keskiviikko 29. elokuuta 2012

Jännitys tiivistyy

Enää ei ole montaakaan päivää yhteen elämäni suurimmista koitoksista. Fyysisistä haasteista suurin. Tähän mennessä pisin matka kilpaa juoksuna taitaa olla yläasteen 7-luokan maastojuoksukisojen 1,5km. Sijoituin muuten toiseksi. Kahdesta osallistujasta.

Toki tilanne on nyt eri. En kilpaile ketään muuta vastaan, ainoastaan itseäni. Olen jo puoliksi voittaja. Heitin tämän haasteen itselleni jo viime vuonna, ja olen onnistunut valmistautumisessa. Puolimaraton ei jäänyt yhdeksi ehkäsittenjoskuskunonrahaajaaikaajasattuuhuvittamaan-haaveeksi, vaan olen aivan todella toteuttamassa sitä. Ja vieläpä niin, että tiedän voivani onnistua.

Vielä on paljon tehtävää. Täytyy pyykätä juoksuvaatteita, valita mitä otan mukaan, mitä laitan päälle. Täytyy varmistaa, että sykemittarin akku on ladattuna. Samoin mp3-soitin, biisilistatkin täytyisi tarkistaa ja päivittää. Maltanko kuunnella musiikkia itse tilanteessa, en tiedä. Junaliput täytyy pitää tallessa, samoin täytyy muistaa ottaa mukaan energiageelit ja muut tarvittavat jutut. Mutta kaikista tärkeintä, täytyy pysyä terveenä, lähipiirissä on flunssaisia ihan riittävästi.

Pian nähdään! :)

lauantai 25. elokuuta 2012

Eight more, seven, six, five, four, three, two, one!

Ihana Iive jutteli taannoin kotitreenistä ja linkitti löytämänsä Tiffany Rothin treenivideot. Klikkasin Iiven soittolistan auki ja jumppasin tunnin verran. Kivaa oli! Suurimmaksi osaksihan liikuntani koostuu juoksemisesta, pyöräilystä, kahvakuulasta ja venyttelystä, joten tälläinen jumppaaminen on aina kivaa vaihtelua. Lisäksi kotona ei tarvitse nolostella, kun ei näytä samalta kuin timmikroppaiset jumppavetäjät. Nytkin aluksi huomasin, että osa liikkeistä on aika nopeatempoisia, joten tein ne omaan tahtiini. Jos en pysynyt perässä, tein vähemmän toistoja, mutta en luovuttanut. Iive oli koonnut kivan soittolistan, oli treeniä niin käsille, vatsoille kuin takapuolellekin. Taidan joutua jumppaamaan loputkin videot läpi. ;)

Minulla on muistissa myös aiemmin tänne linkittämäni Tara Stilesin joogavideot, jotka ajattelin huomenaamuna käydä läpi. Lisäksi digiboksilla on kymmenkunta TV2:n Jumppa-ohjelmaa, joiden tahtiin liikkua, mutta kaipaan vinkkejä myös teiltä.

Millaisten jumppa/venyttely/jooga/kahvakuula/tms-videoiden tahtiin te kotona liikutte? Jos mielessä on joku oikein hyvä ja kiva linkkivinkki, niin kertokaa minullekin. :) Nämä tuovat mukavaa vaihtelua liikkumiseeni.

perjantai 24. elokuuta 2012

Vaihtelevia fiiliksiä

Keskiviikkona olin kuolemanväsynyt. Tuntui, että korvieni välissä ei ollut minkäänlaista elämää, eivätkä silmät tahtoneet pysyä auki. Ajatuskin juoksemisesta tuntui kamalalta. En siis juossut, vaan menin nukkumaan.

Eilen minulla oli raskas päivä töissä. Kiirettä ja haasteita koko päivän. Jo autossa kotimatkalla kehoni huusi, että on pakko päästä juoksemaan. Juoksin, tuntui hyvältä. Helpolta. Rennolta.

Tänään unohdin juosta. Ihan totta! Vietin töiden jälkeen muutaman tunnin vadelmapuskissa, enkä niitä noukittuani yhtään muistanut, että juoksuohjelmaan oli merkitty 45 min pk-vauhtia. Oho hups, ja niin edelleen. Huomenna sitten.

Tuntuu hassulta, että juoksuohjelmaa on jäljellä enää viikko. Ja että se viimeinen lenkki on puolimaraton. Ja että minä oikeasti voin onnistua siinä. Perhoset lepattivat vatsassa, kun luin sähköpostiin tullutta infokirjettä.

