keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Hosumista

Piti jo eilen kirjoittaa maanantain uimakoulukerrasta, mutta en ehtinyt. Minä säntäsin altaaseen innosta soikeasta muistellen mielessäni kaikkia saamiani ohjeita. Mutta, kuinkas sitten kävikään? Ensimmäiset altaanmitalliset olivat aivan k a m a l i a. Sanoinkin opettajalle, että tämä tuntuu aivan kamalalle. Melkein teki mieli lähteä kotiin, mutta päätin, että tämän minä vielä opin. Kokeilin potkuja ja käsiliikkeitä laudan kanssa, se sujui. Mutta kun yritin kokonaissuoritusta, niin heti meniksi päin p*rsettä.

Hetken uimistani seurattuaan opettaja tuli sanomaan, että jospa kokeilisin keskittyä vasemman käden liikerataan. Tehdä sen oikein rauhallisesti. Minä siis hengitän oikealta puolelta ja jotenkin keskityn vain hengittämään oikean käden tahdissa ja vasen käsi "tulee perässä". Vedin sitä veden pintaa pitkin ja tein käsivedon hätäillen. Tämä olikin sitten se ratkaiseva käänne! Kun keskityin oikein ajatuksella rauhoittamaan vasemman käden liikerataa ja nostamaan käden kunnolla veden pinnan yläpuolelle, uimiseen löytyi hyvä rytmi. Sen myötä pystyinkin ottamaan kunnolla happea ilman, että nostin päätäni liikaa. Ja kun en nostanut päätäni liikaa, eivät jalatkaan tippuneet pohjaa kohti. Oli hieno tunne, kun uimalla pääsikin eteenpäin, eikä tarvinnut kaiken aikaa vain räpiköidä.

Toivottavasti tänään muistan, kuinka homma toimii. :)

1 kommentti:

  1. On ihan superia oppia oikea uintitekniikka! Sen jälkeen altaassa räpiköiminen (tai siis sulava liukuminen) on yhtä juhlaa <3

    VastaaPoista