sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Bregon viikkokatsaus

Aina joskus suunnitelmat muuttuvat. Mutta ei se haittaa. Alkuperäisen suunnitelmani mukaan minun piti hiihtää jo tänään, mutta niin vain se jäi - ilman pitovoiteita(teippejä) en ole ladulle lähdössä. Eilen pidin toisenkin vapaapäivän putkeen, ja tänään kävin juoksemassa. 45 minuuttia ja 6.01 kilometriä. Leppoisaa hölkkää, menomatka hirmuiseen vastatuuleen ja kotimatka myötätuuleen auringonpaisteen lämmittäessä poskia. Kyllä vain tuo lähestyvä kevyt tuo hymyn huulille.

Hiihtäminen. Tosiaan. Sain vihdoin haettua kotikotoa sukset varastosta ja nyt ne odottavat eteisessä pääsyään ladulle. Harmi vain, lähimmät ladut ovat melkeinpä 10 kilometrin päässä, joten autolla täytyy mennä. Onneksi tuo lähin latu on työmatkan varrella, joten ajatuksena on aina joskus aamuvuoron jälkeen käydä hiihtämässä ennen kotiinpaluuta. Tietysti tämän viikon teen iltavuoroa, joten turha toivo. ;) Toivottavasti viikonloppuna vihdoin pääsisin testaamaan suksia.

Paino. On taas tietty aika kuukaudesta, joten en edes tainnut perjantaiaamuna käydä vaa'alla. Katsellaan sitä lukemaa taas ensi viikonloppuna. :) Olen ollut viime aikoina huomaavinani, että blogin suunta on ollut enemmän liikuntajutuissa kuin laihtumisessa.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Diamonds.

Iive haastoi minut miettimään seuraavaa:

Kerro viisi tavaraa/asiaa, jotka ostaisit, jos sinulla oli kaikki maailman rahat!

1. Ihan ensimmäiseksi haluaisin rahoilla auttaa lähimmäisiäni. Kenen velat maksaisin pois, kenelle ostaisin oman asunnon tai auton. Minulle rakkaiden ihmisten pitäisi päästä nauttimaan elämästään.

2. Rakennuttaisin talon. Juuri sellaisen talon kuin haluan. Jossa olisi tilaa minun harrastuksilleni, eli oma "kuntosali", jossa olisi tilaa jumppailla aivan niin kuin huvittaa ilman, että tarvitsee väistellä yhtään mitään.

3. Laajentaisin tallin isommaksi, n. 3-5 hevosen talliksi pihattomahdollisuudella. Lisäksi ostaisin tietysti tallin täyteen hevosia ja kaikki niiden treenaamiseen tarvittavat jutut. Ja myös se hyvännäköinen tallipoika olisi kiva, että pääsisin toteuttamaan seuraavaa kohtaa.

4. Matkustaisin. Färsaaret. Islanti. Uusi-Seelanti. Norja. Kanada. Italia. Ranska. Englanti.  En välttämättä lähtisi maailmanympärimatkalle, vaan tutustuisin unelmakohteisiini pala kerrallaan. Ja laatuseurassa tietysti. ;)

5. Pitäisin huolta siitä, että koko loppuelämäni minulla on kunnolliset liikuntavarusteet. Ja kaapit täynnä hyvälaatuista suomalaista ruokaa.

Ja ketäkö haastan mukaan?

Mappe
Aku
Kaneli
tata

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Reipas viikonloppu

Eilen uin pisimmän matkan taas hetkeen. 1,5 kilometriä. Uimahallissa oli rauhallista ja sain muita väistelemättä (tai tientukkona olematta) uida, keskittyä tekniikkaan ja hengitykseen. Ihanaa, kuinka jo matkalla uimahalliin tulee rauhallinen ja hyvä olo, kun ajattelee uimista. Ja sama olo jatkuu kun nousee altaasta ja jatkaa matkaansa. Jonkinasteista meditaatiota. Eilen uin pätkän kerrallaan. 50-100-150-200 metriä kerrallaan ja minuutin, puolentoista hengähdystauko. Sitten 200-150-100-50. Ja uudestaan 50-100-150-200. Puolitoista kilometriä tuli melkeinpä helposti, huomaamatta. Tunti siinä meni. Kauemminkin olisin jaksanut.