Viikon päästä aion ottaa rennosti, ja unohtaa juoksuohjelmat. Hetken aikaa juoksen juuri niin paljon tai vähän kun huvittaa. Vaikka tiedän jo, mitä haasteita aion polulleni seuraavaksi heittää, palaan niihin vasta hetken päästä. Kun yhden tavoitteen saavuttaa, saa levähtää.

p.s. paino tänään 89,2kg....

sunnuntai 19. elokuuta 2012

I get this high without taking a pill

Juoksin tänään puolimaratonohjelman viimeisen pitkän lenkin ennen kilpailupäivää. Toivoin etukäteen saavani onnistuneen suorituksen, kun edelliset pitkät lenkit ovat tosiaan menneet joko kärsien energianpuutteesta, kuumuudesta tai liiallisesta syömisestä. Pidinkin koko päivän huolta, että syön hyvin ja kohtuudella. Lenkkiä edelsi pienoinen työrupeama ja vähän pelkäsin kuluttiko se liikaa energiaa, mutta onneksi rasitus kohdistui yläkroppaan eikä jalkoihin.

Aluksi ajattelin, että juoksen ohjelman mukaisesti 2 tunnin lenkin, mutta jo alkumatkalla alkoi tuntua, että jos jaksan, niin juoksen muutaman kilometrin lisälenkin. Aloitin lenkin kohtuurauhallisella vauhdilla, ja ensimmäisten 30 minuutin keskivauhti olikin 7:23min/km. Kiristin sitten hieman vauhtia, ihan pikkuisen vain ja juoksin 7:10min/km vauhdilla loppumatkan. Tunnin kohdalla energiageeli ja aina välillä joko urheilujuomaa tai vettä. Kävelin taas pari ylämäkeä, mutta yhteensä ehkä kaksi minuuttia koko lenkin ajalla. ;)

Kotiristeyksen kohdalla oli vielä voimia jäljellä, ja päätin tehdä pikkulisälenkin. Tosin kahden tunnin pykälän ylitettyäni mahassa alkoi tuntua, että siellä voisi olla jotain muutakin kuin urheilujuomaa. Tunne tosin meni onneksi äkkiä ohi. Hyvin jaksoin juosta viimeisetkin kilometrit reippaalla tahdilla, ja niiden vauhti olikin sitten vähän kaikenlaista 7:00-7:15 väliltä. Keskivauhdiksi koko lenkille tuli 7:12min/km. Jaksoin ottaa viimeisellä kilometrillä loppukirinkin! Yhteensä lenkillä oli mittaa 2h16min ja matkaa 18,82 kilometriä, eli taas pisin lenkki ikinä!

Onnistunut lenkki tuli hyvään saumaan, nyt tiedän, että todellakin voin päästä maaliin puolimaratonilla, eikä viimeisiä metrejä taida tarvita ryömiä, sillä varaa jäi vielä vähäsen. Puolimaratonilla voin sitten ottaa kaiken irti. :) Vauhdinjakoa täytyy vielä miettiä, pelkään lähteväni liian lujaa ja väsyväni puoliväliin. Täytyy vain osata katsella omasta sykemittarista vauhtia, eikä edellämenijästä!

Nyt alkaa sitten viimeisen kahden viikon valmistautuminen, pitkiä lenkkejä ei enää ole. Vähän jo jännittää. Entäs jos eksyn reitiltä? Otanko omat urheilujuomat mukaan, entäs energiageelin? Mistä tiedän etukäteen missä vaatteissa haluan juosta? Kuten näkyy, kokeneemmilta konkareilta voisin ottaa mielelläni vinkkejä vastaan. :)

Taidan juosta vanhoilla kengillä, mutta sen jälkeen on niiden aika siirtyä eläkkeelle. Uusista en kyllä tiedä ovatko hyvät. Saavat vielä hetken armonaikaa, mutta jos ei ala fiilis parantua, niin yritän myydä ne ja ostaa tilalle noiden vanhojen kenkien päivitetyn version pykälää suurempana. Ovat kokoa 41,5 ja etuvarpaan kärki hinkkaa kengän kärkeen. Uudet ovat kokoa 42, ja niissä ei moista tapahdu.


Elän loppuelämäni ilman herkkuja.

Vai miten asia itse asiassa olikaan?

Arvonnan aikaan minua pyydettiin kirjoittamaan herkkujen syömisestä ja mielitekojen välttämisestä. Aloitetaan jälkimmäisestä. En minä oikeita vinkkejä osaa antaa, mutta kirjoittelen omista kokemuksistani, tavoista, jotka ovat toimineet minulla. Me olemme kaikki erilaisia, ja jokaisen kannattaakin yrittää löytää omalla kohdalla toimivat keinot.

Aiemmin lähes kaikki laihdutusyritykseni ovat menneet herkkulakkojen kautta. Olen päättänyt olla syömättä sitä, tätä tai tuota herkkua, yleensä niitä kaikkia. Olen pärjännyt viikon tai kaksi, hokenut herkkuhyllyjen kohdalla enostaenostaenosta-mantraa ja ollut muka tyytyväinen syödessäni raejuustoa ja ananaspaloja. Sitten on koittanut hirmuinen mieliteko, joka on yleensä sattunut jonkinmoisen pahan mielen, suuttumuksen, väsymyksen tai surun aikaan ja olen päätynyt mussuttamaan kaikkea sitä hyvää, mistä olen kieltäytynyt. Sitä on seurannut paha mieli ja uusi yritys. Ja taas epäonnistuminen.

Sitten totesin, että totaalilakko ei toimi minulla, ei selvästikään. Päätin, että kaikki on sallittua. Kaikki. Kävelin karkkihyllylle, sipsihyllylle, keksihyllylle ja jäätelöhyllylle, ja lupasin, että saan ostaa ihan mitä vain. Syödä ihan kaikkea mitä tekee mieli. Ja kuinkas sitten kävikään? Hyvin. Kun mikään ei enää ollut kiellettyä, sain syödä kahvin kanssa keksin ja olla onnellinen. Yksi keksi, eikä sen jälkeen enää tehnyt mieli toista. Tai jotain muuta hyvää. Löysin asian nimeltä kohtuus.

Herkkujen syömisen väheneminen johti taas siihen, että en enää oikein edes pidä kaupasta saatavista "tavallisista" herkuista. Karkit eivät maistu miltään, tai korkeintaan keinotekoisilta. Jäätelö on liian sokerista ja sipsit liian suolaisia. Makuaistini on kai siirtynyt luonnollisiin makuihin ja nautin ihan aidosti hedelmistä ja pähkinöistä ja muista terveellisistä herkuista. Nykyään paheeni ovat kuivatut hedelmät. Nehän ovat terveellisiä, mutta niissä on paljon hedelmäsokeria. Yritänkin olla syömättä pussillista kerralla. Karkit eivät enää kuulu vakio-ostoksiini. Saatan mielenkiinnosta ostaa pussillisen uutuuskarkkeja, mutta syön vain muutaman ja annan loput miehelleni. Minun ei vain enää tee niitä mieli.

Mielitekoja kuitenkin on aina joskus. Useimmiten niitä tulee työpäivän jälkeen kaupassa käydessä. Aiemmin tapanani oli ostaa jokin suklaapatukka "matkaevääksi". Nykyään osaan analysoida mieliteon ja muistaa, että ihan hetken päästä olen kotona oikean ruoan äärellä, joten miksi ostaa patukka, jota Ihan Oikeasti en edes halua. Sillä yleensä, jos ostan patukan, ensimmäisen haukkauksen jälkeen totean sen olevan ällöttävän makea ja etten oikeasti edes pidä siitä. Ehkäpä kohta mieli oppii muistamaan? Mieliteon hetkellä kannaatakin yrittää pysäyttää se herkkuja suuhun työntävä käsi ja miettiä, että miksi se toimii niin kuin toimii. Johtuuko syöminen nälästä vai onko se vain opittu tapa? Jos kyseessä on nälkä, voisiko herkun vaihtaa terveellisempään? Jos kyseessä on tapa, voisiko käsille keksiä jotain muuta tekemistä?

Mutta en halua, että kuvittelette minun olevan itse täydellisyys. Kyllä minä syön herkkuja. Oikeanlaisena hetkenä saatan edelleen mussuttaa keksejä puoli paketillista tai pussillisen karkkia. Yleensä ne ovat hetkiä, jolloin olen niin väsynyt, että käteni ja suuni toimivat aivojani nopeammin ja olen jo syönyt ennen kuin tajuan mitä teen. Siitä seuraa usein paha mieli, mutta olen oppinut, että yksi hetki ei kaada maailmaa. Kun jatkaa vanhoilla, hyviksi havaituilla keinoilla, eivät satunnaiset ylilyönnit aiheuta suurtakaan pahaa.

Ja millä siis herkuttelen? Pähkinöillä, hedelmillä (tuoreilla ja kuivatuilla). Ehdoton ykkösherkkuni on turkkilainen jugurtti, sen päälle hedelmiä ja pähkinöitä ja pikkutilkka vaahterasiirappia. Omnomnom. Ja juustokakut. Ai että. Onneksi niille on muitakin syöjiä kuin minä. ;)

perjantai 17. elokuuta 2012

Vastauksia

TM oli myös haastanut minut ja kysellyt hienoja kysymyksiä, joten tässä niihin vastaukset.


1. Mitä uutta liikuntalajia olet tänä vuonna kokeillut ja mitä siitä pidit? Mikäli et ole kokeillut mitään uutta liikuntalajia, mitä lajia lupaat minulle kokeilla? ;) Pyöräily oli minulle uusi juttu, liikuntalajina siis, eikä vain kulkuvälineenä lyhyillä matkoilla. Taisinpa rakastua välittömästi, niin ainakin väittää uusi pyörä ja 500+ ajettua kilometriä kesän aikana. Tosin voin luvata kokeilevani myös joogaa syksyllä. ;)
2. Millaisia palkintoja olet (vai oletko) luvannut itsellesi joko pudotetusta painosta ja liikuntaan liittyvän tavoitteen täyttämisestä? Oletko myös saanut itsellesi luvatun palkinnon? Tiettyjen kilomäärien kadottua olen palkinnut itseäni esimerkiksi sykemittarilla tai jollain liikuntavaatteella. Sen kummemmin en niitä etukäteen mieti, vaan kun mieleen tulee jokin isompi tarve, lupaan sen palkinnoksi seuraavasta tasaluvusta. Juuri nyt suunnittelen -20kg palkinnoksi kehonkoostumusmittausta.
3. Mitä uutta olet oppinut itsestäsi tämän painonpudotus tai elämänmuutos projektin aikana? Mikä on suurin saavutuksesi/oivalluksesi? Olen oivaltanut pystyväni mihin vain. Olen huomannut olevani rohkea ja sinnikäs. En enää pelkää uusia haasteita niin paljoa, sillä olen huomannut pystyväni.
4. Mikä on tällä hetkellä päällimmäinen tavoitteesi tässä projektissa? Päästä maaliin puolimaratonilla. :)
5. Oletko projektisi aikana tehnyt jotain, josta etukäteen ajattelit, ettet ikinä pysty/osaa/uskalla? Mitä se oli? Juokseminen, en ikinä olisi uskonut pääseväni tilanteeseen, jossa jaksan juosta kahden tunnin lenkkejä ja ilmoittaudun puolimaratonille. En olisi myöskään ikinä aiemmin kuvitellutkaan pyöräileväni 95 kilometrin lenkkiä, en todellakaan!
6. Minkä liikuntaan liittyvän vaatteen, varusteen, välineen haluaisit seuraavaksi hankkia? Pyöräilypaidan ja pitkät pyöräilyhousut syksyä ajatellen. 
7. Harrastatko/oletko harrastanut jotain joukkuelajia? Mitä? En harrasta, enkä ole harrastanut. Joukkuelajit eivät ole minun juttuni, harrastan mielummin omaan tahtiin ja tyyliin.
8. Kerroitko laihdutus/kuntoilusuunnitelmistasi etukäteen? Kenelle? Kuka huomasi ensimmäisenä muutoksen sinussa? En tainnut sen kummemin asiasta puhua muualla kuin blogilla. Äkkiähän asia toki selvisi miehelle ja ystäville, mutta en muista enää kuka ensimmäisenä myönsi ääneen minun laihtuneen.
9. Miten ruokailutottumuksesi on muuttuneet? Luonnollisempaan suuntaan, ei enää niin paljoa lisäaineita, sokeria, suolaa jne. Paljon hedelmiä, kasviksia, raikkaita makuja. Ei enää iltoja television ääressä sipsipussin, jäätelöpaketin ja keksirasian kanssa.
10. Mikä on suhteesi sokeriin? Sanoisin ettei minulla ole suhdetta sokeriin. Syön sitä, en välttele, mutta yritän olla syömättä sitä hillittömiä määriä.
11. Miten rentoudut? Menen lenkille, tai istahdan sohvalle käsityön kanssa. Tai katson jonkun hyväntuulisen leffan.

Every second is a highlight.

Tämä on ollut outo viikko. Hätäinen, kiireinen ja väsynyt. Laiskakin ehkä. Työt alkavat olla jo tuttuja, eikä stressi enää ole niin hurjaa, mutta muu elämä on vienyt mennessään. En ole ehtinyt urheilemaan niin paljon kuin haluaisin, olen siirrellyt lenkkejä ja viettänyt vapaapäiviä. Koko viikon paino on junnannt 89,x lukemissa, joten en todellakaan odottanut suuria astuessani vaa'alle aamulla.

88,5kg. Asia vaati useammankin uusintamittauksen, mutta tulos pysyi samana. En tiedä kuinka kauan tämä ilo kestää, mutta nautitaan siitä nyt. ;) Juuri kun ehdin viikolla ajattelemaan, että minun täytyy nyt ehtiä ajattelemaan painoa ja laihtumista vähän enemmän.

