toisella hiihtokerralla päädyin jäiselle ladulle jyrkkään alamäkeen, jossa u-käännöksen kohdalla jatkoin matkaa suoraan lumihankeen. Sen älkeen on vähän kammottanut aina kun olen ollut alamäessä, josta en tiedä mihin se mutkan jälkeen menee.

Tänään lähdin ladulle, jonka pisimmän lenkin alamäkiä kuvailtiin adjektiiveilla vauhdikas, vaarallinen ja vaativa. Ensimmäisellä kierroksella mietin kauan latujen risteyskohdassa, että lähdenkö mäkiselle lisälenkille vai en. Silloin en lähtenyt, mutta seuraavalla kerralla otin riskin. Ensimmäiset kaksi isoa mäkeä aurasin alas ihan vain todetakseni, että no, olisihan tuon voinut tulla latua pitkin. Viimeisellä sitten siirsin sukseni ladulle ja annoin mennä. Puristin sauvoja lujempaa kuin koskaan, ja hoin itselleni, että rentokropparentokropparentokroppa. Mäen alla melkein tuli tippa linssiin, fiilis oli aika huikea! U S K A L S I N! Hetken harkitsin, lähtisinkö vielä toistamiseen, mutta sitten muistin kuinka kammottavia ylämäet olivat. ;)

Päivän saldo siis 12,5km hiihtoa, ja kesto tunnin. Teknisesti aika surkeaa räpellystä, aina välillä tuli hyviäkin pätkiä, mutta enimmäkseen vähän mitä sattuu. Johtuiko ehkä ylämäkien suuresta määrästä, ylämäkiluisteluni ei ole ihan parhaimillaan.

Jeejee!

Aaamupaino tänä aamuna 89,9kg! Jes! :) Nyt ei muuta kuin tiukkaa tahtia kohti seuraavaa tavoitetta, joka on kokonaispudotus -20kg, eli 86kg. :)

tiistai 19. helmikuuta 2013

Kaikki merkit on ilmas et tänään irtoo

Aina joskus saa huomata olevansa uskomattoman tyytyväinen tekemiinsä päätöksiin. Tänään, ja viikonloppuna mietin useampaan kertaan itsekseni, että olipa hyvä, kun ostin sukset. Hyvät sukset. Ja toisetkin hyvät sukset.

Viime talvenahan hain kotoa vanhat sukseni, jotka on ostettu joskus yli 10 vuotta sitten joko minulle tai jollekin sisaruksistani. Niillä hiihtäminen oli vähän raskasta, kun sukset olivat väärän mittaiset ja muutenkin vääränlaiset minulle. Mutta vielä alkusyksyllä mietin, että jos hiihtäisin niillä vielä tämän talven ja jos hiihtäminen kiinnostaa vielä, niin sitten panostaisin kunnon suksiin.

Jos niillä suksilla vielä hiihtäisin, niin todennäköisesti ne olisivat lentäneet lepikkoon jo monesti. Tai sitten olisin vain lopettanut, ja todennut hiihtämisen olevan kamalaa. Lukenut blogeista hiihtojuttuja ja haikaillut, että miksi en minä voi tykätä hiihtämisestä.

Syksyllä tuli se päivä, jolloin ostin upouudet kalliit sukset. Ja ajoin kotiin miettien, että entäs jos mä en tykkääkään hiihtämisestä? Vaan kuinkas sitten kävikään? Tällä hetkellä nostan sukset lähes päivittäin autoon ja suuntaan ladulle. Mietin hiihtäisinkö perinteistä vai luistelua, vai pakkaisinko mukaan molemmat?

Tänään hymy ilmestyi naamalle heti ensimmäisten potkujen jälkeen. Yksinkertaisesti tiesin, että tänään kulkee. Latu oli hyvä, sukset loistavat ja hiihtäjäkin osasi kai jotain. 12 kilometriä vajaassa tunnissa, ja olin edelleen yhtä hymyä lähtiessäni ladulta kotiin.

Olen selvästi löytänyt uuden rakkauslajin juoksun rinnalle.

Emmä pysty lopettaankaan.


torstai 14. helmikuuta 2013

Ei niin hyvä viikko

Nyt aivan naurattaa, viime viikolla oli todella hyvät fiilikset, nyt ei mene aivan niin putkeen.

Lauantain pitkällä lenkillä urheiluliivini hiersivät rintojen alapuolelle kivat hiertymät, aivan vereslihalle. Eivätkä ne vielä ole parantuneet, joten eilinen juoksulenkkini vaihtui kahden juoksuaskeleen jälkeen kävelyksi. Ei sitten juosta ennen kuin parantuvat. En tiedä pitäisikö tilata kokoa pienemmät liivit, ei Enellien kanssa aiemmin ole ollut mitään ongelmia. Mutta jos liivit ovat pikkuisen "isot" niin, rinnat pääsevät siellä liikkumaan ja se varmaan tämän aiheutti.

