maanantai 28. marraskuuta 2011

Maanantaisoturin mietteitä

Tosiaan, olin eilen Kukka Laakson Maanantaisoturit-kahvakuulakurssilla. En oikein tiedä kuinka sanoin kuvailisin sitä fiilistä. Ahaa-elämyksiä, onnistumisia, ja myös epäonnistumisia. Oli ihanaa kokeilla kisamallin kuulaa, ja herttinen sentään, vieläpä 12kg kuulaa. Kotimatkalla melkein järkytyin tajutessani että minä Ihan Tosiaan tein 12kg:n kuulalla.  Tahdon sellaisen, itselle. Ihan omaksi. Kotiintuliaisiksi kuulan sijaan tarttui Kukan Maanantaisoturit-kirja. :) Illalla olin niin väsynyt, että neuloin helppoa ja yksinkertaista neuletta sohvalla kissan kanssa, katsellen telkkarista kaikkea aivotonta.

Tänään taas lenkkeilin lumisateessa. Sellaisessa pienessä hassussa sateessa, jossa taivas oli repaleinen ja tähtiäkin näkyi. Otin taas kevyesti, 2 minuuttia juoksua ja minuutti kävelyä. Kylläpä se tästä taas lähtee.

p.s. Paino oli perjantaina 97,1kg.

torstai 24. marraskuuta 2011

Huimaavan korkean tähtitaivaan alla

Aamulla heti herätessä oli mielessä illan kuntonyrkkeily. Ei huvittanut, ei ollut minkäänlaista fiilistä mennä sinne. Ajatus lähinnä ahdisti. Toisaalta sisäinen ääni huuteli, että minä en voi jättää kertaa väliin, kun olen maksanut siitä jo. Päätin sitten kuitenkin, että jos lähteminen on vaikeaa ja aiheuttaa ahdistusta, niin en mene.

Sen sijaan menin pitkästä aikaa lenkille. Ja mulla oli K I V A A. Pääsin vihdoin ensimmäistä kertaa testaamaan otsalamppuani lenkillä. Se oli mainio, tukeva ja hyvä. Valoteho loistava. Kirjaimellisesti.  Tähtitaivaan alla, nollakelissä oli ihanan raikasta lenkkeillä. Pitkästä tauosta johtuen otin kevyesti, lenkin pituus n. 40 minuuttia ja 4,5 kilometriä. Vuorotellen juoksua ja kävelyä, minuutin-parin pätkiä kumpaakin. Tuntui hyvältä. Tuli hyvä, rento, energinen fiilis. Me likes. :)

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Yylös ja aaalas. Ja jaksaa.

Minä en ole tähän päivään asti mieltänyt kahvakuulatunteja ryhmäliikunnaksi. Minulle ryhmäliikunta on enemmänkin zumban, aerobicin tms. kaltaista, siis sellaisia juttuja, joissa on tarkoitus liikkua samaan aikaan, samaan suuntaan ja samassa tahdissa. Tähän ei kahvakuula mielestäni sovi, jokainen tekee itse valitsemillaan kuulilla siinä tahdissa kuin jaksaa ja pystyy.

Tänään kuitenkin oli hyvin ryhmäliikuntamainen kahvakuulatunti. Vakiohjaaja ei ollut paikalla, ja tuuraajasta näki kilometrin päähän, että hän ohjaa enimmäkseen jotain ihan muuta. Ensin hyvin jumppamainen alkulämmittely askelviereen, askelviereen, yks kaks. Itse kahvakuulan kanssa tehtiin kyllä ihan asiallisia liikkeitä, mutta kovin kevyesti. Perusheilautustakin taidettiin tehdä kakstoista toistoo, ylös ja aalas, ylös ja aalas. Jaksaa! ja sitten pieni tauko. Ja sitten taas jaksaa ja jaksaa ja jaksaa. En oikein tykännyt.

p.s. Jos kahvakuulatunnilla tehdään vatsalihasliikkeitä, niin miksi niissä ei voi hyödyntää kahvakuulaa? 

tiistai 22. marraskuuta 2011

Palataan astialle

Selkeästi flunssaisena ja liikuntaa harrastamattomana minua ei ole hirveästi bloggaaminen kiinnostanut. Kun ei ole mitään kerrottavaa, niin ei tule kirjoitettuakaan mitään. Olisihan sitä tietysti voinut kirjoitella ruokajuttuja, syömispäiväkirjaa jne. mutta jostain syystä ei ole kiinnostanut? Eipä ole kyllä laihduttaminenkaan paljoa kiinnostanut, en ole edes käynyt vaa'alla joka aamu. ;)

Taitavat nuo liikuntajutut olla minulle enemmän omia. Sen kyllä huomaa helposti, viihdyn paljon paremmin sykejuttuja katsellessa tai viikon liikuntaohjelmaa miettien kuin kirjaillen päivän syömisiä kalorilaskuriin.