Nautin myös tämän päivän lenkistä. Intervalleja. 6min/km, tauot kävellen. Parhautta. 66 minuuttia ja 9,23 kilometriä. Lenkin aikana mp3-soittimesta tuli biisi, jossa laulettiin kuinka  every second is a highlight. Ja niin onkin. Vaikka ei aina tunnukaan siltiä. Yritän elää nauttien jokaisesta hetkestä. Turhaa yrittää odottaa sitä täydellistä hetkeä, jolloin kaikki olisi hyvin. Sellaista tuskin tulee, tai ainakin suurin osa elämästä ehtii mennä ohi ennen kuin ehtii nauttimaan. Joten kaikki te lukijat, nauttikaa. :)

sunnuntai 12. elokuuta 2012

I want to ride my bicycle.

Tein tänään elämäni pisimmän pyörälenkin. 95 kilometriä! Etukäteen tuntui haastavalta, ja pitkältäkin. Puolivälein paikkeilla muistelin alkukesää, kun mielestäni 400 kilometriä kesän aikana olisi hirveän paljon. Nyt pyöräilin käytännössä neljäsosan siitä päivässä!

Matkaan kului aikaa 4 tuntia ja 17 minuuttia. Pidin kolme lyhyttä juomataukoa, jokainen niistä max. 5 minuuttia. Kevyesti matka taittui urheilujuoman, mehun, veden ja parin energiageelin avulla. Tai no, kevyesti ja kevyesti. Suurin osa oli kevyttä kyllä, mutta tuskien taival oli kilometrien 85-90 välillä. Silloin tuntui, etten pääse eteenpäin millään. En millään. Pari polkaisua ja kuolema iskee. Hetken manasin itseäni, että yritän liikaa. Sitten totesin, että kun sykemittarissa matkana on jo 86 kilometriä, niin ei tässä ole epäonnistuttu ollenkaan. Lupasin, että saan käyttää viimeisiin kilometreihin vaikka saman ajan kuin ensimmäisiin 90 kilometriin. Vaan ei kulunut niin paljoa. Koko matkan keskivauhti oli 22,1km/h, ja viimeiset 10 kilometriä taittuivat vauhdilla 19,6km/h, eli ei se edes niin hidasta ollut kuin kuvittelin.

Väsymys iski kuitenkin lenkin jälkeen, kaikenlainen aivotoiminta tuntuu turhan vaikelta. Joten toivotan vain tervetuloa jokaiselle uudelle lukijalleni, teitä on jo huikean monta :)

lauantai 11. elokuuta 2012

Laiskottaa

Tänään piti juosta. Tai no, piti juosta jo eilen, mutta vaihdoin sen pyöräilyyn. Tänään laiskotti. Ei oikein tuntunut juoksupäivältä. Venyttelin sitten vain. Hyviä venytyksiä teinkin, täältä löydettyjä. Aktiivisia venytyksiä, tuntuivat hyviltä. Osa oli ennestään tuttuja, osa uusia. Uudet pääsevät takuuvarmasti ohjelmistoon tulevaisuudessakin. Täytyy etsiä lisää tuon tyylisiä venytyksiä. Jossain kirjassa niitä näinkin, ja testasinkin. Muistaisinpa vain mikä se kirja oli.

Viime päivinä minulla on ollut nälkä. Koko ajan kaipuu laittaa suuhun jotain. Jääkaapin oven auetessa ei vain tee mieli mitään. Hyvältä eivät näytä hedelmät, ruisleipä, rahka tai luonnonjugurtti. Mussutan sitten pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä. Kaikenlaista sellaista, mitä ei ehkä pitäisi syödä niin paljoa. Ärsyttävä pikkunälkä, toivottavasti se menee pois pian.

Huomenna onkin tiedossa aktiivisempi liikuntapäivä, palataan siihen myöhemmin. ;)

perjantai 10. elokuuta 2012

Haasteita

Te ihanat olette minua haastaneet ja suuri kasa kysymyksiä onkin vastattavana. Toivottavasti muistan kaikki. ;) Olen nyt kyllä tylsä, ja jätän haastamatta eteenpäin, sillä en kerta kaikkiaan saa aikaiseksi jakaa kolmea haastetta eteenpäin, toivottavasti ymmärrätte. Lisäksi luistan myös siinä, että en yritä keksiä teille 33 faktaa itsestäni (jotka luultavasti olen jo aiemmin kertonut), vaan vastaan vain kysymyksiin.

Ensimmäisenä Laiskiaisen kysymykset.

