maanantai 31. joulukuuta 2012

Those who run seem to have all the fun

Madonnan sanojen myötä toivotan jokaiselle blogin lukijalle ihanaa uutta vuotta, ja niiden myötä palaan muistelemaan vuotta 2012. Nuo sanat ovat Hung up-biisistä, ja ne kuvaavat vuottani erinomaisesti. Juokseminen on ollut vuoden 2012 kohokohta, ja hauskaa minulla on ollut!

Tammikuun alussa kirjoitin, että vuoden teema voisi olla usko itseesi. Ja minä olen uskonut. Vaikka olen vähän epäillytkin, niin olen uskonut! Ja tehnyt asioita, joita en aiemmin olisi ajatellut tekeväni. Vuoden ehdoton kohokohta oli Varalan puolimaraton syyskuussa. Se tunne, kun lähdin väkijoukon mukana juoksemaan, ja se tunne, kun ylitin maaliviivan. Ja se tunne, kun mietin sitä päättäväisyyttä, jonka olen itsestäni löytänyt. Se ylipainoinen nainen, jolle 2 minuutin hölkkä tuntui kamalan raskaalta, muuttui (edelleen ylipainoiseksi) naiseksi, joka jaksaa juosta puolimaratonin! Naiseksi, joka sen jälkeen vain tähtää eteenpäin, kohti uusia tavoitteita!

Vuoden toinen liikunnallinen kohokohta oli uusi pyörä ja innostus pyöräilyyn. Kuinka ihanaa olikaan pyöräillä aurinkoisina (ja vähemmän aurinkoisina) kesäpäivinä, päästä aivan uusiin maisemiin. Pyöräilyn kohokohtana ehdottomasti elokuinen 95 kilometrin lenkki. Aion tehdä saman uudestaan ensi kesänä, tai sitten suuntaan aivan eri suuntaan pitkälle lenkille.

Vilkaisin myös heiaheian vuositilastoa, tälle vuodelle liikuntatunteja on kertnyt kaikkiaan 255 tuntia, eli noin 40 minuuttia päivässä. Lajeista ykkösenä tietysti juoksu - 700 kilometriä. Pyöräilyä 704 kilometriä. Hävettävänä miinuksena venyttely, ainoastaan 40 kertaa (heiaheiaan kirjattuna), sehän ei ole edes kertaa viikossa.

Huomenna luvassa suunnitelmia ja haaveita ensi vuodelle. ;)

lauantai 29. joulukuuta 2012

Lettureseptiä ja huonoa tuuria

Tosiaan, aamulla kahvinkeitintä ladatessani muistin lukeneeni jostain aamiaisletun reseptin, ja aamu tuntui juuri sopivan spesiaalilta sellaisen tekemiseksi. Yleensä askartelen illalla tuorepuuron tai smoothien valmiiksi jääkaappiin, huitaisen sen aamulla suuhuni ja painelen töihin. Viikonloppuisin on enemmän aikaa panostaa, ja jopa lukea jotain aamupalan ohessa.

Resepti löytyikin pienen muistelemisen jälkeen Little miss-blogista (jos ette jo lue, niin kannattaa! Ihanan inspiroivia juttuja liikkumisesta, syömisestä ja hyvinvoinnista). Tein pari muutosta reseptiin kaapin valikoimien perusteella, eli kaurajauhojen tilalla vehnäjauhoja, ja mantelijauhon tilalla kookosjauhoa. Ripaus hunajaa, ja kun ei piparkakkumaustetta löytynyt, niin hyppysellinen kanelia. Oli todella hyvää ja täyttävää, suosittelen ehdottomasti. :)

Aamupäivällä kyselin kaverilta illaksi hiihtoseuraa, ja hän lupautuikin. Alkoi kuitenkin houkutella myös juokseminen, ja päätinkin pinkaista pienimuotoisen viiden kilometrin testijuoksun. Alku sujuikin hyvin, lähdin n. 7:00min/km-vauhdilla liikkeelle, seuraavat kaksi kilometriä n. 6:50min/km, ja loppuun kiristin 6:20, ja 5:50 kilometrit. Puolivälissä juoksin erään talon ohi, jonka pihasta syöksyikin koira luokseni. Tiesin sen jo ennalta vähän toheloksi, joka juoksee autojen eteen ja käy muutenkin vähän haukkumassa kaikkia ohikulkijoita. Se tuli minunkin luokseni, kolautti päänsä reiteeni (niin luulin) ja juoksi takaisin pihaansa. Minä jatkoin matkaani, ja ajattelin, että kylläpä ikävästi kolautti, kun jäi vähän juilimaan. Ajattelin mainita koiran omistajalle asiasta, kun seuraavan kerran hänet näen. Kotiin päästyäni huomasin kuitenkin aiheelliseksi soittaa koiran omistajalle heti. Reidestä nimittäin löytyy kaksi hampaanreikää. Toivottavasti eivät tulehdu, parhaani mukaan ne yritin puhdistaa ja desinfioida.

