sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Sunnuntailäskit

Olen tässä päivän mittaan yrittänyt saada tekstiä aikaan. Se tuntuu tänään jotenkin vaikealta. Sanat tuntuvat tönköiltä ja maailmassa tuntuu olevan paljon tärkeämpiäkin asioita kuin se, että painoni on hurjat 92,6kg tänään. Mutta faktat ovat ne, että tämän viikon liikunnat ovat olleet huomattavasti vähäisemmät kuin edellisviikoilla ja varsinkin eilispäivä meni harakoille, syömiset olivat ihan mitä sattui ja lähinnä istuin, milloin autossa, milloin missäkin penkissä.

Mutta ajatukset ovat jo enemmänkin oikeassa syömisessä, kuin herkuttelussa. Nyt kun pääsen kunnolla rytmiin ja ajatukset täysillä mukaan, niin eiköhän tämä tästä. Tein eilen jo elämäni ensimmäisen vihersmoothien. ;)

Huomenna testaan osaamiseni ensimmäisissä pikkujouluissa jouluruokapuffetin äärellä. Illalla sitten syksyn viimeiseen joogaan ja mahdollisesti uimaankin.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Joku roti!

Eilinen meni harakoille. Aamulla heräsin hieman kipeänä, ja kävinpä hakemassa lääkekuurinkin. Tosin apteekista ei lääkkeitäni löytynyt, joten ilman jäin. Nyt olokin on jo paljon parempi, joten en tiedä tuleeko lääkkeitä edes syötyä. Uimakoulun viimeiset kerrat jäävät kyllä väliin, kun vähän kuitenkin huolestuttaa (nimim. silmätulehdus(ko)?). Mitä muuten enemmän uivat lukijat olette mieltä, olisiko parempi hankkia uimalasit vahvuuksilla vai uida piilarit + uimalasit-yhdistelmällä. Jostain luin, että piilarit päässä ei kannattaisi uida, mutta en tiedä viitattiinko tällä siihen, että uitaisiin ilman uimalaseja...?

Tänään on ollut parempi päivä, mutta jännittämisen aiheita on ollut, ja töiden jälkeen olikin vetämätön olo. Sain suostutella itseäni lenkille k a u a n. Lopulta tein vähän yli 4 kilometrin lenkin, ensin kävelin vajaan kilometrin päästäkseni asvaltille, juoksin 2,5 kilometrin pätkän ja kävelin takaisin kotiin. Oikein keskityin hissuttelemaan, mutta hissuttelin sellaista vauhtia, että syke ei noussut, mutta tuntui vielä edes jotenkin juoksulta. Vauhti n. 8:10min/km.

Lenkillä harkitsinkin lajin vauhtia. Nyt tiet ovat täällä aivan kamalassa kunnossa. Kun maa ei jäädy, ja vettä sataa jatkuvasti, hiekkatiet ovat järkyttävää kurapaskaa. Siellä juokseminen on hirveää, kun kaikkia uria ei näe, tiet ovat epätasaisia, upottavia ja kuoppaisia. Jos haluan juosta asvaltilla, vaihtoehtoja ei ole kuin yksi edestakaisin juostava tie. Päivänvalossa olisi helpompaa, mutta sisäsiisti päivätyö toimistossa ei oikein anna siihen mahdollisuuksia. Mietinkin vaihtaisinko joksikin ajaksi kävelemiseen. Tekisin kävely-/sauvakävelylenkkejä viikolla ja juoksisin viikonloppuna päiväsaikaan. Uimiseen olisivat nämä säät parhaat mahdolliset, mutta kun tuo uimahalli on niin kaukana! Suunnitelmissa on kyllä vaihto lähempänä olevaan...

Ja se roti? Niin, eilen stressatessani, sairastaessani ja ärsyyntyessäni söin mitä sattuu. Lopulta kyllästyin taas itseeni. Ja toivoin taas, että löytäisin sen kurinalaisuuden. Alkaa kohta v*tuttaa, kun tunnen jatkuvasti kirjoittavani tänne "palaan taas terveelliseen ruokavalioon"-postauksia.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

En olisi halunnutkaan juosta

 Ulkona on taas oikein kurja ilma.  Tuulee lujaa ja kylmästi. Tiellä on melkein polviin asti kuraliejua.  Siitä huolimatta (vai juuri sen takia) tarkoituksena oli juosta viikonlopun pitkä lenkki, 1h45min. Olin jo pohtinut mihin päin lähtisin, mitä musiikkia kuuntelisin, ottaisinko geeliä mukaan vai pärjäisinkö ilman? Olin siis täysin valmistautunut juoksemaan, kunnes huomasin, että toisen jalkapöytäni päällä seisoo hevonen. 