Ja siksipä ajattelinkin kertoa, että huomenna aion palata flunssailusta ruotuun ja menen kahvakuulatunnille taas ;) Valitettavasti kuntonyrkkeily loppuu torstaina, eikä kahvakuulatuntejakaan joulukuussa montaa ole, joten joulukuun saankin urheilla ihan omatoimisesti. Keväällä ajattelin jatkaa kahvakuulaa, mutta kuntonyrkkeily jää pois. Ei ole minkäänlaista inspiraatiota sen suhteen. Kaverin kanssa aiomme käydä kerran viikossa uimassa, joten eiköhän tästä hyvä liikuntaohjelma saada aikaan. :)

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Rauhassa, rauhassa, rauhassa

Puolikuntoisenakin piti päästä uimakouluun, olihan nyt viimeinen kerta! Ja kandin merkki oli enää 200 metrin rintauinnista kiinni. Sinäänsä hassua, rintauinti on minulle kaikista helpointa. Mutta niin vaikeaa uida riittävän hiljaa. Aiemmalla yrityksellä pääsin kyllä vaatimusaikaan (alle 8 minuuttia), mutta yritin uida ihan liian nopeasti ja sen seurauksena rytmi katosi ja uin hetken pää pinnalla saadakseni henkeä -> suoritus hylättiin. Nyt muutaman päivän olen mielikuvaharjoitellut: tehnyt mielessäni rintauinnin potkuja ja käsivetoja, ajatellut liiiiiukuvani piiiiitkääään ja raaaaauhaaassa. Ja onnistuihan se! 200 metriä rintauintia ajassa 5 minuuttia, eikä tuntunut pahalta millään lailla. Muistin hengittää rauhassa, liu'un/uloshengityksen aikana laskin aina kolmeen ja sujui. Vauhtikin tuntuu olevan hyvää, pienillä tauoilla kilometri menisi vähän päälle puoleen tuntiin tauot mukaan laskettuna.

Kokonaisarvosanaksi uimakoulu saa kyllä täyden kympin. Vaikka ryhmä oli melko iso, sai jokainen henkilökohtaista opetusta oman tasonsa mukaan. Toiset harjoittelivat perhosuintia, toiset käännöksiä ja toiset rintauinnin potkuja. Edistyminen kuitenkin oli kaikilla suurta. Ensimmäisellä kerralla meissä taisi olla vain 2 tai 3, jotka osasivat uida pää vedessä, nyt viimeisellä kerralla kaikki. :) Kokeiltiin eri juttuja, välillä erilaisia hyppyjä, välillä hengenpelastusjuttuja jne.

Nyt uimakoulun jälkeisenä aikana pitäisi uida muutenkin. Vähän kaverin kanssa suunniteltiin, että käytäisiin kerran viikossa uimassa (hallille kuitenkin on matkaa n.30km). Kroolia minun ainakin pitää harjoitella, samoin käännöksiä. Ja sukeltaessa sitä, että lähtisin suoraan altaan pohjaan, enkä eteenpäin. Ja keväällä on uusi aikuisten uimakoulu. ;)

maanantai 14. marraskuuta 2011

Elämää ja elektroniikkaa

Kurkku ei tänään ole ollut hirmuisen kipeä, mutta nenä on täynnä räkää ja varsinkin aamulla olo oli hieman hutera. Ei siis toivoakaan mistään liikkumisesta. Tärkeämpää taitaa olla ainakin yrittää olla mussuttamatta herkkuja, kun kulutuskaan ei ole peruskulutusta suurempi. Sekään ei aina ole helppoa, kun laivalta tuliaisina kotiutuneita suklaita on vielä jäljellä.

Jotain piristystä sentään tähänkin päivään: mulla on vihdoin ja viimein otsalamppu! Sain kaverin partioaikaisen lampun käyttöön. Tosi tukeva ja hyvin valaiseva. Valaistusvaihtoehtojakin on useampi, joko lähemmäs tai kauemmas. Testasin sitä kun hain hevosen sisälle, ja pakkohan se oli ottaa muutama juoksuaskel. Tuntui tosi tukevalta. Varmaan auttaa se, että lampun patterit sijaitsevat niskassa, jolloin kaikki paino ei ole otsalla. Muutamaa sellaista lamppua olen kokeillut ja ovat tuntuneet valuvan ärsyttävästi. Paranemista odotellessa siis. :)

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Uusi reipas alku

Ja kissanviikset. Aamulla heräsin hillittömään kurkkukipuun, nenäkin on alkanut vuotaa päivän mittaan. Taisipa siis syysflunssa iskeä nyt vuorostaan tänne. Tiedossa siis... lepoa ja ärsyyntymistä? Hiphei.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Örkh

Otsikko kuvaa tämän hetkistä fiilistä aika lailla mainiosti. Risteily oli L O I S T A V A. Hyvää seuraa, ihania ihmisiä, hauskoja juttuja, herkullista ruokaa jne. Kotiuduin joskus kolmen jälkeen aamuyöllä, ja jostain kumman syystä tämänaamuinen uimakoulu jäikin sitten väliin (omatunto kolkuttaa nyt aika lujaa).