Hiihtämään kuitenkin lähdin, kiersin tuon vajaan parin kilometrin lenkin 3 kertaa, eli kuuden kilometrin verran. Aina vain alkaa tuo perinteinen sujumaan paremmin, mutta en tiedä johtuuko pitovoiteesta vai mistä, mutta luistelu on vähän hankalaa, kun suksi ei luista. Ladulla kuitenkin luistaa.

Arjen luksusta

Kokeilen ensimmäistä kertaa blogata puhelimella. Halusin jakaa kanssanne oman pienen hyvän olon hetkeni. Rauhallinen, kiireetön aamupala: maitokahvia, aamiaislettu (ohjeen linkitän tähän myöhemmin) ja uusin Hiihto-lehti.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

perjantai 28. joulukuuta 2012

Taas suksi luisti

Tänään olin reipas, otin sukset mukaan töihin ja menin hiihtämään töiden jälkeen. Olin kuullut paljon juttuja loistavista uusista laduista siellä, ja pitihän ne päästä testaamaan. Ja hyvät olivatkin reitit! Suht pienehkölle alueelle oli mahdutettu monta eri mittaista latua (4, 3, 2 ja 1km), joten ladut risteilivät sikin sokin ja varsinkin pisin lenkki oli varsinaista serpentiiniä. Ainoan miinuksen antaisinkin latujen merkinnöistä, risteyskohdissa ei missään lukenut, että mihin suuntaan mikäkin lenkki lähtee.

Ensimmäisellä kierroksella mieleni teki itkeä ja hakata sukset päreiksi. Ei siksi, etteikö luistanut. Tai pitänyt. Molempia löytyi, ja varsin sopivasti. Vaan ne alamäet. Minä en uskaltanut. Heti kun mäki näytti jyrkältä, tai mutkaiselta, siirryin auraamaan luistelu-uralle. Minua inhotti, ärsytti, v*tutti oma pelkuruuteni. Pelkäsin kaatuvani, laskevani päin puuta, katkaisevani sukseni. Pelkäsin jo valmiiksi, kun kierroksen lopussa oli piiiitkä ja jyrkkä alamäki. Hetken seisoinkin sen päällä ja mietin kuinka pääsisin alas. Sitten kerroin itselleni, että mäki menee suoraan alas, kyllä sen tohtii laskea. Ja tohdinhan minä. Ja voi sitä tunnetta, kun uskalsin laskea alas, vauhdin hurmaa!

Seuraavalla kierroksella uskalsin jo laskea hieman mutkaisemman alamäen, mutta yhtä, sitä kaikkein jyrkimmin laskevaa, ja jyrkimmän mutkan tekevää en uskaltanut. Täytyy kai mennä uudestaan harjoittelemaan. Haluaisin talvella ehkä osallistua johonkin suurempaan hiihtotapahtumaan, mutta mitäpä sellaisessa tekisi tälläinen nynny, joka ei edes pääse mäkeä alas. :D

Huomasin myös, että kädet tarvitsisivat paljon enemmän voimaa hiihtoa ajatellen. Juoksemisen myötä jalat kyllä jaksaisivat hiihtää kilometritolkulla, mutta nyt kymmenen kilometrin paikkeilla käsistä alkoi voimat loppumaan pertsaa lykkiessä. Voimatreeniä siis käsille!

1h10min, ja 11 kilometriä oli päivän saldo.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Suksi luistaa


Tälläisiä maisemia tänään! Siinä sielu lepää. :)

Väkeä oli taas ladulla, mutta pidemmälle lenkille ihmiset ilmeisesti hukkuivat, kun kohtasin lähinnä kaksi sankaria, jotka tasaisin väliajoin minut ohittivat. Suksi luisti ja piti paljon paremmin kuin viimeksi. Pikkuisen tökki, mutta ei valittamisen arvoisesti.