Ystävällinen eläin kun oli, se siirsi kavionsa nopeasti pois, ja minä syöksyin sisälle tutkimaan vahinkoja ja kaivamaan pakastimesta hernepussia. Lopputulos on kipeä jalka (mutta ei murtumia), komea mustelma ja ärsyyntynyt kuntoilija, joka ei päässytkään suunnittelemalleen lenkille.

Ärsyynnystä purkaakseni googlettelin erilaisia juoksu- ja uintiohjelmia, ja löysin "kivan" testin, jolla voi selvittää ovatko omat korsettilihakset hyvässä kunnossa. Lyhykäisyydessään testi etenee niin, että otetaan lankkuasento (kyynärpäät ja varpaat maassa). Pysytään tässä asennossa 60s, sitten nostetaan oikea käsi ilmaan, 15s, vaihdetaan ilmassa olevaa kättä 15s. Lasketaan käsi maahan, nostetaan oikea jalka ilmaan, 15s, vaihdetaan jalkaa, 15s, ja lopuksi lasketaan jalat maahan ja pysytään perusasennossa 60s.

Arvatkaa kuka romahti maahan heti yritettyään nostaa toisen kätensä ilmaan? Jep, minä. Löysin kivan keskivartalotreenin, jonka voisin ottaa ohjelmaani. Eivät nimittäin tekisi pahaa tuollaiset lihaskuntoharjoitteet, kuntosali kun edelleen on poissuljettu vaihtoehto. Toinen kiva kotikuntopiiri löytyy täältä (sivuilla myös erilaisia puolimaratonohjelmia).

p.s. Ilmoittauduin Tukholman maratonille.

torstai 15. marraskuuta 2012

Slow motion

Jokin aika sitten Aku linkkasi blogiinsa vinkin My Asics-sivustosta . Minäkin innostuin, ja tein oman maratonohjelman, tavoiteaikana 5 tuntia. Ohjelma alkaisi joulukuun puolivälin jälkeen, ja järkytyin, kun ensimmäisten lenkkien vauhdiksi ohjeistettiin 9:00min/km. Päätin tänään kokeilla. Ihan huvikseni.

No, jo ensimmäisten satojen metrien jälkeen huomasin tuollaisen jurnuttamisen olevan uskomattoman vaikeaa. Rennosta hölköttelystä oli meno kaukana, ja sykkeetkin kohosivat kun piti oikein yrittämällä yrittää saada jalkojen liike muistuttamaan juoksua, mutta vauhti matelua. Puolentoista kilometrin (vauhti 8:30min/km) jälkeen totesin, että fuck this shit ja heitin kävelyksi.  Jalkoihin sattui ja ärsytti tuollainen vaikea vääntäminen.

Käännyin kotiinpäin ja päätin hölkötellä kotiin rennon kivasti, sellaista vauhtia mikä hyvältä tuntuu. Taas sain todeta, että fuck this shit. Hölköttelyä oli juu, mutta ei kivaa eikä rentoa. Päivän plusasteiden ja illalla tulleen pakkasen myötä märkä ja kurainen hiekkatie oli muuttunut jäisten urien muodostamaksi seikkailuradaksi. Vaihtoehtoja etenemiseen oli kaksi: joko yritin pitää kropan rentona, katseen kaukaisuudessa - ja seurauksena kompastelin jatkuvasti, kun en nähnyt mihin jalkani lykkäsin. Toinen vaihtoehto oli jäykästi tuijotella jalkojen juureen ja jäykästi hissuttaa eteenpäin.

P.s. koskahan sitä oppisi, että ihan kaikkea ei kannata kokeilla ihan vain huvikseen?

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Minullako hyvä kunto?

Usein laihduttavat ihmiset sanovat, että laihtumisen ymmärtämiseen ja sisäistämiseen menee aikaa. Ettei ymmärrä olevansa 20kg kevyempi kuin aikaisemmin. Minä olen huomannut saman ilmiön kunnon kohoamisessa.

Vaikka kuinka yritän muistella niitä hetkiä, kun aloitin juoksemisen, ja 2 minuutin juoksupätkät tuntuivat ikuisuudelta, 8 minuutin hölkästä puhumattakaan, en jotenkin ymmärrä eroa nykyhetkeen. Ja vaikka muistan sen ensimmäisen 5 kilometrin juoksun, jonka viimeisellä kilometrillä purin hammasta ja yritin olla laskematta montako puhelinpylvään väliä vielä olisi matkaa ja sen tunteen, kun sykemittari näytti matkaksi 5 kilometriä, ja mieleni teki vain maata maassa, en ymmärrä kuntoni oikeasti kasvaneen, kun koen saman fiiliksen puolimaratonin viimeisillä kilometreillä.