Tänään jätin juoksulenkin väliin. Sään vuoksi. Ulkona tuulee niin, että vastatuuleen käveleminenkin on vaivalloista. Lisäksi tiet ovat täynnä lunta. Eipä siellä juoksemaan pääsisikään.  Saa nyt nähdä tungenko väliin jääneen juoksulenkin ensi viikon ohjelmaan vai skippaanko sen vain. Sen sijaan jumppasin telkkarin mukana. Perjantaina tullut YLE:n Jumppa: Toiminnallinen lihaskuntoharjoitus. Ohjaajilla välineinä olivat käsipainot ja levypaino. Itse otin kahvakuulan. Tosi hyvä jumppa, suosittelen! Pitäisi löytyä vielä perjantaihin asti Areenasta.


perjantai 17. helmikuuta 2012

Positiivinen kierre

En tiennyt aamulla, olisinko itkenyt vai nauranut katsoessani vaakalukemaa. Vaikuttaako edellisen päivän iltavuoro todellakin lukemaa nostaen? Koko viikko on menty 94,4-94,6kg lukemissa, vaan tänään paino olikin 94,8kg. Eli taas huimat -0,1kg. No, eihän tässä nyt mistään painonnoususta oikeasti ole kysymys, luonnollista vaihteluahan tuo vain on. Huvittaa vain, että vaaka pihtaa tuloksia virallisilta punnituspäiviltä. Harmi vain, tämä motivoi entisestään yrittämään ja näyttämään, että kyllä ne lukemat saadaan sinne alkuviikon lukemiin virallisinakin punnituspäivinä.

Eilen töissä mietin, kuinka positiivisilla tuloksilla on hirmuisen motivoiva ja tsemppaava vaikutus. Tämän viikon hyvin sujuneet juoksulenkit kannustavat jatkamaan. Matkan tai keston pituuden lisääminen ei tunnu pelottavalta, kun se onnistuu. Tiedän pystyväni onnistumaan, ja onnistun. Seuraavalle lenkille on mukava lähteä, eikä takaraivossa kolkuta ajatus siitä, kuinka huonosti taas kuitenkin menee.

Sama vika kahvakuulan kanssa. Vaikka aamulla tuntuikin tuskalliselta ajatus urheilusta heti aamusta, niin kuulan heilutus toi vain lisää energiaa. Hyvää fiilistä. Onnistumista. Nyt odotan innolla seuraavaa päivää, kun on aikaa kuulan kanssa touhata. Tänään tositoimiin pääsivät kaikki kuulat, tempauksia harjoittelin 6kg:n kanssa. Haluaisin niihin vähän ohjeita ja vinkkiä. Pitää kai vahdata youtube-videoita oikein urakalla ja treenata. Treenata. Treenata. Että uskaltaisi kokeilla vähän painavammallakin.

torstai 16. helmikuuta 2012

Lumista lenkkeilyä

Tällä viikolla en ole oikeastaan tehnyt muuta kuin juossut ja venytellyt. Ohjelmassa on ollut kaksi täsmälleen samanlaista juoksulenkkiä, mutta fiilikset ovat olleet aivan erilaiset. Maanantaina sain juosta huippuolosuhteissa, ja jaksoinkin juosta 15 minuuttia vauhdilla 6.30min/km, joka tällä hetkellä on minulle lujaa kyytiä. Eilen sitten juoksinkin lumihangessa ja auraamattomalla tiellä, joten vauhti tuolla nopeammalla 15 minuutin pätkällä jäi 7min/km. Tuntui ihan hyvältä sekin, mutta juokseminen oli kamalaa, kun vaihtoehtoina oli joko juosta hangessa (raskasta) tai auton jäljissä (lipsuu, lipsuu). Pakkaslunta kun oli satanut sopiva kerros, niin sehän karkasi jalan alta heti, kun piikit eivät ylettäneet sen läpi kovaan pohjaan. No, hengissä selvittiin siitäkin. Eikä ollut mitään ongelmaa pidentää lenkkiä. Tähän mennessä pisimmät lenkit ovat olleet n. 35 minuuttia, nyt juoksua on tullut 45 minuuttia (+ 2 x 2 minuutin kävely), eikä ole tuntunut pahalta. Hienoa!

Ovathan kaikki huomanneet Niinan blogista suunnitelmat keväisestä blogimiitistä? Kuulostaisi tosi hyvältä, olisi ihanaa saada kasvoja nimimerkkien takaa näkyviin. :)

p.s. Tervetuloa jokaiselle uudelle lukijalle! Kivaa, että teitä on jo noin paljon!

lauantai 11. helmikuuta 2012

Lauantaiaamun linkkivinkki

Viikonloppuaamu on ihana aloittaa haistelemalla kevään tuoksua ulkona, rapsuttamalla pientä karvaista hevosta. Sitten tulla sisälle ja venytellä. Sain linkkivinkin venyttelytyyppiseen joogaan, ensin tarkoitus oli venytellä vain yhden videon verran, mutta sitten toisenkin, ja vielä kolmannen. Videoiden tekijällä, Tara Stilesillä on myös kotisivut, sieltä löytyy lisää videoita ja muuta mielenkiintoista. Jooga on minulle se virallinen kammotuslaji, jota välttelen kuin ruttoa. Minä jäykkä rautakanki joogaamassa, ehei! Tälläisten venyttelytyyppisten joogajuttujen kautta voisin ehkä sittenkin kiinnostua lajista, ehkä. Ehkä sitten, kun olen saanut liikkuvuutta lisää. Ehkä. Onko lukijoilla mitään kammotuslajeja, joita ette halua ikinä kokeilla? Tai joiden pariin ette halua palata?