Kiersin n. 1,8 kilometrin lenkkiä 10,2 kilometrin mittaisesti, ja nautin joka kilometristä! Perinteisen tekniikka alkoi löytymään, ja vähän kokeilin luistelutyyliäkin, se ei ihan niin hyvin vielä tullut muistin sopukoista, mutta kuitenkin paremmin kuin edelliskerralla. Eiköhän tämä tästä siis! Tekniikka-analyysini paljasti vikaa myös siinä, että alamäen jälkeen hukkaan vauhtini jonnekin ja sitten lähden tyhjästä taas lykkimään eteenpäin. Parantamisen varaa siis on.

Löysin yhden potentiaalisen hiihtotekniikkakurssin, mietin vain kehtaanko ilmoittautua vapaan tyylin kurssille perinteisen suksilla?

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Ostoksien testailua

Pääsin perjantaina viimein testaamaan uusia suksiani! Tosin tätä ensimmäistä hiihtokokeilua varten täytyi ajaa 50 kilometrin päähän, että pääsin tykkilumelle tehdylle ladulle hiihtämään. Tunsin myös olevani niiii-iiin väärässä paikassa väärään aikaan. Ajattelin ettei perjantai-iltana olisi ladulla ruuhkaa, vaan olihan siellä. Parkkipaikka autoja täynnä ja tulevaisuuden kilpahiihtäjät vanhempineen hiomassa tekniikkaa. Minua aivan raivostutti, kun tiedän ja osaan hiihtää, mutta jotenkin en kropastani löytänyt sitä osaamista. Lajinvaihto juoksemisesta hiihtämiseen ei käynytkään aivan helposti ja totesin tarvitsevani kilometrejä alle paljon, että löytyisi se rentous.

Nyt hiihdin 7 kilometriä, vajaan kahden kilometrin lenkkiä kiertäen. Huomasin pitovoiteen epäonnistuneen, huomasin toisten ohittavan minut kaksi kertaa kierroksen aikana ja huomasin kehittäneeni alamäkikammon. Varsinkin, jos alamäessä on mutka. Hui sentään. Aion mennä huomenna uudestaan, vähän lähempänä sijaitsevalle ladulle tosin.

Eilen tein vähän erilaisia ostoksia. Paikallisissa urheilukaupoissa ei ollut Icebugeja. Mutta Sarva Xtiroja oli. Ne tuntuivat mukavilta jaloissa, eivätkä olleet kovinkaan kalliit, joten... Ostin ne. Tänään pääsin testaamaan, ja teinkin hieman yli tunnin lenkin. 7,5 kilometriä juosten ja kävellen vuorotellen. Juoksu noin 8:00min/km-vauhdilla, jotta sykkeet pysyisivät matalalla. Kengät ovat selvästi kevyemmät ja vähemmän vaimennetut kuin nykyiset Asicsini, mutta tuntuma ensimmäisellä lenkillä oli parempi kuin Asicsien ensimmäisellä lenkillä. Jalat tuntuivat vähän väsyneiltä loppulenkistä, mutta eivät kipeytyneet, eikä rakkojaan ilmestynyt. Pito oli hyvä, parempi kuin Asicseilla. Tokikaan kymmenen sentin pöpperössä eivät nämäkään tilannetta pelastaneet, mutta muuten olivat oikein mainiot. Toivottavasti suhteemme jatkuu yhtä hyvänä. ;)

lauantai 15. joulukuuta 2012

Suunnanmuutos vai itsensä huijaamista?

Minusta tuntuu, että olen koko syksyn hokenut täällä, kuinka nyt alkaa uusi kurinalainen elämä, ja nyt alan taas laihduttaa ja nyt loppuu tämä mässääminen ja nyt lähtevät loputkin kilot. No, totuus on, että olen nyt huomannut hukkanneeni laihduttamisen viimeisen, puuttuvan palasen - inspiraation.