Viime viikolla sanoin uimaopettajalle, että tänä syksynä tekniikan harjoitteleminen on paljon helpompaa, kun olen paremmassa kunnossa kuin viime syksynä. Että on helpompaa keskittyä tekniikkaan, kun kunto ei lopu kesken illan. Heti sen perään teki mieli korjata, että enhän minä kyllä oikeastaan ole yhtään sen paremmassa kunnossa.

Joka kerta, kun joku ihmettelee tai kehuu lenkkieni pituutta, tai sitä, että juoksen monta kertaa viikossa, yritän vähätellä ja sanoa, että no enhän minä, kyllähän muut juoksevat lujempaa ja useammin ja pidemmästi.

Jokin pieni ääni pääni sisällä sanoo, että en minä oikeasti ole hyvässä kunnossa. Että pääsin puolimaratonilla maaliin ihan vain hyvällä tuurilla ja sitkeydellä. Että en voi sanoa itseäni kuntoilijaksi. Että olen edelleen se sama huonokuntoinen paska, joka hengästyy rappusissa ja väsyy heti hölkättyään muutaman minuutin.

Vaikka kyllä tiedän, että olen paremmassa kunnossa kuin koskaan, en siltikään ymmärrä sitä.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Hosumista

Piti jo eilen kirjoittaa maanantain uimakoulukerrasta, mutta en ehtinyt. Minä säntäsin altaaseen innosta soikeasta muistellen mielessäni kaikkia saamiani ohjeita. Mutta, kuinkas sitten kävikään? Ensimmäiset altaanmitalliset olivat aivan k a m a l i a. Sanoinkin opettajalle, että tämä tuntuu aivan kamalalle. Melkein teki mieli lähteä kotiin, mutta päätin, että tämän minä vielä opin. Kokeilin potkuja ja käsiliikkeitä laudan kanssa, se sujui. Mutta kun yritin kokonaissuoritusta, niin heti meniksi päin p*rsettä.

Hetken uimistani seurattuaan opettaja tuli sanomaan, että jospa kokeilisin keskittyä vasemman käden liikerataan. Tehdä sen oikein rauhallisesti. Minä siis hengitän oikealta puolelta ja jotenkin keskityn vain hengittämään oikean käden tahdissa ja vasen käsi "tulee perässä". Vedin sitä veden pintaa pitkin ja tein käsivedon hätäillen. Tämä olikin sitten se ratkaiseva käänne! Kun keskityin oikein ajatuksella rauhoittamaan vasemman käden liikerataa ja nostamaan käden kunnolla veden pinnan yläpuolelle, uimiseen löytyi hyvä rytmi. Sen myötä pystyinkin ottamaan kunnolla happea ilman, että nostin päätäni liikaa. Ja kun en nostanut päätäni liikaa, eivät jalatkaan tippuneet pohjaa kohti. Oli hieno tunne, kun uimalla pääsikin eteenpäin, eikä tarvinnut kaiken aikaa vain räpiköidä.

Toivottavasti tänään muistan, kuinka homma toimii. :)

maanantai 5. marraskuuta 2012

Maanantai-illan nopeat

-Ajattelin siirtää vaa'an makkarista vessaan. Vessassa vaaka näytti 5kg enemmän kuin makkarissa. Vein sen takaisin.

-Kroolaaminen alkoi sujua, vihdoinkin. Tästä lisää huomenna. ;)

-Sukelsin altaanmitan, 25 metriä!

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Viikko 44 ja vähän tulevaakin

Viime viikon liikunnat numeroina: 7,1 tuntia. Koostuen uinnista (2krt), juoksusta (2krt) ja erinäisistä muista jumppailuista, kuten joogasta, kävelystä, kuntopiiristä jne.

Juoksuohjelman suhteen oli helpompi viikko, joten lenkkejä tuli tehtyä vain 2, kun kun kolmannen korvasin uinnilla. Ensi viikolla pitäisi juostakin enemmän, mutta uimakoulu vaikuttaa siihen ja luultavasti ainakin pari lenkkiä jää väliin. Varsinkin, kun uimakoulua on ensi viikolla 3 iltaa. Joten jos juoksulenkkejäkin on ohjelmassa 4-5 ja vapaapäiviäkin olisi hyvä olla joskus, niin jotain pitää jättää väliin. Täysipainoiseen juoksuun päästäänkin takaisin sitten uimakoulun loputtua. :)

Huomenna aion taas aloittaa punnertamisen (tai tiistaina, en huomenna ehkä ehdi). Peukalo on niin parantunut viime viikon tapaturmasta, että sitä ei punnertaminen häiritse. Istumaannousutreenin aion jättää kesken ja korvata tuolla 8 min abs-treenillä, se on paljon mielekkäämpi. Eli sitä nyt joka toinen päivä (ti-to-la).

