sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Minullako hyvä kunto?

Usein laihduttavat ihmiset sanovat, että laihtumisen ymmärtämiseen ja sisäistämiseen menee aikaa. Ettei ymmärrä olevansa 20kg kevyempi kuin aikaisemmin. Minä olen huomannut saman ilmiön kunnon kohoamisessa.

Vaikka kuinka yritän muistella niitä hetkiä, kun aloitin juoksemisen, ja 2 minuutin juoksupätkät tuntuivat ikuisuudelta, 8 minuutin hölkästä puhumattakaan, en jotenkin ymmärrä eroa nykyhetkeen. Ja vaikka muistan sen ensimmäisen 5 kilometrin juoksun, jonka viimeisellä kilometrillä purin hammasta ja yritin olla laskematta montako puhelinpylvään väliä vielä olisi matkaa ja sen tunteen, kun sykemittari näytti matkaksi 5 kilometriä, ja mieleni teki vain maata maassa, en ymmärrä kuntoni oikeasti kasvaneen, kun koen saman fiiliksen puolimaratonin viimeisillä kilometreillä.

Viime viikolla sanoin uimaopettajalle, että tänä syksynä tekniikan harjoitteleminen on paljon helpompaa, kun olen paremmassa kunnossa kuin viime syksynä. Että on helpompaa keskittyä tekniikkaan, kun kunto ei lopu kesken illan. Heti sen perään teki mieli korjata, että enhän minä kyllä oikeastaan ole yhtään sen paremmassa kunnossa.

Joka kerta, kun joku ihmettelee tai kehuu lenkkieni pituutta, tai sitä, että juoksen monta kertaa viikossa, yritän vähätellä ja sanoa, että no enhän minä, kyllähän muut juoksevat lujempaa ja useammin ja pidemmästi.

Jokin pieni ääni pääni sisällä sanoo, että en minä oikeasti ole hyvässä kunnossa. Että pääsin puolimaratonilla maaliin ihan vain hyvällä tuurilla ja sitkeydellä. Että en voi sanoa itseäni kuntoilijaksi. Että olen edelleen se sama huonokuntoinen paska, joka hengästyy rappusissa ja väsyy heti hölkättyään muutaman minuutin.

Vaikka kyllä tiedän, että olen paremmassa kunnossa kuin koskaan, en siltikään ymmärrä sitä.

10 kommenttia:

  1. Tää on muuten totta. Kuntoa on vaikeampi seurata jos ei käytä mittareita tai sitä ei ole testattu. Alussa kunnon kohoamisen näkee konkreettisemmin. Mun mielestä nyt joku määre on se, että kun tuntuu pahalle niin endorfiinit lyö kehiin ja jaksaa vielä vaikka kuinka :D ja pitäis lopettaa edelleen vertaamasta muuhun kun omaan aiempaan tasoonsa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, turha on verrata itseään mihinkään Oikeisiin Urheilijoihin, vaan omaan tasoonsa. Pitäisi kai tehdä säännöllisesti jotain kuntotestejä, että oikeasti kehityksen huomaisi.

      Poista
  2. Itsen vähättely nyt on suomalaisten helmasynti. Romukoppaan sellainen ajattelu! Olet tehnyt hurjasti töitä ja aion ottaa sinusta mallia. (: Me ollaan kaikki hyviä!

    VastaaPoista
  3. Älyttömän upeesti oot kehittyny!! Ei oo helppo nähdä itseä uusin silmin, mutta usko pois että kirjatut tulokset puhuu puolestaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä sitten vanhainkodissa uskoo, että on nuorena oikeasti tullut oltua hyvässä kunnossa. :D

      Poista
  4. Tosi hyvä tuuri sulla on kyllä käynyt sen puolimaratonin suhteen. Että ihan tuurilla vaan vetelit ne viimeiset kilometrit sitä järkyttävää ylämäkeä. Hirveen huonossa kunnossa pitää olla kyllä kun ihan tuurilla jaksoit ;D

    No mut hei joo! Vähättely, suomalaisen perisynti!
    Sä oot niin kovas kunnos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nii-i, aattele mikä tuuri! Olisi varmaan pitänyt laittaa lotto vetämään silloin. :D Kyllä vähän naurattaa, mutta ihania tuollaiset äänet päässä.

      Poista
  5. Ihana kirjoitus, joka antaa puhtia varmaan kaikille! Ja tuttuja ajatuksia... itsekin tulee usein vähäteltyä omaa kuntoa, vaikka se on parin vuoden aikana kasvanut huimasti! Usein tulee vaan turhaan verrattua muihin ja vähäteltyä omia suorituksia!

    Olet upeassa kunnossa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein jo vastasin, että en siitä upeasta tiedä, mutta enpäs sanokaan! Upea kunto kyllä parin vuoden takaiseen verrattuna, tosiaankin!

      Poista