Mietin, mistä tämä kaikki johtuu. Kesällä, kun todella huomasin laihtuneeni, ja sain kuulla kehuja suunasta jos toisestakin, alkoi inspiraatio lipua pois. Päästin valloille ajatukset siitä, ettei yksi herkkupala haittaa. Ja pikkuhiljaa olen inspiraation hukannut. Nyt sitä ei näy missään. Ennen kävin joka aamu vaa'alla ja merkkasin vihkoon painonkehityksen. Nyt käyn enää silloin tällöin, ja jos käyn, en välttämättä muista kirjata tulosta mihinkään.

On siis aivan turhaa yrittää aloittaa uutta laihdutuskuuria, kun inspiraatio puuttuu. Tulisin kuitenkin parin viikon päästä kertomaan, että ei nyt taaskaan oikein onnistu, ja jos ensi tiistaina taas aloittaisin. Päätin siis aloittaa suunnan muutoksella. Tai itsensä huijaamisella, ihan miten asian haluaa sanoa.

Tänä aamuna painoni oli 92,7kg. Nyt unohdan hetkeksi jo tippuneet kilot, ja tämä on painonhallinta-projektini aloituspaino. En pyri siihen, että paino tippuu. Pyrin siihen, että paino ei ainakaan nouse. Ei väliä, jos se himmailee noissa lukemissa viikon tai kuukauden, kunhan suunta ei pysyvästi lähde ylöspäin. Käyn joka aamu vaa'alla ja pikkuisen katselen myös mitä suuhuni pistän. Katsellaan sitten jossain vaiheessa miltä tämä alkaa näyttää, tippuuko paino vai ei. Ja löytyykö innostus suurempaan projektiin vielä joskus.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Nastat alle vai ei?

Juoksin tänään vaihteeksi huonoissa olosuhteissa, ja pohdin matkalla talvilenkkareita.

Lenkki alkoi (ja loppui) puolen kilometrin umpihankihölkkään. Usein kuulen ihmisten sanovan, että talvella pitää olla lenkkareissa goretexiä/vedenpitävyyttä, etteivät varpaat kastu ja palele. Minulla eivät varpaat lenkillä palele, eivät edes jos juoksen lätäkön läpi. Mietinkin, että ovatkohan talvilenkkarit minulle liian lämpimät?

Sitten kuitenkin, kun loppumatkan juoksin kamalassa pöperölumessa mietin, että talvilenkkareiden pohjakuviointi olisi varmasti parempi näissä olosuhteissa kuin kesälenkkareiden suhteellisen sileä pohja (ja sileät nastapohjalliset). Kuvioinnista olisi hyötyä pöpperölumessa, ja nastoista jäätiköllä.

Luin Juoksijalehdestä nastalenkkareiden testiarviot, ja kenkien kuvauksista päätellen minulle sopisivat parhaiten Icebugin Heros bugrip tai Hiko bugrip. Yllätyin myös, kun nettikaupoista löytämäni hinnat eivät edes olleet kovin pahoja. Pitäisi joskus päästä kauppaan sovittamaan kenkiä, sovittamatta en uskalla vieraan merkkisiä lenkkareita tilata.

Onko teillä kokemuksia nastalenkkareista/talvilenkkareista?

lauantai 8. joulukuuta 2012

Vaihtelevia juttuja

Viikko on vierähtänyt hieman vaihtelevissa merkeissä. Tiistaina juoksin 5 kilometrin rauhallisen lenkin -20 pakkasessa. Keskiviikon istuin autossa, torstaina vietin rauhallista itsenäisyyspäivää äidin luona joulutorttuja syöden ja pukuloistoa katsellen. Eilen juoksin surkeimman lenkin pitkästä aikaa, ja tänään olen nauttinut käsitöistä ja kahvakuulasta.

Tosiaan, tulin eilen takaisin äidin luota, eli vietin 3 tuntia autossa. Syömiset matkustamisesta johtuen olivat vähän mitä sattuivat, joten kroppa oli tukossa istumisesta ja energiaa ei ollut riittävästi juoksemista varten. Lisäksi en osannut pukeutua -7 asteen pakkaseen (note to self: tekninen kerrasto + talvitrikoot ovat liikaa, samoin yhdistelmä kerrasto+juoksupaita+takki), tunsin oloni kuumaksi heti ensimmäistä askelista lähtien. Kenkävalintakin oli väärä. Fiksumpi olisi ymmärtänyt, että jos edelliset kolme tuntia on satanut lunta, niin sitä lunta on satanut. Minä ajattelin, että olosuhteet olisivat samat kuin alkuviikolla, eli tiellä ei käytännössä olisi lunta ollenkaan. En siis laittanut nastoja kenkiin kiinni. Vaan olihan sitä lunta. Useampi sentti. Joten jalka lipsui joka askeleella, ja tästä johtuen askel ja sitä myötä kroppa oli jännittynyt. No, sellainen 28 minuuttia 7:00min/km-vaudhilla, eli 4km tuli juostua, ja viimeiset metrit aivan puujaloilla. Tulipahan tehtyä ja opittua miten kannattaa juosta.