Ja paino. Tosiaan. Viime viikolla 90,4. Tänään 91,4kg, kiitos menkkojen. Toivottavasti ensi sunnuntaina oltaisiin jo alle 90kg. :) Tai edes siellä lähellä.

Teemana keskivartalo

Sitä tietää olevansa tuhon tiellä, kun selailee internetistä jumppavideoita ja kokeilee yhtä jos toistakin. Kaikki lähti siitä, kun muistin uusimmassa Fit-lehdessä olleen tasapainotreenin. Päätin kokeilla. Huomasin joidenkin liikkeiden olevan hyvinkin helppoja minulle (seistään varpaillaan, laskeudutaan kyykkyyn ja noustaan ylös, koko ajan varpaillaan) ja toisten hyvin vaikeita (toispolviseisonnassa nostetaan toinen jalka sivulle ja vastakkaisen puolen kättä ojennetaan myös sivulle). Tätä pitäisi muistaa tehdä aina silloin ja tällöin. Jos ei vaikka koko treeniä kerralla, niin joitakin liikkeitä.

Treenin aikana huomasin sen ottavan hyvin keskivartalon lihaksiin ja päätin vihdoin testata paljon puhuttua 8 min abs-treeniä, ja etsinkin youtubesta sen helpoimman version. Näitä on 3 eri tasoa, ja ohjeiden mukaan pitäisi tehdä aina pari viikkoa yhtä tasoa joka toinen päivä. Katsotaan, saisinko aikaiseksi. Ainakin tämä on monipuolisempaa ja siten minulle motivoivampaa kuin tehdä pelkkiä istumaannousuja.


Vatsalihastreenin jälkeen totesin, että tasapuolisuuden nimissä pitäisi treenata myös selkää. Ei muuta kuin hakuun "back exercise" ja valikoin tarjonnasta Fitness Blenderin selkätreenin. Selkätreenivideota en jostain syystä saa tähän, bloggerin youtubehaku kieltäytyy sitä linkittämästä. Mutta kyseessä on 25 minuutin treeni, välineinä käsipainot ja jumppapallo. Minä skippasin jumppapalloliikkeen, sillä jumppapalloni viettää aikaansa laatikossa vaatehuoneessa. :) Heidän kotisivuillaan on myös hurjasti muita jumppavideoita, joista joitakin varmasti tulen joskus kokeilemaan!

Illalla on ohjelmassa vielä palauttava kävelylenkki kaverin kanssa, huomenna uidaan taas! Suunnittelen jo, kuinka saan edes yhden viikottaisin uintikerran uimakoulun jälkeen ohjelmaani.

P.s. Paino oli viikko sitten 90,4kg, tänään 91,4kg. Syynä tietty aika kuukaudesta

torstai 1. marraskuuta 2012

Uimisen sietämätön ihanuus

Nyt on kaksi uimakoulukertaa takana. Ensimmäisellä kerralla käytiin läpi selkäkrooli ja rintauinti, ja pikaiset kylkikäännösharjoitukset. Eilen teemana oli vapaauinti. Ensin laudan kanssa potkuja, sitten laudan kanssa käsivedotkin mukaan ja lopulta kokonaissuoritus. Ja tiedättekö mitä, vaikka minun kroolaamiseni on aivan surkeaa, niin se on silti sata kertaa parempaa kuin vuosi sitten! Silloin jouduin melkein joka kerta huilaamaan altaan puolivälissä, kun kaikki meni sekaisin. Nyt pääsin jo altaanmitan kerralla. Mutta voi surkeutta, kun tiedostaa kaikki virheensä. Happea ottaessa pää nousee liikaa ja tulee sellainen "ryhävalas ponkaisee pintaan"-efekti, jolloin jalat tippuvat alas. Vasemman käden liikerata häiriytyy myös ja vedän sitä veden pintaa myöten. Laudan kanssa potkut menevät hyvin, enkä nosta päätä liikaa. Kokonaissuorituksessa sitten kaikkien asioiden yhdistäminen epäonnistuu. Olisipa jo maanantai, niin pääsisin harjoittelemaan lisää! Luin tekniikkaohjeista, että ei pidä keskittyä nostamaan jalkoja, vaan painamaan rintakehää alas, kuin uisi alamäkeen. Haluan päästä kokeilemaan! :) Uinti on siitä ihanaa, että siinä todellakin huomaa, kun homma sujuu. Aina parin potkun ajan tuntuu, kuin kiitäisin pitkin vedenpintaa.

p.s. Triathlonkuume nousee.