lauantai 29. joulukuuta 2012

Lettureseptiä ja huonoa tuuria

Tosiaan, aamulla kahvinkeitintä ladatessani muistin lukeneeni jostain aamiaisletun reseptin, ja aamu tuntui juuri sopivan spesiaalilta sellaisen tekemiseksi. Yleensä askartelen illalla tuorepuuron tai smoothien valmiiksi jääkaappiin, huitaisen sen aamulla suuhuni ja painelen töihin. Viikonloppuisin on enemmän aikaa panostaa, ja jopa lukea jotain aamupalan ohessa.

Resepti löytyikin pienen muistelemisen jälkeen Little miss-blogista (jos ette jo lue, niin kannattaa! Ihanan inspiroivia juttuja liikkumisesta, syömisestä ja hyvinvoinnista). Tein pari muutosta reseptiin kaapin valikoimien perusteella, eli kaurajauhojen tilalla vehnäjauhoja, ja mantelijauhon tilalla kookosjauhoa. Ripaus hunajaa, ja kun ei piparkakkumaustetta löytynyt, niin hyppysellinen kanelia. Oli todella hyvää ja täyttävää, suosittelen ehdottomasti. :)

Aamupäivällä kyselin kaverilta illaksi hiihtoseuraa, ja hän lupautuikin. Alkoi kuitenkin houkutella myös juokseminen, ja päätinkin pinkaista pienimuotoisen viiden kilometrin testijuoksun. Alku sujuikin hyvin, lähdin n. 7:00min/km-vauhdilla liikkeelle, seuraavat kaksi kilometriä n. 6:50min/km, ja loppuun kiristin 6:20, ja 5:50 kilometrit. Puolivälissä juoksin erään talon ohi, jonka pihasta syöksyikin koira luokseni. Tiesin sen jo ennalta vähän toheloksi, joka juoksee autojen eteen ja käy muutenkin vähän haukkumassa kaikkia ohikulkijoita. Se tuli minunkin luokseni, kolautti päänsä reiteeni (niin luulin) ja juoksi takaisin pihaansa. Minä jatkoin matkaani, ja ajattelin, että kylläpä ikävästi kolautti, kun jäi vähän juilimaan. Ajattelin mainita koiran omistajalle asiasta, kun seuraavan kerran hänet näen. Kotiin päästyäni huomasin kuitenkin aiheelliseksi soittaa koiran omistajalle heti. Reidestä nimittäin löytyy kaksi hampaanreikää. Toivottavasti eivät tulehdu, parhaani mukaan ne yritin puhdistaa ja desinfioida.

Hiihtämään kuitenkin lähdin, kiersin tuon vajaan parin kilometrin lenkin 3 kertaa, eli kuuden kilometrin verran. Aina vain alkaa tuo perinteinen sujumaan paremmin, mutta en tiedä johtuuko pitovoiteesta vai mistä, mutta luistelu on vähän hankalaa, kun suksi ei luista. Ladulla kuitenkin luistaa.

4 kommenttia:

  1. Onhan jäykkäkouristuspiikki voimassa?

    VastaaPoista
  2. Auts... toivottavasti hampaan jäljet eivät tulehdu. :/

    Jos luistelubaana on yhtään pehmeä, pitoalue ottaa herkemmin lumeen kiinni ja jarruttaa menoa. Hiihtokurssia varten suosittelen ottamaan pitovoiteet pohjasta pois, niin tekniikan opettelu on varmasti helpompaa. Ja jos luisteluhiihto kiinnostaa yhtään enemmän, niin osta ihmeessä sitä varten omat varusteet viimeistään kevään alennusmyynneistä. Jos tahdot luistella pitovoiteet pohjassa, niin aina voi kokeilla myös pitovoiteen levittämistä lyhyemmälle matkalle, mutta se voi tietysti heikentää pitoakin. Siis voitelustahan ei tiedä oikeasti juuri mitään, koska iskä voitelee sukset. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! :) Jotain tuon suuntaista arvelinkin. Ja tuota... koskas ne alennusmyynnit suksien osalta alkavatkaan? :P

      Poista