Tänään vihdoin tein pohjustusvoitelun suksilleni. Ja kyllä tuntui hyvältä. Nautin kätteni työstä, tosin pelkään joutuvani raportoimaan tänne, kuinka ei luista, ei ollenkaan. Toivottavasti kohta saataisiin latuja tehtyä, ainakin lumisateita on ensi viikolle lupailtu. Illalla oli vielä ohjelmassa kahvakuulajumppa. Tuntui hyvältä sekin.

Nyt Taru sormusten herrasta ja glögiä. Ihanaa viikolopun jatkoa kaikille!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Paska maanantai

Juuri kun huomasin motivaation ja inspiraation olevan kohdallaan, niin heräsin aamuyöllä siihen, että toista silmää särkee ja se valuu solkenaan. Eikä mennyt ohi, joten heitin (taas) piilolinssiparin roskiin ja tein työmatkan apteekin kautta silmätippoja hakien.

Ärsyttävintä tässä on, että en ymmärrä mistä tämä taas johtuu. Tosiaan kärsin samasta vaivasta, hieman lievempänä, tasan kaksi viikkoa sitten. Nytkin uudet linssit olivat olleet silmissä vasta viikon verran. Ovatko silmäni kyllästyneet yötäpäivää-linsseihin, vai piilolinsseihin ylipäätään? Onko syynä silmien kuivuminen töissä (huono sisäilma?) Mieli on maassa ainakin, jos joudun piilareista luopumaan, rakastan niiden helppoutta ja käytännöllisyyttä.

No, nyt ainakin tämän illan käperryn itseeni ja kurjuuteeni. Jospa huomenna pääsisin jo liikkumaan.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Pakkassunnuntai.

Kyllä omatuntoni koki pienen kolauksen äsken, kun vilkaisin heiaheian tilastoa. Tämän viikon liikunnat 3 tuntia, joista tunti tänään ja vähän yli tunti maanantain joogasta. On muka taas elämä vienyt, ollut kiirettä ja väsymystä, iltamenoja ja huonoa säätä. Bloggaaminenkin on ollut oikeastaan olematonta, yritän parantaa tapojani jatkossa tämänkin asian suhteen.

Eilen joulukuu alkoi vaakalukemalla 92,4kg. Taitaa olla turhaa haaveilla siitä 85kg:n alituksesta jouluna, mutta jospa edes vaihtaisin vuotta suurinpiirtein samoissa lukemissa joihin olen tänä vuonna päässyt?

Luin eilen illalla 24-blogista Kukka Laaksosta ja kahvakuulasta, ja päässäni alkoi pieni ääni kysellä, että koskahan minä olen viimeksi kahvakuulaillut? Päätin korjata asian heti tänään, ja tein pienen vartin treenin. Ihan perusjuttuja, heilautuksia eri variaatioilla, rinnallevetoa ja työntöä. Tuntui hyvältä, oikealta. Täytyy ulkoiluttaa kuulaa useammin jatkossa.

Tänään juoksin viikon ainoan juoksuni. Pakkasta -15, eikä edes tullut kylmä. Loppulenkistä tosin reidet hieman vihjaisivat olemassaolostaan, täytyy pohtia jos sille alueelle lisäisi vähän enemmän vaatetta. Nyt päällä oli alusvaatteet, tekninen kerrasto, juoksupaita, talvitrikoot ja takki. Sekä säärystimet (ja pipo ja hanskat). Juoksin 40 minuuttia, eli 6 km ja alkuun ja loppuun kunnolliset kävelyt. Oli heiaheian mukaan vuoden sadas lenkki, kilometrejä kertynyt 643 kilometriä.

Ensi viikolla ohjelmassa voisi olla uintia, juoksua, kahvakuulaa, ja hiihtäminenkin olisi ihanaa, mutta ei taida olla riittävästi lunta. :/