1. Suosikki ruokasi? En osaa sanoa, pidän niin monenlaisista. Ehkä lasagne, omatekemä. Broileria ja pestoa, omnom.
2. Paras kaudenhoito vinkkisi? Tätä varten varmaan pitäisi harrastaa kauneudenhoitoa? Olen todella huono siinä, ja lähinnä kuorin ihoa silloin ja tällöin. Ehkäpä sanoisin, että muistakaa rasvailla ihoa, ettei se kuivu. :D
3. Suosikki lajisi/jumppasi? Juoksu, ehdottomasti. Jumpista eniten tykkään.. kahvakuulajumpasta. Hirveän monissa eri jumpissa en kyllä ole käynytkään, pienessä paikassa valikoima on aika rajattu.
4. Mitä ilman et tulisi toimeen? Puhelintani, jos siis esineitä ajatellaan. Olen riippuvainen siitä, myönnän.
5. Vinkkisi painonhallintaan? Kohtuus. Joka asiassa. Syömisessä, liikunnassa, vaatimuksissa, tavoitteissa. Ei kannata olla liian tiukka itselleen.
6. Suosikki vuoden aikasi ja miksi? Kevät, rakastan sitä kuinka luonto herää henkiin. Toisaalta pidän kyllä jokaisesta vuodenajasta ja etenkin niiden vaihtumishetkistä. Kun ensimmäinen ei ole vielä mennyt, mutta ilmassa haistaa jo seuraavan.
7. Aamun virkku vai torkku? Virkku. Vaikka aina joskus vähän nukuttaakin. ;)
8. Suurin saavutuksesi? Painonpudotus. Minä olen onnistunut.
9. Parasta sinussa? Iloisuus.
10. Paheesi? Laiskuus ja makeanhimo.
11. Paljonko käytät viikossa aikaa liikuntaan? Heiaheiassa tavoitteena on 4 tuntia, mutta kesän aikana on liikuntaan tainnut kulua 5-7 tuntia viikossa (siis sykemittarin kanssa tapahtuvaa liikuntaa).

Sitten Terveytensähoitajan  kysymykset:

1.Millaisia tavoitteita sinulla on? Painonpudotuksen suhteen minun tavoitteeni on vakiinnuttaa uusi, terveellisempi elämäntapa ja sitä myötä pudottaa painoa ja kiinteytyä. Tiettyä -xkg tavoitetta minulla ei ole, normaalipainoon kyllä tähtään. Tämän hetken suurin tavoite on juosta puolimaraton maaliin saakka.
2.Miten pyrit saavuttamaan tavoitteesi? En anna periksi. Vaikka vähän mokaisikin, niin elämä jatkuu. En siis aloita alusta, puhtaalta pöydältä joka viikko, vaan jatkan. Erehdykset kuuluvat elämään.
3.Miten suhtaudut pettymyksiin? Vaihtelevasti. Harmittelen hetken, mutta sitten yritän nähdä asian hyvät puolet, sekä syyt pettymykseen. Niiden näkeminen auttaa pääsemään eteenpäin.
4.Mitkä ovat asioita jotka auttavat sinua jaksamaan ja tsemppaamaan? Kaikki pienet asiat, kuten  ihmisten kommentit, suurenevat vaatteet ja se, kuinka huomaa jaksavansa aina vain enemmän ja pidemmälle.
5.Mitä asioita ihmisissä arvostat? Rehellisyyttä ja ystävällisyyttä.
6.Mitä asioita itsessäsi arvostat? Päättäväisyyttä.
7.Millainen riitelijä olet? Mökötän ja murisen. En osaa riidellä hyvin, tiedän. Mökötän hetken ja sitten kerron mikä minua ärsyttää.
8.Millaisista asioita turhaudut? Jos asiat eivät etene. Turhaudun turhanpäiväiseen jahkailemiseen, minä en kauaa tekemisiäni mieti. Vaikka pitäisi joskus.
9.Millaiset asiat ilostuttavat? Hymyt ja ystävälliset sanat. Kauniit kukat ja auringonpaiste. Kauniit sanat ja rivien välistä luetut asiat.
10.Oletko tyytyväinen itseesi ja elämääsi tällähetkellä? Olen, kyllä. :)
11.Mitä haluat haastajaltasi kysyä? Milloin viimeksi halusit vajota maan alle?

Ja sitten Niinan kysymykset:

