torstai 21. kesäkuuta 2012

Suhtautumisen muutos

Olen saanut useilta ihmisiltä kommenttia painooni liittyen. Yhä useammat ystävät sanovat, että kylläpä olet laihtunut. Aluksi, vain muutamien pudonneiden kilojen jälkeen vastaukseni olivat lähinnä "noo, vähän ehkä. Eiköhän ne tule takaisin sieltä aika pian.." Samoin, kun ihmiset kehuivat liikunnallisuuttani, vastailin, että "no pakkohan mun on, enhän mä muuten laihdu" tai "no pyh, mähän juoksen niin hitaasti/laiskiainenkin menee musta ohi". Mutta nyt huomaan, että vähättelyn aika on ohi. Kun eräs harvemmin kohtaamani ystävä sanoi viime viikolla minun laihtuneen todella paljon, vastasin hymyillen "niin olenkin, kiva kun huomaat!". Toisen kaverin kehuessa reippauttani pyöräilyn ja lenkkeilyn suhteen, vastasin, että "no mutta liikunta vaan on niin kivaa, mä tykkään käydä lenkillä". 



Vanha sanonta pitää paikkaansa, ensin on hyväksyttävä itse itsensä. Minä olen hyväksynyt itseni. Edelleen peilistä katsoo tukeva tyttö, mutta mitä sitten? Minussa on monta kaunista kohtaa, ja monta paljon pienempää kohtaa kuin aiemmin. ;) Minä jaksan nykyään lenkkeillä, minä nautin liikunnasta. Oli vauhtini sitten mikä hyvänsä, tai lenkin pituus lyhyempi kuin jollakulla toisella, niin mitä sitten? Ei tämä ole kilpailu, ketä vastaan minun edes tarvitsisi kilpailla? Korkeintaan itseäni, sitä vanhaa minää vastaan, joka haluaisi jäädä sohvalle katsomaan telkkarista Salkkarien uusintoja. Minä hyväksyn itse itseni, omat suoritukseni ja se riittää. Ja jos itse olen sinut omien kilojeni ja suorituksieni kanssa, niin miksi vähättelisin niitä muillekaan? Jos joku ihailee 9 kilometrin juoksulenkkiäni, niin miksi vastaisin, että noeihänsemitäänole. Minä vastaan, että niin, enpä olisi itsekään viime kesänä tätä uskonut, mutta niin vain onnistuin!


Ihanaa juhannusta rakkaat kanssabloggaajat ja lukijat! Nauttikaa juhannuksesta, nauttikaa itsestänne, kesästä, ruoasta, ystävistänne, perheestänne. Nauttikaa elämästä!

p.s. Muistetaan myös, että elämä on nyt!


10 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus!
    Itsensä vähättely on niin turhaa ja hyödytöntä. Ei voi kun ihmetellä miksi niin moni meistä on niin hyvä siinä?

    VastaaPoista
  2. Tuo on niin upeaa! <3 Minua on harmittanut viime aikoina hirmuisesti, kun blogimaailmassa moni rikkoo rajojaan ja esim. juoksee tosi hyviä lenkkejä, mutta sitten harmitellaan, kun vauhti ei ole ollut muka riittävän nopea. Höps! Jo se, että ekan kerran juoksee kympin tai viisi kilometriä on ihan mieletön virstanpylväs! Mietitään niitä lähtökohtia, joista meistä jokainen on lähtenyt. Miten kauas on tultu. :') Kun juoksin ekan kerran 8 kilometriä, siihen taisi mennä jotain 1 h 20 min, mutta voi taivas sitä euforiaa ja onnistumisentunnettta sen jälkeen. Pidetään niistä fiiliksistä kiinni ja syleillään niitä.

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus ♥ Mukavaa juhannusta, Brego :)

    VastaaPoista
  4. Niih.. tottahan tämä on, täysin totta!
    muistaisi vielä tämän omallakin kohdallaan,ehkä pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
  5. Onneksi olkoon :) Tärkeä virstanpylväs tämäkin. Oikein ihanaa juhannusta sinullekin.

    VastaaPoista
  6. Tekstisi nosti suorastaan kyyneleet silmiini! Hyvä sinä - olet selvästi edistynyt paljon. Haluan ottaa oppia ja olen jotain matkan varrella tainnut oppiakin.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille ihanista kommenteista, teidän tukenne on tärkeää. <3

    VastaaPoista
  8. Olipa ihana lukea nämä huomiot. Ollaan ylpeitä itsestämme ja saavutuksistamme!

    Ihanaa juhannusta!

    VastaaPoista
  9. Joskus on vaikea oppia vastaamaan rehellisellä, positiivisella ja itseä kunnioittavalla tavalla ihmettelyihin, kommentteihin, kehuihin ja onnitteluihin. On hieno hetki, kun vähättely muuttuu terveeksi ylpeydeksi ja onneksi omista onnistumisista ja muutoksista!

    Jatkukoon nautinnollinen olosi niin sinulla kuin kaikilla meillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih mahtavuutta Brego, niin hieno teksti ja vielä upeampi muutos!
      Usein itsekukanenkin syyllistyy asiassa kuin asiassa itsensä vähättelyyn, miksi ihmeessä? Se on niin turhaa ja energiaakin syövää touhua. Olet tehnyt upean oivalluksen ja muutoksen. Riemuitset omista saavutuksistasi täysillä ja se on tärkeintä. Quantina tiivisti minunkin ajatukseni hyvin omassa kommentissaan.

      Poista