Päätin sitten tänään lähteä hiihtämään, mutta pipariksi meni sekin. Toissayönä satoi lunta kivasti, ja TÄNÄÄN oli laduntekijä liikenteessä, keskellä päivää. Olin kuvitellut lykkiväni perinteistä pk-lenkin verran, mutta eihän ladulle ollut asiaa, kun toinen sitä teki siinä nenäni edessä. Ja nyt kun pääsin tottumaan hyviin luistelusuksiin, niin ei pehmeällä alustalla luisteleminen perinteisen suksilla tuntunut muulta kuin turhauttavalta. Lyhin hiihtolenkkini pitkään aikaan: 10 minuuttia ja 2 kilometriä, sitten sanoin laduille kiitos hei.

Saa nyt nähdä, jos tekisin myöhäisillan retken ladulle vielä illalla. Tai sitten palaan asiaan huomenna.

Ja hei, ihanaa ystävänpäivää jokaiselle lukijalle, kommentoijalle ja satunnaiselle kävijälle. Olette ihania!

lauantai 9. helmikuuta 2013

Hieno viikko

Nyt on ollut hieno viikko. Sekä painon että liikkumisten kannalta.

Keskiviikkona juoksin ihanan lenkin, intervalleja. 2x4x500m n. 5:50min/km. Toisaalta hassua, toiset juoksevat pk-lenkkejä tuolla vauhdilla, mutta minä en ole vielä sillä tasolla. Tuo vauhti tuntui sopivan haastavalta, ei liian helpolta, mutta en ollut aivan kuollutkaan lenkin jälkeen. Eli ehkäpä minusta vielä löytyy lisää vauhtia?

Torstaina oli hiihtokoulun viimeinen kera, ja oli vaan ihanaa. Todella hienoa hyvillä välineillä hiihtää valvovan silmän alla ja saada vinkkejä ja oppia. Minä sain kotiläksyksi hiihtää vähän paremmalla etunojalla, ja kuulemma suksen päälle saisi hyökätä vähän enemmän. Ja vinkkiä sai myös muiden hiihtoa seuraamalla, ja kuuntelemalla mitä opettaja muille neuvoi. Suosittelen hiihtokoulua kaikille, jotka haluavat saada hiihtämisestänsä parempaa!

Perjantaina kävin ihanasti keskellä päivää hiihtämässä aurinkoisessa pakkassäässä. Aivan kuin ilmassa olisi ollut jo hieman kevään tuoksua. Hiihdin kevyesti puoli tuntia luistellen, 6,5 kilometriä. Keskityin tekniikkaan ja yritin hiihtää koko ajan hyvällä tekniikalla. Mogren sujuu ihan hyvin kummallekin puolelle, mutta kuokka on jotenkin hirmuisen vaikeaa oikealle puolelle, vasemmalle sujuu hyvin.

Tänään oli sitten viikon pitkän lenkin vuoro. 16 kilometriä ja kaksi tuntia. Ensimmäistä kertaa kuuntelin lenkillä jotain muuta kuin musiikkia - latasin Yle areenasta uusimman Luontoillan ja hölkkäilin sen tahtiin. Se sopikin oikein hyvin, rauhallinen jutustelu sai minutkin pitämään vauhdin tasaisen rauhallisena. Usein menevää musiikkia kuunnellessa tulee otettua ylimääräisiä spurtteja, tai juostua muuten vain kovempaa kuin tarvitsisi. Voisin jatkossakin kokeilla pitkillä rauhallisilla lenkeillä jotain tälläistä.

Ja hei, se paino! Tänä aamuna oltiin jo lukemissa 90,7! Onko pikkuisen hienoa hei!

Nyt poistun viettämään paria liikuntavapaapäivää rakkaan ystäväni luo, ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kadonneen inspiraation metsästys

Koko tammikuun kävin (tuttuun tyyliin) joka aamu vaa'alla, ja kirjasin painon ylös. Helmikuun alussa huomasin, että käyrä on tasaisen vakaa. Pieniä heilahduksia alas, ja sitten taas ylös. Mutta kaikenkaikkiaan paino pysyi samana. Helmikuun alussa lukemat alkoivat ahdistaa.

Toissa aamuna ahdistus kävi jo kovaksi, ja päätin ryhtyä toimiin. Tiedän, että paino ei ahdistuksella lähde alaspäin, eikä asian välttelyllä, joten kadonnut inspiraationi pongahti jostain piilostaan paikalle, ja nyt mennään taas!

Tilasin käyttöaikaa kalorilaskurista, ja nyt kirjaan syömiseni tarkasti ylös. En tiedä kauanko, ehkä niin kauan kuin jaksan, mutta tarkoitus olisi ainakin parin viikon ajan merkkailla. Ihan parin päivän pikaisena huomiona olen havainnut, että olen tähän asti syönyt liikaa välipaloja. Nyt kun syömisten tarkkailun myötä olen jättänyt ylimääräiset "muutamat pähkinät" pois, niin kalorimäärä on ihan sopiva. Olen siis tähän asti syönyt liikaa laihtuakseni. Katsotaan nyt mihin tämä inspiraatio johtaa! Ensimmäisenä tavoitteena on päästä taas alle 90 kg:n.