Kävin äsken vaa'alla, lukemat olivat melko karua katseltavaa. Ylläri, sen siitä saa kun napostelee, napostelee, juo ja napostelee vielä vähäsen.  Tästä se sitten lähtee taas.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Synkkä marraskuu

Johtuuko se pimeydestä, harmaudesta ja ankeudesta, että minua laiskottaa? Lenkille lähteminen tai kotona kuulaileminen ovat olleet vähän plääh. Uimaan ja kahvakuulailemaan olen lähtenyt iloisesti, mutta jotenkin tällä viikolla ja viikonloppuna ja vähän viime viikollakin kaikki muu oli plääh. Myös laihduttaminen on ollut välillä plääh ja tunnustan leiponeeni sokerilla ja voilla kuorrutettuja herrrrkullisia keksejä ja syöneeni niitä - paljon. Seuraksena sokeriähky ja väsymys.

Uskoisin lenkkeilyn plääh-ominaisuuteen vaikuttavan suuresti sen, että päivällä lenkille ei ehdi ja illalla on pimeää, enkä ole saanut ostettua otsalamppua. Nyt oikeasti T Ä Y T Y Y ryhdistäytyä ja hankkia se lamppu, niin paljon pidän juoksemisesta kuitenkin! Muuten pääsen lenkille seuraavan kerran keväällä.

Tänäänkään en saanut itseäni lenkille, joten kokeilin äsken KG-lehdessä ollutta 300 toiston jumppaa: punnerruksia, x-hyppyjä, kyykkyhyppyjä, saksihyppyjä, vatsarutistuksia ja vuorikiipeilijä-liikettä niin, että yhteensä tulee tehdyksi 300 toistoa. Kyllähän se tuntui, reisissä ainakin. Ja tuli hyvä fiilis, kun sai vähän hikoiltua.

Nyt tulee kuitenkin ihan pikkuinen tauko laihduttamiseen ja liikkumiseen. Opiskelijaelämä kutsuu, ja torstai-perjantain vietän bussissa-risteilyllä-bussissa, enkä aio rouskuttaa porkkanoita ja kivennäisvettä reissun ajan. Buffet on ohjelmassa, samoin jotain muutakin kivaa. Katsellaan sitten taas lauantaina uudella innolla.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Ruoasta

Uimahallissa sanoin kaverilleni, että olen kohta laihtunut 10kg. Eräs vieras nainen tarttui asiaan ja kysyi, että miten olet laihduttanut? Millä keinolla? Vastasin, että ei minulla sinäänsä ole mitään tiettyä keinoa käytössä. "Ahaa, oot vain syönyt vähemmän" oli vastaus.

Ei, en ole syönyt vähemmän. Ei, en noudata minkäänlaista dieettiä tai kuuria. Olen vain katsonut mitä suuhuni laitan ja liikkunut enemmän kuin ennen. Terveellinen ruokavalio, kuinka tylsältä laihdutuskeinolta se kuulostaakaan?

Kun tämän projektin aloitin, niin tiedostin heti alusta alkaen, että jos haluan onnistua, niin tämä projekti jatkuu koko loppuelämän. Ensin on saatava paino alas, ja sitten painoa on hallittava. Siispä laihdutukseen tarvitsisin keinon, jota pystyn noudattamaan loppuelämäni ajan. Pussikeitot eivät olisi vaihtoehto, eivätkä nuo mystiset rasvoja itseensä imevät kapselit, mistään lentoemäntä- tai kaalikeittodieeteistä puhumattakaan. Karppaamaan en myöskään alkanut, sillä tällä hetkellä en aina tee itse ruokiani, joten koin sen liian "vaikeaksi".

Pyrin syömään terveellisesti. Kasviksien ja hedelmien määrä on noussut reilusti. Hiilareiden määrä on ehkä hieman laskenut, niitäkin pyrin syömään terveellisesti, syön siis vain vähän riisiä ja pastaa, enkä oikeastaan ollenkaan vaaleaa leipää, pullaa tms. Syön myöskin rasvaa. Välttelen kaikenmaailman kevyt-juttuja, esimerkiksi rasvaton jugu ei mielestäni maistu millekään! Välttelen myös sokeroimattomia juttuja (jos ne siis sisältävät aspartaamia), mutta myöskään normijugut eivät enää maistu, ovat ihan liian sokeroituja.

