perjantai 28. joulukuuta 2012

Taas suksi luisti

Tänään olin reipas, otin sukset mukaan töihin ja menin hiihtämään töiden jälkeen. Olin kuullut paljon juttuja loistavista uusista laduista siellä, ja pitihän ne päästä testaamaan. Ja hyvät olivatkin reitit! Suht pienehkölle alueelle oli mahdutettu monta eri mittaista latua (4, 3, 2 ja 1km), joten ladut risteilivät sikin sokin ja varsinkin pisin lenkki oli varsinaista serpentiiniä. Ainoan miinuksen antaisinkin latujen merkinnöistä, risteyskohdissa ei missään lukenut, että mihin suuntaan mikäkin lenkki lähtee.

Ensimmäisellä kierroksella mieleni teki itkeä ja hakata sukset päreiksi. Ei siksi, etteikö luistanut. Tai pitänyt. Molempia löytyi, ja varsin sopivasti. Vaan ne alamäet. Minä en uskaltanut. Heti kun mäki näytti jyrkältä, tai mutkaiselta, siirryin auraamaan luistelu-uralle. Minua inhotti, ärsytti, v*tutti oma pelkuruuteni. Pelkäsin kaatuvani, laskevani päin puuta, katkaisevani sukseni. Pelkäsin jo valmiiksi, kun kierroksen lopussa oli piiiitkä ja jyrkkä alamäki. Hetken seisoinkin sen päällä ja mietin kuinka pääsisin alas. Sitten kerroin itselleni, että mäki menee suoraan alas, kyllä sen tohtii laskea. Ja tohdinhan minä. Ja voi sitä tunnetta, kun uskalsin laskea alas, vauhdin hurmaa!

Seuraavalla kierroksella uskalsin jo laskea hieman mutkaisemman alamäen, mutta yhtä, sitä kaikkein jyrkimmin laskevaa, ja jyrkimmän mutkan tekevää en uskaltanut. Täytyy kai mennä uudestaan harjoittelemaan. Haluaisin talvella ehkä osallistua johonkin suurempaan hiihtotapahtumaan, mutta mitäpä sellaisessa tekisi tälläinen nynny, joka ei edes pääse mäkeä alas. :D

Huomasin myös, että kädet tarvitsisivat paljon enemmän voimaa hiihtoa ajatellen. Juoksemisen myötä jalat kyllä jaksaisivat hiihtää kilometritolkulla, mutta nyt kymmenen kilometrin paikkeilla käsistä alkoi voimat loppumaan pertsaa lykkiessä. Voimatreeniä siis käsille!

1h10min, ja 11 kilometriä oli päivän saldo.

6 kommenttia:

  1. Sieltä se uskallus tulee, kun vaan laskee niitä alamäkiä. Minun täytyy laskea tututkin laskut ensimmäistä kertaa tauon jälkeen jarrutellen, että näen, millainen latu on. Ja samoin en hiihtokauden alkaessa luota omiin taitoihini, vaikka tiedän, että osaan laskea. Eniten pelkään muita hiihtäjiä laskuissa. He kun saattavat vaikka kaatua ladulle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. :) Tutulla pururadalla käydessäni jo hihittelin, kun viime talvena "isoksi mäeksi" mieltämäni mäki olikin vain pieni ja pikkuinen mäki, kun oli laskenut jo vähän isompiakin. Minun vain pitää muistuttaa itseäni, että olen uskaltanut hypätä benjinkin, että uskallan antaa suksien viedä.

      Mutta kun täällä suurin osa laduista on vieraita, niin tulee pelko, kun en tiedä mitä ensimmäisen mutkan jälkeen on tulossa. Viime talvenahan kaaduin, kun mäki tekikin todella jyrkän u-käännöksen, jota en ollut nähnyt. Sieltä kai se pelko nyt tulee, ja ensimmäisellä kierroksella pitää olla Todella Varovainen. Siksi vähän pelottaakin massahiihtoon osallistuminen, minähän aiheutan kasan joukkokolareita himmaillessani laskuissa.

      Poista
  2. Hurjalta kuulostaa tuo 11 kilometriä! Ite päristelin pari suoraa eilen ja olin jo ihan puhki. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienestä se on aloitettava. :) En minäkään olisi ennen jaksanut, ja nyt tuntuu jo helpolta. :)

      Poista
    2. Kauankos sulla on tuota nykyistä hiihtoharrastusta takana.?
      (Niin että missä vaiheessa sopii alkaa suunnitella noita yli kybän lenkkejä...)

      Poista
    3. Tämä talvi + viime talven pari lenkkiä. :) Oikeastihan tuo minun hiihtokuntoni on tullut juoksemalla, eli kun olen nyt vähän päälle vuoden verran juoksua harrastunut, niin kunto on noussut niin, että jaksan hiihtää pidemmästikin. Tosin perinteistä lykkiessä huomaan heti sen, että käsivoimat eivät todellakaan kasva juoksemalla, eli ne rajoittavat eniten.

      Poista