  



Olen vasta viime aikoina löytänyt youtube-jumppa/venyttelyvideot, olisko teillä mitään hyviä linkkivinkkejä, mistä löytyisi kivoja juttuja?

perjantai 10. helmikuuta 2012

Laiskuutta vai itsensä kuuntelua?

Viime syksyn olen liikkunut paljon. Melkein joka päivä, ja usein montaa juttua samana päivänä. Tänään olen maannut sohvalla (tai no, kävin minä ratsastamassa). Tämä on ilmeisesti yksi vuorotyön huonoista puolista - väsymys. Ja kysymys kuuluukin, onko suunnitellun jumpan/lenkin väliinjättäminen laiskuutta vai itsensä kuuntelua? Johtaako vapaapäivien vietto siihen, että pian lorvailen joka ilta, ja käytän väsymystä tekosyynä? Toivottavasti ei. Toivottavasti osaan kuunnella itseäni ja tiedän, koska väsyttää oikeasti ja koska kuvittelen olevani väsynyt. Pitänee jättää kovemmat lenkit vapaapäiville, ja työpäivinä mennä fiiliksen mukaan.

Aijuu, paino oli 94.9kg.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Blaaah.

Aamulla vaaka näytti paljon. Äsken juoksulenkki oli huono. Väsyttää ja ärsyttää. Laihduttajalla on huono päivä.

Uuteen työhön tottuminen vie aikansa. Ja etenkin epäsäännölliseen vuorotyöhön. Tällä viikolla olen tehnyt yö- ja aamuvuoroa. Ruokailurytmin säilyttäminen on uskomattoman hankalaa, kun aamuvuoron aikana ruokatunti on 9-10 välillä. Kotiin päästyä päivällisen aika koittaa vasta 16-17. Yövuorossa taas pitäisi syödä keskellä yötä. Sitten tuleekin vapaapäivä, ja uni- ja ruokailurytmi pitäisi saada sopeutettua siihen. Ja sitten taas töihin, eri vuoroon. Onkohan siis mikään ihme, että turvottaa? Teen kuitenkin parhaani syödäkseni terveellisesti ja monipuolisesti. Ei siis pullaa/sokerijugurtteja/limsaa evääksi, tänään söin maitorahkaa ja hedelmä/raejuustosalaattia. Eväätkin ovat hieman hankalia, sillä välillä työ on hyvinkin raskasta, ja välillä taas kevyttä, jolloin pärjäsisi koko päivän yhdellä voileivällä. On siis hieman vaikeaa tietää millaiset eväät ottaisi. Niitä ei kuitenkaan viitsi kantaa edestakaisin, eikä toisaalta jättää työpaikan jääkaappiin, sillä itseni tuntien unohtaisin ne sinne. Jonkun välipalakeksipaketin voisi tietysti ostaa, ja napsaista sieltä sitten, jos on kovin rankka päivä.

Äsken tosiaan ensimmäinen juoksulenkki viikon tauon jälkeen oli aivan hirveä. Kotiin tullessa ajattelin, että minäkö muka juoksen puolimaratonin syksyllä. Osuutta lenkin surkeuteen oli varmasti niin väsymyksellä että juoksutauollakin. Hölkkäilin ja kävelin neljän kilometrin lenkin. Fiilis oli vähän kehno, juoksuasento huono. Perse pitkällä ja ryhti kehno. HMPH. Tästä on suunta vain ylöspäin, juoksurytmi saadaan taas kuntoon.

ja p.s. Suunnitelmissa olisi mennä lauantaina jumppapäivään ja ensi viikolla voisin mennä testaamaan yhden uutuusjumpan. ;)

perjantai 3. helmikuuta 2012

Pureva pakkanen

Aamupaino 95,0kg. Eli viimeviikkoiseen -0,4kg, eli menkkaturvotukset ovat kadonneet. Muuten tämä viikko onkin mennyt hieman penkin alle, liikkumaan en ole maanantain jälkeen päässyt, kiitos flunssan ja hirmuisen pakkasen. Maanantaina kävin juoksulenkillä, mutta seuraavana aamuna heräsin kurkkukipuun ja vuotavaan nenään. Töissä on flunssaa ollut liikkeellä, joten sieltä se varmaan tarttui. Eikös se niin mene, että lapsetkin saavat heti kaikki taudit, kun tarhaan menevät? :D Mutta eiköhän tämä tästä, voiton puolella pikkuhiljaa ollaan ja pakkastenkin pitäisi laantua viikonloppuna, joten ensi viikolla jatketaan siitä mihin jäätiin!