sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Ostoksien testailua

Pääsin perjantaina viimein testaamaan uusia suksiani! Tosin tätä ensimmäistä hiihtokokeilua varten täytyi ajaa 50 kilometrin päähän, että pääsin tykkilumelle tehdylle ladulle hiihtämään. Tunsin myös olevani niiii-iiin väärässä paikassa väärään aikaan. Ajattelin ettei perjantai-iltana olisi ladulla ruuhkaa, vaan olihan siellä. Parkkipaikka autoja täynnä ja tulevaisuuden kilpahiihtäjät vanhempineen hiomassa tekniikkaa. Minua aivan raivostutti, kun tiedän ja osaan hiihtää, mutta jotenkin en kropastani löytänyt sitä osaamista. Lajinvaihto juoksemisesta hiihtämiseen ei käynytkään aivan helposti ja totesin tarvitsevani kilometrejä alle paljon, että löytyisi se rentous.

Nyt hiihdin 7 kilometriä, vajaan kahden kilometrin lenkkiä kiertäen. Huomasin pitovoiteen epäonnistuneen, huomasin toisten ohittavan minut kaksi kertaa kierroksen aikana ja huomasin kehittäneeni alamäkikammon. Varsinkin, jos alamäessä on mutka. Hui sentään. Aion mennä huomenna uudestaan, vähän lähempänä sijaitsevalle ladulle tosin.

Eilen tein vähän erilaisia ostoksia. Paikallisissa urheilukaupoissa ei ollut Icebugeja. Mutta Sarva Xtiroja oli. Ne tuntuivat mukavilta jaloissa, eivätkä olleet kovinkaan kalliit, joten... Ostin ne. Tänään pääsin testaamaan, ja teinkin hieman yli tunnin lenkin. 7,5 kilometriä juosten ja kävellen vuorotellen. Juoksu noin 8:00min/km-vauhdilla, jotta sykkeet pysyisivät matalalla. Kengät ovat selvästi kevyemmät ja vähemmän vaimennetut kuin nykyiset Asicsini, mutta tuntuma ensimmäisellä lenkillä oli parempi kuin Asicsien ensimmäisellä lenkillä. Jalat tuntuivat vähän väsyneiltä loppulenkistä, mutta eivät kipeytyneet, eikä rakkojaan ilmestynyt. Pito oli hyvä, parempi kuin Asicseilla. Tokikaan kymmenen sentin pöpperössä eivät nämäkään tilannetta pelastaneet, mutta muuten olivat oikein mainiot. Toivottavasti suhteemme jatkuu yhtä hyvänä. ;)

4 kommenttia:

  1. oi voi, viimeksi taisin yläasteella hiihtää ja juurikin kamalinta siinä on se alamäkikammo! en edes jaksa muistaa kuinka monta kertaa olen niissä alamäkimutkissa kaatunut kun olen alkanut mäen puolivälissä jänistämään. :-D hiihto ei kyllä ole yhtään mukavaa, respectit sulle jos siitä tykkäät! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ei minua silloin nuorena alamäet pelottaneet, mutta nyt kun aktiivisesta hiihtämisestä on n. 5 vuotta, niin taidot ovat vähän ruostuneet. :D

      Poista
  2. Kyllä sinun paikkasi on siellä ihan yhtä lailla kuin kenen muun tahansa. Ja kyllä se tekniikkakin sieltä löytyy, mutta hiihto on vaan teknisesti niin paljon vaikeampi laji kuin moni muu, että se vaatii myös enemmän toistoja. Kuten myös mäenlasku löytyy, mutta itse olen ainakin huomannut, että mitä enemmän ikää tulee, niin sitä varovaisemmin laskee. Tai siis kyseessä on varmaankin ihan hyvä asia, koska naperona olin vähän turhankin hurjapäinen.

    Pöpperössä juostessa mitkään kengät eivät pidä, koska irtolumi luistaa kovaa pintaa vasten, vaikka kengän ja lumen välissä olisikin kitkaa. Mutta nuo pitää ottaa tehoharjoitteluna. ;) (Tosin jos enemmän joutuu juoksemaan tuollaisella pinnalla, niin kannattaa tarkkailla jalkoja, ettei tule mitään rasitusvammoja.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin vain niin varautunut autioihin latuihin, että aivan yllätyin ihmismäärästä. Sekin selittyi, kun selvisi, että siellä oli hiihtokilpailut seuraavana päivänä! Tänään aion mennä vähän rauhallisemmalle ladulle harjoittelemaan tekniikkaa. :)

      Eilen lenkillä ajattelinkin, että onpas hyvä juttu tämä lumisuus, saan siirtää juoksutreeniä laduille. Täällä perämetsässä kun teillä on paljon pöpperölunta, ja varsinkin lumisateiden jälkeen aura-autoa saa usein odottaa parikin päivää. Säästyvät jalat edes vähäsen, ja mielikin pysyy parempana (jos vain suksien voitelu onnistuu ;)).

      Poista