Ehkä voidaan siis sanoa, että yritän syödä terveellisesti ja luonnollisesti? Ilman hillitöntä määrää lisäaineita, suurimmaksi osaksi suomalaista ja itsetehtyä ruokaa. Onko siis ihme, että edistystä tapahtuu verrattuna aiempaan, kun söin karkkia ja sipsiä, einespitsoja ja vaaleaa leipää?

perjantai 4. marraskuuta 2011

Plussapalkintoja

Nyt vuorossa oli plussatulos. 97,2kg, eli +400g. Ei mikään ihme, sillä menkat alkoivat ja toivat mukanaan tutun turvotuksen. Onneksi koko viikonlopun ja alkuviikon lukemat olivat alempana, joten ei mitään syytä huolestua. Eiköhän paino lähde taas laskuun. Ja jos ei lähde, niin sitten tehdään jotain, että lähtee.

Olen jo hetken miettinyt miten palkitsisin itseni ensimmäisestä pudotetusta kympistä. Keskiviikkona asia selvisi. Illan ohjelmassa oli kahvakuula ja uiminen. Pakkasin siis kaksi jumppakassia, ja kahvakuulan jälkeen huomasin unohtaneeni uimatavarat kotiin. Tein siis ylimääräisen 20 kilometrin lenkin hakemaan niitä. Siinä ajellessa totesin, että seuraava palkintoni tulee olemaan urheilukassi. Joku sellainen, johon mahtuu paritkin sporttikamppeet ja joku, joka on kivan värinen. Ruutuja, raitoja, raikkaita värejä. Täytyypä katsella valikoimia ja valita joku kiva, mutta ei mitään ylihintaista. Miten te kuljetatte urheiluvaatteita ja varusteita?

torstai 3. marraskuuta 2011

Urheiluhullu

Tiedän innostuneeni liikkumisesta viime aikoina. Liikkumisesta saa energiaa, se rauhoittaa, se tuo hyvän fiiliksen. Ja lisäksi auttaa laihduttamaan. Vaan liika on aina liikaa. Vilkaisin tarkemmin tuota syksyn liikuntahaaste-listaani ja huomasin, että taidan pitää aivan liian vähän vapaapäiviä. Nyt takana on kahdeksan päivän liikuntaputki, sitä ennen yksi vapaapäivä ja 6 liikuntapäivää. Tänään olisi ollut vuorossa kuntonyrkkeily, mutta päätin jättää väliin. Oli muutenkin pitkä päivä ja aikainen herätys, joten väsymys oli hyvä "tekosyy". Pää nimittäin sanoi, että sinnehän mennään. Katsotaan nyt teenkö huomennakaan mitään. Jos opettelisin liikkumaan 3-4 päivää peräkkäin ja sitten aina vapaapäivä. Vähenisivät nämä hullut putket edes vähän. Lepo nimittäin on tärkeää.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Eilen torin laitaan kasvoi mandoliinipuu

Eilinen uimakoulukerta oli upea. Nyt kun hoksasin vetää henkeä suun kautta, edistys oli huimaa! Rintauinti sujuu jo hyvin, sain opettajalta kehujakin. :) Opettaja myös kuvasi uintia videolle, oli kiva nähdä miltä oma meno näyttää. Sen perusteella virheitäkin on helpompi korjata. Vapari on sitten hieman heikompi, jalat painuvat pohjaa kohti ja siinä hengittäminen on jotenkin haastavaa. Sain myös opettajalta kehuja, kun itse kerroin mitä teen väärin. :D Kyllä tästä kurssista on paljon hyötyä, taas tietää miten pitäisi tehdä ja huomaa itsekin omat virheensä, eikä vain uiskentele eteenpäin onnellisen tietämättömänä.

Lopuksi vielä sukellettiin. Ensimmäisellä yrityksellä pääsin n. 18 metriä, mutta koska fiilis oli, että luovutin kesken, niin päätin yrittää vielä uudestaan. Ja pääsin altaan päästä päähän, eli 25 metriä! En muista, että ikinä olisin noin pitkälle päässyt. :) Fiilis oli aika huikea, kun sai tuollaiseen onnistumiseen lopettaa muutenkin hyvin menneen kerran.

Tänään, marraskuun ensimmäisen päivän kunniaksi mittailin taas vähän mittanauhan kanssa. Ensin siis tämänpäiväiset lukemat ja suluissa muutos viime kuukauden lukemaan).

Vyötärö: 102cm (-2cm)
Lantio: 112cm (ei muutosta)
Reisi: 66cm/66cm (ei muutosta)
Pohje: 40/39 (ei muutosta)
Käsivarsi 34/33,5 (-1cm/-1,5cm)
Rintojen päältä: 110cm (-2cm)
Rintojen alta: 89cm (-1cm)

Osassa siis muutosta on tapahtunut ja osassa ei :)