01 Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi? Tähän tulikin jo äsken vastattua, mutta sanon vielä, että oma perhe ja läheiset ystävät. 
02 Jos sinun pitäisi luopua jostain asiasta elämässäsi ja saisit jotain sitä vastaan, mistä luopuisit ja mitä tahtoisit sen tilalle? En tiedä, tää on kamala paha. Jos sanon, että luopuisin autostani, jos saisin toisen tilalle? 
03 Mitä olet tehnyt tänään? Ollut töissä, käynyt pyöräilemässä, liikuttanut hevosen ja viihdyttänyt koiraa. 
04 Onko sinulla mitään kummallisia tai muuten vain mielenkiintoisia tapoja? Juttelen autolla ajaessa radiojuontajille.
05 Milloin viimeksi olet tehnyt jotain jonkun muun hyväksi? Mitä?  Yksittäistä juttua en osaa nimetä, mutta yritän auttaa ystäviäni ja läheisiäni niin usein kuin mahdollista.
06 Salaiset paheesi? Eihän ne salaisia ole, jos mä ne paljastan. ;)  
07 Mitä haluaisit oppia? Haluaisin osata soittaa jotain instrumenttia kauniisti, mutta minulla ei riitä kärsivällisyys. 
08 Nimeä yksi asia, jonka haluaisit tehdä/kokea ennen kuolemaasi. Haluaisin lentää, riippuliitimellä tms. 
09 Mikä piristää sinua, jos olet surullinen? Pienet teot tai sanat. Tai ehkä jokin hömppäleffa.
10 Puhutko/käveletkö unissaan? Kerro jokin kokemus omasta (tai jonkun muun) uneksimisesta. Jos kokemusta ei löydy, kerro jostain unestasi! Puhun, juttelen usein miehelleni, mutta itse en muista jälkeen päin ollenkaan mitään.
11 Kerro jokin muisto lapsuudestasi.  Muistan joskus lapsena miettineeni, että kuinka aikuiset jaksavat, kun heillä ei ole koulusta lomaa. Enpä tainnut tietää, että työssäkäyvilläkin on lomaa (omat vanhemmat ovat yrittäjiä).

torstai 9. elokuuta 2012

Nihkeilyä

Tänään oli juoksemisesta vapaapäivä ja päätin tehdä pienen kahvakuulatreenin. Ja kylläpä oli nihkeää. Ei jotenkin huvittanut yhtään, kuula oli painava ja tekniikka aivan hukassa. Teinkin ihan lyhyen, vartin treenin. Loppuvaiheessa kyllä alkoi sujua, mutta päätin lopettaa onnistumiseen. Tiedä vaikka sekin hyvä olo olisi äkkiä kadonnut. ;)

Aina joskus on tuollainen nahkean nihkeä olo. Juoksulenkille lähtiessä joskus tuntuu etteivät askeleet sovi yhteen, kroppa ei tule mukana ja henkikään ei kulje. Yleensä se olo katoaa ennen kuin ensimmäinen kilometri tulee täyteen. Ilmeisesti kuulankin kanssa se katoaa ennen ensimmäistä varttia.

Totetutin tänään myös tämän viikon kehonhuoltohaasteen toisen osan. Keppijumppaa. Rutina vain kävi ja venyi ja vanui. Kyllä teki hyvää! Muistaisi vain tuotakin harrastaa useammin kuin kerran puolessa vuodessa.

Eilisen juoksusta oli nihkeily kaukana. Alkulämmittelyn jälkeen juoksin 10-6-4-2-1 minuutin vedot kävellen välissä 5-4-3-2-1 minuuttia. Ensimmäinen vedon juoksin kamalaan vastatuuleen 6:20min/km, seuraavan 6:00min/km ja loput vedot 5:30min/km. Se niistä tasavauhtisista vedoista sitten. Helpolta tuntui kuitenkin, lisähaastetta voisi ottaa vaikka hiljaisesti hölkkäämällä nuo lepovaiheet.

Yritän viikonlopun aikana ehtiä vastaamaan saamiini haasteisiin :)

maanantai 6. elokuuta 2012

Semikiva lenkki

Jos ensimmäisen pitkän lenkkini tein ilman lisäenergiaa ja liian vähillä syömisillä, niin toisen lenkin tein edelleen syömättä, paahtavan auringon alla. Kolmannella kerralla otin opikseni, ja söin. Liikaakin. Tai no. Hyvin söin, mutta viimeisestä ateriasta ehti kulua vain tunti ennen lenkille lähtöä. Se oli liian vähän se, ainakin aterian tukevuuteen nähden.

Ensimmäisen puolen tunnin täyttyessä teki mieleni soittaa miehelle ja pyytää kyyti kotiin. Purin hammasta ja päätin, että kävelen pari minuuttia ja hölköttelen sitten taas. Hölköttelin eteenpäin ja lupasin itselleni, että jos 10 kilometrin kohdalla vielä tuntuu kamalalta, niin käännyn lyhyempää kautta kotiin. Sitten pyörsin päätökseni, ja lupasin itselleni, että jos teen pidemmän lenkin, niin saan kävellä ylämäet. Näin teinkin. Matkan varrella siis pari hirmuisen jyrkkää mäkeä, joiden hidaskin hölköttely saa ihmisparan kuolemaan. Kävelin nämä mäet siis, yhteensä kävelymatkaa tuli lenkin ajalta joku 10 minuuttia. Viimeinen tunti olikin sitten jo pelkkää hymyä, ja viimeiset kilometrit tulin jopa piirun verran alle 7:00min/km vauhteja, oho! Yhteismittaa lenkillä siis 16km ja aikaa kului 2 tuntia ja 1 minuutti.

Enää ei olekaan kuin kuukausi h-hetkeen eli Varalan puolimaratoniin, jännää! Ja silloin on myös blogimiitti, kaikki mukaan! :)

Tänään tein pyörällä 9 kilometrin lämmittelylenkin ja sitten pikaisesti venyttelin koko kropan läpi. Sellaiset tunnusteluvenytykset, ja kylläpä olikin kireyttä kehossa. Aiheeseen siis tulee kehonhuoltohaaste. Tunnustelusta on hyvä lähteä parantamaan, tiedänpä missä pahimmat jumit ovat.

lauantai 4. elokuuta 2012

Kehonhuollon vaikeudesta

Kummallista, kuinka vaikeaa on muistaa venytellä ja huoltaa omaa kehoansa. Uusia lenkkivaatteita ja juttuja tulee osteltua, kengät ovat hyvät, samoin urheilurintaliivit. Mutta pelkät varusteet eivät riitä, sen tärkeimmän liikuntavälineen, oman kehon tulee olla kunnossa. Olen aikojen saatossa päättänyt usein aloittaa venyttelyn, mutta joka kerta se pian unohtuu. Venyttelen pikaisesti juoksulenkkien jälkeen, mutta kunnollisia venyttelyitä tulee harvemmin tehtyä, tai mitään muutakaan kehon huoltoon liittyvää. Niinpä päätänkin haastaa itseni loppuvuoden ajaksi suorittamaan kolme kehonhuoltojuttua viikossa. Päätän laskea kehonhuolloksi venyttelyn lisäksi myös joogan, pilateksen, keppijumpan, sauvakävelyn ja hieronnan, eli tälläisia juttuja, jotka selkeästi tähtäävät kropan hyvinvoinnin parantamiseen. Yksi osa tätä haastetta on, että syksyn jumppakalenteriin laitan kahvakuulan tai muun mielenkiintoisen lajin edelle joko venyttelyä/joogaa/pilatesta.

Tuleeko joku mukaan? :)

Numeroita

Keskiviikkona kuukausi vaihtui elokuuksi. Minulla on aina kuun ensimmäisenä päivänä tapana mittailla uudet mitat, mutta koska oli keskiviikko ja työaamu, niin ei hirveästi huvittanut aamukiireissä mittailla. Niinpä odotin viikonloppuun, ja tänä aamuna heti herättyäni etsin mittanauhan esiin. Tulokset olivat oikein mukavat! En sen kummemmin jaksa niitä käydä läpi, sanonpa vain, että käsivarsien lukemat olivat ennallaan, pohkeista kadonnut puoli senttiä kummastakin ja joka paikasta muualta on sentti kadonnut! Jos tällä tahdilla mennään, niin ihan pian vyötärökin menee alle 90cm! :) Päivitän uudet mitat mitat-sivulle, sieltä voi niitä käydä ihastelemassa.

Eilen oli punnituspäivä, 89,2kg oli tulos. :) Alaspäin pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Tosin viikolla pari kertaa lukemat alkoivat jo 88-lukemilla, mutta eiköhän niihin päästä ihan kohta. Aamuisin on mukavaa kiskoa housuja jalkaan, kun kaikki alkavat olla jo löysiä. Olisi ehkä siis korkea aika ostaa uusia, eikä vain suunnitella.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Liikunnan funktio muuttuu

Aina joskus käy niin, että elämä muuttuu. Niin kävi minullekin, taas kerran. Suuria muutoksia on sekä työelämässä, että kotonakin. Vaihdoin työtehtäviä aivan täysin, joten uuden opettelemista riittää. Tuntuukin, että kotiin päästyä olo on todella väsynyt, eikä todellakaan tee mieli tehdä mitään hirveän haastavaa. Joten, vaikka "kauden päätavoitteeseen" eli puolimaratoniin on aikaa kuukausi, ei liikunta tällä hetkellä ole treenaamista sitä varten, vaan enemmänkin pään nollausta. Kun on koko päivän käyttänyt jokaista aivosoluaan 200% teholla, on ihanaa mennä juoksemaan, ja keskittyä ajattelemaan vaikka hengitysrytmiä.

Tosin, maanantaina koin ensimmäisen eksymiseni pyörälenkillä. Tarkoitus oli tehdä rinki, mutta kahta eri paikoissa kulkevaa tietä yhdistävällä yhdystiellä eksyin. Pieni tie haarautui t o d e l l a moneen otteeseen, ja minä päädyin lähinnä ihmisten pihoihin. Niinpä tulinkin sitten omia jälkiäni takaisin. Tiedänpähän seuraavalla kerralla mistä yrittää kotiin. :) Tänään voisin tehdä lyhyehkön pyörälenkin kahvakuultatreenin lämmittelyksi - jos nyt sille kuulailulle aikaa jää. On nimittäin aika kiireistä täällä kotonakin.