Ulkona on melkein myrsky. Tuulee. Lujaa. Sataa lunta melkein vaakatasossa. Tiet ovat täynnä triimuja ja eteenpäin pääseminen on vaikeaa. Muutenkin ärsyttää. Monta pientä asiaa yhdessä muodostavat pahan mielen, joka ei tunnu katoavan millään.
Sulkeudun sisälle. Vedän verhot kiinni. Musiikki soimaan. Meneviä kappaleita. Treenipöksyt jalkaan ja kahvakuula käteen. Minuutti. Kaksi. Vielä. Ja jaksaa. Käden vaihto. Lepotauko. Ja jatkuu. Nautintoa omasta jaksamisesta ja viimeisestä toistosta, jossa irvistän melkein kuin Jutta ohjelmassaan. Kahvakuula nurkkaan ja musiikki vielä kovemmalle. Tanssin. Heilun ja huudan, nautin rytmistä ja liikkeestä. Iloinen musiikki tuo iloista mieltä.
Lopulta. Avaan ikkunat ja sammutan valot. Vaihdan soittolistan rauhallisempaan. Annan iltapäivän hämärän ja rauhoittavan valon tulla sisään. Tuuli ja tuisku kuitenkin jää ulkopuolelle. Venyttelen. Suljen silmäni ja nautin musiikin rauhoittavasta vaikutuksesta. Vaihdan asentoa ja tunnustelen kireitä paikkoja.
Enää ei harmita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti