lauantai 29. syyskuuta 2012

Sukuvika on kun suksi ei luista

Saatoin vähän innostua. Hiihtäminen on ollut mielessä jo hetken. Lainasin kirjastosta pari kirjaa, jotka käsittelevät hiihdon tekniikkaa ja voitelua. Viime yönä näin unta, että pihalle oli satanut ainakin metrin verran lunta. Tänään urheilukaupassa järjestettiin hiihtopäivä. Saattoi käydä niin, että kävelin kaupasta uuden hiihtopuvun, monojen ja sauvojen kanssa. Taskussani paperi, josta voi ymmärtää, että parin viikon päästä haen mittojen mukaan tehdyt sukset.

Kaupan ovella ensin pohdin, että tohdinko sittenkään - onkohan siellä vain kilpahiihtäjiä? Pro-harrastajia? Kehtaanko mennä ja sanoa, että heippamoi, mä hiihdän vähän ja tarttisin sukset.  Onneksi fiksu myyjä tuli kysymään, tarvitsenko apua ja ohjasi minut oikeaan paikkaan. Niinpä pian hipelöin käsissäni Fischerin suksia ja hetken pohdinnan jälkeen tilasinkin sellaiset. Uskomatonta miten kevyet nuo uudet sukset ovat verrattuina vanhoihin puurunkoisiin! Uudet sukset eivät varmaan yhdessäkään paina niin paljoa kuin yksi vanha.. Uudet sukseni siis ovat Fischerin RCS Classicit. Kilpasuksiakin olisi ollut tarjolla, mutta ajattelin ettei harrastajan sellaisia kannata ostaa, eivätkä nämäkään huonoilta ominaisuuksiltaan vaikuttaneet. Perinteisen sukset siksi, että luistelutekniikka ei ole oikein hallussa, harkitaan sellaisia toiseksi suksipariksi sitten kun hiihtäminen oikeasti on hallussa. ;) Normaalit voideltavat pitopohjasuksien sijaan, sillä edustaja itsekään ei minulle suositellut pitopohjia. Ilmeisesti ne ovat tietynlaisella kelillä hyvät, mutta muuten eivät. Opettelen siis voitelemaan. ;)

Seuraavaksi siirryin hiihtopukujen pariin. Alennusmyynnissä oli hurjat määrät esimerkiksi viime vuoden mallistoa. Silmät kiiluen päätinkin sovittaa hiihtopukua, joka maksoi 99 euroa 299 euron sijasta. Sovituskopissa huomasin, että kun XL-kokoisen puvun takki on makkarankuori, housut ovat liian isot. Päädyin Craftin pukuun, jossa takkeja ja housuja myytiin erikseen. Housut kokoa L ja takki XL. Ilmeisesti urheilijanaisilla ei koskaan ole rintoja. Monoiksi päätyivät viime vuoden mallia olevat Madhusenin viime talven mallia olevat perinteisen monot. Nyt on sitten kaikki valmiina, kunhan parin viikon päästä saan hakea sukset.

Vuokatissa ensilumenlatu avataan 10.10. Koskahan täällä pääsee hiihtämään?

5 kommenttia:

  1. Ihan huippua, täälläkin odotellaan hiihtokelejä ihan hulluna! :)

    Minulla on laiskan naisen sukset eli pitopohjat. Kyllä niillä eteenpäin pääsee, kun ei ota itseään liian vakavasti. ;D Kuulemma myös auttaisi, jos niitä pohjia joskus putsaisi...

    VastaaPoista
  2. Hiihtäminen on kivaa! Viime talven lumet meni sairastellessa ihan ohi, joten odotan kovasti uuden kauden alkua.

    VastaaPoista
  3. Mittojen mukaan tehdyt sukset = mahtavuutta! Onnea! Mäkin odottelen jo hiihtokauden avausta. Voi olla, etten malta odottaa luonnonlunta, vaan karkaan jo putkeen fiilistelemään. Joka tapauksessa lähden joulukuun alussa ensilumenleirille Saariselälle. Hiihto <3

    Kilpasukset vaatii muuten hiihtotekniikalta aika paljon enemmän kuin harrastesukset, eli myyjä tekee ihan oikein, ettei niitä harrastelijalle edes suosittelekaan, mitä olen kuullut jossain tapahtuneen. Mur!)

    VastaaPoista
  4. Quantina, minä ajattelin, että kun olen joskus nuorempana osannut sukseni voidella, niin kyllä minä sen taas opin. :)

    Miinus Kymmenen, minullakin viime talvi meni vähän ohi, kun sain vanhat sukseni käyttööni vasta joskus lopputalvesta.

    Aku, ai että, ensilumenleiri kuulostaa m a h t a v a l t a! Minä oikein harmittelen, kun en saa itseäni töistä irti, mutta ehkäpä voisin jonain viikonloppuna käydä suksiani testaamassa. :)

    VastaaPoista